Lahden kaupunki on vahingossa tuhonnut ympäristötaideteoksen. Matti Koskelan Läpi päivän -niminen veistos siirrettiin varastoon Jalkarannantiellä sijainneesta liikenneympyrästä katutöiden vuoksi kesällä 2017.

Kunnallistekniikka tilasi siirron ulkopuoliselta yritykseltä, ja se puolestaan ulkoisti siirron kolmennelle osapuolelle. Kuljetusurakoitsijan erehdyksen vuoksi teos päätyi väärään varastoon, eikä kaupunki tiennyt niin tapahtuneen.

– Onhan se ennenkuulumatonta. Kertoo täydellisestä ohjauksen puutteesta. Nyky-Suomessa voi näköjään tapahtua vaikka mitä, kommentoi veistoksen tehnyt Koskela.

Tänä syksynä Lahden kaupungin tilakeskus tilasi varastoalueelle tyhjennyssiivouksen, ja siinä yhteydessä taideteos tuhoutui.

– Se kuljetettiin metalliromun matkassa metallikeräykseen, kertoo tilapalvelupäällikkö Pirkko Puttonen.

Kaupunki pahoittelee tapahtunutta ja jatkaa asian selvittämistä. Lahden museonjohtaja Timo Simanainen on keskustellut tapahtuneesta taiteilijan kanssa.

Kaupunki myös neuvottelee korvauksista teoksen väärään varastoon kuljettaneen urakoitsijan kanssa. Museonjohtajan mukaan teoksen arvo on noin 10 000 – 15 000 euroa.

– Taideteoksen hintahan mitataan silloin, kun se myydään. Sitä voi arvioida vertaamalla muihin vastaavanlaisiin töihin, joita on myyty huutokaupoissa, Simanainen toteaa.

Hän arvioi, ettei varastoa siivonnut henkilö hahmottanut, että kyse oli taideteoksesta, koska veistos oli purettu osiin säilyttämisen ajaksi. Simanainen katsoo, että jatkossa kaupungin olisi syytä tarkistaa, onko mahdolliset siirrot tehty sovitusti.

Museonjohtaja Timo Simanaisen mukaan on mahdollista, että kaupunki hankkisi uuden samankaltaisen teoksen mahdollisesti jopa saman taiteilijan suunnittelemana. Lahden kaupunki tilasi nyt tuhoutuneen teoksen Matti Koskelalta vuonna 1993.

Noin 400 työntekijää rakentaa uutta Lahti Energian Kymijärvi III -biovoimalaitosta, joka otetaan käyttöön noin vuoden päästä.

Kaukolämpölaitoksen piippu kohoaa 120 metriin, ja biomassaa polttava kattila täyttää runsaat 50 metriä korkean rakennuksen.

– Biomassaa syötetään kattilaan, keitetään vedestä höyryä ja tehdään sillä kaukolämpöä, tiivistää projektipäällikkö Mika Timonen prosessia.

Savukaasut jatkavat matkaa lämmön talteenottolaitokseen, jossa vesi lauhtuu ja viimeisetkin lämmöt otetaan käyttöön. Puhdistettu vesi palaa prosessiin ja ylijäämä lasketaan Vesijärveen.

– Lauhtunut vesi on puhtaampaa kuin järven nykyinen vesi.

Laitoksen on määrä tuottaa noin puolet Lahden kaukolämmön tarpeesta. Uusi laitos korvaa yli 40-vuotiaan Kymijärvi I -voimalaitoksen, joka suljetaan ensi keväänä.

– Ykkösvoimalassa loppuvat käyttötunnit, joten tämä muutos oli tehtävä nyt. Myös tiukentuvat ilmansuojelunormit ajavat investoimaan uuteen, Lahti Energian toimitusjohtaja Eero Seesvaara sanoo.

Hallitukselta on lähiaikoina tulossa lakiesitys, jossa kivihiilen käyttö energiantuotannossa kielletään vuoden 2029 vapusta alkaen.

Kymijärvi I:n sulkeuduttua Lahti Energia luopuu kivihiilen käytöstä lämmöntuotannossa, mikä vähentää hiilidioksidipäästöjä 600 000 tonnia vuodessa.

Kolmosvoimala voi käyttää kivihiiltä, mutta silloin kyse on poikkeusolosuhteista. Esimerkiksi rospuuttokelit tai työtaistelut voivat häiritä biomassan keruuta ja kuljetusketjua.

Monessa kaupungissa vielä mietitään korvaavia keinoja

Lahden kaupungin energiayhtiö kulkee kivihiilestä luopujien etujoukossa Suomessa. Viime vuoden lopulla Naantalissa otettiin käyttöön monipolttolaitos, joka vähentää Turun Seudun Energiatuotanto Oy:n hiilidioksidipäästöjä noin 420 000 tonnia.

Konsulttiyhtiö Pöyry on selvittänyt kivihiilestä luopumisen vaikutuksia. Selvitys kertoo, että noin 90 prosenttia poltetusta kivihiilestä käytettiin yhdeksässä voimalaitoksessa tai kaukolämpöverkossa vuonna 2016.

– Kaikki ovat varautumassa, mutta eniten työtä se vaatii Helsingissä ja Vaasassa, energianeuvos Petteri Juuti työ- ja elinkeinoministeriöstä arvioi.

Esimerkiksi Helsingissä korvaavat ratkaisut ovat tulossa 2020-luvun alkupuolella.

Lahden uusi voimalaitos käyttää polttoaineenaan metsähakkuista syntyviä tähteitä ja energiajakeita sekä sahateollisuuden sivutuotteita.

– Kun tukki menee sahaukseen siitä jää muun muassa kuorta ja muuta sahausjätettä, joka kelpaa meille, Timonen sanoo.

Yhtiö on sopinut polttoaineen toimituksesta esimerkiksi kahden lähialueen sahan kanssa.

Kaikki ovat varautumassa, mutta eniten työtä se vaatii Helsingissä ja Vaasassa. Petteri Juuti

Puolet kuljetuksista tulee 60 kilometrin säteeltä laitoksesta. Loput noin sadan kilometrin säteeltä. Polttoainetta ostetaan jatkossa lähialueilta noin 12 miljoonalla eurolla vuodessa, kun kivihiiltä on hankittu Venäjältä.

– Kovimmilla pakkasilla viitisenkymmentä rekkaa ajaa portista sisään ja tuo polttoainetta, Lahti Energian toimitusjohtaja Eero Seesvaara kertoo.

Uusi voimalaitos synnyttää polttoaineen keruuseen ja kuljetukseen kotimaahan noin 80 uutta työpaikkaa.

Työmaalla kolmasosa ulkomaisia reissutyöntekijöitä

Kymijärvi III -voimalaitos maksaa noin 165 miljoonaa euroa. Valtaosa rahoituksesta on lainattu Pohjoismaiden ja Euroopan investointipankeilta. Yhtiön oman rahoituksen lisäksi myös työ- ja elinkeinoministeriö on tukenut voimalan rakentamista.

Kalleimman osan eli kattilan toimittaa japanilaisen Sumimoton suomalainen yksikkö Varkaudessa. Raaka-ainejärjestelmä ja polttoaineen kuljettimet tulevat suomalaiselta Raumasterilta. Lämmöntalteenottojärjestelmän tekee ruotsalainen Radcan.

Kovimmilla pakkasilla viitisenkymmentä rekkaa ajaa portista sisään ja tuo polttoainetta. Eero Seesvaara

Noin kolmasosa työmaan työntekijöistä tulee ulkomailta – lähinnä Kroatista, Puolasta ja Ruotsista, koska alan ammattilaisia on vaikea löytää Suomesta tai he ovat muilla työmailla töissä.

Kroatialainen insinööri Vedran Hucaluk Duro Dakociv Montaza -yhtiöstä johtaa yli sadan maamiehensä työporukkaa, joka tekee muun muassa kattilan asennustöitä.

– Insinööreille riittää töitä Kroatissakin, mutta haluan haasteita ja siksi haluan työskennellä ulkomailla. Tässä projektissa on haasteita pysyä esimerkiksi aikataulussa, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan.

Voimalaitoksen rakennustöissä kiireisin aika alkaa parin kuukauden päästä. Silloin töissä on yhteensä 550 työntekijää ja valvojaa.

