Elisabeth Rehn on miettinyt motiivin kahden suomalaisen avustustyöntekijän surmaamiselle Afganistanissa.
– Minulla on kamala ajatus siitä, että kyse on muustakin kuin uskonnollisesta motiivista. Kyse on enemmänkin siitä, että hienot avustustyöntekijät olivat kiinnittäneet huomiota naisten aseman kohentamiseen, ja sehän on valitettavasti asia, mitä ei monen mielestä pitäisi tehdä Afganistanissa. Ultraryhmittymille nainen on esine, jota ei missään nimessä saa nostaa esiin, Rehn pohtii tappamisen motiivia.
Elisabeth Rehn yhtyy kehitysministeri Pekka Haaviston näkemykseen siitä, ettei avustusjärjestöjen pitäisi poistua Afganistanista.
– Jos kaikki antavat periksi ja lyömme hanskat pöytään, se on pahaksi ihmisille, jotka ovat oppineet luottamaan apuumme. Paikalliset ihmiset olivat shokissa siitä, mitä kahdelle arvostetulle avustustyöntekijälle tehtiin.
Rehn pitää auttajien turvallisuuden takaamista tärkeänä, vaikka muistaa hyvin, miten turvallisuustoimenpiteet aikanaan ärsyttivät hänenkin työntekoaan kriisialueilla.
– On paikkoja ja tilanteita, joissa toiminta on pakosta rajoitettua huonon turvallisuustilanteen takia, Rehn myöntää.
Ulkopuolinen tuki naisten innostamisessa tärkeää
Takapajuisissa klaanioloissa Afganistanissa, Lähi-Idässä ja Afrikassa naisjärjestöt tarvitsevat Rehnin mielestä tukijoita.
– Avustusjärjestöt yrittävät saada naisia itseään innostumaan yrittämiseen, toimeentulon hankintaan ja itsestään huolehtimiseen. Ulkopuoliset tahot auttavat ja rahoittavat, mutta halu asiantilojen muuttamiseen on tultava paikallisista naisista itsestään. Vasta silloin muutos tapahtuu takapajuisissakin oloissa, Rehn vakuuttaa ja kannustaa naisjärjestöjä toimimaan.
– Esimerkiksi Palestiinassa, jonka tilannetta itken suuresti, naisjärjestöt ovat voimakkaita, samoin Afrikassa ja Afganistanissakin. Näillä alueilla naisjärjestöt pyrkivät toimimaan taustalla herättämättä kiihkoa ja intohimoa itseään kohtaan. Hiljaa hyvä tulee, Rehn toteaa.