Cheek järjesti keskiviikkona tiedotustilaisuuden tyylilleen uskollisena - suurieleisesti Hotelli Kämpin Peilisalissa Helsingissä. Samassa paikassa hän kertoi muutama vuosi sitten konsertistaan Olympiastadionilla.

Tällä kertaa viesti oli toinen. Cheek lopettaa uransa.

Päätös uran lopettamisesta syntyi jo vuoden 2014 lopussa, kun hän jäi tauolle Olympiastadionin konserttien jälkeen.

– Minulla oli kaunis ajatus siitä, että pääsisin irti musiikista tauon aikana ja voisin miettiä jotain muutakin. Hyvin nopeasti tajusin, että mietin musiikkia joka päivä.

– Vuoden tauko ei riittänyt mitenkään. Ainoa tapa päästä irti paineista on lopettaa. Samalla tuli riittämättömyyden tunne; mitä voin enää antaa, kun olin raportoinut Cheekin meiningin jo kymmenellä albumilla.

Jare Tiihonen päätti avata vielä lopuksi kaiken itsestään kolmella eri taidemuodolla.

– Keksin tauolla ollessani trilogian; Alphaomega-levy, elämäkerta ja elämäkerrallinen elokuva. Minulla oli ajatus pitkästä loppusoitosta.

Jäähyväiset ovat todellakin pitkät, sillä Cheek ei lopeta uraansa tänään, vaan ensi vuonna. Ennen lopettamista ilmestyy vielä uutta musiikkia, hänet nähdään keikkailemassa ja tammikuussa ilmestyy elämäkerrallinen elokuva Veljeni vartija.

Artisti pitää jäähyväiskonsertin kotikaupunkinsa Lahden Mäkimontussa ensi kesänä. Valot sammuu –niminen konsertti järjestetään 25. elokuuta.

Yksityisyyden menettäminen otti koville

Yli viisi vuotta sitten suuri yleisö ei ollut kuullutkaan rap-artistista nimeltä Cheek. Kaikki muuttui, kun televisiossa alkoi uutuussarja Vain elämää. Pian tuntematon lahtelaisräppäri oli kaikkien huulilla.

Cheekin menestys hakee vertaistaan Suomen mittakaavassa. Hän on Suomen Spotifyn striimatuin artisti, katsotuin suomenkielinen artisti YouTubessa ja seuratuin suomenkielinen artisti sosiaalisessa mediassa.

Hänen musiikkinsa on rikkonut myyntiennätyksiä ja Emma-palkintoja on kertynyt 11. Kiertueet ovat olleet loppuunmyytyjä, samoin kaksi konserttia Helsingin Olympiastadionilla. Viimeisimpään ei ole kukaan toinen suomalaisartisti pystynyt.

Cheekin haastattelu ensimmäisen stadionkonsertin jälkeen

Cheek on viime aikoina miettinyt enemmän uransa alkuaikoja.

– Minulle on tärkeää se, mistä kaikki alkoi. Ne omakustanteina poltetut levyt, joita raijasin kauppoihin myytäviksi. Kun niitä myytiin jostain tiskin alta. Ensimmäinen levytyssopimus ja räppibileet. Se oli aitoa Suomi-rapin aikaa.

Viiden viime vuoden aikana meno on ollut Cheekillä hektistä. Raskainta siinä ovat olleet paineet, mitä isommaksi homma paisui.

– Loan heitto ja median negatiivinen suhtautuminen on ollut iso asia. Olen yrittänyt ottaa sen mahdollisimman rennosti, mutta kun kuraa alkoi tulla, niin ei siitä mihinkään päässyt.

Myös yksityisyyden menettäminen on ollut kova pala. Artisti ei siitä halua liikaa valittaa, koska hän on itse polkunsa valinnut.

– Välillä on tuntunut, että olenko minä vain täällä neljän seinän sisällä omassa kämpässä pelaamassa Pleikkaa. Tätäkö mun elämä on? Mutta sitten kun pääsee taas lavalle keikalle, kaikki on hyvin.

Suomesta tuskin löytyy toista artistia, joka on herättänyt niin paljon tunteita puolesta ja vastaan. Rap-maailmasta tunnettu tyyli tuoda esiin itseään oli uutta Suomessa. Toisille itsensä ylittäminen ja bilemeininki ovat tuoneet hyvää fiilistä ja tsemppihenkeä. Monelle Cheek on ollut markkinahenkisyydessään punainen vaate.

Cheek-fani: Unelmani on olla Jaren lähellä ja jutella hänen kanssaan

Cheek-kohulle täystyrmäys Ilosaarirockin juhlijoilta: "Ihmettelen, miksi kaikki suuttuivat"

Mutta mistä Cheek muistetaan kymmenen vuoden päästä?

– Sellaisena artistina, joka oli nostamassa suomalaista hip hopia Suomen suosituimmaksi musiikkigenreksi. Toivottavasti myös siitä, että suomalainen musiikkikulttuuri muuttui, varsinkin keikkapuolella.

"Tällä tavalla urani on kaunis"

Cheek on yllättävän rauhallinen. Hänellä ei ole lopettamispäätöksestä vielä haikeaa fiilistä, vaikka unettomia öitä on parin viime viikon aikana tullutkin. Joulukuussa 36 vuotta täyttävälle artistille riittää ensi vuodelle vielä paljon puuhaa.

Kun Tiihonen katsoo uransa viittä viime vuotta, hän kokee kasvaneensa ihmisenä.

– Uran kannalta pystyn kantamaan isoja asioita harteillani. Paineensietokyky on kasvanut äärettömyyksiin. Empatiakyky on myös kasvanut paljon. Olen oppinut ajattelemaan asioita myös toisten kautta, kun omat asiat ovat kunnossa. Tuntuu, että on tullut vähän lämpimämpi ihminen.

Jäähyväiskonsertin jälkeen Jare Tiihonen aikoo pitää kunnon loman. Todennäköisesti ura jatkuu musiikin parissa, sillä Tiihosella on oma levy-yhtiö Liiga Music.

– Siellä on vain meikäläinen ainoana artistina ollut monta vuotta. Jos sinne nyt toisen tai kolmannenkin löytäisi. Olisi varmaan aika laajentaa sitä puolta.

Monet ovat jo arvailleet, milloin Cheek tekee paluukeikan.

– Kyllä tässä pitää olla varma, mitä on tekemässä. Kun olen kavareille kertonut lopettamisesta, niin kukaan ei usko mua. Jengin kyllä pitäis tietää, että kun mä jotain päätän, niin mä teen sen. Kyllä tämä pitää naulata kunnolla kiinni. Ei ole ajatusta tulla takaisin. Tässä paikassa on hyvä lopettaa. Tällä tavalla tämä tarina ja ura on kaunis.

Aiheesta lisää:

Jare vs. Cheek

Toimittajalta: Cheekillä ei olisi juuri ollut mahdollisuuksia jatkaa

Laukkukorjaaja Kari Ahonniska on kuullut vuosien varrella useita kertomuksia rikkinäisistä laukuista. Mieleen on jäänyt asiakas, jonka käsilaukusta koira oli napostellut puolet.

– Kyseessä ei ollut mikä tahansa käsilaukku, vaan asiakkaan sisaren käsilaukku, joka oli tuotu ulkomailta, eli sillä oli melkoisesti tunnearvoa, kertoo Ahonniska.

Ahonniska joutui loppujen lopuksi hankkimaan kokonaisen nahkavuodan, jotta pystyi rakentamaan laukun uudestaan. Tarina sai onnellisen lopun.

– Eikä koirastakaan tietääkseni tehty rukkasia, naurahtaa Ahonniska.

Laukkukorjaamo on tämän päivän Suomessa harvinaisuus. Ala ei ole järjestäytynyt, eikä nettihaku tuota Helsingin ulkopuolella muita osumia, kuin Ahonniskan korjaamon Lahdessa.

– Meitä taitaa olla niin vähän, että voi laskea yhden käden sormilla.

Nykyaikana tavara tehdään usein kertakäyttöiseksi

Yksi syy laukkukorjaamojen pieneen lukumäärään on se, että myös suutarit korjaavat laukkuja.

Toinen on se, että sekä laukkuja että kenkiä saa niin halvalla, että harva viitsii nykypäivänä niitä enää korjauttaa.

– Nykyaikaisen matkalaukun, samoin kuin kengät, saa muutamalla kympillä. Harva haluaa satsata saman verran niiden korjaamiseen, arvioi suutarimestari Tuomo Rokka perinteisestä lahtelaisesta suutariliike Kolehmaisesta.

Laukkukorjaajan koulutusta ei myöskään ole saatavilla. Suutarien kohdalla tilanne on vielä toinen.

– Suutareita koulutetaan Kankaanpäässä. Toinen tapa on oppisopimuskoulutus, johon tosin sisältyy myös jakso Kankaanpäässä, kertoo Rokka.

Ahonniska on saanut oman koulutuksensa laukkukorjaamon edelliseltä omistajalta.

– Olin muutaman kuukauden opissa ja ryhdyin sitten itse yrittäjäksi, kertoo Ahonniska.

Laukkukorjaaja kohtaa työssään värikkään materiaalien kirjon perinteisestä nahasta ja kankaista keinomateriaaleihin, puusta ja vanerista metalleihin, erilaisista muovimateriaaleista puhumattakaan.

– Tämä ei ole suuri ongelma. Se, kannattaako laukkua yleensä lähteä korjaamaan, päätetään ensin. Monesti tilanne on se, että jos laukku ei ole kestänyt käyttöä alkuperäiskuntoisena, ei se kestä sitä myöskään paikattuna, selvittää Ahonniska.

Suurempi ongelma onkin se, ettei moniin laukkuihin saa varaosia. Tunnetuimpien merkkien laukkuihin saa osia, mutta vähemmän tunnetut ja etenkin halpamerkit ovat ongelmallisempia.

– Tästä syystä olenkin purkanut paljon laukkuja ja ottanut esimerkiksi vetokahvat ja pyörät talteen. Omasta varaosavarastosta on löytynyt apu moneen ongelmaan, sanoo Ahonniska.

Vetoketju on usein laukun heikoin lenkki

Vetoketju on usein se ensimmäinen rikkimenevä osa laukusta, ja se kannattaisikin Ahonniskan mukaan tutkia uutta laukkua ostettaessa.

– Kannattaa kokeilla, toimiiko se pehmeästi. Jos se takertelee ja nakertelee jo uutena, niin kannattaa vilkaista tarkemmin, vinkkaa Ahonniska.

Vetoketju on kulutustavaraa ja käytön myötä kärsivät sekä ketju että lukko.

– Lukko pettää yleensä ensin. Monissa vetoketjuissa se on tehty pirun pehmeästä materiaalista ja se kuluu joka kerta, kun ketju avataan ja suljetaan. Se on onneksi myös helppo vaihtaa ilman, että vaihdetaan koko ketjua.

Vetoketjun tarina on samanlainen, kuin monen muun tuotteen tarina nykyään. Kaikki kilpailutetaan ja valitaan usein halvin vaihtoehto, ei välttämättä parasta.

– Aiemmin vetoketjut tehtiin niin sanotusti vanhoissa teollisuusmaissa, ja ne olivat tasalaatuisia. Tänä päivänä näkee sellaisia, jotka ovat niin rosoisia ja rupuisia, että ne eivät mene edes kiinni kunnolla, sadattelee Ahonniska.

Sama pätee myös laukkuihin yleensä. Tunnettu brändi ei aina takaa laatua.

– On sekä hyviä halpoja laukkuja että huonosti tehtyjä merkkilaukkuja. Laukuissa joutuu usein maksamaan brändilisää.

Laukkukaupoissa ja tavaratalojen laukkuosastoilla on tarjolla vaikka minkälaista kassia, salkkua, kapsäkkiä ja reppua. Millä tästä viidakosta löytää itselleen sopivan?

– Laukun valinnassa kannattaa lähteä siitä, millaiseen käyttöön laukku tulee, toteaa Ahonniska.

Kuinka paljon matkustaa, kuinka paljon tavaraa haluaa kuljettaa mukana ja miltä laukun pitää näyttää ovat asioita, joita on siis syytä pohtia ennen laukkukauppaan lähtöä.