Lahti Energia on kertonut, että se laskee kaukolämmön hintaa ensi vuoden alussa. Yhtiö odottaa, että uusi voimalaitos laskee painetta nostaa hintoja myös tulevaisuudessa.

– Aika näyttää, miten markkinatilanteet kehittyvät. Uskomme, että pystymme jatkamaan hinnanalennustrendiä maltillisesti myös tulevaisuudessa, toimitusjohtaja Eero Seesvaara arvioi.

Voimalaitokseen on mahdollista rakentaa myös sähköntuotantoa. Noin 35–50 miljonan euron sähköturbiini-investoinnista ei ole vielä tehty päätöstä.

Poliisi oli löytänyt Hämeenlinnan keskustasta 83 gramman erän valkoista jauhetta, jota epäiltiin amfetamiiniksi. Takavarikoinnin sijaan huume-erä kirjattiin löytötavaraksi eikä sitä toimitettu rikospoliisille tutkittavaksi. Tuloksena oli, että huume-erän löytäneen partion johtajana toiminut ylikonstaapeli hävitti huumeet vetämällä ne vessanpöntöstä alas.

Käsky hävittämiseen tuli hänen esimieheltään. Huumehävityksestä kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat (juttu on tilaajille).

– Tässä tapahtui selvä virhe, myöntää Hämeen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki.

– Asia on käsitelty ja hävitysmääräyksen antanut poliisikomisario on saanut asiasta huomautuksen. Olemme myös ottaneet opiksemme ja tarkistaneet toimintamallejamme, kertoo Koskimäki.

Poliisin maine vaakalaudalla?

Huumeiden hävittäminen ei ole ainoa töppäily Hämeen poliisilaitoksessa. Poliisihallituksen tilastojen perusteella Hämeen poliisissa ei ole sen enempää väärinkäytöksiä kuin muissakaan poliisilaitoksissa. Rangaistuksiin johtavia ja maineen kannalta noloja juttuja on kuitenkin joka vuosi.

Pari esimerkkiä: syyskuussa Hämeen poliisi vei putkaan kuolleesta henkilöstä tiedon väärille omaisille ja vuosi sitten poliisi ampui kollegaansa vahingossa Hämeenlinnan poliisitalossa, Miekkalinnassa. Myös poliisien siviilissä tekemiä väkivaltatapauksia on aika ajoin.

Valtakunnallisesti poliisin mainetta mustaa tapaus Aarnio eikä tilannetta helpota se, että poliisin ylin johto istuu syytettyjen penkeillä. Vähemmästäkin poliisin maine on koetuksella.

– Poliisi tuskin virheiden vuoksi poikkeaa mistään muusta ammattikunnasta, toteaa Hämeen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki.

– Poliiseillakin on erilaisia vaikeuksia, esimerkiksi alkoholi- ja perheongelmia. On tietenkin tärkeää, että näihin tilanteisiin pyritään puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Poliisin maineen säilyttämiseksi Koskimäellä on selvät ohjeet.

– Poliisin tulee kriittisesti arvioida omaa toimintaansa, huolehtia omasta valvonnasta ja sisäisen tarkastuksen toimivuudesta.

– Poliisin tulee myös viestittää asioista avoimesti ja asianmukaisesti. Oleellista on se, että kun väärinkäytöksiä tapahtuu, niin asiat selvitetään. Ikäviä asioita ei lakaista maton alle, eikä niitä peitellä ja niistä tulee myös tiedottaa, painottaa Koskimäki.

Hämeen poliisi on saanut valmiiksi laajan huumerikostutkinnan. Poliisi on tutkinut huumausaineiden maahantuontia ja välitystä, jota on tehty vuoden 2017 alusta.

Poliisi otti viimeisenkin epäillyn kiinni viime elokuussa. 51-vuotiaan lahtelaismiehen epäillään myyneen ja välittäneen useita kiloja amfetamiinia. Mies on ollut vangittuna elokuun alusta saakka.

Esitutkinnassa on selvitetty seitsemän törkeää huumausainerikosta ja kolme törkeää rahanpesua. Kahta vyyhteen liittyvää törkeää huumausainerikosta on jo käsitelty oikeusistuimissa.

Epäiltyjä on kaikkiaan kahdeksan. Esitutkinnassa on kuultu 17:ää ihmistä.

Esitutkinnan jälkeen rikoskokonaisuus siirtyy syyteharkintaan.

Syyttäjä vaatii parikymppiselle miehelle tuomioita kahdesta murhan yrityksestä ja yhdestä tapon yrityksestä Lahdessa kesäkuussa 2018. Poliisi piiritti kesäkuun 25. päivänä miestä sen jälkeen, kun hän oli ampunut toista miestä polveen keskustassa, Malskin alueella.

Syytteen mukaan vastaaja yritti murhata kaksi virka-asuista poliisia ampumalla heitä kohti. Laukaukset eivät osuneet.

Mies on myöntänyt ampuneensa hallussaan olleilla aseilla. Häntä syytetään myös huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta, koska hänellä oli luvattomasti hallussaan kaksi pistoolia.

Syyttäjä vaatii ampujalle Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa ainakin 11 vuoden vankeusrangaistusta.

Poliisi kertoi aiemmin, että mies oli syyllistynyt väkivalta- ja huumerikoksiin jo ennen ampumisia.

Ahtialan koulun rehtori on pidätetty virastaan.

Lahden kaupungin mukaan virasta pidättämisen syynä ei ole lapsiin tai henkilöstöön kohdistuva väärinkäytös, vaan se liittyy rehtorin tehtävien hoitamiseen ja rahankäyttöön.

Kaupunki on jättänyt poliisille tutkintapyynnön ja poliisi tutkii tapausta. Tutkittavana on esimerkiksi luottokortin käyttö. Asianomaista on kuultu.

– Tässä vaiheessa voin kertoa sen verran, että mistään suurista summista ei ole kyse, kertoo rikoskomisario Gunnar Golnick Hämeen poliisista Etelä-Suomen Sanomille.

Lahden kaupungin kasvatus- ja opetusjohtaja Lassi Kilponen on tapauksesta niukkasanainen. Kilposen mukaan tutkinta liittyy rehtorin virantoimitukseen. Hänen mukaansa virantoimitukseen liittyen tehdään seurantaa, josta on ilmennyt epäselvyyksiä.

STT:lle Kilponen kommentoi, että kaupunki on tehnyt selvitystyötä jonkun aikaa, mutta ettei asia liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan tai ajankohtaan.

Rehtori on pidätetty virasta eilen 17. lokakuuta. Rehtorilla ei ole taustalla aiempia varoituksia.

Ahtialan peruskoulun rehtorin tehtäviä toistaiseksi hoitaa apulaisrehtori Timo Laine.

Ahtialan koulussa toimii sekä ala- että yläaste.

Padasjoen Pappilanmäen koulussa sattui tiistaina oppilaan ja opettajan välinen välikohtaus. Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

Välikohtaus sattui 7. -luokkalaisen oppilaan ja opettajan välillä iltapäivän välitunnilla. Opettaja on ollut valvomassa välituntia ja mennyt oppilaiden väliin tilanteeseen, kertoo koulun rehtori Kari Miettinen.

– Se on kärjistynyt oppilaan ja opettajan välillä ja opettaja on käynyt käsiksi oppilaaseen, rikkonut oppilaan koskemattomuutta, Miettinen sanoo.

Koululla on kuultu pariakymmentä oppilasta ja aikuista, jotka näkivät tilanteen. Lisäksi välikohtaus tallentui valvontakameralle.

Tapauksessa epäillään pahoinpitelyä tai lievää pahoinpitelyä. Poliisi ei avaa tapahtumien taustoja sen enempää.

Hämeen poliisi on saanut tapauksesta tutkintapyynnön. Poliisin on tarkoitus aloittaa kuulustelut pian.

Lahden keskustassa kesäkuussa ammuskellut mies sai reilun kahden vuoden vankeustuomion. Parikymppinen mies tuomittiin Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa törkeästä pahoinpitelystä ja kahdesta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta kahdeksi vuodeksi ja 4 kuukaudeksi vankeuteen.

