Maaseutuhotelli Tallukka Asikkalassa tarjoaa monenlaista väriä ja muotoa asiakkaan silmille. Mitään erityistä taiteellista linjaa ei ole havaittavissa. Maisemamaalauksia, missejä uimapuvuissaan ja kiinalaisten leirikoululaisten värittämä linnunpönttö. On mustavalkoinen kuva vuosikymmenten takaa henkilöstöstä, printtitauluja yrteistä ja seinäryijy.

Omistaja Kalevi Gran miettii, ovatko kaikki hänen esittelemänsä kuvat ja asiat varsinaista taidetta.

– Hotellimme naispuoliset työntekijät sanoivat, että älä nyt ainakaan sitä missikuvaa esittele.

Kehotuksesta huolimatta Gran näyttää käytävällä olevan valokuvan Miss Suomi -kiertueelta muutaman vuoden takaa. Missit ovat altaalla uimapuvuissaan perinteisesti poseeraten.

Mentaalista energiaa arvotaiteella?

Luksushotellissa arvotaide on määrittävässä asemassa. Helsinkiläisessä St. Georgessa on valittu huoneisiin ensin taide ja vasta sitten huonekalut. Kaikki 153 huonetta ovat siksi erilaisia, koska on menty taide edellä.

– Taide vaikuttaa tutkitusti positiivisesti ihmisen hyvinvointiin. Visuaaliset virikkeet antavat mentaalista energiaa, uskoo markkinointipäällikkö Heta Kärki.

– Hotellissamme on kaikki laadukasta, eikä taide voi tehdä siinä poikkeusta.

Hotelliketjut tarjoavat sarjatuotantoa

Hotelliketjuissa on tavallista, että huoneet ovat pitkälti samannäköisiä. Näin halutaan vaalia tasalaatuisuutta, joka ei kuitenkaan välttämättä aiheuta varsinaisia wow-efektejä asiakkaissa. Seinillä olevat kuvat ovat ketjuhotelleissa monesti printtejä, joissa näkyvät paikkakunnan erityispiirteet.

Esimerkiksi Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuoneella monessa huoneessa on sisustus- ja tekstiilialan yritys Vallilan toteuttamia canvas-tauluja. Niissä on nähtävillä Lahden tunnusmerkit, hyppyrimäet.

– Kerromme valokuvilla ja tauluilla kaupungin ja hotellimme historiallista tarinaa, sanoo myyntineuvottelija Piia Juntunen.

Lounastilan yhteydessä huomion kiinnittävät kaksi taulua, jotka muistuttavat Akseli Gallen-Kallelan klassista öljyvärimaalausta Aino-taru vuodelta 1891. Aito Gallen-Kallela ei kuitenkaan ole kyseessä, kerrotaan teokset omistavasta Lahden teollisuusseurasta.

– Tilasimme Helsingistä taideasiantuntijan, joka totesi teokset jäljitelmiksi, vahvistaa teollisuusseuran toiminnanjohtaja Valtteri Simola.

Alkuperästä on ollut näihin päiviin saakka hotellihenkilöstön parissa epäselvyyttä, sillä tauluja on ajateltu työntekijästä riippuen milloin jäljitelmiksi ja milloin aidoiksi Gallen-Kallelan tekemiksi luonnoksiksi.

Scandic Lahdessa näkyvät niin ikään kaupungin ylpeydet eli hyppyrimäet valokuvaprinttien muodossa.

– Lahti tuodaan esille talviurheilukaupunkina. Näin Lahdesta jää muistojälki asiakkaalle, vaikkei hän ehtisikään käydä esimerkiksi hyppyrimäkiä paikan päällä katsomassa, sanoo vastaanottopäällikkö Mikko Heinonen.

Siihen, että hotellihuoneiden seinillä ole varsinaista arvotaidetta, ei ole kummempaa syytä.

– Esimerkiksi varastaminen ei ole käynyt mielessä. Eivät nämä kuvat tai taulut menisi oikein taskuun, reppuun tai matkalaukkuunkaan.

Remonttipakolaisille luontomaisema parasta taidetta

Palataan kaupungista 1970-luvulla perustettuun maaseutuhotelli Tallukkaan, joka edustaa ajalle tyypillistä matalaa tiilirakentamista. Yhdessä huoneessa asustelevat helsinkiläiset Vieno Pasanen ja Allan Puttonen. He ovat putkiremonttia paossa.

Heidän hotellihuoneensa seinällä ei näy yhtäkään valokuvaa tai taulua – ainoastaan seinäkalenteri.

– Ei minulle ole tullut mieleenikään, että seinillä pitäisi olla taidetta, miettii Allan Puttonen.

– Mutta voisihan sitä toisaalta ollakin, sanoo Vieno Pasanen.

Yhtäkkiä pariskunta viekin toimittajan parvekkeelle, josta avautuu syksyinen näkymä Vesijärvelle.

– Tämä taitaa olla meidän taulumme. Eikö olekin hieno maisema, kysyy Allan Puttonen siristellen silmiään auringonpaisteessa.

Vuodeosaston potilashuoneen nurkassa on puuritilä, josta palo alkaa. Vaahtomuoviesteet simuloivat huonekaluja. Kun lämpötila kohoaa tarpeeksi korkealle, sprinklerit laukeavat.

Mutta pelastavatko ne vuodepotilaan hengen? Sitä Sysmässä selvitetään.

Lämpötilaa ja savukaasuja mittaavat anturit keräävät palohuoneesta dataa 15 minuutin ajan sprinklereiden laukeamisesta. Datasta selviää, miten huoneen olot kehittyvät ennen kuin pelastuslaitoksen pitäisi saapua paikalle – eli selviääkö ihminen hengissä, jos hän ei pääse huoneesta pois.

Sysmän entinen terveyskeskus antaa palokokeille harvinaiset puitteet. Se on aito ympäristö, jonne on asennettu määräysten mukainen sammutusjärjestelmä.

– Tämä on täysin ainutlaatuinen tilaisuus. Pääsemme tekemään kokeita oikeassa terveyskeskuksessa, jossa on käyttöön asennettu sprinklerijärjestelmä, sanoo Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tutkija Topi Sikanen.

Uutta tietoa vaarallisista kaasuista

Aiemmin automaattisia sammutusjärjestelmiä on testattu vain laboratorio-olosuhteissa. Sysmän palokokeita tehdään syksyn aikana yhteensä kolmisenkymmentä, joista noin 20 on jo tehty.

– Joissain kokeissa sprinklerit ovat sammuttaneet palon ja useimmissa rajoittaneet sen kehittymistä, kertoo Aalto-yliopiston paloturvallisuustekniikan professori Simo Hostikka.

Palokaasujen syntymisessä on kuitenkin havaittu selvää hajontaa. Siis siinä, kuinka paljon myrkkyjä huoneeseen leviää vielä sen jälkeen, kun sprinklerit laukeavat. Tätä tietoa laboratoriokokeet eivät tarjoa.

– Todellisissa olosuhteissa, kuten täällä, syttyvä palo on eri sijainnissa ja asennossa sammutusjärjestelmään nähden. Laboratoriossa etäisyys ja asento määritellään ennalta. Täällä se on enemmän sattumanvaraista.

Henkilökunta vai sprinklerit?

Hoitoalan rakennuksissa syttyy Suomessa vuosittain noin 200 paloa (Pelastusopisto). Sysmästä saatavat tutkimustulokset auttavat tulevaisuudessa päättämään, mikä on viisain tapa taata sote-kiinteistön paloturvallisuus.