– Itse tykkään sellaisesta perässä vedettävästä kangaslaukusta, jossa on ohut läppäkansi. Se on helppo pakata, kertoo Ahonniska.

Ylimielinen ja pröystäilevä. Tämä oli mielikuva Cheekistä, kun odotin häntä haastateltavaksi kesällä 2012. En ollut tavannut räppäriä aikaisemmin, mutta lehdissä oli ollut juttua miehestä, jolle tärkeintä vaikuttivat olevan raha ja autot. Ego oli niin iso, etteivät edes tiet riittäneet, kun hän pamautti urheiluautollaan sillankaiteeseen.

Cheek kurvaa autollaan helsinkiläisen merenrantakahvilan pihaan. Hän kättelee ja istumme pöytään. Juttelemme lahtelaisesta Summer Up -hip hop -festivaalista. Keskustelu on mukavaa ja vaivatonta. Kappas. Ei tämä Jare Tiihonen taidakaan olla mikään ylimielinen lökäpöksy.

Samanlaisesta ensitapaamisesta kertoo myös Carla Ahonius, josta tuli Cheekin manageri.

Viisi vuotta haastattelun jälkeen Cheek kertoo lopettavansa uransa. Hän on kokenut kaiken.

Ja tottahan se on. Vain elämää -ohjelmasta lähteneen suosion jälkeen levyt ja kappaleet ovat rikkoneet myyntiennätyksiä. On ollut myös kaksi stadionkonserttia, dokumentti, elämäkerta ja valmistumassa on elokuva. Vastaavaan eivät muut suomalaisartistit ole pystyneet. Ainakaan näin lyhyessä ajassa.

Keskiviikkoinen ilmoitus uran lopettamisesta ei tullut suurena yllätyksenä. Tiihonen on antanut jo aikaisemmin vinkkejä siitä, että artisti nimeltä Cheek alkaa olla loppuun kaluttu juttu. Kuten hän haastattelussa sanoi, ei ole enää mitään annettavaa. Tiihonen on hyvin itsekriittinen tekemisissään, joten paineet tehdä jotain uutta kävivät liian koviksi.

Tiedotustilaisuudessa nähtiin rauhallinen ja jopa huojentunut mies. Hän on valmistellut lopettamistaan pitkään ja ehtinyt pohtia asiat läpikotaisin. Nopeasta menestyksestä tuli kultainen häkki, jonka nurjia puolia ovat olleet ankara kritiikki ja yksityisyyden menettäminen. Pian pääsee elämään Jare Tiihonen.

Olisiko Cheekillä ollut mahdollisuuksia jatkaa? Eipä juuri. Tiihonen loi rap-minästään liian ison hahmon, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa. Hänen itsensä ympärillä pyörinyt musiikki kasvoi jo niin isoksi viimeisellä Alpha Omega -albumilla, että Cheekin rinnalle piti kehittää sivupersoona Chekkonen, jotta Tiihonen voisi ymmärtää itseään.

Joulukuussa 36 vuotta täyttävä räppäri ei myöskään näyttäisi enää kovinkaan katu-uskottavalta muutaman vuoden päästä. Jo nyt syntyi myötähäpeää, kun keski-ikää lähestyvät Cheek ja Elastinen räppäsivät ryyppäämisestä Profeettojen Yhtäccii-kappaleella. Ankarin biletysmeininki kannattaa jättää nuoremmille. Tämän Tiihonen tietää itsekin.

Cheek on ollut myös hyvin suomalainen ilmiö, joten ulkomaille ei asiaa ole. Ei hän sinne ole myöskään haikaillut.

Kun Cheek-hype oli kuumimmillaan stadionkonserttien aikaan vuonna 2014, medioissa analysoitiin tiuhaan, mistä rap-artistin suosiossa on kyse. Eihän vastaavaa oltu Suomessa nähty. Itsevarmuutta uhkuva esiintyminen ja pinnalliset sanoitukset rahoine ja autoineen olivat joidenkin mielestä osoitus tämän päivän kylmistä arvoista ja kapitalismista. Faneille Cheek toi elämään uutta potkua ja eskapismia arjesta.

Cheekin lopettamista mielenkiintoisempaa on seurata, mitä Cheekistä ajatellaan kymmenen vuoden päästä. Jäävätkö kappaleet ikivihreiksi vai hoilaavatko tämän päivän nuoret biisejä ironisesti firman pikkujouluissa. Muistatko tämänkin? Sokka irti!__Kuka muu muka!

On mahdollista, että Jare Tiihosen Cheek jää edustamaan 2010-luvun puolivälin meininkiä Suomessa. Se on 2030-luvulla tämän päivän ysäriä.

Tiihonen itse toivoo, että Cheek muistettaisiin artistina, joka oli kasvattamassa hip hopin Suomen suosituimmaksi musiikkityyliksi. Lisäksi hän oli ensimmäinen suomalainen artisti, joka rohkeni esiintyä Olympiastadionilla.

Jälkimmäistä voi pitää Cheekin suurimpana saavutuksena. Se avasi areenojen ovet monelle muulle suomalaisartistille ja muutti suomalaista livemusiikkikenttää.

Mutta vielä on edessä Cheekin pitkät jäähyväiset. Tämän päivän fiksua markkinointia on kertoa viimeisestä konsertista jo marraskuussa, vaikka keikka on vasta yhdeksän kuukauden päästä. Ennen viimeistä Ah!-huutoa Cheek nähdään vielä elokuvissa, keikoilla ja haastatteluissa. Kaikki hyöty otetaan irti viimeistä pisaraa myöten.

Keskiyöllä julkaistaan Cheekin uusi kappale, joka on mahtipontisesti nimeltään Enkelit. Biisiä on mainostettu kuvalla, jossa räppäri on Game of Thrones -tyylisesti hevosen selässä miekka tanassa. No, antaa tuotteen nimeltä Cheek vielä leikkiä viimeiset leikkinsä.

Lahtelaisräppäri Cheek ilmoitti eilen lopettavansa uransa ja pitävänsä päätöskonserttinsa kotikaupunkinsa mäkimontussa.

Tiedotustilaisuus pidettiin keskiviikkona iltapäivällä, ja iltaan mennessä Lahden neljä suurinta hotellia varattiin loppuun.

– Tunnin sisällä konsertin julkistamisesta hotelli oli myyty loppuun, Cumulus Lahden vastaanoton vuoropäällikkö Kirsi Hietanen toteaa.

– Hotellihuoneet myytiin loppuun hetkessä konsertin julkistamisen jälkeen, Sokos Hotel Lahden Seurahuoneen hotellinjohtaja Marika Haavisto kertoo.

Kasvanut kysyntä näkyy myös yksityismajoitusta tarjoavilla nettisivustoilla.

Elokuun lopussa pidettävään päätöskonserttiin myydään 30 000 lippua, joiden myynti alkaa tiistaina.

Lahden urheilukeskuksessa on järjestetty iso konsertti viimeksi vuonna 1991, kun yhdysvaltalainen poikabändi New Kids on the Block keräsi 32 000 fania hyppyrimäen alastulorinteeseen.

Lahden kaupunki on varmistanut, että mäkimonttu kestää jäähyväiskonsertin yleisömäärän. Liikuntapalvelut vuokraa tapahtumajärjestäjän käyttöön mäkistadionin, mäkikatsomorakennuksen tiloja, hallitiloja sekä ulkoalueita. Järjestäjä vastaa konsertin aikaisesta rakentamisesta sekä turvallisuudesta ja laittaa stadionin ennalleen konsertin jälkeen – eli korjaa myös mahdolliset vahingot.

Konserttia järjestävän Fullsteamin toimitusjohtaja Heidi Aho kertoo, että luvassa on unohtumaton elämys, joskin paikka tapahtumapaikka itsessään vaatii erikoisjärjestyjä.

– Lavan rakentamisen liittyy haasteita aika paljon. Esimerkiksi miten tavarat saadaan suurmäen alatasanteelle, ja sieltä pois.

Jollakin tavalla erikoinen tapahtumapaikka tullaan kuitenkin huomioimaan konsertissa.

– Hyppyrimäet jo itsessään ovat suuri ja merkittävä elementti, että niitä tullaan show'ssa jollakin tavalla hyödyntämään, sanoo Aho paljastamatta sen senempää.

– Jokainen, joka on nähnyt Cheekin livenä, tietää, että helpoimman kautta ei tulla menemään.

Pojan paluu kotiin tuo näkyvyyttä kaupungille

Cheek esiintyi muutama vuosi sitten ensimmäisenä suomalaisena Helsingin Olympiastadionilla. Kaksi keikkaa ja noin 80 000 kävijää jätti arvion mukaan Helsinkiin jopa kymmenen miljoonan tulot.

Lahden markkinoinnista vastaavan Lahti Regionin toimitusjohtaja Raija Forsman iloitsee Cheekin uutisesta, vaikka tiesikin konsertista etukäteen. Neuvotteluita oli käyty jo vuoden verran, kertoo Forsman.

– Todella arvokas asia, että poika palaa kotiin ja haluaa järjestää konsertin Lahdessa. Kaupunki saa hyvää näkyvyyttä, Forsman iloitsee.

Forsman uskoo, että Cheek järjestää mäkimontussa ainutlaatuisen spektaakkelin.

– Jotakin sellaista, mitä Lahdessa ei ole koettu aikaisemmin, ehkä Suomessakaan. Konsertti on mittasuhteiltaan pienempi kuin stadion, mutta fiilikseltään kova juttu.

Iitin kunta on saanut kylmän suihkun niskaansa Päijät-Hämeestä, jonne kunta on jo vuosia halunnut kuulua. Iitti taisteli maakuntavaihdoksen puolesta vuosia päästäkseen osaksi Päijät-Hämettä, josta se on jo pitkään ostanut terveyspalvelunsa. Maakuntavaihdoksen on määrä vihdoin toteutua vuoden 2020 alussa.

Nyt Iitti on saamassa kolkon tervetuliaislahjan Päijät-Hämeen uudelta hyvinvointiyhtymältä. Iitissä ihmetellään noin kahden miljoonan euron lisälaskua, jonka Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä aikoo kunnalta laskuttaa.

Iitin pitäisi maksaa hyvinvointiyhtymälle tänä vuonna 22,6 miljoonaa euroa. Kahden miljoonan euron lisälasku merkitsisi Iitin kunnalle lähes 10 prosentin kustannusnousua tälle vuodelle. Lasku ihmetyttää etenkin siksi, että Iitin mielestä hyvinvointiyhtymä lupasi alentaa kunnan maksuosuutta.

Iitin hallinto- ja talousjohtaja Jarkko Salosen mukaan nousua ei voi järjellä ymmärtää. Kunta odotti saavuttavansa säästöä muun muassa siksi, että se lakkautti omat vuodeosastopaikat. Lisälasku sisältää kuitenkin korotuksen myös vuodepaikkakustannuksiin.

– Ihmettelen, miten esimerkiksi vuodeosastopaikkojen laskutus voi nousta 180 000 euroa. Viimeksi tänä vuonna lakkautimme 20-paikkaisen vuodeosaston. Käytössämme on tällä hetkellä enää kahdeksan vuodeosastopaikkaa.

Sanomalehti Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa Iitin kunnanhallituksen jäsen Terhi Kare kummastelee, miten iittiläisen terveydenhoito voi asukasta kohden olla 660 euroa kalliimpaa kuin esimerkiksi lahtelaisen.

"Yhtymä lupasi laskea kuntaosuutta"

Hallinto- ja talousjohtaja Jarkko Salonen sanoo, että hän voisi pitää lisälaskua ymmärrettävänä, jos Iitin palvelutarve olisi selvästi kasvanut.

– Näin ei nyt ole, vaan päinvastoin, palvelut ovat supistuneet.

Iitin kuntaosuuden piti hänen mukaansa tänä vuonna laskea vuoteen 2016 verrattuna.

– Hyvinvointiyhtymä lupasi, että Iitin kuntaosuus laskee viime vuodesta noin 650 000 euroa.