Välikohtauksen aluksi mies ampui toista miestä jalkaan Malskin alueella Lahdessa. Pakomatkan jälkeen mies yritti ampua kahta poliisia piiritystilanteessa. Syyttäjä vaati miehelle 11 vuotta vankeutta kahdesta murhan yrityksestä ja yhdestä tapon yrityksestä, mutta oikeus antoi lievemmän tuomion. Tuomio lieveni, koska oikeus katsoi, ettei miehellä ollut tarkoituksena surmata ketään, kertoo Etelä-Suomen Sanomat.

Mies myönsi ampuneensa hallussaan olleilla aseilla. Hänet tuomittiin myös lievästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta, koska hänellä oli luvattomasti hallussaan kaksi pistoolia.

Mies velvoitetaan korvaamaan kolmelle uhrille yleensä reilut 7 000 euroa.

Miehellä oli väkivalta- ja huumerikostaustaa jo ennen kesäkuun ampumistapausta.

Heinolalainen Jyrängön koulu on voittanut eurooppalaisten koulujen liikuntapalkinnon. Koulun edustajat pokkasivat EU-komission jakaman Be active -palkinnon keskiviikkona Sofiassa Bulgariassa.

Koululla on liikuttu ja tehty liikuntakasvatusta aktiivisesti jo vuodesta 2005. Koulu on ollut alusta pitäen mukana Liikkuva koulu -hankkeessa. Nyt verkostoon kuuluu jo yli 2 000 peruskoulua.

– Liikunta on osa koulupäivämme arkea koulumatkoilla ja välitunneilla. Meillä on luokissa esimerkiksi sähköpöytiä ja jumppapalloja, jotka kuuluvat toiminnalliseen opetukseen, Jyrängön koulun rehtori Kimmo Nykänen kertoo.

Miten oppilaat saadaan liikkumaan koko päivän?

Jyrängön koulun tavoite on saada jokainen lapsi liikkumaan vähintään tunnin jokaisena koulupäivänä. Miten se onnistuu? Koulu antaa kolme vinkkiä myös muille opinahjoille.

1) Liikuntaa koulupäivän rakenteeseen

Jyrängön koulussa on kaksi pidempää välituntia. Aamupäivällä välitunti kestää 25 minuuttia ja puolen päivän aikaan 40 minuuttia. Se mahdollistaa, että lapsilla on aikaa leikkiä, liikkua ja pitää kerhoja pitkillä välitunneilla.

Koulussa on mahdollisuus myös sisäliikuntaan välitunneilla. Talvikaudella muutama luokka saa vuorollaan viettää välitunnit halutessaan liikuntasalissa. Vertaisohjaajat eli 4–6 -luokkalaiset välkkärilapset ohjaavat toimintaa välitunneilla, jotta koko porukka saadaan yhdessä leikkimään.

Kaikille lapsille on tavoitteena löytää mielekästä tekemistä, jotta liikkuminen ei ole pakkopullaa.

2) Oppilaat mukaan suunnitteluun

Kun Jyrängön koulussa mietitään uusia toimintatapoja tai välinehankintoja, oppilaat otetaan mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Lapset ovat siis mukana ideoimassa – ja saavat myös antaa palautetta, jos jokin ei toimikaan.

3) Liikuntaa myös oppitunneille

Koululla pyritään istumaan pulpetin takana mahdollisimman vähän. Lisäämällä toimintaa myös oppitunneille, saadaan aktiivisia minuutteja pitkin päivää, sanoo rehtori Nykänen.

– Esimerkiksi 3.-luokkalaisten kertotauluun voidaan ottaa liike mukaan ja etsiä tietoa käytävältä. Liikunta otetaan hyödyksi monella tavalla, sanoo luokanopettaja Petra Ylönen.

Huonekaluketju Koti-Idean entiselle toimitusjohtajalle ja hallituksen puheenjohtajalle vaadittin käräjäoikeudessa yli kahden vuoden vankeustuomioita törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Lisäksi yhtiön entiselle myyntijohtajalle vaadittiin ehdollista vankeutta avunannosta tekoon.

Syytettyjen epäiltiin siirtäneen yhtiön liiketoiminnan uudelle Suomen Koti-Idea Oy:lle ennen alkuperäisen yrityksen konkurssia vuonna 2009. Kauppaan kuului muun muassa 24 Koti-Idean myymälää, verkkokauppa ja keskusvarasto. Myös liiketoimintaa jatkanut uusi yritys ajautui konkurssiin myöhemmin, vuonna 2010.

Käräjäoikeuden mukaan näyttöä liiketoiminnan myynnistä alihintaan ei löytynyt.

Syyttäjän mukaan mukaan miehet olivat myös lisänneet yrityksen velkoja tilaamalla myymälöihin tavaraa velaksi noin seitsemän miljoonan euron arvosta, vaikka yhtiö oli ollut jo konkurssin partaalla.

Käräjäoikeus katsoo, että näyttöä yhtiön ylivelkaisuudesta ja maksukyvyttömyydestä ei esitetty. Yhtiön liiketoiminta oli ollut tappiollista vuosina 2006-2009. Oikeuden mukaan yhtiö ei kuitenkaan ollut maksukyvytön syytteessä esitetyllä tavalla alkusyksyllä 2008, vaan vasta myöhemmin saman vuoden lopulla tai seuraavan vuoden alussa.

Uusia myymälöitä Koti-Idea avasi vielä syksyllä 2008 ja yhden jopa tammikuussa 2009 ennen helmikuussa tapahtunutta konkurssia.

Käräjäoikeuden mielestä näyttöä ei ollut siitä, että yhtiön velvoitteiden lisääminen tai tavaroiden tilaaminen olisi tehty velkojien vahingksi.

Syytetyt kiistävät rikoksen.

Kotkan kansallinen kaupunkipuisto on palkittu vuoden parhaana maisemahankkeena. Voittajan valitsi ympäristöministeriö viiden ehdokkaan joukosta.

Muut ehdokkaat olivat Maisematarinoita ja Maisemahelmiä Pirkanmaalla, Lahden Mukkulan kartanopuisto, Norrlinin puisto Vääksyssä ja Tampereen avoimien alueiden viherpalveluohjelma.

– Kaupunkipuisto on ainutlaatuinen kokonaisuus ja hieno käytännön esimerkki kaupungin sitoutumisesta viher- ja virkistysalueiden kehittämiseen. Kotkassa on luotu korkeatasoista kaupunkiympäristöä oivaltavan suunnittelun ja pitkäjänteisen maisemanhoitotyön myötä, sanoo ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ministeriön tiedotteessa.

Vuonna 2014 perustettu Kotkan kansallinen kaupunkipuisto koostuu puistojen lisäksi vesistöistä ja arkkitehtuurista.

Kotkan kehutut puistot

Kotkan puistot ovat niittäneet mainetta jo monen vuoden ajan.

Esimerkiksi Sapokka, Katariinan meripuisto, Karhulan jokipuisto ja Lehmusbulevardi on kaikki palkittu vuoden Ympäristörakenne -palkinnolla.

Suuri rooli kaupungin puistojen kehittämisessä on ollut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosella, joka kertoi työstään Ylen haastattelussa kesällä 2016. Hän kertoi tuolloin muun muassa vaikeuksista saada riittävästi rahaa puistoja varten taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Ensi vuonna Kotkan kaupunkipuisto lähtee tavoittelemaan Suomen edustajana Euroopan neuvoston maisemapalkintoa.

Ympäristöministeriö jakaa vuoden paras maisemahanke -palkinnon joka toinen vuosi. Lauantaina vietetään kansainvälistä maisemapäivää.

Linjastossa höyryää vierekkäin kahta keittoa.

Valtaosa Kyminkartanon koulun kakkosluokkalaisista valitsee kalakeiton, mutta esimerkiksi Dani Duran, 8, lusikoi kasvissoijakeittoa. Ei siksi, että se on kasvisruokaa, vaan koska Duran on allerginen kalakeiton ainesosille.

Emma Poikala, 8, syö mieluiten liharuokaa. Se maistuu paremmalta.

– Joskus jos toinen ruoka ei ole niin hyvää, voin ottaa kasvisruokaa, Poikala kertoo.

Tänä vuonna Kotkan peruskoulujen ruokailua uudistettiin siten, että tarjolla on päivittäin kahta pääruokaa, joiden väliltä oppilaat saavat valita vapaasti. Toinen ruuista on aina kasvisruokaa.