– Kokeiden perusteella pystytään tekemään päätöksiä siitä, onko esimerkiksi hoitolaitoksissa henkilökunta tehokkaampi tapa turvata potilaiden turvallisuus kuin automaattinen järjestelmä, Hostikka selittää.

Hostikan mukaan Suomen sote-kiinteistöjen paloturvallisuus on hyvällä mallilla. Resurssien kanssa kuitenkin kamppaillaan jatkuvasti.

– Tällaisilla kokeilla voidaan antaa taustatietoa, kun joudutaan miettimään, mikä on paras tapa käyttää käytettävissä oleva rahamäärä.

Tutkimushanketta vetää VTT, ja siinä ovat mukana muun muassa Aalto-yliopisto ja Päijät-Hämeen pelastuslaitos. Hanketta rahoittaa Palosuojelurahasto.

Tutkimustuloksista raportoidaan viimeistään ensi kesänä.

Bussiyhtiö Pohjolan Liikenne harkitsee kaukoliikenteen pikavuorojensa lopettamista. Yhtiöllä on nykyisin arkisin 54 lähtöä viidellä eri reitillä. Vilkkain on Helsingin ja Turun välinen reitti, jossa on päivittäin 28 lähtöä.

Myös Helsingin ja Kotkan välinen reitti on melko vilkas 16 päivittäisellä lähdöllä. Muita Pohjolan Liikenteen pikavuoroja ovat Helsinki–Kajaani, Kotka–Tampere sekä Rauma–Turku.

Toimitusjohtaja Heikki Alangon mukaan taustalla on linja-autoliikennemarkkinan muuttuminen viime vuosina. Lainsäädännön vapautuminen toi paljon uutta tarjontaa reiteille ja hinnat alenivat merkittävästi.

– Tilannetta on yritetty parantaa, mutta nyt on todettava että keinoja ei enää ole. Markkina ei näytä siltä, että siellä voisi toimia kannattavasti. Silloin pitää miettiä tällaisiakin vaihtoehtoja, sanoo Alanko.

Yt-neuvottelut alkavat ensi viikolla

Pohjolan Liikenne aloittaa ensi viikolla yt-neuvottelut, jotka voivat vaikuttaa 60 työntekijään. Heistä suurin osa on linja-autonkuljettajia.

Yhtiö aikoo keskittyä jatkossa sopimusliikenteeseen. Myös lähiliikenne Helsingistä Lohjalle ja Nummelaan on jatkumassa.

Koko konsernin kannalta ratkaisu ei ole suuri, sillä pikavuoroliikenteen osuus konsernin liikevaihdosta on vain viisi prosenttia. Pohjolan Liikenteen palveluksessa on kaikkiaan 1 100 työntekijää. Yhtiö on osa VR-konsernia.

Asuntosijoittamisen ammattilainen Timo Metsola sanoo suoraan sen, mistä taloyhtiölainoissa ja tonttirahastoissa on kysymys:

– Näillä kaikilla pyritään siihen, että asunto tulee ostajalle kalliimmaksi ilman, että hän sitä huomaa tai ymmärtää. Näistä elementeistä jokaisen tarkoitus on hämärtää asunnon todellisen kokonaishinnan kalleutta, Timo Metsola sanoo.

Se on kova väite.

Metsola on Vuokraturva Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Hän on tullut tunnetuksi värikkäänä ja kantaaottavana keskustelijana. Hän muun muassa pitää uusien kerrostaloasuntojen myynnissä yleistynyttä suurta yhtiölainaosuutta venäläisenä rulettina, joka uhkaa romuttaa asunto-osakeyhtiöiden vakaan luottoaseman.

Nyt uutena elementtinä ovat tulleet tonttirahastot, jotka ostavat uusien kerrostalojen tontteja ja vuokraavat ne taloyhtiöille.

Taloyhtiö nurin tonttivuokran vuoksi

Saadakseen tietää huoneiston kokonaishinnan, pitää ostajan laskea velattoman hinnan päälle huoneiston osuus tonttivelasta. Tätä tuskin kukaan tavallinen asunnonostaja tekee.

Kokonaishinnan lisäksi asumiskulut voivat nousta yllättävän suuriksi muutamassa vuodessa, jos maksettavana on sekä taloyhtiölaina että joka vuosi kallistuva tonttivastike.

Laki suojaa tontin omistajaa vuokrarästeiltä, mutta huoneiston omistaja voi jopa menettää asuntonsa taloyhtiön konkursissa.

Näin on käynyt Lahdessa, jossa taloyhtiö haettiin konkurssiin 530 000 euron vuokrasaatavan vuoksi, kertoo Rakennuslehti 24. elokuuta. Tonttivuokra nousi tontin omistajavaihdoksen jälkeen yli 7 euroon asuinneliöltä, ja nousee edelleen. Taloyhtiöllä ei ollut tähän varaa. Yhtiö meni nurin.

Taloyhtiön omistaja Nuorisosäätiö valmistelee parhaillaan tutkintapyyntöjä asiasta, vahvistaa toimitusjohtaja Kimmo Pihlman Ylelle. Asunto-osakeyhtiön konkurssi liittyy osaltaan Nuorisosäätiön epäiltyihin väärinkäytöksiin, jotka ovat oma laaja kokonaisuutensa.

Rakennuslehti kertoo myös tapauksesta, jossa Vantaalla sijaitsevan talon tonttivuokra nousee kuudessa vuodessa yhteensä vähintään 17,5 prosenttia.

Molemmat tontit omistaa suuri kansainvälinen kiinteistörahasto NREP, joka ei kerro maanvuokrasopimusten yksityiskohtia julkisuuteen. Johtaja Petri Valkaman mukaan ne noudattavat yleistä markkinakäytäntöä.

– Normaali käytäntömme on, että ensimmäisinä vuosina pidämme vuokran alhaisena ja nostamme sitä vähitellen kohti markkinatasoa. Vuokran lopullinen taso perustuu meillä tontin hintaan ja edellyttämäämme tuottoprosenttiin, Valkama kertoo sähköpostitse Ylelle.

Ongelmia tonttirahastojen kanssa on toistaiseksi ollut Suomessa vain muutama, mutta riski on olemassa, sanovat asiantuntijat.

Jutun lopussa sijoitusjohtaja Juho Pajarin asunnonostajan muistilista.

"Ostajaa voidaan vetää nenästä"

On harvinaista, että tavallinen asunnonostaja lukisi tontinvuokrasopimuksen kunnolla läpi - ja ymmärtäisi sen.

Tonttiosuuden lunastamiseen ja vuokrankorotuksiin liittyviä asioita käsitellään uuden asunnon kauppaa hierottaessa usein lähinnä otsikkotasolla, yksityiskohtiin menemättä.

– Tämä valitettavasti mahdollistaa sen, että osassa sopimuksista tontinvuokran korotusehdot ja lunastushinta voivat olla kohtuuttomat. Suomeksi sanottuna ostajaa voidaan siis vetää nenästä, Timo Metsola sanoo.

Metsolan mukaan tällä voi olla vaikutusta koko taloyhtiön maineeseen ja sitä kautta asuntojen hintoihin.

– Kun samoihin taloyhtiöihin yhdistyy myös todella suuria yhtiölainoja, uutena ostetun ja käytetyksi muuttuneen asunnon myyminen eteenpäin muutamien vuosien kuluttua voi olla hankalampaa kuin nyt tulee ajatelleeksi.

Miljardin euron markkina

Kuvio toimii tyypillisesti niin, että rakennusliike ostaa kerrostaloa varten tontin ja myy sen tonttirahastolle, joka toimii sijoittajilta saadulla rahalla. Rakennusliikkeen pääomaa ei sitoudu tonttiin ja kustannukset rajoittuvat rakennusaikaiseen tonttivuokraan.