Yhtymä katsoo Iitin varanneen liian vähän rahaa

Hyvinvointiyhtymä kuitenkin katsoo Iitin varanneen terveydenhoitoa varten liian vähän rahaa budjettiinsa.

– Iitti oli budjetoinut erittäin optimistisesti, muistaakseni noin miljoona euroa vähemmän kuin viime vuonna meni. Iitin nousu viime vuoteen verrattuna on 3,3 - 4 prosentin välillä. Se on iso raha, mutta aika tavanomaista menneiden vuosien sote-kulujen nousuun nähden. Kysymys on kuitenkin vielä tilinpäätösennusteesta, lopulliset laskut määräytyvät alkuvuonna, hyvinvointiyhtymän toimitusjohtaja Eetu Salunen totesi Yle Lahden haastattelussa.

Iitin hallinto- ja talousjohtaja Jarkko Salonen on budjetoinnista täysin eri mieltä.

– Emme uskoneet luvatun pudotuksen toteutuvan, ja sen takia budjetoimme tietoisesti ylimääräistä. Me varasimme terveydenhoitokustannuksiin varmuuden vuoksi 400 000 euroa enemmän kuin hyvinvointiyhtymä oli arvioinut kuntaosuudeksemme.

"Odotamme lisäselvityksiä"

Salonen epäilee, että lisälaskun syynä on pikemminkin hyvinvointiyhtymän laskuvirhe.

– Ymmärtäisin, jos lisälasku olisi muutaman sadan tuhannen euron suuruinen. Mutta mittaluokaltaan näin suurta menoylitystä ei meillä ole historiassa ollut koskaan. Sen takia odotamme vielä lisäselvityksiä hyvinvointiyhtymältä.

Syntyneeltä ikävältä isolta yllätykseltä olisi Salosen mukaan voitu välttyä, jos hyvinvointiyhtymä olisi raportoinut kustannuslaskelmistaan paremmin.

– Nyt näyttää siltä, että hyvinvointiyhtymä ei itsekään tiedä, mistä kustannusnousut syntyvät. Olisiko käynyt niin, että yhtymässä on tehty liian suuria muutoksia liian nopeasti, Jarkko Salonen epäilee.

"Etsin jatkajaa Sysmän Kuvapalvelu -yritykselleni Sysmässä. Yritys ei ole kuitenkaan myynnissä, koska tiedän ja tunnen toimialan sekä pienten kuntien ongelmat yrittäjän kannalta varsin hyvin ja ostajan löytäminen on varmasti vaikeaa."

Sysmässä hieraistiin silmiä viime viikolla, kun pitkän linjan valokuvausammattilainen ilmoitti antavansa yrityksensä ja sen tarpeiston ilmaiseksi, vuokratuloja vastaan.

Yrittäjä Jorma Sainio täytti hiljattain 63 vuotta. Hän on aikeissa jäädä eläkkeelle viimeistään ensi keväänä, 35 vuoden yrittäjävuoden jälkeen.

Sainio ei kuitenkaan edes yritä myydä liiketoimintaansa, koska uskoo sen olevan likimain mahdoton tehtävä. Tärkeämpänä asiana hän pitää sitä, ettei pienellä paikkakunnalla enää suljettaisi yhtäkään ovea, vaan nykyiset palvelut säilyisivät.

Kynnys siihen, että laittaisin lapun luukulle ja oven kiinni, on äärimmäisen korkea. Jorma Sainio

– Tosiasia on, että tällaiseen muuttotappiokuntaan on hyvin vaikea saada mitään erikoisliikkeiden palveluita, joten jotain porkkanaa siihen piti laittaa. Tunnen erittäin suurta moraalista vastuuta siitä, että palvelut säilyisivät Sysmässä. Kynnys siihen, että laittaisin lapun luukulle ja oven kiinni, on äärimmäisen korkea, Sainio toteaa.

Kylien ja haja-asutusalueen yritysten on vaikea löytää liiketoiminnan jatkajia yrittäjien jäädessä eläkkeelle. Tästä syystä yritystoiminnan alasajo on monen pienen perheyrityksen ainoa ratkaisu.

– Tämä on ihan olemassa oleva ongelma. Jatkajien löytäminen yrityksille on todellinen haaste. Tilanne tulee lähivuosina hankaloitumaan entisestään nykyisten kuusi- ja seitsemänkymppisten joutuessa päästämään irti yrityksistään, Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Jussi Eerikäinen summaa.

Yritysmyynti on laskettu omaksi eläketurvaksi, ja siksi he ovat kerryttäneet vain minimieläkettä. Jussi Eerikäinen

Eerikäinen uskoo, että surullisia tarinoita pienten perheyritysten alasajoista tullaan kuulemaan vielä paljon.

– Vaikka firma olisi todella hyväkin, ostajan löytäminen on todella hankala homma. Surullista tässä on se, että monet yrittäjät ovat laskeneet sen varaan, että saavat yrityksensä myytyä. Yritysmyynti on laskettu omaksi eläketurvaksi, ja siksi he ovat kerryttäneet vain minimieläkettä.

Kauppakamarin toimitusjohtaja ei lämpene yrityksen lahjoittamisajatukselle

Porkkana on ollut yrittäjä Sainion mukaan houkutteleva, ja yhteydenottoja liiketoiminnan jatkamiseksi on sadellut.

– Ihme se olisi, jos liikkeelle ei ilmaiseksikaan löytyisi jatkajaa. Yritys on elinvoimainen, ja se on hyvin työllistänyt minut. Onneksi puhelin on pirissyt, ja mahdollisia jatkajia on ilmoittautunut.

Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Jussi Eerikäinen uskoo, että uutinen ilmaiseksi annettavasta valokuvausalan liikkeestä voi olla negatiivinen uutinen monelle vanhemmalle yrittäjälle, koska yrittäjät ovat laskeneet eläkepäivänsä myyntivoittojen varaan.

– En usko, että tällainen yritystoiminnan lahjoittaminen tulee yleistymään. Ennemmin toiminta ajetaan alas varastot ja laitteet myymällä, ja yksinkertaisesti lopettamalla liiketoiminnan.

Eerikäinen on kuitenkin harmissaan siitä, että liiketoiminnan lopettaminen on monen yrittäjän kohdalla ainoa ratkaisu, vaikka halukkaita liiketoiminnan ostajia saattaisikin olla tarjolla.

– Valtiovallan pitäisi herätä tähän ongelmaan. Nuoria halukkaita liiketoiminnan jatkajia saattaisi olla, mutta lainan saaminen on lähes mahdotonta. Pankit eivät myönnä nuorelle esimerkiksi autokorjaamoa ostavalle sadan tuhannen euron lainaa. Rahoitustukia nuorten yrittäjien tukemiseksi pitäisi miettiä päättäjien toimesta todenteolla, Eerikäinen summaa.

Vuosien takaisesta Lahden Kellokeskuksen ryöstöstä on annettu nuorelle liettualaismiehelle vankeustuomio. Päijät-Hämeen käräjäoikeus on tuominnut yhden ryöstäjän kahden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lahden keskustassa sijaitsevaan Kellokeskukseen tehtiin törkeä ryöstö kesällä 2010.

Ryöstäjinä oli kolme miestä, joista yksi saatiin kiinni Vilnassa viime syyskuussa. Kaksi muuta ryöstäjää ovat edelleen karkuteillä.

Tekohetkellä 18-vuotias liettulaismies myönsi teon oikeudessa ja selitti joutuneensa ammattirikollisten painostamaksi.

Ryöstö tapahtui keskellä päivää, kun kommandopipoin varustautuneet miehet tunkeutuivat liikkeeseen ja ryhtyivät rikkomaan lasivitriinejä. Silminnäkijöiden mukaan he ampuivat ryöstön aikana aseella kattoon, mutta siitä ei ollut näyttöä oikeudessa. Syyttäjä arvioi ryöstäjien heiluttaneen liikkeessä leikkiasetta.

Saaliiksi kolmikko sai 90 kelloa, yhteensä 118 000 euron edestä. Rystösaalista ei ole saatu takaisin. Tekijät poistuivat paikalta varastetulla ajoneuvolla, joka myöhemmin löydettiin Hollolasta.

Perjantaina käräjäoikeudessa tuomittu ryöstäjä jäi kiinni alkusyksyllä Liettuassa kelloliikkeestä otetun DNA-tunnisteen avulla. Sen perusteella Interpol tunnisti tekijän jo kaksi vuotta sitten, mutta tuolloin tekijä jäi etsintäkuulutetuksi.

Oikeus velvoitti tuomitun korvaamaan vakuutusyhtiölle noin 63 000 euroa vakuutuskorvauksia. Lisäksi tuomitulle tuli maksettavaksi korvauksia kärsimyksistä kahdelle asianomistajalle yhteensä noin kuusi tuhatta euroa.

Syyttäjä pitää rangaistusta oikeantasoisena eikä aio valittaa hovioikeuteen.

Marraskuun ensimmäisenä lauantaina luontokuvaaja Olli Korhosen puhelin soi hänen kotonaan Suonenjoella. Puhelimessa oli paikallinen metsästäjä, joka kertoi metsästysporukan havainneen lentokyvyttömän maakotkan metsätiellä 20 kilometrin päässä Suonenjoen keskustasta.

– Se oli nopeimpia juttuja, mitä olen koskaan tehnyt, Korhonen kertoo lähdöstään paikalle.

Puhelu tuli aamukahdeksan jälkeen. Siltä istumalta luontokuvaaja lähti keräämään tarvittavia tavaroita autoonsa. Mukaan tarttui haavi, hanskat ja iso pahvilaatikko. Matkalla Olli Korhonen tapasi hänet hälyttäneet metsästäjät, jotka antoivat vielä tarkempia ohjeita linnun sijainnista.

– Maakotka löytyi sieltä, mistä pitikin eikä mennyt montaa minuuttia, kun se oli jo laatikossa, Korhonen kertaa nopeasti tapahtumia.

Ei mennyt montaa minuuttia, kun se oli jo laatikossa. Olli Korhonen

Maakotkaa ei kuitenkaan napata kiinni tuosta vaan, vaikka se olisi heikossa kunnossa.

Kokenut lintuharrastaja tiesi, kuinka toimia

Olli Korhosen tullessa paikalle kotka lensi vähän matkaa metsätietä eteenpäin ja laskeutui tien toiseen reunaan. Korhonen näki heti linnun lentotavasta, että se ei ollut voimissaan.

Kotkalla on pitkät kynnet ja tiukka ote. Parasta oli siis lähestyä lintua mahdollisimman kaukaa kiertäen ja välttää katsekontaktia. Haavi selän takana Korhonen kiersi tien toiselta puolelta kohti lintua.

– Kohdalla nappasin sen haavilla kiinni, Korhonen kertoo.

Kun maakotka oli haavissa, mies otti kiinni sen jaloista ja painoi lintua omaa vartaloaan vasten. Väsynyt kotka ei jaksanut edes nokkaista kiinniottajaansa. Sattumalta paikalle osui myös yksi metsästäjistä, joka auttoi Korhosta irrottamaan linnun pois haavin verkosta.

"Vain luuta löytyi rinnasta"

Ajettuaan maakotka pahvilaatikossa takaisin Suonenjoen keskustaan Korhonen soitti tutulle eläinlääkärille ja Heinolan lintutarhalle löydöstään. Eläinlääkäri Jussi Aalto tutki kotkan ja selvisi, että lintu oli jo niin nälkiintynyt, että sen rintalihakset olivat kutistuneet. Kotkasta näki, että se ei ollut lentänyt vähään aikaan.

– Vain luuta löytyi rinnasta, kuvailee Korhonen linnun kuntoa.

Lintutarhalta neuvottiin, että maakotkalle voi syöttää samana päivänä suikaloitua possunlihaa. Samalla päätettiin, että linnun voisi tuoda sinne hoitoon seuraavana päivänä.

Toipuminen vielä arvoitus

Heinolan lintutarhalle toipumaan tuotu maakotka on kerännyt hyvin lihaa luidensa ympärille. Ulkoisesti lintu vaikuttaakin terveeltä, mutta sen lentämättömyys on pienoinen mysteeri jopa lintutarhan hoitajille.