Kyminkartanon koulun yli 230 oppilaasta vain muutama on kasvissyöjä, mutta jokainen saa ottaa lautaselleen kasvisruokaa.

Kouvolassa harkitaan kokeilua

Nyt kahden pääruuan käytäntö kiinnostaa myös Kouvolassa.

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä aloitteessa ehdotetaan, että järjestelyä testattaisiin viidessä kaupungin koulussa tammikuusta toukokuun alkuun. Kokeiluun osallistuisivat Elimäen yhtenäiskoulu, Mansikkamäen koulu, Naukion yhtenäiskoulu, Saviniemen koulu ja Urheilupuiston koulu.

Kokeilusta tehdään lopullinen päätös tämän vuoden puolella.

Kasvisruoka kouluissa ei ole mikään uusi ilmiö. Uutta olisi Kouvolassa se, että kasvisruokaa olisi tarjolla kaikille, ei vain erityisruokavaliostaan ilmoittaneille. Lisäksi päivän kaksi ruokaa olisivat aina samantyyppiset keskenään. Siinä missä aiemmin lihapullapäivänä on voitu tarjota kasvissyöjille kasvissosekeittoa, uudessa järjestelyssä keittopäiviksi tehdään kahta keittoa ja lihapullien rinnalle vaikkapa kasvispyöryköitä.

Kouvolan valtuustoesityksessä perustellaan kokeilua kasvisruuan terveellisyydellä ja ympäristöystävällisyydellä. Kahden pääruuan järjestelyyn kannustaa esimerkiksi kansallinen kouluruokasuositus, joka julkaistiin viime vuonna. Kotkan lisäksi käytäntöä noudatetaan esimerkiksi Helsingissä, Jyväskylässä, Savitaipaleella ja Lahdessa.

Esityksessä toivotaan, että jos kasvisruokaa on tarjolla päivittäin, entistä useampi voisi kiinnostua maistamaan sitä.

Keittiön haasteena maku ja proteiinit

Kouvolan ruokapalveluiden vuosittainen asiakastyytyväisyyskysely tiedusteli 4. ja 8. luokkien oppilailta mielipidettä kahden pääruuan mallista. Kaksi kolmasosaa vastaajista piti ideaa hyvänä.

Ruokalat varautuvat myös haasteisiin, kertoo Kouvolan ruokapalvelupäällikkö Auli Windt. Jo ennestään ahtaisiin ruokasaleihin tarvitaan tilaa toiselle pääruualle, ja osa kasvisperäisistä proteiininlähteistä maksaa enemmän kuin liha.

– Lisäksi meidän täytyy löytää sellaiset ruokalajit, jotka uppoaisivat oppilaisiin. Karrikoidusti sanottuna, jos meillä on jauhelihakeitto sekaruokana ja vaikka punainen linssikeitto kasvisvaihtoehtona, luultavasti linssikeitto ei ihan pärjää kilpailussa, Windt sanoo.

– Vaikka nuoret ovat innostuneita kasvisruuasta, monella on ennakkoluuloja uudenlaisia ruokalajeja kohtaan.

Oikean ruokamäärän tekeminen voi olla aluksi vaikeaa, kun eri kasvisruokien suosiosta ei ole vielä kokemuksia.

– Alkuvaiheessa tulee varmaan väkisinkin tavallista enemmän biojätettä, Windt sanoo.

Porkkananapit hurmaavat

Kyminkartanon koulussa huoli ruokahävikistä osoittautui aiheettomaksi. Biojätteen määrä ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen.

Pääruokien samankaltaisuus on osittain helpottanut keittäjien työtä, kertoo keittiön vastaava Eija Kolsi. Linjastolle ei tarvitse kattaa sekä haarukoita että lusikoita, vaan jompikumpi riittää.

Uusien proteiininlähteiden, kuten härkiksen ja nyhtökauran, sijaan Kyminkartanon koulussa luotetaan ennen kaikkea papuihin ja siemeniin. Kasvisannosten tukevoittamiseen tarkoitetut tofu ja raejuusto ovat niin suosittuja, että oppilaat ottavat niitä myös sekaruokien lisukkeeksi.

Kasvisruuan osuus koulussa syötävistä ruuista on noin 30 prosenttia.

Kyminkartanon koulun rehtori Markku Järvinen kertoo, että oppilaat ovat pitäneet uudistuksesta. Varsinkin kasvissyöjät ovat olleet tyytyväisiä uusiin ruokiin.

Perinteisen suomalaisen kotiruuan suosio koulussa ei ole uhattuna. Makaronilaatikko on kuningas, mutta kasvisruuistakin erottuu selkeä suosikki.

– Porkkananappeja syötäisiin vaikka miten paljon. Jos tarjolla on lihapullia ja porkkananappeja, moni ei osaa päättää, kumpaa ottaisi, Eija Kolsi sanoo.

Lue myös:

Kouvola aloittamassa kokeilun: Kouluihin kasvisruokaa tarjolle joka päivä

Monet koulut rajoittavat kasvisruoan saantia – se tarjotaan usein "tiskin alta"

Kun ihminen vanhenee, elämänpiiri supistuu. Kiireiset sukulaiset eivät ehdi pitää seuraa, puoliso saattaa olla jo kuollut. Yksinäisyys ja toimettomuus nostavat rumia päitään.

Lahden diakonialaitos tarjoaa tähän lääkettä: Kotikummit-projekti on valjastanut jo noin 40 vapaaehtoista, jotka tapaavat neljän seinän sisään jumiutuneita iäkkäitä. He pitävät seuraa, juttelevat ja kuuntelevat.

– Hän saattaa olla ainoa ihminen, joka ehtii kuunnella ikäihmistä ja kysyä, mitä kuuluu, sanoo Kotikummit-projektia vetävä Anna Lappalainen.

"Häntä tulee ikävä"

Vapaaehtoistyö mielletään usein eläkeikäisten puuhailuksi. Kotikummeiksi on sitoutunut kuitenkin myös ruuhkavuosiaan eläviä lahtelaisia.

Yksi heistä on Leena Nordman. Noin nelikymppisellä yksinhuoltajalla on neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Toinen heistä on kehitysvammainen.

Miten aikaa ja jaksamista löytyy niin paljon, että sitä voi jakaa myös tuntemattomalla?

– Kotikummitoiminta antaa niin paljon voimia myös omaan arkeen. Saan energiaa siitä, että pääsen olemaan ystävä ikäihmiselle. Pidemmän tauon jälkeen häntä tulee ikävä, Nordman kertoo.

Karen Martiano muutti Brasiliasta Suomeen yhdeksän vuotta sitten. Hänkin on kotikummi, jolla on kotonaan kaksi lasta. Heistä toinen tulee mukaan tapaamaan kummimummoa.

– Hän tykkää kummimummosta. Hän istuu mummon sylissä silitettävänä ja he leikkivät yhdessä. Läsnäolo on tärkeintä ja se, että olet hänelle ystävä.

Projektipäällikkö Anna Lappalainen onkin erityisen mielissään siitä, että kummien ikähaitari on laaja ja asia vaikuttaa koskettavan kaikenikäisiä. Nuorin kummi on 17, vanhin yli 70.

Oman mummon paikkaaja

Leena Nordmanin omista isovanhemmista viimeisin kuoli 2002. 88-vuotias kummimummo paikkaa tätä aukkoa naisen elämässä.

– Kaipaan ikäihmisen kanssa olemista – jotakuta, jonka kanssa puhua siitä, mitä ennen vanhaan oli. Esimerkiksi, miten koulussa oltiin hänen aikanaan ja mitä silloin syötiin.

Martianon kummimummo on 74-vuotias. He juttelevat tavatessaan niitä näitä, ja mummo on utelias brasilialaistaustaisen naisen elämästä.

Brasilialainen vanhustenhuolto eroaa Martianon mukaan selvästi suomalaisesta.

– Siellä ei ole niin hyvä palvelu kuin täällä. Brasiliassa ikäihmiset asuvat lastensa kanssa, jos mahdollista. Me pidämme itse aika paljon huolta, kun läheinen vanhentuu.

"Ikäihmisiä ei tarvitse pelätä"

Kummimummon kanssa ulkoillaan, leivotaan ja kahvitellaan. Vähintään pidetään seuraa. Kun uuteen tuttavaan ystävystyy, jännitys kaikkoaa molemmin puolin, eikä tunteitakaan tarvitse peitellä.