Sijoittajille tonttirahasto tarjoaa varmaa ja pitkäaikaista, arviolta noin 5-6 prosentin vuotuista tuottoa sijoitetulle pääomalle. Miinuskorkojen aikana tuottoa voi pitää varsin hyvänä. Sijoittajan pääoma on turvattu, koska vakuutena on tontilla sijaitseva rakennus.

Tonttirahastokonseptin kehitti ja otti ensimmäisenä käyttöönsä asuntorahoittamiseen erikoistunut Hypoteekkiyhdistys vuonna 2005. Rahastoa tarjotaan lähinnä insituutioille, kuten eläkeyhtiöille. Hypo sai toimia ilman sanottavaa kilpailua tasan kymmenen vuotta.

Muutos tapahtui vuonna 2015 kun eri tavoin toimivia tonttirahastoja alettiin tarjota myös yksityisille sijoittajille. Rahastoja on ilmaantunut sen jälkeen koko ajan lisää niiden tarjoaman vakaan tuoton vuoksi.

Suomen Hypoteekkiyhdistyksen (Hypo) sijoitusjohtajan Juho Pajarin mukaan kilpailu tonttimarkkinoilla on saanut myös huolestuttavia piirteitä.

– Ongelma on se, että kun kilpailu aukeaa, niin menee sellaiset viitisen vuotta ennen kuin nähdään, että mihin se johti.

Tonttirahastojen omistamien tonttien määrästä ei ole tutkittua tietoa, mutta Pajari arvioi suuruusluokaksi tällä hetkellä noin miljardi euroa. Tontteina se tekee noin 600 - 800 kerrostalotonttia, joissa on karkeasti arvioituna 30 000 - 40 000 huoneistoa.

Kohtuutonkin sopimus voi sitoa 100 vuodeksi

Suurin osa rahastoista tyytyy maltilliseen elinkustannusindeksiin sidottuun vuokrankorotukseen ja lunastettavaan tonttiin, mutta osa rahastoista hakee parempaa tuottoa kiinteillä korotuksilla.

Vuokraa voidaan ensimmäisten vuosien aikana korottaa jopa kaksi kertaa vuodessa.

Tonttivuokrasopimuksia on tehty jopa 100 vuoden mittaisiksi ilman lunastusmahdollisuutta. Taloyhtiöllä ei ole mahdollisuutta irtautua huonostakaan sopimuksesta.

Rahasto voi myös olla määräaikainen, jolloin tontti myydään eteenpäin sopimuskauden jälkeen. Taloyhtiöllä ei ole mahdollisuutta estää tontin myyntiä talon alta, jos siitä ei ole erikseen sovittu maanvuokrasopimuksessa.

Erilaisten tonttirahastomallien suurimmista riskeistä ei ole vielä käyty avointa keskustelua riittävästi Hypon sijoitusjohtaja Juho Pajari

– Uusi omistaja saattaa hyödyntää sopimusehtojen sallimia tontinvuokran tai lunastushinnan korotuksia aggressiivisemmin kuin alkuperäinen kenties maineeltaan toisenlainen tonttisijoittaja. Siinä mielessä tontin omistajan vaihtuminen voi olla riski, Timo Metsola arvioi.

Hypon tonttikonseptissa laaditaan maanvuokrasopimuksen lisäksi myös kiinteistökaupan esisopimus, jossa maanomistaja on sitoutunut myymään tontin määräosissa vuokra-ajan kuluessa vain asunto-osakeyhtiölle.

Sijoitusjohtaja Juho Pajarin mukaan Hypon konseptissa asunnonostaja tietää alusta alkaen tonttinsa ostohinnan ja vuosivuokran eikä yllätyksiä ole luvassa.

– Mukana ei ole piilokuluja tai ennalta sovittuja, kiinteitä arvonnousuja. Yksittäiset osakkeenomistajat tai taloyhtiö voivat myös lunastaa kesken vuokra-ajan, pääasiassa vuosittain, tontin itselleen, Juho Pajari kertoo.

Pajarin mukaan tarkkaavaisuutta tarvitaan sekä kuluttajilta että rahoittajilta.

– Voi olla, että erilaisten tonttirahastomallien suurimmista riskeistä ei ole vielä käyty avointa keskustelua riittävästi, Pajari sanoo.

"Voi olla viisasta jättää kauppa tekemättä"

Asunnonostajan ainoa tapa varmistaa selustansa on lukea maanvuokrasopimus - ja ymmärtää se. Hyvin tehty maanvuokrasopimus ottaa huomioon myös huoneistojen omistajat ja suojaa ylisuurilta vuokrilta myös mahdollisen omistajanvaihdoksen jälkeen.

– Ostajalla on oikeus nähdä tontin vuokrasopimus ja saada myyjältä tietoa vuokraehdoista. Mikäli ehdot ovat epäselvät tai vaikuttavat kohtuuttomilta, voi olla viisasta jättää kauppa tekemättä, Helsingin OP-kiinteistökeskuksen toimitusjohtaja Päivi Jääskeläinen kertoo Ylelle sähköpostitse.

Jääskeläisen mukaan tonttirahaston omistamasta tontista kannattaa varmistaa, että vuokraehdoissa on vähintään lunastusoikeus ennalta sovituin ehdoin ja sovitulla aikavälillä.

– Kuluttajan ei kannata ostaa asuntoa, mikäli tonttirahaston vuokrasopimus on ylipitkä, jopa 100 vuotta, eikä sopimuksessa ole lunastusmahdollisuutta vuokra-aikana, Päivi Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläisen mukaan rahoittajapankille riski voi tulla silloin, jos tontti on lähtökohtaisesti hinnoiteltu väärin ja vuokra liian kallis. Se voi alentaa varsinaisen rakennuksen arvoa ja johtaa sekä asunto-osakeyhtiön että yksittäisen asiakkaan maksuongelmiin.

Asunnonostajan muistilista - mitkä asiat on hyvä tarkistaa ennen ostopäätöstä

Kuluttajan on joskus vaikea pysyä perässä asuntomarkkinoiden muutosvauhdissa. Hypon sijoitusjohtaja Juho Pajari antaa asunnonostajalle kolme neuvoa:

1. Tarkista, että vuokratontti on lunastettavissa omaksi. Se taklaa pitkälti muut riskit.
2. Tarkista, onko vuokratontin lunastushinta ja vuosivuokra sidottu elinkustannusindeksiin. Kiinteät prosenttikorotukset tai muut korotusperusteet voivat tuottaa ikävän yllätyksen muutaman vuoden kuluttua.
3. Ota selvää, onko maanomistaja pitkäjänteinen toimija. Määräaikainen tonttirahasto voi olla riski, koska tontti on myytävä määräajan jälkeen, usein 7-10 vuoden kuluttua.

A-klinikkasäätiö ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön huumetunnistus osana sosiaali- ja terveyspalveluja. Huumeenkäyttäjä voisi tuoda pienen määrän saamaansa ainetta kemiallisesti analysoitavaksi. Tunnistus toimisi projektikoordinaattori Miina Kajoksen mukaan neulojenvaihdosta tunnetuissa terveysneuvontapisteissä sekä muissa sote-palveluissa.

– Lisäksi palvelua voitaisiin tarjota suurten festivaalien tai bileiden yhteydessä, jotta tavoitetaan muutkin kuin huumeiden ongelmakäyttäjä.

Esimerkiksi satunnaiset bilekäyttäjät olisi Kajoksen mukaan hyvä tavoittaa mahdollisimman helposti.