– Se oleskelee enimmäkseen maassa. Siivet sillä on päällisin puolin ihan kunnossa. Lentoharjoituksia se ei kuitenkaan paljon tee, Heinolan lintutarhan hoitaja Olli Vuori kertoo.

Lintutarhalla on ollut viime vuosina lukuisia kotkia hoidettavina.

Tunnustelemalla siitä ei löydy mitään vammoja tai rupia. Olli Vuori

Takavuosina hoidettujen kotkien lentämättömyyden taustalla on valitettavan usein ollut haulit siivissä. Suonenjoelta tuodusta kotkasta ei ole kuitenkaan löytynyt haulinreikiä.

– Tunnustelemalla siitä ei löydy mitään vammoja tai rupia. Lintua ei ole kyllä röntgenkuvattu vielä, joten täysin sitäkään ei voi sulkea pois, Vuori kuittaa.

Nuorten maakotkien elämä ei ole helppoa

Lintutarhalle tuotu maakotka on rengastettu viime kesänä Kuusamossa. Linnuntietäkin laskettuna Kuusamosta kertyy matkaa kotkan löytöpaikalle Suonenjoelle noin 500 kilometriä. Kotka on siis ollut lentokykyinen liikkuessaan Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Savoon.

Ei tiedetä, miksi se on ollut lentokyvytön löytöhetkellä. Olli Vuori

– Lintu on viime kesän poikasia. Nuorille kotkille on tyypillistä, että ne liikkuvat paljon etsiessään omaa reviiriä. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, että miksi se on ollut lentokyvytön löytöhetkellä, Olli Vuori summaa.

Reviirinhakumatkat saattavat venähtää hyvinkin pitkiksi nuorilla linnuilla. Tähän kun vielä lisätään se, että nuorten kotkien saalistustaidot ovat vielä harjoitusasteella, voi nälkä koitua nuoren linnun kohtaloksi helposti.

– Viime kesä oli ylipäätään huono maakotkien pesinnällä. Kotkille on ollut tarjolla vähän ravintoa. Vanhemmat linnut tietävät mistä ravintoa löytää huonoinakin vuosina, mutta nuorille sen löytäminen on ongelma, Vuori kertoo.

Luontokuvaajan elämän sivu-ura

Suonenjokiselle Olli Korhoselle lintujen pelastusoperaatiot ovat tuttuja juttuja. Ensimmäinen kurki-operaatio oli 2000-luvun alussa. Kokemusta on kertynyt muun muassa merikotkasta, pöllöistä ja haikaroista. Mielessä on eräskin merimetso, joka menehtyi matkalla Heinolaan. Luontokuvaaja tietää, että turvaan viety lintu saattaa vielä menehtyä. Siitä huolimatta hän kokee, että tälle elämän sivu-uralle, kuten hän työtään kuvaa, on selkeä tarkoitus. Korhonen on huomannut vuosien varrella ihmisten hädän, joka heille tulee kärsivää eläintä katsoessaan.

– Näissä tilanteissa palvellaan eläintä, palvellaan ihmistä ja ehkä muutetaan ihmisen luontosuhdetta, summaa luontokuvaaja motiiviaan, joka saa kerta toisensa jälkeen liikkeelle.

Alttarin takana on punainen lyhty, jossa lepattaa kynttilä. Kirkkoherra Jean Claude Kabeza astelee sen eteen ja polvistuu. Niin hän tekee joka kerta astuessaan kirkkosaliin. Ruandasta kotoisin oleva Kabeza valittiin roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan kirkkoherraksi syyskuussa.

Pyhän Ursulan kirkon sali näyttää ensisilmäyksellä tavalliselta suomalaiselta kirkkosalilta. Sitten katse hakeutuu yksityiskohtiin. Seinillä on patsaita, koristeita ja krusifiksejä, joita ei evankelisluterilaisesta kirkosta löydy.

Seurakunnan kirkko sijaitsee Kouvolassa, minne Kabeza on myös muuttanut.

– Muutin Kouvolaan, kun minut valittiin kirkkoherraksi. Kaupunki vaikutti ensisilmäyksellä rauhalliselta ja mukavalta, koska luonto on lähellä keskustaa, sanoo Jean Claude Kabeza.

Papiksi pääseminen oli Kabezan lapsuuden haave. Siksi hän kertoo olevansa tyytyväinen päästyään kirkkoherraksi. Ja vaikka hän on kirkkoherra, pitää hän pienelle seurakunnalle messuja kuten papitkin.

Vaikka 43-vuotiaana hän on saavuttanut haaveensa, ei niihin johtanut matka kuitenkaan mennyt kuten hän pienenä kuvitteli. Se matka oli paljon pitempi ja kivuliaampi.

Jean Claude Kabeza on pakolainen, joka joutui nuoruudessaan todistamaan kansanmurhan. Vuonna 1994 hänen kotimaassaan puhkesi sata päivää kestänyt verilöyly. Ruandan kansanmurhassa kuoli arviolta 800 000 ihmistä.

Koti oli punatiilinen omakotitalo

Lapsena Jean Claude Kabeza asui usealla eri paikkakunnalla ympäri Ruandaa. Kiertävä elämä johtui isän työstä. Hän oli apulaislääkäri, joka joutui muuttamaan työtehtävien vuoksi. Äiti oli opettaja, ja teki töitä siellä, missä perhe asui.

Perhe asui myös Ruandan pääkaupungissa Kigalissa, missä heillä oli omakotitalo. Kabeza muistaa punatiilisen talon, ja naapuruston lasten leikit.

– Lapsena pelasimme paljon jalkapalloa. Leikimme myös piilosta, sanoo Jean Claude Kabeza.

Silloin tällöin kiipeilin muiden lasten kanssa puihin. Avokado-puuhun oli helppoa mennä, koska sillä oli oksia. Jean Claude Kabeza

– Silloin tällöin kiipeilin muiden lasten kanssa puihin. Avokado-puuhun oli helppoa mennä, koska sillä oli oksia, hän lisää.

Lukiossa Kabeza urheili paljon. Hän oli pikajuoksija, jonka päämatkat olivat sata- ja kaksisataa metriä. Kabeza repeää nauruun, kun häneltä kysyy parasta aikaa sadalla metrillä

– En todellakaan ollut kaikista nopein, mutta muistan, että kerran voitin yhden kilpailun, hän sanoo.

Sitten alkoi suunnaton ja silmitön väkivalta.

“Oli sota, ihmisiä ammuttiin ja tapettiin”

Kansanmurhan alkusysäyksenä toimi lentokoneonnettomuus, jossa kuolivat sekä Ruandan että naapurimaan Burundin hutu-presidentit.

Sadan päivän ajan ihmisiä tapettiin pääasiassa heimon perusteella, mutta myös muista syistä. Tappamisia yllytettiin paikallisen radioaseman lähetyksissä, joissa tutseja kutsuttiin torakoiksi ja heidän tappamisekseen annettiin yksityiskohtaisia ohjeita.

Jean Claude Kabeza menetti Ruandan kansanmurhassa isänsä ja useita sukulaisiaan. Hän itse joutui maanpakoon äitinsä ja viiden sisaruksensa kanssa. Kabeza oli 20-vuotias, kun hän pakeni kotimaastaan.

– Se, että selvisimme oli ihme. Alussa oli vaikea ymmärtää, mitä oli meneillään. Oli sota, ihmisiä ammuttiin ja tapettiin.

Perhe joutui maanpakoon

Perhe joutui maanpakoon, ja tie vei Kongoon ja Kameruniin. Kamerunista Kabeza pääsi kiintiöpakolaisena Suomeen vuonna 2005. Myös äiti ja osa sisaruksista asuvat Suomessa. Kaksi Kabezan sisaruksista on Ranskassa, missä he ovat naimisissa.

Hän tietää, miten raastavaa pakolaiseksi joutuminen on.

– Kun menettää kotinsa, oman kotimaan ja melkein kaiken, on sitä vaikea uskoa. Sitä kysyy itseltään, että miksi tämä tapahtuu minulle. Sitä kysyy, että mitä minulle tapahtuu. Pakolaisuus vie voimat. Uusi elämä on aloitettava nollasta.

Lapsuuttaan Jean Claude Kabeza kuvaa onnelliseksi. Silloin syntyivät myös unelmat, jotka tekivät hänestä kirkkoherran Suomessa.

Sota katkaisi unelmat

Jean Claude Kabeza kävelee kohti kirkkosalin ovea. Hän viittaa maalaukseen, joka on syvennyksessä oven vieressä. Maalauksen edessä on maljakko, jossa on kukkia. Kuva esittää vanhaa naista, Pyhää Ursulaa. Seurakunta on saanut nimensä tämän Karjalan kannaksellakin lapsia auttaneen nunnan mukaan.

– Hän omisti elämänsä köyhien lasten kouluttamiselle, sanoo Jean Claude Kabeza.

Jean Claude Kabezan lapsuudenkoti oli katolinen ja vahvan uskonnollinen. Hän uskoo, että sen vuoksi hän halusi jo pienenä papiksi. Toinen unelma-ammatti oli lääkäri. Se johtui siitä, että isän ammatti oli apulaislääkäri.

Molempien haaveiden taustalla oli myös halu auttaa ihmisiä.

– Sota katkaisi unelmani. Jouduin odottamaan aina Suomeen pääsyyn asti, että pääsin opiskelemaan.

Uusi elämä piti rakentaa tyhjästä. Suomessa Kabeza opiskeli ensin sairaanhoitajaksi Myöhemmin hän jatkoi unelmiensa tavoittelua, ja lähti pappisseminaariin Ranskaan.

Sinä aikana, kun Kabeza opiskeli tapahtui Euroopassa useita raakoja väkivallantekoja. Uutissa toistuivat Pariisin ja Nizzan tapaiset terroriteot. Kabeza näki, miten väkivaltaa ja sen vaikutuksia on lopulta lähes mahdotonta paeta. Asian kanssa oli opittava elämään.

Vuonna 2016 Kabeza valmistui papiksi. Hän palasi Suomeen, missä hänet nimitettiin Turun katolisen seurakunnan kappalaiseksi. Siellä hän oli myös tänä syksynä, kun Turussa tapahtui puukotusisku, jossa kuoli kaksi ihmistä. Järjetön väkivalta tavoitti hänet jälleen kerran.

Meni tapahtumapaikalle

Iskua seuranneina päivinä hän vieraili torilla, missä isku oli tapahtunut. Puukotusiskun aiheuttamia tunteita hän kuvailee erittäin surullisiksi.

– Sen tapahduttua menimme tapahtumapaikalle. Siellä tuomitsimme yhdessä muiden uskontokuntien edustajien kanssa väkivallan ja vihan.

Seurakuntalaisten kanssa hän kävi monia keskusteluja, joiden teemana oli viha. Moni pelkäsi ja oli sen vuoksi vihainen. Osa koki vihaa turvapaikanhakijoita kohtaan. Kabeza miettii hetken ennen kuin aloittaa vastauksensa.

– Se mikä auttaa vihan yli on avoimuus. On todella tärkeää, ettei ihminen käänny sisäänpäin. Vaikeista tunteista on hyvä pystyä puhumaan muiden ihmisten kanssa, sanoo Jean Claude Kabeza.

“Ilman anteeksiantoa ei voi mennä eteenpäin”

Kabeza sanoo, että väkivallan aiheuttamalle vihalle ei saa antaa periksi. On pystyttävä antamaan anteeksi ja pystyttävä katsomaan tulevaisuuteen.

Hän myös sanoo, että väkivaltaa kokenut ei saa jäädä yksin. Sillä ei ole väliä onko henkilö turvapaikanhakija, joka saapuu konfliktialueelta Suomeen tai henkilö, joka pohtii eri puolilla maailmaa tapahtuneiden iskujen aiheuttamia tunteita. Kun Kabeza todisti kaksikymmentävuotiaana kansanmurhan ja menetti siinä isän, kodin, ja sukulaisia, häntä auttoivat kaksi asiaa: usko ja perhe.