– Hän näyttää tunteitaan, jos jokin harmittaa. Ainakin äänensävystä sen huomaa. Kanssakäymisemme on avointa, Leena Nordman kertoo.

– Mutta emme me esimerkiksi suutu toisillemme, olemme molemmat niin rauhallisia. En voisi kuvitellakaan, että kummimummo suuttuisi.

Se todellisuus, kuinka yksin he ovat, on järkyttävää. Leena Nordman

Nordman tapaa paljon yksinäisiä vanhuksia päivätyössään.

– Se todellisuus, kuinka yksin he ovat, on järkyttävää. Olen todella ylpeä, että saan olla tässä toiminnassa mukana.

Yksinhuoltajalla on selkeä viesti muille: iäkkäät tarvitsevat ystävää.

– Tämä on tosi antoisaa ja palkitsevaa hommaa. Ikäihmisiä ei tarvitse pelätä.

Reilu vuosi sitten Veksi ja Ripa istuivat iltaa kotonaan Padasjoella. Kaveruksien silmiin osui lehtijuttu, jossa oli pienen mökin muotoinen halkopino.

– Se oli vähän sellainen vasemmalla kädellä tehty, eikä sinne voinut mennä edes sisälle. Päätimme siltä istumalta, että teemme paremman, kertoo Veksi, eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri Veikko Salo.

Ripa Töyry toimi arkkitehtina, Salo rakensi. Hyötyliikunnan seurauksena syntyi ihan oikea pieni talo, joka sai Facebook-postauksen jälkeen tiedotusvälineetkin liikkeelle iltapäivälähtien ja Helsingin Sanomia myöten.

Veikko Salo on silminnähden iloinen halkotalonsa saamasta huomiosta: kuvaa on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja. Rakennelmaa on kommentoitu muun muassa mykistäväksi taidonnäytteeksi ja sadunomaiseksi neronleimaukseksi.

Puut haetaan itse metsästä

Klapiyksiössä mahtuisi pieni porukka istumaan iltaa. Jos halkomäärää havainnollistetaan tavallisen omakotitalon takkapuihin vertaamalla, niin karkeasti voi ynnätä, että klapitalossa on 10 vuoden takkapuut.

Rakentamiseen meni loppujen lopuksi pari kuukautta. Veikko kertoo, että muita koneita kuin moottorisahaa ja akkuporaa, ei käytetty.

– On tullut vähän hiljennettyä tahtia sen jälkeen, kun täytin 70. Nyt teen töitä enää seitsemänä päivänä viikossa, nauraa Veikko.

Puut Salo on pilkkonut kirveellä. Vuosittain Salo pilkkoo noin 60 vuoden polttopuut omakotitaloon.

– Käyn kaatamassa tonttipuita, kun ihmiset pyytävät ja raivaan muiden metsistä hylkypuuta. Näistä syntyy sellainen 150 pinokuutiota klapeja vuodessa. Tuollainen pari kuutiota syntyy päivässä alusta loppuun asti tehtynä.

"Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää"

Salolla on klapitaiteesta pitkä historia: ensimmäiset halkomuodostelmat hän on koonnut 2000-luvun alussa.

Salo on tehnyt metsätöitä koko ikänsä. Ahkeran eläkeläisen ilmeestä näkee, että hän nauttii puutöistä.

– Kyllä se on sellaista kylähullun touhua! Vaikeinta onkin ollut se, kun täytyy koko ajan jännittää, että milloin ne valkotakkiset tulevat hakemaan minua, nauraa klapimies.

Halkopinoja on ennenkin nähty julkisuudessa. Esimerkiksi perholaispariskunta rakensi muutama vuosi sitten talon mittaisen halkopinon, joka keräsi paljon ihastusta.

Taitavasti rakennetut halkopinot ovat luonnonläheinen, ruohonjuuritason osoitus miehen taiteellisuudesta, sanoo miesten hyvinvointia edistävän Miessakit yhdistyksen miestyöntekijä Ilmo Saneri.

Sanerin mukaan käsillä tekeminen ja konkreettisen tuloksen saaminen on miehille tyypillinen tapa toteuttaa taiteellista puolta itsestään.

– Miehillä on valtava potentiaali tällaista taiteellisuutta, mutta me olemme aika jäyhiä toteuttamaan niitä. Meitä määrittelee kirjoittamattomat lait. Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää.

Saneri kertoo eräällä pariskunnalla olleen erimielisyyksiä, kun mies ei koskaan kertonut rakastavansa. Mies taas ihmetteli, että eikö vaimo nyt ymmärrä, että juuri rakennettu, iso terassi on rakkauden osoitus.

– Se on pakopaikka arjesta. Muistan erään halkotaiteilijan, jonka perimmäinen syy oli päästä pois siitä keskustelukulttuurista tekemään, ettei tarvitse puhua. Nykyaikana perheissä korostetaan, että puhumalla selvää kaikesta, ja jos mies on huono puhumaan, niin hän haluaa osoittaa sitä käsillä.

Yksityiskohdat hivelevät silmää

Salon tölliä kelpaa katsella lähempääkin, sillä halkotalossa on monia hienoja yksityiskohtia. Ensimmäisenä kävijää tervehtii jykevä ovi.

– Se on 16 senttiä paksu ja sen kokoamiseen meni yli kaksi kiloa ruuveja. Painoa on ainakin 100 kiloa ja saattoi meiltä Ripan kanssa päästä pari pieruakin, kun kampesimme sen kohdalleen.

Töllin lattia on myös katseenkestävä ja perinteisesti toteutettu.

– Se on kuin vanhan pajan lattia eli vähän niinkuin pystypölleistä tehty. Tässä se tosin tehtiin muutaman sentin paksuisista kiekoista.

Katto on koivua ja muistuttaa perinteistä paanukattoa.

– Se on melkoista hommaa, kun sahataan pölliä pitkittäin. Ostin alkukesästä uuden moottorisahan ja ensimmäinen kesti 40 tuntia, ennen kuin hajosi. Sain takuuseen uuden ja se on onneksi jaksanut pidempään.

Tölli on vielä tyhjillään, mutta kalusteet on jo suunniteltu. Nekin Salo tekee itse, omista puista.

– Sänky tulee. Siinä voi sitten ottaa torkut, tai puuhata vähän muutakin. Pöytä tietysti ja pöllinpätkistä tulee istuimet, luettelee Veikko.

Kaikki alkoi halkopyramidista – ja jatkoa seuraa

Veikko Salon klapit ovat myös mökin ulkopuolella siisteissä pinoissa. Kaikki alkoi halkopyramidista, johon meni yli 130 kuutiota halkoja.

– Puut oli ladottu sen verran tiheästi, että se alkoi homehtua sisältä ja lopulta se hajosi.

Muodostelmia on syntynyt vuosien varrella myös erivärisistä puista. Puupinonjen kylkiin on piirtynyt muun muassa Padasjoen vaakuna ja omakuva.

– Se muistutti kyllä enemmän Angry Birdsiä kuin minua. Viime vuoden suurtyö oli halkopinon kylkeen syntynyt Suomi 100 -klapiteos, johon tarvittiin vähän maaliakin.

Halkotöiden teko tulee jatkumaan, taiteilija vakuuttaa. Seuraavat suunnitelmat paljastetaan kuulemma ensi keväänä.

Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, julisti YK:n raportti viime keväänä – sen tuntuivat uskovan kaikki muut kuin suomalaiset itse. Lahdessa on ryhdytty tänä syksynä tutkimaan, mitä onnellisuus oikeastaan on.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa onnellisuuden syvintä olemusta on pyritty ratkomaan Instagram-kuvista. Sosiaalipsykologi, visuaalisen viestinnän tutkija Eemeli Hakoköngäs on yhteistyössä väitöstutkija Jennifer de Paolan kanssa analysoinut noin 650 suomalaisten Instagram-kuvaa, tutkimalla hashtagia #onnellinen.

Onnellisissa kuvissa näkyvät eniten sosiaaliset suhteet; perhe ja ystävät – jopa työkaverit.

Toisaalta myös materia ja esimerkiksi ulkonäkö tuntuvat kuulevan onneen. Esimerkiksi oman kodin sisustuksesta saatetaan ottaa #onnellinen-kuva.

– Paljon on myös selfieitä sekä bodailu- ja fitness-kuvia.