– Huumeisiin kerran hairahtuneelle nuorelle nykymuotoinen rangaistuskäytäntö voi olla kohtuuton seuraus, jos ajatellaan hänen tulevia opintojaan ja työuraansa.

Ainetunnistus on tuttu palvelu muun muassa keskieurooppalaisilla musiikkifestivaaleilla. Tunnistus voisi toimia A-klinikkasäätiön mielestä Suomessakin matalan kynnyksen palveluna ihmisen herättäjänä huumeiden vaaroihin. Palveluun tuodun näytteen koostumus analysoitaisiin joko paikan päällä tai lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Kun analyysitulos on valmis, se kerrotaan näytteen tuojalle.

– Korostaisin sitä, että ainetunnistuspalvelu vaatii ammatillista päihdetyötä sekä laboratoriotason laitteita. Pikatestit eivät anna riittävän tarkkoja tuloksia, sanoo projektikoordinaattori Miina Kajos.

Palvelu voisi vähentää huumeista johtuvia kuolemantapauksia. Matti Tolvanen

Joissakin huume-erissä vaikuttavan aineen pitoisuus saattaa olla erittäin suuri. Se lisää yliannostuksen ja kuoleman riskiä. A-klinikkasäätiön mielestä ihmisen riskitietoisuutta edistävät paitsi analyysitulos, myös henkilön käyttötapoihin räätälöidyn riskitiedon jakaminen. Samalla huumetta kokeillut ohjattaisiin tarvittaessa muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Näytettä ei annettaisi takaisin näytteen tuojalle.

Ainetunnistuspalvelu on hiljattain ollut esillä Helsingin kaupungin päätöksenteossa, koska 28 valtuutettua teki asiasta aloitteen. Sosiaali- ja terveyslautakunta totesi syyskuussa pitämässään kokouksessa, että palvelun käyttöönotossa on lainsäädännöllisiä haasteita.

"Huumeiden tunnistamisen suurimpana haasteena lainsäädännön näkökulmasta on, että palvelun henkilökunta käsittelisi huumausaineita ja siihen pitäisi olla huumausainelain mukainen käsittelylupa. Tällä hetkellä käsittelyluvan kriteerit ja niiden tulkinta on sellainen, ettei käsittelylupaa vaikuta olevan mahdollista saada tähän tarkoitukseen edes tieteellisen tutkimuksen tekemisen kannalta."

Sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnossa kaupunginhallitukselle todetaan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa on tehty ainetunnistuksella täydennettyä terveysneuvontaa ilman huumausaineiden käsittelylupaa. Asia on ratkaistu maassa niin, että poliisi on toiminnassa mukana.

Nyt Helsingissä aiotaan jatkaa huumeiden tunnistamispalvelun toteutukseen liittyvien kysymysten käsittelyä eri toimijoiden kesken.

Professori: Voisi lisätä käyttöä, mutta vähentäisi kuolemia?

Ainetunnistuspalvelun esteenä Suomessa on, että huumeiden käyttö, hallussapito ja välittäminen ovat rangaistavia tekoja. Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan ainetunnistuspalvelun tuomisessa Suomeen olisi nykytilanteessa pulmia.

– Nykylainsäädännön mukaan poliisin pitäisi puuttua siihen, jos ihminen vie huumetta testattavaksi. Se on huumeen hallussapitoa.

– Riskinsä on siinäkin, edistettäisiinkö huumeiden käyttöä. Ihminen voisi käydä testauttamassa pienen määrän huumetta ennakkoon ainetunnistuspalvelussa. Tältä pohjalta hän saattaisi innostua pohtimaan, ostaisiko huumetta enemmän, pohtii Tolvanen.

Ainetunnistuspalvelun mahdollisena myönteisenä puolena professori Matti Tolvanen näkee terveysseikat.

– Palvelu voisi vähentää huumeista johtuvia kuolemantapauksia.

Tolvanen myöntää, että yksittäinen hairahdus voi haitata joskus kohtuuttomastikin ihmisen opintoja ja työuraa.

– Jos huumetta on ollut hallussa vähäinenkin määrä, voi se näkyä poliisin rekistereissä ja tulla eteen esimerkiksi silloin, kun henkilöstä tehdään turvallisuusselvitys. Selvityksiä tehdään muun muassa poliisikoulussa, rajavartiostossa, armeijassa ja hoitoalalla.

Pelkkä huomautuskin kirjautuu järjestelmiin

Poliisilla on mahdollisuus harkintaan, jos esimerkiksi nuorella on hallussaan vähäiseksi katsottava määrä huumausainetta. Hämeen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäen mukaan näissä tilanteissa mukana neuvottelussa saattavat olla vanhemmat, ja nuori sitoutetaan lähtemään hoitoon.

Lievimmillään poliisi voi antaa huomautuksen sakon sijaan.

– Huomautuksenkin antaessaan poliisi dokumentoi tapauksen. Merkintä voi siis tulla eteen myöhemmin esimerkiksi työnhaussa. Tietyissä ammateissa näin pitääkin olla, koska näin saadaan varmistettua henkilön turvallisuus, toteaa Koskimäki.

Koskimäellä ei ole vahvaa kantaa huumeiden tunnistuspalveluun: ei puolesta eikä vastaan.

– Huumeidenkäyttäjiä on joka tapauksessa aina.

Huumeiden yliannostukseen tai huumeiden vuoksi tapahtuvaan häiriökäyttäytymiseen törmätään muun muassa käytännön ambulanssityössä. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän ensihoitopäällikkö Sami Rive suhtautuu huumeiden tunnistuspalveluun skeptisesti.

– Siinähän voisi käydä niin, että ihminen käy testaamassa ostamansa huumeen epäpuhtauden asteen: onko se liian vahvaa kamaa, sekoitettua vai jatkettua. Jos huume olisi puhdasta, innostaisi se ehkä kokeilemaan ja ostamaan lisää.

A-klinikkasäätiön mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella puolestaan on keskusteltu siitä, että ainetunnistus päinvastoin helpottaisi ensihoidon työtä.

– Ensihoito saisi nopeasti tietoa liikkeellä olevista aineista. Niistä voitaisiin myös varoittaa ennen laajempien haittojen ilmenemistä. Lisäksi saataisiin kerättyä nykyisellään piiloon jäävää tutkimus- ja seurantatietoa huumetilanteesta, uskoo projektikoordinaattori Miina Kajos.

Kajoksen mukaan muiden maiden esimerkkien perusteella ei ole vaikuttanut siltä, että ainetunnistus lisäisi käyttöä.

– Pikemminkin ihmiset usein jättävät hävitettäväksi odotuksista poikkeavat aineet taikka vähintäänkin säätävät annostusta ja käyttötapoja vähemmän riskialttiiseen suuntaan.

Lue myös:

Pitäisikö ihmisten antaa testauttaa huumeitaan festareilla? Asiantuntijoiden mielestä kyllä

Työelämä vaatii meiltä yhä enemmän skarppiutta ja kokonaisuuden hallintaa – lääkäri näkee kasvaneen kannabismyönteisyyden uhkana

Kannabisosakkeet ovat saaneet kansainväliset sijoittajat ekstaasiin, mutta kestääkö huuma?

Kanada laillisti kannabiksen – seuraavatko muut maat? Professori: Nykyinen kieltopolitiikka ei ole ollut kovin onnistunutta

Kultaseppämestari Esko Timosta voi hyvällä syyllä kutsuta Fabergén oppipojaksi kolmannessa polvessa.