Koska elän yksin, olen koko ajan seurakuntani tavoitettavissa. Jean Claude Kabeza

Kabeza tietää, ettei kaikilla väkivaltaa kokeneilla ole perhettä. Kaikki eivät myöskään ole uskossa. Hänen mielestään surun ja vihan tunteista huolimatta pitäisi pystyä myös antamaan anteeksi. Se on ollut myös yksi hänen omista voimanlähteistä.

– Sen yli ei pääse nopeasti, mutta itsekin olen mennyt eteenpäin. Ilman anteeksiantoa ei voi mennä eteenpäin, ei voi selviytyä vaikeasta tilanteesta.

Elää yksin, omistaa aikansa seurakunnalle

Alakerrassa on Kabezan toimisto. Se on huone, jossa on kaksi pöytää ja jonka seinällä on puinen Jeesusta esittävä krusifiksi ja vanha kartta. Maapalloa esittävän kartan tekstit ovat puolaksi. Se johtuu siitä, että Kabezan edeltäjä puhui puolaa äidinkielenään.

Kuten edeltäjänsä, elää kirkkoherra Jean Claude Kabeza selibaatissa. Hän on luvannut kirkolle, että elää elämänsä yksin ja palvelee seurakuntaansa. Kabeza sanoo, ettei sure päätöstään.

– Koska elän yksin, olen koko ajan seurakuntani tavoitettavissa. Kirkkoherran tehtävään kuuluu jumalan sanan ylistäminen, sielunhoito, sakramentit ja saarnat sekä seurakunnan kannalta talousasioiden hoito, sanoo kirkkoherra Jean Claude Kabeza.

Suomessa vajaat 14 000 roomalaiskatolista

Pyhän Ursulan seurakunta on yksi Suomen katolisista seurakunnista, ja sillä on noin 600–700 jäsentä. Seurakunnan kirkko on Kouvolassa, mutta seurakunta toimii myös Lappeenrannassa, Haminassa, Kotkassa ja Lahdessa.

Uuden kirkkoherran tavoitteena on pitää messuja jokaisessa kaupungissa. Kabeza pitää messut suomeksi ja puhuu hyvin suomea. Hänen äidinkielenstä on kuitenkin ruandan kieli. Hän puhuu sujuvasti myös ranskaa, jota hänelle opetettiin koulussa.

– Meillä on messu sunnuntaisin Kouvolassa. Yleensä paikalla on kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen ihmistä, sanoo Kabeza.

Vuonna 2015 Suomessa oli yhteensä vajaat 14 000 roomalaiskatoliseen seurakuntaan kuuluvaa ihmistä. Monet heistä ovat muuttaneet Suomeen Aasiasta, Afrikasta ja Euroopasta. Sen vuoksi kirkko on monikielinen ja kulttuurinen.

Energinen ja eläväinen nainen asettelee messuosaston hyllyille erilaisia koriste-esineitä. Anna-Leena Rajamäki puhuu lähes tauotta, ja puheenparresta kuultaa hetkittäin pilkahduksia savon murteesta.

Vihreäasuinen keijukaishahmo saa seurakseen hyllylle madonnaveistoksen ja jugurttipurkeista askarreltuja lumiukkohahmoja. Niiden päihin nainen kiinnittää pieniä sähkökynttilöitä, ja joulukoriste on valmis.

Esineet ovat naisen itsensä tekemiä. Esillä ne ovat siksi, että askartelulehden lukijat äänestivät hänet vuoden askartelijaksi. Anna-Leena Rajamäellä luovuus on ollut verissä lapsesta asti.

– Jo pikkulapsena kuljin joka paikkaan mukanani lehtiö ja kynä. Kirjoittelin tarinoita ja keksin pelejä. Minulle tyhjä paperi on portti salaiseen maailmaan, ja kynä avain siihen porttiin, Rajamäki sanoo.

Luovaan ammattiin hakeutuminen oli Rajamäelle itsestäänselvää. Varkaudesta nuoren naisen tie vei Kuopion Muotoiluakatemiaan, josta hän valmistui vaatesuunnittelijaksi.

Luovuus kuitenkin poltti mieltä, ja Rajamäki alkoi kirjoittaa ja kuvittaa lastenkirjoja.

– Tahdon tehdä esteettisesti kauniita koriste-esineitä. Rakastan myös kirjoittamista, ja nyt on mahtavaa päästä pitämään omaa palstaa askartelulehteen. Kirjoittaminen, kuvittaminen ja askartelu yhdessä voivat tuoda toimeentulon, nokialainen Rajamäki sanoo.

Rajamäki ammentaa töihinsä paljon vaikutteita fantasiamaailmasta. Keijukaiset, madonnapatsaat ja mielikuvitukselliset piirrokset muodostavat satumaailman, jota hän suuntaa erityisesti lapsille.

– Se vaatii syventymistä, suunnitteluvaiheen, ongelmanratkaisua ja tietenkin itse tekemisen. Askartelu on luovaa käsillä tekemistä.

Monissa töissä on hyvin pikkutarkkoja yksityiskohtia, ja esimerkiksi madonnapatsaat ovat kuin kuvanveistäjän tekemää taidetta. Madonnapatsaista voi nähdä kasvonilmeet.

– Askartelun arvostus on noussut yleisesti. Se ei ole enää pelkkää näpertelyä. Askartelulla ja taiteella ei minun mielestäni tarvitsisi olla eroa. En näe, että askartelija on millään tapaa taiteilijaa huonompi, Rajamäki sanoo.

Rajamäki on ollut viime vuodet kotiäitinä ja askarrellut omaksi ilokseen. Nyt tarkoituksena on viedä askartelu seuraavalle asteelle ja saada siitä myös elanto.

Aluksi perheen toimeentulo on paljon hänen aviomiehensä varassa, mutta Rajamäki uskoo, että askartelu voi todella olla ammatti. Tulevaisuuteen hän suhtautuu silti realistisesti.

– Alku on lupaava, ja työlle tuntuu olevan kysyntää. Luovilla aloilla on nykyään paljon ihmisiä töissä, joten kilpailukin on varmasti kovaa. Uskon, että töitä löytyy askartelulehdistä ja askartelukurssien vetämisestä. Tie on varmasti kivinen, mutta tämä on kutsumusammatti, hän pohtii.

Kahden lapsen äidin arki on kiireistä. Työ vie osansa ja perheellekin pitää riittää aikaa. Ja harrastuksille. Liikunta, lukeminen, puutarhan ja kodin hoitaminen vievät aikaa, ja musiikin kuuntelu lenkkeillessä antavat virtaa luovaan työhön.

Työ itsessäänkin on eräänlainen voimanlähde.

– Kun keskityn töihin ja alan askarrella, kaikki muu sulkeutuu ympäriltä. Askarteleminen on minulle hyvin meditatiivinen tila, Anna-Leena Rajamäki sanoo.

Näin valmistat joulun hittikoristeen, tonttuoven:

Tarvikkeet: puurimoja (9 kpl), jäätelötikkuja (7 kpl), PVA- liimaa, pahvia/kartonkia, sakset, kuviosaha (ja jiirisaha), gessoa/akryylimaalia, sivellin. Tonttulakkiin punaista kangasta tai huopaa, kulkuseksi helmi, rukkaseen huopaa.

1. Leikkaa pahvista oven karmikappale. Kuvan mallin mitat: korkeus 18 cm ja leveys 12 cm.

2. Leikkaa pahvista ovi. Kuvan mallin mitat: korkeus 14,5 cm ja leveys 10 cm. – Jos teet umpinaisen oven ilman raosta pilkistävää tonttulakkia ja rukkasta, jätä pois oven leveydestä senttimetrin kiinnitysvara.

3. Mittaa ja leikkaa puurimat oveen sopiviksi. Maalaa rimat ja liimaa ne kuivina ovikartonkiin. Voit jättää tikkujen väliin hieman rakoa. – Vanhan ajan tunnelmaa oveen saat lisäämällä leikatuista jäätelötikuista tehdyn Z:n tai vain kaksi poikittaista tikkua.

4. Mittaa ja leikkaa karmien puurimat. – Jos teet raotetun oven, liimaa ovikartongin toinen reuna karmiriman alle. Leikkaa karmien kulmat viistoiksi tai käytä suorina, jos käytössäsi ei ole jiirisahaa.

5. Valmista mieleisesi tonttulakki ja liimaa se taustapahviin, lisää liimaa myös oveen lakin kohdalle ja paina kiinni. Anna kuivua.

Somista oven lähistöä. Kääri pikkupaketteja, rakenna joulupuu ja tee oveen vaikkapa kranssi puisesta verhorenkaasta ja koristenauhasta.

Ohje: Anna-Leena Rajamäki

Katso lukijoiden kuvat: Tonttuovi on jouluihmisten viimeisin villitys – millainen tonttuovi teillä on?

– Olen ihminen enkä mikään koira. Minua on potkittu päähän 25 vuotta, ja se riittää minulle, sanoi erotuomari Dan Christensen marraskuussa 1991 Helsingin Sanomien mukaan.

Juttu oli otsikoitu: "Dan Christensen päätti panna pillin pussiin".

Tanskalais-suomalaista tuomaria oli juuri rangaistu neljän ottelun tuomitsemiskiellolla. Erotuomaripari ei ollut havainnut SM-sarjan ottelussa tapahtunutta välikohtausta ja lisäksi Christensen oli lehdistötilaisuudessa todennut asioita, jotka eivät miellyttäneet Koripalloliittoa.

– Olen aina ollut oman tien kulkija, mies sanoo nyt ja naurahtaa.

Tuolloin oli vähällä, ettei silloin SM-sarjan kokenein tuomari olisi ylittänytkään ensimmäisenä 500 tuomitun ottelun rajaa. Siihen oli matkaa enää seitsemän peliä.

Lopulta rangaistus todettiin liian ankaraksi ja se kumottiin. Christensen palasi kentän laidalle. Otteluita kertyi kaikkiaan 504 kappaletta ja Christensen lopetti pääsarjauransa keväällä 1992.

Konkari ei ole malttanut lopettaa

25 vuotta myöhemmin hyväntuulinen Christensen saa moikkailla ja tervehtiä ihmisiä jatkuvasti junioriturnauksessa Kouvolassa. Hihasta vetäjiä riittää.

Pian alkaa tuomaroitava peli Kouvolan kuntotalolla. Ennen sitä hän kaivaa tuttuun tapaansa piipun taskustaan ja jää tupruttelemaan sitä pihalle.

– Nykyään kun tulee vastaan vanhoja pelaajia, halaamme, Christensen kertoo.

Sen jälkeen sieltä ei kuulunut sanaakaan. Dan Christensen

Pian 75 vuotta täyttävä erotuomarilegenda on saapunut tuomitsemaan viimeisen ottelunsa - taas. Hän vihelsi jäähyväisottelunsa jo viisi vuotta sitten Lahdessa.

– Olen sitten kuitenkin aina suostunut, kun on pyydetty, Christensen perustelee. Häneltä ei ole montaa Kouvolan junioriturnausta jäänyt välistä. Sunnuntaina Mansikka-ahon urheiluhallissa pelattava ottelu päättää konkarin tuomariuran.

Hän on tuominnut otteluita jo 58 vuotta. Tutut kannustavat häntä jatkamaan vielä pari vuotta, jotta voi juhlia pyöreitä.

– Paikat antavat periksi. Selän kanssa on ollut ongelmia. Kyllä tämä on oikeasti viimeinen otteluni, Christensen vakuuttaa.

Rauhoittaa pelaajat ja yleisön

Dan Christensen on ollut aktiivivuosinaan kiistelty erotuomari. Jotkut pitävät häntä äreänä, jotkut lupsakkana. Hänet tunnetaan jämäkistä liikkeistään ja vihellyksistään. Vihellyksen voi käydä kuuntelemassa Etelä-Suomen Sanomien sivuilta.

Hän sai yleisönkin ruotuun.

– Joskus tarvitsee olla äreä, joskus lepsu, hän aloittaa.