Italialaisen kollegansa kanssa Hakoköngäs on verrannut suomalaisen kuvia muiden maiden onnellisuutta kuvaaviin kuviin. Suomalaisten kuvissa näkyy selvästi luonnon erityinen merkitys: suomalaiset saattavat napata kuvan, jossa ei ole muuta kuin auringonlasku, metsää tai järvi.

Onko Instagram-onnellisuus totta?

Sosiaalisen median sanotaan kuitenkin kaunistelevan kuvaa ihmisten arjesta. Erityisesti Instagramin sanotaan olevan omiaan luomaan paineita ja lisäävän ahdistusta (Iltalehden verkkosivut).

Tutkija Hakoköngäs uskoo, että Instagram ei edustakaan yhtä ja ainoaa näkökulmaa onnellisuudesta, mutta some-päivitykset voidaan kuitenkin ottaa totena. Ne ovat osoitus siitä, miten suomalaiset mieltävät ja kuvaavat onnellisuutta, hän selittää.

– Ne ovat ihan totta, ihmisten arkipäivää. Siellä rakennetaan arkipäivän käsityksiä siitä, mitä onnellisuuteen kuuluu ja mitä siihen pitäisi kuulua.

Keväällä suomalaisten onnellisuudesta uutisoitiin ympäri maailman. Hakoköngäksen mukaan lahtelaistutkimuksesta on kyselty ulkomaita myöten: kansainvälinen media on ollut kiinnostunut suomalaisten some-onnellisuudesta.

Tutkija: Nuoret ottavat tulevaisuuden vakavasti

Instagramin lisäksi Hakoköngäs tekee tutkimusta jalkautumalla nuorten kanssa luontoon. Luonnon helmassa tulee myös mahdollisuus puhua heidän kanssaan onnellisuudesta Instagram-kuvien takana.

– Kun heidän kanssaan pääsee juttelemaan, huomaa, että nuoret osaavat hyvin pohtia, millaisia tekijöitä elämässä ja onnellisuudessa on. Se ei ole niin suoraviivaista, että nyt ostan sohvan ja sitten olen onnellinen.

Tutkija kertookin yllättyneensä siitä, kuinka vakavasti nuoret ottavat tulevaisuuden. Nuoret ovat sisäistäneet psykologiset puheet siitä, miten pitää olla motivoitunut, mennä eteenpäin ja tavoitella unelmia.

Ja juuri tämä huolestuttaa Hakoköngästä.

– Se voi aiheuttaa paineita. Se onnellisuuden tavoittelu ei varmastikaan ole tie onnellisuuteen vaan ehkä johtaa niihin paineisiin. Liiallinen suorittaminen ei ole hyvästä, vaan onnellisuus löytyy eri tavalla.

Teknologiakonserni Andritz on saanut suuren tilauksen Chilestä. Yhtiö toimittaa laitteiston Celulosa Arauco y Constitución S.A -yhtiön Araucossa sijaitsevan sellutehtaan modernisointiin ja laajennukseen.

Toimitusjohtaja Kari Tuominen sanoo tilauksen olevan yhtiölle erittäin merkittävä. Andritz vastaa lähes kokonaan tehtaan toimituksista. Noin 300 miljoonan euron tilaus sisältää kuitulinjan, puunkäsittelyn, mustalipeähaihduttamon ja valkolipeälaitoksen. Tilauksen työllistämisvaikutus on yli 150 henkilötyövuotta.

Projektin johto ja suunnittelu hoidetaan Andritzin neljässä Suomen toimipaikassa, jotka sijaitsevat Helsingissä, Kotkassa, Lahdessa ja Varkaudessa. Lisäksi tytäryhtiö Savonlinna Works tulee olemaan yksi suurimmista laitetoimittajista.

Suomen leikkipuistoissa korostuu vauhdikas liikunnallisuus, ei esimerkiksi visuaalisuus tai mielikuvitus. Aikuisen rooliksi leikkipuistossa jää usein pelkkä leikin valvominen. Leikkipuistolaitteiden mittasuhteet ovat aikuiselle liian ahtaita, joten liikkumaan halukaskin aikuinen jää maan pinnalle tai hiekkalaatikon reunalle.

Harva aikuinen nauttii leikkipuistolaitteiden tarjoamasta liikkumisesta, mutta moni saattaisi nauttia jostakin elämyksellisemmästä tekemisestä itsekseen tai yhdessä lapsen kanssa.

Innostaviakin puistoja Suomessa on. Monet niistä on suunniteltu yhteistyössä taiteilijoiden kanssa, jolloin liikunnan lisäksi puistoon on pyritty tuomaan mielikuvitusta ruokkivia asioita ja esteettisiä elämyksiä. Tällainen puisto kiinnostaa sekä lasta että aikuista ja tekee käynnistä jaetun ilon. Valitsimme tärppejä eri kaupungeista.

Tiitiäisen satupuisto, Tampere

Tiitiäisen satupuisto perustuu Kirsi Kunnaksen runoihin ja sieltä voikin bongata Jaakko Vaakko Vesirotan, Herra Pii Poon ja tunteellisen siilin. Puiston suunnittelussa yhdistyvät taide ja toiminnallisuus.

Keskellä puistoa on varsinkin hämärän aikaan tunnelmallinen satunurkkaus; valtava nojatuoli, jota taikurin hatun muotoiset jakkarat ympäröivät. Puiston erikoiset muodot ja värit innostavat aikuistakin leikkimään ja hyppimään trampoliinilla.

Runovinkki: Kunnaksen runo herra Pii Poosta antaa ideaa sopiviin retkieväisiin:

Herra Pii Poo/ oli taikuri.

Hän huusi: hii hoo!/ ja maata polkaisi

ja taikoi: rusinoita/ mansikoita/ omenoita/ perunoita

porkkanoita/ prinsessoita/ makkaroita,

siis/ herra Pii Poo/ oli noita.

(Kirsi Kunnas: Herra Pii Poo)

Katariinan meripuisto, Kotka

Vanhan öljysataman päälle 2000-luvun alussa rakennettu Katariinan meripuisto ei ole kokonaan lasten, mutta siellä on skeittiramppi ja peräti kaksi leikkipuistoa.

Leikkipuistoista toinen on muumiteemainen ja meren puolella olevassa puistossa on muun muassa trampoliineja. Isoissa keinuissa näkyy usein myös aikuisia keinumassa.

Avara maisema ja meren läheisyys ovat elämyksiä jo itsessään ja tässä puistossa toteutuu mukavasti se ajatus, että lapsia kiehtovan tekemisen ei tarvitse aina olla touhuamista tai liikuntaa. Puiston on suunnitellut Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonenja se on saanut Vuoden Ympäristörakenne -palkinnon vuonna 2012.

Puistoon rakennettu kivinen mietiskelylabyrintti on kiertäjälleen yli kilometrin mittainen matka ja perille keskustaan päästyä on palkintona mahdollisuus kuunnella, miten labyrintti muuttaa puhetta tai käsien taputuksen ääntä.

Meripuistossa on myös muita koko perhettä kiinnostavia kohteita: valaistuja itäisen Suomenlahden majakoiden pienoismalleja, näkötorni sekä grillipaikkoja.

Lauluvinkki: Kotka on merenkulkijoiden ja satamakapakoiden kaupunki. Matkalla Katariinan meripuistoon voi tunnelmaan virittäytyä laulamalla haikeita merimieslauluja.

Kotkan poikii, ilman siipii

Maailman myrskyt keinuttaa

Taakse jäivät, nuoruuspäivät

Takaisin ei niitä saa

Laulut tuulen, nuo vain kuulen

Enkä tiedä kauniimpaa

(Juha Vainio: Kotkan poikii ilman siipii)

Launeen perhepuisto, Lahti

Launeen perhepuiston tämänkesäinen hitti on uusi linna, jonka korkeiden muurien sisäpuolella on jos jonkinlaista kiipeilytelinettä ja leikkivälinettä, joista osa on jopa sähköllä toimivia, kuten linnanpihan tanssipeli, joka varmasti innostaa aikuistakin.

Linnan lisäksi laajassa puistossa on mm. skeittikenttä, liikennepuisto ja grillauspaikka.