Timosen opiskeluvuodet ajoittuvat 1970-luvulle, jolloin kultaseppäkoulu siirtyi Helsingistä Lahteen. Tuolloin koulun johtajana ja opettajana toimi Olli Auvinen, jonka oppi-isä puolestaan oli koulun ensimmäinen kultatyön opettaja, pietarilaisen koulukunnan kasvatti ja Pietarissa syntynyt Georg Buchert.

Timonen on alallaan arvostettu opettaja ja koulutuksen kehittäjä. Vuonna 1997 hän oli mukana järjestämässä Lahden historiallisen museon Fabergé-näyttelyä, joka saavutti suuren suosion.

Nyt eläkepäiviään viettävä Esko Timonen kutsutaan edelleen mielellään paikalle ja puhumaan, kun korualalla kokoonnutaan – niin myös Lahdessa lokakuun alussa järjestettyyn Kultasepänalan koulutuksen 80-vuotisjuhlaseminaariin ja -näyttelyyn.

Laadusta tinkimättä

Esko Timonen näkee monissa Sibeliustalon näyttelykoruissa ja -esineissä Fabergén henkeä. Se ilmenee vaikkapa aiheessa tai muotokielessä. Fabergén pajoilla haettiin innoitusta usein luonnosta: tehtiin kukkia, kasveja ja puita. Myös eksoottiset aiheet ja maailmat kiinnostivat.

Keskeistä kaikessa tekemisessä oli laatu.

Korut tehtiin ajan kanssa, käytiin läpi huolella ja tarkastettiin moneen kertaan. Töissä käytettiin ylellisiä materiaaleja. Metalleista suosikki oli platina.

– Koruja tilattiin paitsi hoviin Pietarissa, myös ympäri maailmaa. Laatu oli todella korkea: sitä ei voi kuin ihailla ja ihmetellä.

– Kun näin Mikko Pyykösen Laputan, mieleeni tulivat heti Fabergén mestarit. Heillähän pääsiäismuniin ja moniin muihin koriste-esineisiin kätkettiin joku yllätys, koska tsaari tykkäsi sellaisista kovasti.

– Ja tässähän on yllätys. Kun rasian pohjassa kääntää vieteriä, hopeinen, kaiverruksin koristeltu rasia soi ja kannen puu pyörii, sanoo Timonen.

– Tässä Oona Sonnisen Gaiassa on käytetty taitavasti timantteja, valkokultaa ja emalitekniikkaa. Emalin alle on kaiverrettu kineettinen kuvio, joka on päällystetty läpinäkyvällä emalilla.

– Fabergén emalitaiteilijoiden töihin upea hohto saatiin aikaan juuri usean päällystekerroksen avulla, valaisee Timonen.

– Pekka Kulmalan Kotimaisen jalokiven lumo -sormuksessa ihastusta herättävät tekniikka ja materiaalit – kivenä Luumäen berylli, timantit ja useampivärinen kulta – sekä tinkimätön laatu, siitä pidettiiin kiinni Fabergén työpajoissa.

– Jalokiviä käytettiin tuolloin paljon, niitä saatiin Uralilta ja jalokivikaivoksista eri puolilta tsaarin suuriruhtinaskuntaa.

– Tästä Minna Valosen Talviyöstä tulee mieleen Alma Pihl. Hän suunnitteli muun muassa keisarillisen Talvimunan, jota on pidetty yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista esineistä. Korussa on samaa henkeä kuin Alma Pihlin jääkoruissa, vaikka materiaalit ovat vaatimattomampia.

– Ilme on jugend-tyylinen, kuten useissa sen ajan koruissa, miettii kultaseppämestari Esko Timonen.

Kun kesäsäät vaihtuvat syksyksi, monessa asunnossa ihmetellään, miksi patterit eivät lämmitä. Kun muutenkin paleltaa, houkutus sulkea viileää ilmaa puskevat raitisilmaventtiilit saattaa kasvaa suureksi.

– Pahinta, mihin olen törmännyt, oli kun asunnossa oli teipattu sekä tulo- ja poistoilmaventtiilit että ikkunoiden ja ovien pielet kauttaaltaan, kertoo Isännöintiliiton puheenjohtaja, isännöitsijä ja yrittäjä Toivo Korhonen joensuulaisesta JIP-isännöinnistä.

Kun ilma ei liiku suuntaan tai toiseen, tuloksena voi olla pahakin kosteusvaurio. Sellainen on mahdollista saada aikaan vähemmälläkin teippauksella.

– Villasukat ovat aika yleisiä. Niillä on tukittu monet venttiilit, toteaa Realia Lahden isännöitsijä Sami Reinikka.

Hän muistelee tapausta, jossa vuokralainen oli valittanut, että asunto on asumiskelvoton, kun kylpyhuoneen nurkat ja ikkunoiden tiivisteet ovat paksussa homeessa. Kun asiaa alettiin tutkia, vuokralainen oli tukkinut kylpyhuoneen poistoilmaventtiilin.

– Kun asukkaat kävivät suihkussa, kaikki kosteus jäi sinne. Lopulta nurkat olivat homeessa.

Pahimmassa tapauksessa tee se itse -ihmiset voivat virityksillään sotkea koko kiinteistön ilmanvaihtosysteemin.

– Jos talossa on huippuimuri, jostain imuri sen ilman vetää. Eli jos yhdessä asunnossa venttiilit on tukittu, naapurin venttiilin kautta pitää saada tuplamäärä ilmaa, Reinikka selittää.

Entä jos paleltaa?

Lämmitysjärjestelmät lähtevät monissa kiinteistöissä toimimaan automaattisesti, kun ilman lämpötila laskee tarpeeksi alas. Kestää aikansa, ennen kuin lämpö leviää asuntoihin niin, että patterit tuntuvat lämpimiltä. Alkusyksystä niiden ei tosin ole tarkoituskaan paahtaa polttavan kuumina. Sen aika on sitten paukkupakkasilla.

Lahdessa yli 7 000 vuokra-asuntoa omistavan Lahden Talot Oy:n isännöintipäällikkö Matti Koskinen kertoo, että ilmojen viiletessä puhelimet alkavat soida, kun asukkaat pyytävät lisää lämpöä.

Saman on huomannut Realia-isännöinnin Sami Reinikka. Hän huomauttaa, että lämpötilan nostaminen esimerkiksi viidellä asteella tulisi taloyhtiöille todella kalliiksi, joten pyyntöihin ei yleensä voida vastata. Väliaikaista viileyttä pitäisikin Reinikan ja Koskelan mukaan pystyä hetkellisesti sietämään.

– Omatoimiset ratkaisut liittyvät useimmiten juuri kylmäntunteeseen, ennen kuin lämmitysjärjestelmät ovat syksyllä lähteneet toimimaan, Lahden Talojen Koskinen sanoo.

JIP-isännöinnin Korhonen toteaa 25-vuotisen uransa aikana törmänneensä mitä mielikuvituksellisempiin, omatoimisiin lämmitysratkaisuihin.

– Esimerkiksi uunia on käytetty lämmitykseen.

Villasukilla on tukittu monet venttiilit. Sami Reinikka

Lämmitysjärjestelmästä huolehtiminen kuuluu taloyhtiön vastuulle. Sitä ei saa lähteä omatoimisesti säätämään, sillä tee se itse -ratkaisut saattavat sotkea koko kiinteistön lämmitysjärjestelmän tasapainon, isännöitsijät muistuttavat.

– Joskus törmäämme siihen, että patteriventtiileitä mennään roplaamaan itse. Sehän on täysin laitonta meininkiä, Lahden Talojen Koskinen sanoo.