– Yhtenä isänpäivänä A-poikien pelissä oli helskutinmoinen mökä katsomossa. Yleisö oli täynnä poikien isiä. Käännyin katsomoon päin ja totesin ääneen "hyvää isänpäivää kaikille isille". Sen jälkeen sieltä ei kuulunut sanaakaan.

Konkarin mielestä yleisön huutelu ei yleensä haittaa työskentelyä.

– Lahdessa ainoastaan yksi mies istui huutamassa. Se ärsytti, ja kun se oli vielä työkaveri!

Mä "kusetin" heitä eli kiinnitin huomion muualle, että he rauhoittuvat. Dan Christensen

Christensenillä on ollut tapanaan käyttää psykologiaa, jotta saa pelaajat rauhoittumaan.

– Erotuomari Jorma Ovaska saattoi huutaa, että turpa kiinni. Mä en voi sanoa niin. Mä "kusetin" heitä eli kiinnitin huomion muualle, että he rauhoittuvat.

– Jo edesmennyt Timo Hakamaa sanoi, että minä olin ainoa tuomari, joka sai hänet rauhoittumaan.

Tuomari istuu katsomossa täysin eleettömästi

Keväällä tuli 50 vuotta siitä, kun tanskalaismies saapui Suomeen. Hän itse kutsuu sitä "kahden viikon hairahdukseksi".

Sittemmin hän on saanut Suomen kansalaisuuden. Hän työskenteli tuomaroinnin lomassa muun muassa koulun vahtimestarina ja mittamiehenä.

Uran hienommaksi saavutuksekseen hän mainitsee vuoden 1984 "varjo-olympialaisten" naisten koripallofinaalin Neuvostoliitto-Bulgaria. Varjo-olympialaiset eli Ystävyyden kisat olivat vastaveto Yhdysvalloissa pidetyille kesäolympilaisille, joita Neuvostoliitto ja itäblokin maat boikotoivat.

Lahdessa asuva Christensen istuu mielellään koripallopelin katsomossa, mutta ei liiemmin tuulettele.

– Olen aivan hiljaa, aivan hiljaa! En taputa enkä huuda. Vaimo tosin on äänessä, legenda nauraa.

Hartolassa marketin pihalla aseen kanssa elokuun alussa riehunut mies on tuomittu kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Tuomio tuli yhdestä ampuma-aserikoksesta, vaarallisen esineen hallussapidosta sekä useista laittomista uhkauksista.

Tuomitulta löytyi kiinnioton yhteydessä pistooli, neljä patruunaa ja teleskooppipatukka.

Syytteet kahdesta tapon yrityksestä sen sijaan kaatuivat oikeudessa. Patruunan syöttöhäiriön takia pistooli ei lauennut ja patruuna on ollut patruunapesässä vinossa koko tapahtuman ajan. Oikeudessa tuomittu kertoi olleensa tietoinen aseen toimimattomuudesta. Hän sanoi kokeilleensa asetta matkalla kauppaan ja huomanneensa, että se ei toimi.

Oikeuden mukaan selitys on uskottava. Aseen olisi saanut toimivaksi, jos vinoon menneen patruunan olisi asettanut uudelleen. Tuomittu ei kuitenkaan tehnyt näin, joten vaaran syntymättä jääminen ole ollut sattumaa.

Tuomitun mukaan hänen tarkoituksenaan ei ollut tappaa ketään, vaan saada poliisit paikalle nopeammin.

26-vuotias mies yritti ampua käsiaseella lähietäisyydeltä kahta eri henkilöä ja hän osoitti aseella useita muita asiakkaita kaupassa.

Asianosaisia jutussa on kaikkiaan yksitoista. Heille kullekin tuomittu määrättiin maksamaan korvauksia kärsimyksestä 1 000 – 2 000 euroa, yhteensä 12 900 euroa.

Kaksi miestä on saanut vankeustuomiot tapon yrityksestä Lahden keskustassa elokuun alussa tapahtuneessa välikohtauksessa. Kahakka alkoi yökerhosta, jossa kahden miehen välillä syntyi suukopua ja tönimistä.

Ravintolan portaikossa toinen miehistä otti esiin pistoolin ja osoitti sillä uhria jalkoihin. Nujakka jatkui ravintolan ulkopuolella Lanun aukiolla, jossa portaikossa uhkaillut mies osoitti toista henkilöä aseella. Ase ei lauennut vian vuoksi. Sen jälkeen uhkailija löi uhria puukolla useita kertoja.

Poliisin koeammunnoissa kävi ilmi, että pistooli olisi voinut toimia. Pistoolilla pystyttiin testeissä ampumaan pari onnistunutta laukausta, minkä jälkeen ammutun patruunan hylsy jumiutui patruunapesään.

Käräjäoikeus tuomitsi aseella uhanneen viideksi vuodeksi vankeuteen tapon yrityksestä, ampuma-aserikoksesta ja laittomasta uhkauksesta. Mukaan laskettiin myös aiempi tuomio.

Tapon yrityksestä tuomittiin vajaaksi neljäksi vuodeksi vankeuteen myös toinen mies, joka näki ampumisyrityksen, antoi puukon ja piteli uhria. Lisäksi miehet joutuvat maksamaan korvauksia uhreille.

Syyttäjä vaati oikeutta koventamaan rangaistuksia rasistisen motiivin perusteella, mutta oikeus hylkäsi vaateen. Tekijät olivat nimitelleet uhreja rasistisesti, mutta asianomistajat eivät itse katsoneet joutuneensa rikosten uhriksi rotunsa, ihonvärinsä tai etnisen taustansa perusteella.

Käräjäoikeus langetti sakkotuomiot myös kahdelle muulle kahakkaan sekaantuneelle miehelle.

Liput Cheekin jäähyväiskonserttiin myytiin loppuun alle minuutissa. Tapahtumajärjestäjä ilmoitti toisesta konsertista saman tien, mutta lisäkeikankin liput varattiin loppuu vartissa.

Yksi onnekkaista lipun saaneista on Taru Valjakka, joka oli tullut jonottamaan lippuja puolikahdeksalta aamulla kauppakeskukseen eteen Lahden keskustassa.

– Ihmettelin, kun täällä ei ollut muita. Olin aivan varma, että täällä on pitkä jono. Jonotan lippua itselleni ja tyttärelleni myös, Valjakka kertoo.

Cheek ilmoitti viime viikolla päättävänsä uransa jäähyväiskonsertin Lahden mäkimontussa elokuussa 2018. Kotikaupungin artistin jäähyväiskeikka sai lippujonoon myös Pauliina Nuuttilan.

– Olen tässä samalla aamulenkillä koiran kanssa. Olen hankkimassa lippua itselleni ja kavereille. En ole fanaattinen fani, mutta olen pitkään miettinyt keikalle menemistä ja nyt tuli tieto keikasta Lahdesta, päätin lähteä, perustelee Nuuttila.

Uusi ase lipputrokareita vastaan

Lippujen ostoa on rajoitettu kahdeksaan lippuun per asiakas. Tämän lisäksi lippuun on myös kirjattu, että 'lippujen jälleenmyynti on lipun mitätöimisen uhalla kielletty'.

Lippupisteen toimitusjohtaja Ari Palhamo sanoo, että lipputrokareiden määrä on lisääntynyt merkittävästi viime aikoina, kun myös kansainväliset lipputrokarit ovat tulleet markkinoille.

– Trokaus on ongelma tällaisissa keikoissa, kun liput myydään nopeasti. Haluaemm yrittää estää sitä, että liput joutuisivat vääriin käsiin. Tämä on meidän tapamme estää tämä, sanoo tapahtumajärjestäjä Fullsteamin toimitusjohtaja Heidi Aho.

"Odotukset ovat korkealla"

Juuri ennen h-hetkeä Lahden lippujonoon kerääntyi parisenkymmentä jonottajaa.

– Toivon, että minä ja muut tässä jonottavat saavat lippunsa. Vaikka tosi moni ostaa netin kautta. Olen seurannut Cheekin uraa ja musikkia ihan sieltä alkuajoista saakka. Tässä on itsekin nuortunut, kun kuuntelee tyttären kanssa räppimusiiikkia, Taru Valjakka nauraa.

Jonottajille tieto Cheekin lopettamispäätöksestä ei tullut yllätyksenä. 30 000 hengen konsertti Lahden urheilukeskuksessa on spektaakkeli, joka houkuttelee.

– Odotukset ovat korkealla. Odotan hienoa konserttia ja elämystä, Pauliina Nuuttila pohtii.

– Cheekillä on aina hienot konsertit, tämäkin on varmasti hieno. Mutta uskon, että tulee vielä toinenkin konsertti Lahteen, Taru Valjakka aprikoi.

Lue myös: Cheekin jäähyväiskonsertti täytti hotellit tunneissa: "Mittasuhteiltaan pienempi kuin stadion, mutta fiilikseltään kova juttu"

Cheekin jäähyväiskonsertit täyttävät Lahden mäkimontun ensi elokuun lopussa. Artistin ensimmäisen konsertin liput varattiin tiistaiaamuna loppuun alle minuutissa. Pian sen jälkeen ilmoitettiin lisäkeikasta, jonka liput myyntiin loppuun alle vartissa.

– Loppuunvaraaminen alle minuutissa on nopein myyntiaika, mikä on teknisesti mahdollista. Yksittäisiä lippuja voi vapautua vielä päivän aikana perjantain konserttiin, mutta nekin mennevät nopeasti, kommentoi konserttipromoottori Juha Kyyrö tiistaina puolilta päivin.

Lahtelaisräppärin viimeisiä keikkoja pääsee seuraamaan 60 000 fania.

– Nettiliikenteen perusteella olisi ollut kysyntää yli 100 000 lipulle. Kolmatta keikkaa ei ole mahdollista järjestää enää Lahteen. Odotamme nyt vahvistuksia kevään keikoista, toteaa Kyyrö.

Artisti itse on tyytyväinen kuumaan lippukauppaan.

– Oli hienoa huomata, kuinka monet halusivat tulla mukaan juhlimaan viimeistä keikkaa. Tätä ei voi koskaan pitää itsestäänselvyytenä, toteaa Cheek tapahtumajärjestäjän tiedotteessa.

Jäähyväiskonserttien lipunmyynti oli rajoitettu kahdeksaan lippuun per ostaja. Tapahtumajärjestäjä ilmoitti, että jälleenmyytävät liput saatetaan mitätöidä. Varoituksella pyritään pyritään Kyyrön mukaan suitsimaan lippujen trokaamista.

– Haluamme tehdä kaiken, mitä voimme, että fanit saa lippunsa, eivätkä joudu niistä maksamaan enempää, perustelee Kyyrö varoitusta.

Netin myyntisivuille ilmestyi keikkalippuja myyntiin pian myynnin alettua. Esimerkiksi Huuto.net -sivustolla lippuja myytiin 150 – 200 eurolla, kun virallisessa lippukaupassa tiketin sai 60 eurolla.

Lippupisteen toimitusjohtaja Ari Palhamo sanoo, että lipputrokareiden määrä on lisääntynyt merkittävästi viime aikoina, kun myös kansainväliset lipputrokarit ovat tulleet markkinoille.

Kyyrö myöntää, että trokauksen valvominen on vaikeaa. Promoottori ei kerro, aiotaanko lippuja oikeasti mitätöidä.

– Katsotaan ensin, mitä haasteita tule esiin. Toivottavasti mahdollisimman suuri osa on mennyt faneille.

Kyyrö kannustaa ottamaan yhteyttä lipunmyynnin asiakaspalveluun, jos omaa lippua ei pysty käyttämään.

– Puoliammatilliseen trokaukseen tässä halutaan puuttua, eikä vaikeuttaa yksityishenkilöiden elämää. On eri asia myydä ylimääräinen lippu tutulle kuin myydä sitä netissä, promoottori painottaa.

Lue myös, kuinka lahtelaisfanit jonottivat lippuja aamulla.

Heinolalainen Vuokko Sorsa pyrkii käymään kävelyllä päivittäin. Muuten 68-vuotias viettää päivänsä ristikoita tehden ja kotona puuhastellen.

– Kotityöt pyrin tekemään niin, että saan siitä myös liikuntaa, hän kertoo.