Eväsvinkki: Perhepuiston linnan härpäkkeissä temppuilu on sen verran rankkaa puuhaa, että eväiden on parasta olla energiapitoisia. Täydellinen ratkaisu on kurvata lähtiessä paikallisen ravintolan kautta hakemassa mukaan lahtelainen klassikko, lihamuki.

Tämä pelkällä kebablihalla täytetty pahvimuki ei jätä eleettömyydessään ketään kylmäksi. Ei edes kasvissyöjää, joka voi tilata oman versionsa vehnäproteiinipohjaisesta kasviskebabista valmistettuna.

Pelle Hermannin puisto, Pori

Porin Kirjurinluoto on keskustan tuntumassa sijaitseva suuri puistoalue. Pelle Hermannin puisto on osa sitä. Leikkipuistoalue on todella laaja, kolmen hehtaarin, eli miltei viiden jalkapallokentän kokoinen alue.

Tuolle alalle mahtuukin mittava valikoima leikkivälineitä, muiden muassa merikaupungin leikkipuistoon sopiva suuri merirosvolaiva. Kesällä leikkipuiston vieressä on nähtävänä riikinkukkoja ja muita kotieläimiä, jotka kiinnostavat aikuisiakin.

Eväsvinkki: Voi änkeröinen! Lapset eivät ehkä Pelle Hermannia enää tunne, mutta aikuiseen makuun evääksi sopii varata hänen kunniakseen plättyjä ja mantsikan mollukoista valmistettua hilloa.

Seikkailupuisto, Turku

Kupittaan Seikkailupuisto on lastenkulttuurikeskus ja leikkipuisto. Vuodesta 1988 asti on kiipeiltävä patsaspuisto ollut osa sitä. Vanhan patsaspuiston betoniset ihmishahmot jouduttiin huonokuntoisina purkamaan ja niiden tilalle rakennettiin uusi patsaspuisto vuonna 2015.

Viisihenkisen taiteilijaryhmän suunnittelema patsaspuisto on kiipeiltävää ja leikittävää taidetta. Se on vaativa yhdistelmä, koska puiston on oltava yhtä aikaa visuaalinen, kestävä ja turvallinen.

Eväsvinkki: Visuaaliselle, kestävälle ja turvalliselle puistolle tekee kunniaa lasten retkieväiden ykkönen, karjalanpiirakka. Sen ulkonäkö miellyttää silmää. Se kestää niin ruokakulttuurin muutosta kuin retkikassissa retuuttamista ja muutamasta, tunnetusta raaka-aineesta valmistettuna se on parhaimmillaan turvallista lähiruokaa.

Launeen perhepuisto, Pelle Hermannin puisto ja Seikkailupuisto sijoittuivat kärkeen Ylen äänestyksessä Suomen parhaista leikkipuistoista vuonna 2014.

Poliisi tutkii Sysmässä huolimattomasti tehtyä räjäytystyötä. Viisikymppinen mies oli tilattu räjäyttämään kiviä pellolla.

Hän oli räjäyttänyt tiistaiaamuna noin kuution kokoista kiveä. Kivestä irtosi ihmisen pään kokoinen palanen, joka osui räjäyttäjän olkavarteen ja kaatoi hänet selälleen peltoon.

Paikalle hälytettiin ambulanssi, joka vei miehen terveyskeskukseen.

Poliisin mukaan mies oli seissyt noin 20 metrin päässä räjäytettävästä kivestä, eikä hänellä ollut suojaa. Räjäyttäjällä oli kuitenkin tarvittavat luvat ja ne olivat voimassa.

Poliisi tutkii tapausta muun muassa työsuojelurikkomuksena.

Salissa on toistakymmentä erilaista ompelukonetta ja työpistettä, mutta vain yksi kone kerrallaan tikkaa sileästä kankaasta ulkoilutakin hihasaumaa.

Sastan tarina on suomalaisen vaatevalmistuksen tarinan pienoismalli. Vuonna 1969 perustettu perheyritys työllisti parhaimmillaan 120 ompelijaa Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Nyt niinsanotun tehtaan ompelimossa on yksi ihminen, malliompelija Ritva Korhonen, joka on työskennellyt Sastan palkkalistoilla 1970-luvulta saakka.

– Ompelen mallit, osallistun suunnitteluun ja korjaan vanhoja Sasta-vaatteita, kertoo Korhonen työnkuvastaan.

Korjausompelu on kuulunut Sastalla kauppaan aina, mutta nyt sitä on nostettu myös markkinoinnissa, koska se on osa kestävän kehityksen megatrendiä. Eniten tietoisia tästä tai kiinni trendissä ovat metsästäjämiehet.

– 15 vuotta vanha metsästystakki voidaan lähettää korjattavaksi. Saatekirjeessä on toive, että voisiko vielä korjata, kun takki on niin rakas, Korhonen kertoo.

Vaatteita urbaaniin erämaahan

Metsästys- ja retkeilyvaatteisiin keskittynyt Sasta ompeluttaa vaatteet Baltian maissa ja joitain tuotteita muualla Euroopassa. Yrityksen kotipaikassa Nurmeksessa on töissä puolentusinaa ihmistä, mutta toimitusjohtaja Juha Latvalan työpaikka on Helsingissä. Venäjän ruplan romahdus meinasi viedä yhtiön mennessään, mutta yrityssaneerauksen pääsy vuonna 2017 korjasi kurssia.

– Liikevaihto tulee tänä vuonna asettumaan 2–2,4 miljoonaan euroon ja siinä on kasvua noin 20 prosenttia, toimitusjohtaja Latvala arvioi.

Takavuosina Nurmeksessa tehtiin kaikkea lastenvaatteista ja farkuista lähtien, mutta nyt yritys on keskittynyt siihen, mistä sen tarina alkoi, asuihin metsässä liikkuville.

Nykyisen pääosakkaan, yrittäjä Jari Saastamoisen isä Urpo Saastamoinen aloitti sarkakankaisten metsästysasujen valmistuksen. Metsästäjä Urpo Saastamoinen ei löytänyt mieleistään pukua kaupoista. Kun metsästyskaverit halusivat samanlaisen, syntyi Sasta.

Syntytarina on vahva osa Sastan markkinointia. Tällainen tarina halutaan ja se myy, kertoo myös yliopistotutkija toisesta vaatefirmasta kertovassa uutisessa. Toimitusjohtaja Juha Latvala on nostanut tarinan viestinnän kärkeen ja muutenkin lisännyt markkinointia, johon kuuluu myös oma vaellustapahtuma, joka on järjestetty kolme kertaa yrityksen kotimaisemissa Pielisen-Karjalassa. Myös vientiä on kasvatettu.

Toinen kotimainen ulkoiluvaatevalmistaja, Sastaan verrattuna jättimäinen L-Fashion Group tekee Rukka-merkillä itseänsä tykö suomalaisille aikuisille aktiiviseen outdoor-käyttöön. Rukka-merkillä valmistettavat vaatteet suunnitellaan Lahdessa ja myydään 90-prosenttisesti Suomessa. Rukka-merkin brändissä käytetään myös Suomen lippua. Vaatteet valmistetaan Kiinassa ja muualla Aasiassa.

– Suomalaisuus korostuu luotettavuutenamme kauppakumppaneillemme, toteaa Luhdan toimitusjohtaja Vesa Luhtanen.

Jahtiasu myy vielä katutakkia enemmän

Sastan myydyin yksittäinen vaate on edelleen metsästystakkimalli, jota on tehty jo 25 vuotta. Mutta kovaa tulevat uutuudet, joiden kohderyhmä kulkee metsissä ilman tuliaseita ja suosii samoja asuja myös asfaltilla.

Vaeltajat, retkeilijät ja viimeisimpänä urbaanit katujen tallaajat, joille Sasta tulee katumerkki Billebeinon kylkiäisenä. Billebeinon ja Sastan yhteistyönä syntynyt villakangasduffeli löysi markkinaraon samointein myös Nurmeksessa.

– Meillä on täällä enää yksi takki jäljellä, sanoo vaatekaupan myyjä Hille Piirainen vaateliike E. Saastamoisesta.

Toimitusjohtaja Juha Latvala sanoo, ettei Sastan tarkoitus ole yhteistyön myötä siirtyä katumuotiin, mutta se voi näin tehdä merkkiään tunnetuksi niille, joille se on vielä tuntematon. Jos kamppeet toimivat nurmeslaisessa erämaassa, ne toimivat muuallakin, Sastalla uskotaan.