Jos asukkaan toiminta aiheuttaa vaurioita talon rakenteisiin, vastuu korjauskuluista kuuluu tälle, vaikka rakenteista huolehtiminen yleisesti on taloyhtiön tehtävä.

Onko sinulla kokemuksia kummallisista virityksistä taloyhtiössäsi? Osallistu keskusteluun jutun alla.

Poliisi on saanut kiinni toisen Mukkulan ostoskeskuspalosta epäillyn miehen. Osa Mukkulan ostoskeskuksesta paloi syyskuun lopussa Lahdessa.

Valvontakameran kuvassa näkyi kaksi miestä itse teossa. Toinen heistä vangittiin jo aiemmin, toinen maanantaina 29. lokakuuta.

Poliisi selvittää edelleen, miksi palo sytytettiin. Motiivi ei ole selvinnyt kuulusteluissa.

Toisen epäillyn vangitsemisesta kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat verkkosivuillaan.

Äkkijarrutukset tai väistöt tiessä olevien silmukoiden kohdalla eivät enää pelasta kaahailijaa. Rikesakko tai sakko napsahtaa riippumatta kepulikonsteista, sillä uuden sukupolven tutkatekniikkaan pohjautuvat peltipoliisit mittaavat ajonopeuksia jopa 150 metrin päästä.

Kamera voi seurata 32 ajoneuvon nopeuksia samanaikaisesti eri kaistoilta.

Poliisin laskelmissa viiden vuoden aikana uusille tieosuuksille tulee 500 kameratolppaa, joissa kameroita on 150. Uuteen automaattivalvontaan tulee kaikkiaan 700 kilometriä. Uudet kamerat ja tolpat maksavat asennuksineen noin 4,4 miljoonaa euroa.

Ensi vaiheessa uusia peltipoliiseja tulee nelos- ja kuutosteille kaikkiaan 37. Uusia kameroita saadaan nelisenkymmentä: osa näistä menee kaupunkikeskustoihin. Kamerat tolppiin asennetaan ensi vuoden alkupuolella.

Tolppa tekee työtä ympäri vuorokauden vuodenaikaan katsomatta. Heikki Ihalainen

Kamerat ovat ruotsalaisia ja Ruotsin poliisi on käyttänyt niitä jo vuosien ajan liikenteen valvonnassa.

– Ruotsissa on noin 2 000 tolppaa ja jokaisessa tolpassa on kamera. Mehän ollaan vähän köyhempi valtio. Joka tolppaan ei kameraa riitä, paljastaa poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Poliisihallituksesta.

Vanhatkin peltipoliisit pysyvät

Vanhat peltipoliisit säilyvät entisillä paikoillaan mitaten nopeuksia entiseen tapaan tiessä olevien silmukoiden avulla. Ne on todettu toimintavarmoiksi, vaikka silmukkamittauksessa tietyt puutteet ovatkin.

Tekniikka on niissäkin parantunut vuosien varrella. Kameroita on uusittu ja kuvat välittyvät poliisin liikenneturvallisuuskeskukseen Malmille langattomasti kaikista kameroista.

Suomen teillä on nykyisellään 971 peltipoliisia, tosin suurin osa niistä on ilman kameraa.

– Kameroita on käytettävissä enimmillään noin 130, kertoo poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein.

Peltipoliisit välähtävät noin 600 000 kertaa vuodessa. Puolet ajoneuvojen kuljettajista selviää huomautuksella.

Kuvamäärä on valtaisa, mutta poliisin liikenneturvallisuuskeskuksessa ollaan valmiina kuvatulvan kasvuun uusien peltipoliisien myötä.

– Suuntaus on ollut pitkään, että ylinopeuksien määrä liikennevirrassa on vähentynyt, lisäksi henkilökuntaa on vahvistettu, Pasterstein kertoo.

Yksi työntekijä käsittelee keskimäärin 15 000 huomautusta tai sakkoa vuodessa.

Alennetun nopeuden risteysalueet valvontaan

Uusia peltipoliiseja on tulossa nelos- ja kuutosteiden ohella ainakin valtatielle 26 Haminan ja Taavetin välille. Lopuille mietitään vielä sijoituspaikkaa.

ELY-keskukset ovat yhdessä poliisin kanssa katsoneet uusille peltipoliiseille sopivimmat paikat. Automaattikameroita tulee tieosuuksille, joissa tapahtuu runsaasti onnettomuuksia.

Erityisesti alennetun nopeuden risteysalueita tullaan valvomaan automaattikameroilla.

Uudenmaan ELY-keskuksesta liikenneturvallisuusvastaava Marko Kelkka on ollut mukana suunnittelemassa uusien peltipoliisien sijoituspaikkoja muun muassa 4-tielle Lusin ja Vaajakosken välille.

Tällä osuudella on tapahtunut paljon onnettomuuksia ja siellä on mitattu huomattavia ylinopeuksia.

– Monestihan puhutaan sakkorysistä. Ehkäpä 20 vuotta sitten asennettuja peltipoliiseja ei ole kaikkein fiksuimmissa paikoissa, mutta nyt kun niitä laitetaan liittymien paikoille, niissä monesti on alennettu nopeusrajoitus.

– Rajoituksen noudattamisen ideana on nimenomaan se, että vältetään onnettomuuksia, Kelkka mainitsee.

Ei enää silmukoita tien pintaan

Poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Poliisihallituksesta on ollut kehittämässä automaattivalvontaa poliisille jo 1990-luvulta lähtien. Hän kertoo, että huomattavin etu uusissa kameroissa on, että silmukoita ei tarvitse enää asennella tien pintaan.

– Tässä ei tarvitse olla enää sidoksissa silmukoihin, vaan ajonopeuksia voidaan seurata pidemmältä matkalta kuin aikaisemmin. Kamera voi seurata jopa 32 ajoneuvon nopeuksia samanaikaisesti eri kaistoilta.

Ehkäpä 20 vuotta sitten asennettuja peltipoliiseja ei ole kaikkein fiksuimmissa paikoissa. Marko Kelkka

Vaikka tutka mittaa nopeuksia jopa 150 metriin asti, varsinainen nopeuden mittauspiste katsotaan aina erikseen paikasta riippuen, Ihalainen kertoo.

Uusien kameroiden lisäksi poliisille tulee kaksi uutta autoa, jotka varustetaan samoilla uudenaikaisilla tutkalaitteilla. Liikkuvia tutkapartioita on tulevaisuudessa kaikkiaan 25, joten poliisia näkee jatkossakin valvomassa ajonopeuksia myös tien päällä.

– Tolppa on siinä mielessä hyvä, että se tekee työtä ympäri vuorokauden vuodenaikaa katsomatta.

Tutkavalvontaa kaupunkien valoristeyksiin

Uusi tutkatekniikka on tulossa vauhdilla myös kaupunkivalvontaan, Ihalainen kertoo. Parhaillaan poliisilaitoksen käyvät neuvotteluja kymmenen kaupungin kanssa. Tässä vaiheessa varmistumassa ovat Helsinki, Tampere ja Turku.

– Vaikka olisi ollut halukkuuttakin laittaa vähän enemmän kaupunkikameroita, on todettu, että kaapeleita on tien alla niin paljon, että se on estänyt silmukoiden laittamisen. Tämä on ollut ongelma, sanoo poliisitarkastaja Heikki Ihalainen.

– Lisänä kameroihin on otettu vielä videovarmistus, jota voidaan käyttää hyödyksi varsinkin risteyksissä, kun ajetaan punaista päin. Kamerat ottavat videokuvaa jonkin aikaa aina kuvaushetkellä.