Sorsa ylläpitää kuntoaan myös käymällä päiväkuntoutuksessa. Vuoden ajan Heinolan kaupungin liikuntabussi on torstaisin noutanut Sorsan kotiovelta, vienyt kuntoutukseen ja palauttanut takaisin kotiin iltapäivällä.

– Tuolijumppaa muun muassa, kuvailee Sorsa kuntoutuksen sisältöä.

Kahdeksan vuotta eläkkeellä ollut Vuokko Sorsa ennätti työskennellä niin keittiössä, kylmäkkönä kuin perhepäivähoitajanakin. Nainen myöntää, että raskas työ piti kunnosta huolta, mutta selkä oli toisinaan kovilla.

Sorsan mielestä hänen kuntonsa on yhä hyvä. Syy siihen löytyy heinolalaisesta seurantatutkimuksesta, jossa reilulle viidellekymmenelle heinolalaisvanhukselle tehtiin henkilökohtaiset liikuntasuunnitelmat, joiden vaikutusta iäkkäiden terveyteen seurattiin UKK-instituutin kiihtyvyysmittarin avulla kahdeksan kuukauden ajan.

Liiku omin voimin –hanke keskittyi erityisesti tutkimaan arkiliikunnan vaikutuksia ikäihmisten terveyteen ja aktiivisuuteen.

Hankkeen yhteydessä iäkkäille annettiin vinkkejä, miten aktiivisuutta pystyy lisäämään pienillä, arkisilla toimilla. Esimerkiksi harjoittelemalla tuolilta ylös nousua, jolloin jalkojen lihakset vahvistuvat.

Tutkimuksen keski-ikä oli 80 vuotta. Testiryhmään kuului niin kotona asuvia, kotihoidon sekä asumispalvelun asiakkaita. Suurin muutos tapahtui testattavien toimintakyvyn paranemisessa, jonka lisäksi koetussa terveydessä koettiin myös positiivista muutosta.

Vuokko Sorsa kertoo, että tutkimuksen myötä myös mies on innostunut lenkkeilemään.

– Nyt kilpailemme siitä, kumpi ennättää ehdottaa lenkkiä ensimmäisenä, Sorsa paljastaa.

Liikkumalla pysyviä muutoksia ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn

Heinolan kaupungin terveysliikuntakoordinaattorin Heli Nokelaisen mukaan kaupungin terveyspuolen työntekijät ovat jo pitkään tehneet vanhusten toimintakykyä edistävää työtä.

– Halusimme testata, milten ikäihmiset liikkuvat päivittäin ja millaisia vaikutuksia tekemällä työllämme on. Tuloksista näkee, että olemme tehneet oikeita asioita, tuumaa Nokelainen.

Eläkkeellä olevien terveysliikuntaa seuraava Liiku omin voimin -hanke oli ensimmäinen kerta, kun UKK-insituutin kiihtyvyysmittaria käytettiin ikääntyneiden aktiivisuuden seuraamiseen.

Ulkonäöltään muistikorttia muistuttava kiihtyvyysmittari asennettiin ikäihmisen vyötärölle. Mittarilla mitattiin kaikki liike, jossa lantio vähänkin liikahti.

Kun kotona olevien toimintakyky paranee, voidaan olettaa, että he pystyvät asumaan kotona myös pidempään. Joona Haavisto

Liikunnanohjaajaksi opiskeleva Joona Haavisto työsti opinnäytetyönsä arvioimalla mittarilla saatua tietoa Heinolassa. Hankkeen yhteydessä Haavisto oli myös mukana testaamassa ikääntyneitä, teki heille liikuntasuunnitelmia ja opasti muun muassa kuntosalilla.

Opiskelijasta se, että esimerkiksi kotona oleva vanhus kokee terveytensä paremmaksi hankkeen myötä, on huomattava asia.

– Kun kotona olevien toimintakyky paranee, voidaan olettaa, että he pystyvät asumaan kotona myös pidempään, jolloin tarve siirtyä esimerkiksi laitoshoidon piiriin vähenee, Haavisto selittää.

Myös Heinolan terveysliikuntakoorinaattori Heli Nokelainen toteaa, että useampi vanhus tahtoo asua kotonaan ja terveysliikuntaa tukemalla ja siihen kannustamalla pyritään auttamaan heitä tavoitteensa saavuttamisessa.

Heinolassa kahdeksan kuukauden testijakson aikana myös muilla, kuin kotonaan asuvilla osallistujilla motivaatio liikkumiseen nousi.

– Suuri osa oli sitä mieltä, että liikunnasta oli hyötyä ja he halusivat jatkaa liikuntasuunnitelman toteuttamista myös jatkossa, sanoo hankkeen tuloksia koonnut Joona Haavisto.

Haavisto lisää, että ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn syntyi hankkeen myötä pysyviä muutoksia.

Heinolan terveysliikuntamallit esimerkkinä valtakunnallisesti

Heinolassa vanhusten liikunnasta suoritetun tutkimuksen tuloksia käytetään osana hallituksen valtakunnallista kärkihanketta, joka pyrkii kokoamaan hyviä terveysliikuntakäytäntöjä eri puolilta Suomea ja juurruttamaan liikunnan osaksi terveydenhuoltoa kaikkialla Suomessa.

Päijät-Hämeessä vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti, eli VESOTE -hanketta koordioi Heinolan liikuntatoimen johtaja Matti Nieminen.

Niemisen mukaan Heinolassa on oltu edelläkävijöitä myös terveysliikunnan koordinoimisessa. Heinolaan on palkattu kaksi vakituista työntekijää koordinoimaan terveysliikuntapalveluita yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen, sivistystoimen ja teknisen toimen työntekijöiden kanssa.

– Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää nyt, että terveysliikuntakoordinaattorin nimeäminen olisi tulevaisuudessa suotavaa, Nieminen selittää.

Nieminen olisi toivonut koordinaattoreista yleistä käytäntöä. Hänen mukaansa terveysliikunta on hyvinvointikoordinaattorille liian iso kakku hoidettavaksi, ja ilman, että joku koordinoi työtä, on vaikea taata sen jatkuvuus.

Heinolassa koordinaattorit ylläpitävät yhteistyöverkostoa eri ammattikuntien välillä kotihoitajista lääkäreihin.

– Asenteiden muuttaminen on hankalaa. Jos yksi ammattiryhmä tai ammattikunnan ihminen ei koe liikunnan puheeksiottamista tärkeänä, niin homma ei etene, Nieminen sanoo.

Mummot ja papat tuttu näky Heinolan kuntosaleilla

Heinolassa terveysliikuntaan on satsattu pitkään. Reilu 10 vuotta sitten Heinola julistautui terveysliikunta-kaupungiksi ja vuonna 2008 kaupungin teveysliikuntapalvelut palkittiin vuoden urheilutekona.

Valtakunnallista Vesote -hanketta Päijät-Hämeessä koordinoivan Matti Niemisen mukaan on todettu, että jos ikääntyneet lasketaan liikkumaan, he pitävät itsestään huolta.

– Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa käyttää liikuntapalveluita, toteaa Nieminen.

Heinolassa tähän on pyritty puuttumaan madaltamalla kynnystä ikääntyneiden liikkumiseen. Kaupunki tarjoaa muun muassa yli 70-vuotiaille kaikki kunnalliset liikuntapalvelut maksutta viiden euron sporttikortin hintaan. Heinolassa kulkee myös liikuntabussi, joka kuljettaa ikäihmset suoraan kotivoelta liikuntapalveluiden äärelle.

Heinolassa on huomattu, että kunnallisten liikuntapalveluiden käyttöaste ikääntyneiden kohdalla on lisääntynyt huomattavasti.

– Erityisesti kuntosalien käyttö on lisääntynyt valtavasti. Kuntosali ei ole enää pelkästään kehonrakentajien paikka, vaan siellä käyvät nyt myös mummot ja papat, Nieminen napauttaa.

Hän lisää, että Heinolan hyvät toimintamallit ovat myös poikineet rahoitusta ministeriötasolta normaalia enemmän.

– Hyvää toimintaa halutaan tukea. Esimerkiksi pari hanketta on ollut peräkkäin, mitä ei normaalisti ole, Nieminen sanoo.

Profiloituminen terveysliikunta-kaupungiiksi on aiheuttanut myös hilpeyttä Heinolassa, sillä jotkut pitävät julistusta vain suurena puheena. Nieminen kuitenkin vakuuttaa, että näin ei ole.

Kun 80-vuotias mummo pääsee omin voimin vessaan, se ei näy muille. Matti Nieminen

Matti Niemisen mielestä terveysliikunnan vaikuttavuuden arviointia tulisi tehdä enemmmän ja niin sanotusti lyödä faktaa pöytään saaduista tuloksista, kuten Heinolassa tehtiin vanhusten aktivoimisen kautta.

– Pitäisi olla äänekkäämpi siitä, että tämä työ aiheuttaa tällaisia tuloksia. Kun 80-vuotias mummo pääsee omin voimin vessaan, se ei näy muille, kuin ehkä sille kotihoitajalle, joka on tsempannut sen mummon kuntoon, Nieminen sanoo ponnekkaasti.

Lue myös, kuinka Päijät-Hämeessä on laajemmin saatu hyötyjä liikuntaneuvojien työstä ja terveysliikunnasta.

Kysyimme, millaisissa asioissa lukijoiden lapset soittavat vanhempien työpaikoille ja kuinka usein. Lukijoiden mukaan lapset soittelevat, kun tarvitaan apua tai neuvoja käytännön ongelmiin.

Lasten puhelut eivät suurinta osaa kyselyyn vastanneista haittaa, ja vaikka haittaisikin, lapsi on kuitenkin kaikista tärkein.

– Huoli lapsen pärjäämisestä vaikuttaisi enemmän kuin silloin tällöin pirisevä puhelin, kiteyttää eräs vastaajista.

Toisaalta on niitäkin, joiden mielestä työpaikoilla ei välttämättä tarvitsisi yksityispuheluita puhua, ja joissakin työpaikoissa puheluiden puhuminen on kielletty tai käytännössä mahdotonta.

Paria puhelua päivässä pidetään hyväksyttävänä, mutta osa vastaajista tuo esille, että lasten puheluihin voi upota merkittävästi työaikaa.

– Eräs kollega on puhelimessa lastensa kanssa jatkuvasti ja työajasta uppoaa perheasioihin helposti pari tuntia päivässä.

Kysely herätti keskustelua myös Facebookissa. Moni on sitä mieltä, että mikäli työpaikalla ei hyväksytä lasten puheluita, työpaikka laitetaan vaihtoon.

"Lapselle lupa soittaa matalalla kynnyksellä"

Viimeisen kymmenen vuoden aikana puhelimet ovat yleistyneet pienilläkin koululaisilla. Ennen vanhempi saatiin kiinni vain vaivoin, esimerkiksi puhelinvaihteen kautta, mutta nyt lähes jokainen saa vanhempansa kiinni käden käänteessä.

– On hyvä, jos lapsella on lupa soittaa vanhemmalleen matalalla kynnyksellä. Lapsen kanssa kannattaakin puhua siitä, millaisissa tilanteissa saa soittaa, ja voisiko joitakin asioita hoitaa myös viestillä, sanoo Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Jenni Helenius.

Jos vanhemman puhelin soi jatkuvasti, tulee ehkä miettiä, mihin tarpeeseen lapsi oikeastaan soittaa. Itse asia saattaa olla vähäpätöinen, mutta kenties lapsi haluaa vaan kuulla vanhempansa äänen.

– Jos lasta pelottaa, pitää keskustella, minkälaiset asiat pelottavat ja mitä niille voisi tehdä. Lapsi voi soittaa myös siksi, että tuntee itsensä yksinäiseksi, sanoo Helenius.

Yksin kotona pärjääminen on hyvin yksilöllistä. Toinen viihtyy kotona pitkiäkin aikoja, kun toinen tarvitsisi seuraa iltapäiväksi.

– Kaikki eivät ole ekaluokkalaisina valmiita olemaan kokonaista iltapäivää yksin, muistuttaa Helenius.