– Me emme tule koskaan tekemään muotivaatteita, vaan käyttövaatteita, toimitusjohtaja Latvala vakuuttaa.

Ulkoiluvaaterekissä on kilpailua

Sastan perustajan tytär, tuotepäällikkö Kirsi Kärkkäinen kertoo, että vaatekaupat lopulta ratkaisevat mitkä mallit päätyvät tuotantoon ja sitä kautta kuluttajien ulottuville. Sastan pääkonttorin tangoissa roikkuu myös takkeja, jotka pitkästä tuotekehityksestä huolimatta eivät ole herättäneet uskoa kauppojen sisäänostajissa.

L- Fashion Group vie ulkomaille, pääasiassa Keski-Eurooppaan, Rukan sijaan pääasiassa Icepeak-brändiä, jossa suomalaisuus ei korostu. Toimitusjohtaja Vesa Luhtanen arvioi kansainvälisen kilpailun ulkoiluvaatteiden tuoteryhmässä olevan kova. Hän toivoo, että suomalaiset merkit ylipäänsä kykenisivät haastamaan pohjoismaiset kilpailijansa.

– Suomalaisen brändin lisäksi tarvitaan muitakin erottavia tekijöitä.

Rukan tapaan Sastan takin sisävuorista voi löytää Suomen lipun. Kilpailijoista Sastan Latvala nostaa esiin Ruotsin lipulla pelaavan Fjällrävenin ja jahtivaatepuolella tanskalaisen Härkilan.

Muista Pohjoismaista poiketen Suomi on hieman erilainen maa, kuvaa toimitusjohtaja Juha Latvala.

– Emme ole vuorenvalloittajia. Joskus joku ruotsalainen sanoi, että ettekös te suomalaiset ole vähän metsäläisiä. Vastasin siihen, että ollaan ja siinä me ollaan tosi hyviä.

Muodit, trendit ja pysyvyys

Metsästysvaatteiden värejä trendit eivät heilauttele, mutta myös retkeilyvaatteissa palataan nyt lähemmäksi maata. Muutamia vuosia sitten etenkin retkeilyhousuissa oli hyvin monivärinen, tilkkumainen trendi.

– Värikkäät housut näyttivät raikkailta ja uusilta. Kun halvemmat merkit valmistivat housuista omat versionsa, perinteiset outdoor-merkit perääntyivät ja palasivat hillitympiin väreihin, yrittäjä Jari Saastamoinen sanoo.

– Varsinkin jos takki on värikäs, niin housut eivät saa olla, analysoi Kirsi Kärkkäinen.

Luhdan toimitusjohtaja Vesa Luhtanen arvioi, että outdoor-vaatteiden pitää olla ylipäänsä ajanmukaisia.

– Tekniset ominaisuudet pysyvät, mutta leikkauksien, värien ja materiaalien pitää soveltua arkikaupunkikäyttöön.

Katu-uskottavuus lienee termi, jonka ulkoiluvaatevalmistaja mieluusti kuulee merkistään. Urheilukaupoissa ei ole muotitalojen vaatteita, mutta ulkoiluvaatevalmistavat työntyvät muotimerkkien rinnalle.

– Tuotteiden autenttisuus on se, mikä tuntuu kelpaavan kaduille. Meidän erätakki voi yhtäkkiä olla kaduilla muodikas, kuvaa kehitystä Sastan toimitusjohtaja Juha Latvala.

Valotaide, graffititaide, korutaide. Siinä esimerkkejä taiteenaloista, joille on Suomessa oma läänintaiteilija. Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) palkkalistoilla työskentelevät läänintaiteilijat edistävät oman taiteenalansa tunnettuutta ja harjoittamista tietyllä maantieteellisellä alueella.

Nyt Taike hakee ensimmäistä kertaa läänintaiteilijaa, joka keskittyisi videopelien taiteeseen ja pelillisyyteen.

– Pelitaiteessa yhdistyy monta perinteistä taiteen alaa, graafisesta suunnittelusta käsikirjoittamiseen ja säveltämiseen. Lisäksi se on tällä hetkellä yksi ainoista taiteen aloista, jotka ovat todella vuorovaikutteisia, sanoo läänintaiteilijan rekrytoinnista vastaava Taiken erityisasiantuntija Johanna Vuolasto.

Pelitaiteen läänintaiteilija toimisi ensisijaisesti Kaakkois-Suomessa, Hämeessä ja Uudellamaalla. Työsuhde kestäisi viisi vuotta ensi helmikuusta alkaen. Haku tehtävään on käynnissä ja päättyy 6. marraskuuta.

Videopelit – nykyajan graffiteja?

Idea pelitaiteelle omistautuneesta läänintaiteilijasta syntyi, kun Taikessa haluttiin selvittää, mikä olisi nykyajan nuorison vastine aiempien sukupolvien graffitiharrastukselle. Julkisille paikoille maalattavat graffitit ovat kulkeneet pitkän matkan nuorison paheksutuista töhryistä valtavirran tunnustamaksi taidemuodoksi, joka kelpaa vaikka Helsingin taidemuseon näyttelyksi. Taikessa uskottiin, että vastaava taidelöytö voisi muhia myös nykynuorten harrastuksissa.

Taiken selvityksissä todettiin, että nuoria kiinnostavat tällä hetkellä pelillisyys ja virtuaalitodellisuus. Vuolasto luonnehtii nettipelejä nykyajan pihapeleiksi.

– Kiinnostuimme tutkimaan, millainen osuus taiteella on peleissä, ja vastaan tuli pelitaiteen käsite, Vuolasto kertoo.

Suomessa pelitaide on vielä kohtalaisen tuntematon termi. Esimerkiksi syyskuussa julkaistussa Juho Kuorikosken kirjassa Pelitaiteen manifesti (Gaudeamus, 2018) esitellään videopelejä kulttuurisina teoksina pelkkien talouslukujen tai lapsille aiheutuvien haittojen sijaan.

– E-urheilu on tällä hetkellä pelialan suurin rahoituskanava. Siihen kuuluu vahvasti kilpaileminen, kun taas pelitaiteen käsitteessä korostetaan luovuutta ja taiteen koulutusta, Vuolasto kertoo.

Juuri tätä taiteellista puolta läänintaiteilijan toivotaan edistävän.

Yhteistyötä koulujen kanssa

Vaikka lapset ja nuoret ovat videopelien tärkeä kohderyhmä, läänintaiteilijan tarkoitus olisi tukea ennen kaikkea pelialan ammattilaisia ja tehdä pelitaidetta tutuksi pelejä harrastamattomalle yleisölle.

– Yksi läänintaiteilijan työsarka voi olla miettiä, miten taide voi jalkautua pelillisyyden ja pelitaiteen keinoin sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka eivät pääse itse vaikkapa käymään museoissa. Esimerkiksi virtuaalilaseja voisi hyödyntää nykyistä laajemmin myös sosiaali- ja terveyspalveluissa, Vuolasto pohtii.

Läänintaiteilijan toivotaan työskentelevän Taiteen edistämiskeskuksen Kouvolan toimipisteessä. Taike on jo keskustellut Kaakkois-Suomessa sijaitsevien oppilaitosten ja pelaajayhteisöjen kanssa, millaisia projekteja läänintaiteilija voisi näiden kanssa järjestää. Yhteistyökumppaniksi on kaavailtu ainakin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulua.

Vaan mitähän pelaajanuoret itse ovat mieltä harrastuksensa saamasta huomiosta? Tarkoittaako virallisen tahon antama hyväksyntä sitä, että alakulttuuri on jo kesyyntynyt?

– Instituutiothan tulevat näissä ilmiöissä jälkijunassa, ja niin se saa mielestäni ollakin. Minusta on hienoa, että Taiteen edistämiskeskus tarttuu signaaleihin, joita näkee kentällä. Ja nuoriso luo taas uudet ilmiönsä, jos tuntevat, että vanhoissa loppuu tila, Vuolasto sanoo.

Lue myös:

Peli voi olla myös taideteos eikä pelkkä talousnumero – "Minua on jo pitkään rieponut tapa, jolla peleistä puhutaan"

Suomen ensimmäinen korutaiteen läänintaiteilija: "Koristautuminen on inhimillinen perustarve"