Ihalainen on vakuuttunut automaattikameroiden valvonnan hyödyistä.

– Tolppa on siinä mielessä hyvä, että se tekee työtä ympäri vuorokauden vuodenaikaan katsomatta. Se tekee sitä räntäsateessa ja lumisateessa. Poliisi voisi olla vähän nirsompi näihin asioihin, Ihalainen hymähtää.

Valtatiellä 12 on sattunut onnettomuus, jonka takia liikenne on poikki Hollolassa Kukonkoivun kohdalla. Pelastuslaitoksen mukaan kyse on henkilöauton ja kuorma-auton välisestä kolarista.

Pelastuslaitos sai hälytyksen onnettomuuspaikalle hieman kello 13 jälkeen.

Molemmat kaistat ovat onnettomuuspaikalla pois käytöstä.

Kerromme kohta lisää.

Uuden sukupolven tutkatekniikkaan perustuvia peltipoliiseja asennetaan parhaillaan Heinolan ja Jyväskylän välille, kertoi Yle tiistaina.

Aihe sai lukijat keskustelemaan vilkkaasti. Tiukentuvaa kaupunkivalvontaa kiitettiin, toisaalta 4,4 miljoonan euron käyttämistä tolppiin ja kameroihin arvosteltiin. Jotkut kritisoivat, että nopeusrajoitukset ovat Suomessa liian alhaiset ja valvontakameroilla kerätään vain sakkorahoja.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä työskentelevä liikenneturvallisuuteen erikoistunut johtava tutkija Harri Peltola näkee uusissa tolppakameroissa hyötynsä erityisesti turvallisuutta ajatellen. Onnettomuudet vähenevät, jos ylinopeudet saadaan nykyistä paremmin kuriin.

1. Kaupunkikaahaus aisoihin

Peltipoliiseja pystytään asentamaan helpommin kaupunkien keskustoihin, koska tekniikka perustuu tutkaan eikä maahan asennettaviin silmukoihin. Silmukoiden asentaminen on ollut kaupungeissa vaikeaa maassa kulkevien kaapeleiden vuoksi.

2. Vaarallinen väistely vähenee

Laskelmoivat väistöt vastaantulevien kaistalle vähenevät, koska maassa kulkevan silmukan kiertäminen ei enää auta kaahailijaa. Uudet peltipoliisit mittaavat ajonopeuksia tutkatekniikalla jopa 150 metrin päästä. Vanhatkin peltipoliisit kuitenkin pysyvät entisillä paikoillaan. Ne on todettu toimintavarmoiksi.

3. Turha kaasuttelu ja jarruttelu historiaan

Ajonopeuksia voidaan seurata pidemmältä matkalta kuin aikaisemmin. Tavalliselle autoilijalle vaikutukset ovat pieniä. Tempoileva ajaminen kuitenkin todennäköisesti vähenee: käytännössä siis äkkinäinen jarruttelu ennen tolppaa ja reipas kaasuttelu heti tolpan jälkeen.

Osaltaan tempoilevaa ajamista hillitsee nykytekniikka. Autoissa on yhä useammin vakionopeussäädin, mikä tasaa ajonopeuden vaihteluita. Uusissa autoissa oleva nopeusrajoituksen automaattinen tunnistus puolestaan voi helpottaa huonomuistista autoilijaa: autosi tietää, millä nopeudella saa ajaa. Joskus ratin takana nimittäin saattaa unohtua, pitikö ajaa kahdeksaakymppiä vai satasta.

Jotkin navigaattorit on varustettu ominaisuudella, joka ilmoittaa etukäteen lähestyvästä peltipoliisista. Liikennetutkijan mielestä tämä ei ole mitenkään huono asia, vaan voi päinvastoin lisätä tietoisuutta valvonnasta ja alentaa nopeuksia.

4. Ajaminen muuttuu taloudellisemmaksi ja ekologisemmaksi

Kun väistely, kaasuttelu, jarruttelu ja ylinopeudet vähenevät, tarkoittaa se myös pienempää polttoaineen kulutusta. Kukkaro ja ympäristö kiittävät.

Automatiikka parantaa turvallisuutta tutkitusti

Automaattista liikennevalvontaa soimataan toisinaan rahastamiseksi. Liikennetutkija Harri Peltola pitää kuitenkin tolppakameroita varsin reiluna tapana puuttua ylinopeuksiin.

– Järjestelmän kustantavat rikesakkoina ja sakkoina he, jotka eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä. Jos automaattisen liikennevalvonnan pääajatuksena olisi rahastus, eikä turvallisuus, olisi jokaisessa tolpassa kamera.

Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa kamera on tolpassa useammin kuin Suomessa. Poliisin suunnitelmissa on asennuttaa viiden vuoden aikana uusille tieosuuksille 500 kameratolppaa, joissa kameroita on 150.

– Huomattava osa poliisin yhteydenotoista on huomautuksia, eikä rikesakkoja tai sakkoja. Tämäkään ei anna viitettä rahastuksesta, vaan enemmänkin turvallisuuden vaalimisesta, toteaa Peltola.

Huomattava osa poliisin yhteydenotoista on huomautuksia, eikä rikesakkoja tai sakkoja. Harri Peltola

Tutkija muistuttaa, että tieteellisen näytön mukaan automaattinen liikennevalvonta parantaa turvallisuutta.

– Jotkut ovat epäilleet, että peräänajo-onnettomuudet lisääntyisivät automaattisen nopeusvalvonnan käyttöönoton myötä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu mitään viitteitä siitä. Päinvastoin: peräänajo-onnettomuudet vähenivät, samoin kuin muutkin onnettomuustyypit.

Tämä käy ilmi pääkaupunkiseudulla Kehä I:llä tehdystä automaattisen nopeusvalvonnan tutkimuksesta, jonka Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi julkaisi vuonna 2017.

– Suomen järjestelmä, jossa automaattisen nopeusvalvonnan jaksot merkitään ja mittauspisteitä on suhteellisen tiheään, auttaa tienkäyttäjiä havaitsemaan valvontapisteet eikä niiden pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, sanoo Peltola.

Lue myös:

Ensimmäiset uudet peltipoliisit ilmestyivät tienvarteen: väistely ja äkkijarrutus eivät enää pelasta välähdykseltä

Peltipoliisi sakottaa entistä useammin ja enemmän – rikesakoista kertynyt potti on yli tuplaantunut lyhyessä ajassa

Autoliitto peltipoliiseista: Pitäisi valita, halutaanko parantaa turvallisuutta vai kerätä rahaa

Poliisi tutkii keskiviikkona Hollolassa valtatiellä 12 sattunutta liikenneonnettomuutta tappona. Poliisi epäilee, että henkilöautoa kuljettanut mies ajoi tietoisesti päin rekkaa.

Henkilöauton kuljettaja ja hänen kyydissään ollut aviopuoliso kuolivat kolarissa. Poliisin käsityksen mukaan aviopuoliso oli auton kyydissä vasten tahtoaan.

Molemmat uhrit olivat päijäthämäläisiä. Poliisi on päätynyt epäilyyn onnettomuudesta tahallisena tekona rekan kuljettajan kertomuksen perusteella.

– Muutkin tekijät tukevat johtopäätöstä, sanoo rikosylikomisario Miia Lehtinen.

Onnettomuushetkellä rekan nopeus oli poliisin mukaan 80 kilometriä tunnissa. Henkilöauton nopeudesta ei ole vielä ilmeisesti tietoa. Pariskunnalta jäi kaksi alaikäistä lasta.

Kolari tapahtui valtatiellä 12 Kukonkoivun kohdalla keskiviikkona iltapäivällä.