Joistakin asioista voi tehdä diilejä lapsen kanssa jo valmiiksi: milloin herätään, mitä syödään, miten ovi laitetaan kiinni ja miten lapsi pääsee takaisin kotiin.

– Jos on sellaisia päiviä, ettei voi soittaa vanhemmalle, niin voisiko soittaa vaikkapa isovanhemmalle tai jollekin tutulle aikuiselle? Se on lapsen kannalta kauhea tilanne, että olet jossakin ulkona ja avaimet ovat hukassa. Tai haluaisit kysyä neuvoa: vanukas jääkaapissa on houkutteleva, mutta et tiedä, mitä äiti sanoisi, jos ottaisit sen.

Jos työpaikalla yhtenään pirisevää puhelinta katsotaan pahalla, on kenties helpompi, että vanhempi itse soittaa lapselle, kun siihen tulee mahdollisuus.

– Sitä voi kokeilla, että vanhempi soittaisikin lapselle iltapäivällä ja kyselisi kuulumiset. Useimmissa töissä pystyy järjestämään tauon tähän tarkoitukseen, vinkkaa Helenius.

Yle kysyi kolmelta poliisin asiantuntijalta, yleistyykö vai väheneekö huumeidenkäyttö Suomessa. Kaikki ovat yksimielisiä asiasta: yleistyy edelleen.

Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa Vantaalla lyödään tänä vuonna kaikkien aikojen ennätys tutkittavien huumenäytteiden määrässä. Rikoskemisti Tiina Kauppila arvioi, että 16 000 näytteen raja menee tänä vuonna rikki. Edellinen ennätys, vajaat 14 700 huumenäytettä, tehtiin viime vuonna.

Myös poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi Poliisihallituksesta ja rikosylikomisario Kari Niinimäki Helsingin poliisista vahvistavat yleistyvän suuntauksen perustuen huumausainerikosten määrän kehitykseen.

– Trendi on ollut nouseva viitisen vuotta, Teemu Saukoniemi toteaa.

Helsinki Suomen huumepääkaupunki, Tampere kakkonen

Poliisille tänä vuonna ilmoitettujen huumausainerikosten määrän perusteella Helsinki on Suomen huumepääkaupunki. Helsingissä on ilmoitettu lokakuun loppuun mennessä vajaat 4 100 huumausainerikosta, kun vastaava luku kakkosena tulevalla Tampereella on vajaat 1 500 tapausta ja Espoossa runsaat 1 100 tapausta.

– Helsingin huumausainerikokset ovat olleet tasaisessa kasvussa vuodesta 2012 lähtien. Suurin nousu on lievimmässä kategoriassa eli käyttörikoksissa. Pienimuotoisessa myynnissä on aika vaatimatonta nousua. Kovimmassa kategoriassa eli muun muassa maahantuonnissa ei ole suuria muutoksia, kertoo Kari Niinimäki Helsingin poliisista.

Huumerikoksia tehdään ympäri kaupunkia, mutta tilastoissa näkyvät selkeät piikit joidenkin kaupunginosien kohdalla.

– Korkeimmalla on Kluuvin alue, joka käsittää myös rautatieaseman ympäristön. Seuraavaksi tulevat Kontula, Kallio, Itäkeskus ja Kamppi. Siinä on selvä kärki, Niinimäki sanoo.

Suuri koko ja rajanylityspaikat lisäävät huumerikollisuutta

Kari Niinimäki painottaa, että Helsingin muita selvästi suurempi väestömäärä näkyy luonnollisesti siinä, että pääkaupungissa esiintyy muuta maata enemmän huumerikoksia. Muitakin syitä löytyy.

Niinimäki muistuttaa, että huumeet tulevat usein ulkomailta, jolloin paikkakunnan huumetilanteeseen vaikuttaa esimerkiksi se, että kaupungissa on satama tai muu rajanylityspaikka, jonka kautta huumeita kulkee.

– Monesti myös rikoksia halutaan tehdä piilossa. Se onnistuu sitä helpommin, mitä isommassa ihmismäärässä niitä tehdään. Kyllä kokoluokka vaikuttaa tässäkin.

Kun Helsingin muita kaupunkeja suurempi asukasluku otetaan huomioon laskuissa, ero tasoittuu selvästi.

Suomen kymmenen suurimman kaupungin joukossa eniten huumerikoksia tuhatta asukasta kohden tehdään Helsingissä ja Tampereella. Maakuntien pääkaupunkeina toimivissa yliopistokaupungeissa luku on vain hieman alhaisempi. Vähiten huumerikoksia kymmenen suurimman kaupungin joukossa tuhatta asukasta kohden tulee ilmi Vantaalla ja Espoossa.

Käytännössä huumeita liikkuu muun muassa huumeiden verkkokaupan vuoksi aivan koko maassa. Manner-Suomessa on vain 35 pikkukuntaa, joissa tämän vuoden puolella ei poliisille ole tullut ilmi yhtään huumausainerikosta. Ahvenanmaalla tällaisia "puhtaita" kuntia on kahdeksan.

Yleisimpiä amfetamiini ja marihuana, metamfetamiini rajussa nousussa

KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa Vantaalla tiedetään tarkkaan, mitä aineita huumeidenkäyttäjät suosivat.

– Meille tulee eniten amfetamiinia ja marihuanaa. Nousevia trendejä ovat metamfetamiinin ja hasiksen käyttö, Tiina Kauppila kertoo.

Metamfetamiinin takavarikoissa näkyy suorastaan hurja piikki viime vuoden kohdalla.

Metamfetamiinin suhteellisen yleisestä käytöstä juuri Suomessa todistaa myös laaja eurooppalainen tutkimus, jossa huumejäämiä tutkittiin jätevesistä. Kaikkien 14 mukana olleen suomalaiskaupungin jätevesistä löytyi jäämiä metamfetamiinista. Väkilukuun suhteutettuna eniten jäämiä löytyi Espoosta, Helsingistä ja Jyväskylästä.

– Paljon puhutut muuntohuumeet ovat vain pieni osa tästä kokonaisuudesta, noin neljän prosentin luokkaa, Tiina Kauppila sanoo.

Muuntohuumeella tarkoitetaan ainetta, jossa perinteisen huumausaineen rakennetta on synteettisesti muokattu siten, että huumaavat vaikutukset muistuttavat alkuperäisen yhdisteen vaikutuksia.

– Internetistä tilataan yhdisteitä, joista ei tiedetä, miten ne vaikuttavat. Toisaalta myös aineet, joita ei ole vielä luokiteltu huumeiksi, saattavat kiinnostaa. Ajatellaan, että niiden käytöstä ei tule mitään seurauksia. Tietysti nämä aineet ovat paljon vaarallisempia kuin niin sanotut perinteiset huumeet.

Poliisi paljasti lokakuussa useita huumausainerikoksia niin kutsutussa darknetissä tehostetun valvonnan aikana. Huumausaineita liikkuu yhä enemmän juuri verkossa. Muun muassa juuri verkkokaupan seurauksena lähes mitä tahansa huumeita on saatavilla Suomen joka kolkassa.

Välillä KRP:n rikosteknisessä laboratoriossa tulee eteen myös hengenvaarallisia aineita tai aineita, jotka voivat vaarantaa myös poliisien ja tutkimushenkilökunnan työturvallisuuden. Tällaisia ovat Tiina Kauppilan mukaan muun muassa fentanyylien muunnokset, kuten karfentaniili.

Muutaman kerran vuodessa laboratorioon ilmaantuu aineita, joita ei tunnisteta. Yksittäisiä tapauksia ei viedä heti huumausaineluokitukseen, mutta Tiina Kauppilan mukaan Suomessa uusien aineiden huumeiksi luokittelu tapahtuu hyvin nopeasti verrattuna muihin Euroopan maihin.

– Jos yhdiste on erityisen vaarallinen tai sen käyttö lisääntyy tai jos tulee yksikin kuolemantapaus, niin se riittää siihen, että aine viedään huumausainelistalle. Listoja uusitaan kaksi kertaa vuodessa.

Juttua muokattu 23.11.2017 kello 8.52: Poistettu virke: "Muuntohuumeilla tarkoitetaan aineita, joita ei ole luokiteltu huumausaineiksi huumausainelaissa mutta jotka muistuttavat huumeita." Korvattu se virkkeellä: "Muuntohuumeella tarkoitetaan ainetta, jossa perinteisen huumausaineen rakennetta on synteettisesti muokattu siten, että huumaavat vaikutukset muistuttavat alkuperäisen yhdisteen vaikutuksia." Tiina Kauppilan mukaan monet muuntohuumeet ovat päätyneet huumausaineluetteloon.

Kanta- ja Päijät-Hämeessä on tullut poliisin tietoon jo 21 asuntomurtoa ja yksi murron yritys viime viikon maanantain ja tämän viikon torstain välisenä aikana.

Murtoja tutkitaan törkeinä varkauksina, ja yhtä yritykseksi jäänyttä tekoa törkeän varkauden yrityksenä.

Varkaat ovat vieneet asunnoista muun muassa koruja ja pienelektroniikkaa.

Murroista on tehty kuusi Riihimäellä, kaksi Tammelassa ja kaksi Hausjärvellä ja yksi Forssassa, Janakkalassa ja Hämeenlinnassa.

Päijät-Hämeen puolella varkaat ovat käyneet neljässä asunnossa Lahdessa, kolmessa Orimattilassa ja yhdessä Hollolassa.

Asukkaiden heräämiseen kariutunut murtoyritys sattui Orimattilassa.

Partiointia lisätään asuinalueilla

Hämeen poliisi on tehnyt joitakin murtoihin liittyviä kiinniottoja. Tänään torstaina Päijät-Hämeen käräjäoikeus vangitsi kolme miestä epäiltynä osaan murroista. Miehet olivat tulleet Suomeen Puolasta 14. marraskuuta.

Murtopaikoilla on tehnyt rikosteknistä tutkintaa ja puhuteltu alueen asukkaita.

Poliisi selvittää liittyvätkö Hämeen murrot muualla Suomessa ilmi tulleisiin murtoihin. Ainakin osan epäillään olevan ulkomaisten ammattirikollisten tekemiä. Elokuussa jäi Hausjärvellä kiinni chileläinen kopla.

Poliisi pyrkii nyt lisäämään partiointia asuinalueilla.

Hämeen poliisi muistuttaa, että asunto on syytä pitää asutun näköisenä ja lukitukset kunnossa. Valoja kannattaa ajastaa olemaan päällä.

Usein asuntomurtoja edeltää jonkinlainen asukkaiden ja heidän tapojensa tarkkailu. Poliisi pyytääkin ilmoittamaan asuinalueilla liikkuvista epäilyttävistä kulkijoista tai ajoneuvoista.

Poliisi on kuluvalla viikolla tarkastanut Lahdessa postilähetyksiä ja takavarikoinut 41 lähetystä. 34 lähetystä sisälsi huumausaineita.

Poliisi takavarikoi kymmenkunta grammaa marihuanaa. Lähetyksissä oli puolesta grammasta neljään grammaan marihuanaa. Lisäksi poliisi löysi 150 kappaletta huumausaineeksi luokiteltuja lääkkeitä, kahdesta viiteentoista lääkettä per lähetys.

Lähetysten vastaanottajia epäillään huumausaineen käyttörikoksista, sillä he ovat yrittäneet hankkia huumausainetta. Mutta lähetysten lähettäjiä epäillään huumausainerikoksista, koska he syyllistyvät huumeiden välittämiseen.

Hämeen poliisi sai tiedon postilähetysten mukana tapahtuvasta huumausaineiden välittämisestä, ja poliisi teki tarkistuksia Lahden postikeskuksessa. Tarkastuksissa käytettiin apuna poliisikoiria.

– Tarkastuksia tehdään silloin tällöin, kun on syytä epäillä huumeita olevan enemmän liikkeellä, kertoo rikoskomisario Jari Kiiskinen.

Poliisi selvittää parhaillaan kuka tai ketkä lähetykset ovat lähettäneet. Esitutkinta on alkuvaiheessa, eikä poliisi tiedota tapauksesta tässä vaiheessa tarkemmin.