Korjattu 1.11.2018 kello 13:25. Alkuperäisessä uutisessa luki virheellisesti, että pariskunta olisi ollut avopari. Kyseessä oli aviopari.

Yhdeksäsluokkalaiset valmistautuvat Padasjoella tutustumaan kansanedustajan työhön. Yhtenäiskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Marja-Riitta Tikkala kertoo nuorille, mitä päivän aikana tapahtuu.

Nyt ei haeta netistä tietoa eduskunnan toiminnasta tai valmistella opintomatkaa eduskuntataloon, vaan oppilaat jaetaan neljään valiokuntaan. Nuoret eläytyvät kansanedustajan rooliin.

– Poissaoloprosentti on tänään ilahduttavan pieni, Tikkala kuittaa.

Tikkala on innostunut demokratiakasvatuksesta. Hän on kehittänyt valiokuntasimulaation, joka on herättänyt kiinnostusta eri puolilla maata. Kyse on oppimiskokonaisuudesta, jota koulut voivat käyttää demokratiakasvatukseen.

– Tarkoitus on, että tämä oppimismenetelmä löytäisi tiensä ihan kaikkiin suomalaisiin peruskouluihin. Toivoisin, että nuorista tulisi enemmän osallistuvia. He tietävät paljon omista vaikutusmahdollisuuksistaan, mutta se oma aktiivisuus puuttuu, Tikkala sanoo.

Nuorten valiokunnat ruotivat järeitä teemoja: nuorisotyöttömyyttä, nuorten yrittäjyyttä, ilmastonmuutosta ja turvallisuutta.

– On opettavaista päästä perehtymään, millaista päätöksenteko on Suomen tasolla. Tästä syntyy hyvää väittelyä ja monia näkökulmia, miettii ulkoasiainvaliokuntaan päätynyt ensimmäistä vuotta lukiossa opiskeleva Kimi Jurvaniemi.

Demokratiakasvatus rohkaisee keskustelemaan

Ennen noin kolmen tunnin käsittelyä kukin valiokunta katsoo asiantuntijavideon käsittelemästään asiasta. Talousvaliokunnan aiheena on nuorten yrittäjyys ja sen haasteet.

– Olemme keskustelleet yrittäjän verotuksesta – mitä ongelmia ja hyötyjä siitä on, yhdeksäsluokkalainen Luukas Kivisaari selittää.

Valiokunnan pitää kirjoittaa aiheestaan lyhyt mietintö ja päätösehdotuksensa, miten eduskunnan pitäisi puuttua ongelmiin ja viedä asiaa eteenpäin.

– Idea on rohkaista jokaista oppilasta keskustelemaan. Ei ole oikeita tai vääriä vaihtoehtoja, vaan nuoret oppivat muodostamaan mielipiteitä ja perustelemaan niitä, mutta myös kuuntelemaan muiden vaihtoehtoja, Tikkala kertoo.

Kun mietinnöt ovat valmistuneet, valiokunnat esittelevät ne kaikille ja niistä keskustellaan "kansanedustajien" täysistunnossa. Lopuksi mietintöjen hyväksymisestä äänestetään.

Yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat nuoria

Parhaillaan yli 350 oppilaitoksessa järjestettävällä Politiikkaviikolla tutustutaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin eri oppiaineissa.

– Nuoret ovat kiinnostuneita merkittävistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta. Nuorisobarometrien mukaan nuorilla on hyvät yhteiskunnalliset tiedot, mutta taidot vaikuttaa lähiympäristöön vaihtelevat, kertoo asiantuntija Virva Viljanennuorisotyön palvelu- ja vaikuttajajärjestö Allianssista.

Useat koulut ovat mukana muun muassa Nuorten parlamentin toiminnassa ja nuorisovaaleissa. Moni nuori vaikuttaa koulunsa asioihin osallistumalla koulujen oppilaskuntien toimintaan.

– Oppilaskunnat ovat tärkeitä, mutta eivät riittäviä. On tärkeää, että koulussa jokainen osallistuu arkiseen toimintaan ja kokee, että pystyy aidosti vaikuttamaan, sanoo tutkijatohtori Antti Rajala Helsingin yliopiston kasvatustieteiden osastolta.

Demokratiakasvatusta tutkinut Rajala ottaa esimerkiksi keskustelevan demokratian, jossa mukana ovat muutkin kuin oppilaskuntiin valitut edustajat.

– Koulussa voidaan keskustella asioista, yrittää ymmärtää eri näkökulmia ja pyrkiä löytämään uusia ratkaisuja keskusteluiden kautta.

Tiedon lisäksi toimintaa

Opetushallitus selvitti demokratiakasvatuksen tilannetta kyselyllä vuonna 2011. Kyselyyn vastanneista lukioista ja yläasteista yli 90 prosenttia käsitteli demokratiakasvatuksen teemoja historian ja yhteiskuntaopin tunneilla.

Tutkijatohtori Rajalan mielestä osallistavaa demokratiakasvatusta pitää lisätä kouluissa. Opetussuunnitelmissa on mainittu muun muassa ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta, jotka vaativat myös toimintaa.

– Tarvitsemme valistuneita kansalaisia, jotka etsivät tietoa ja pyrkivät ymmärtämään asioita.

Koulut ovat osa yhteiskuntaa, ja nuoret voivat muuttaa ympäristöään ja kulttuuria.

– Vaikuttaminen pitäisi tuoda osaksi opetusta. Opiskellaan niin, että toiminnan tavoite on vaikuttaa, eikä vain tuoteta tekstejä, jotka opettaja arvioi. Opettajat ja oppilaat pyrkivät toimimaan yhdessä, Rajala sanoo.

"Kun äänioikeus tulee vastaan, se on jo tuttua"

Viime vuoden kuntavaaleissa runsaan kolmen tuhannen asukkaan Padasjoella äänestysvilkkaus (65,5 prosenttia) oli selvästi koko maan keskiarvoa korkeampi.

Koululaisten demokratiakasvatuksen vaikutusta äänestysprosenttiin on vaikea arvioida. Tilastot eivät esimerkiksi kerro, miten moni 18-vuotias kävi kuntavaaleissa uurnilla.

Viime vuoden vaaleissa Padasjoen valtuustoon pääsi kuitenkin Eerika Suokas (kok.), josta tuli Päijät-Hämeen nuorin kunnanvaltuutettu. Opettaja Marja-Riitta Tikkala muistaa vanhan oppilaansa hyvin.

– Me aloitamme demokratiakasvatuksen polun jo peruskoulussa. Järjestämme vaalien alla paneeleja ja varjovaalit. Kun äänioikeus tulee vastaan, se on jo tuttua juttua.

Hollolan Salpakankaan koululla kamppaillaan norovirustartuntojen kanssa. Koululla on ollut vatsatautia, ja torstaina otettujen näytteiden perusteella sitä aiheuttaa norovirus.

Muutamilla oppilailla oireet ovat alkaneet kesken koulupäivän. Rehtori Sanna Plit-Rehulalla ei ole tarkkaa tietoa sairastuneiden määrästä. Terveydenhoitaja on ohjeistanut, että jos joku perheestä on sairastunut, vielä terveetkin perheenjäsenet jäisivät kotiin estääkseen viruksen leviämisen.

Koulun 950 oppilaasta poissa on ollut perjantaina 77. Koulutyö jatkuu normaalisti perjantaina ja taas maanantaina, mutta kouluviikon päätyttyä tiloissa aloitetaan tehosiivous.

Siivouksen takia illan ja viikonlopun tilavuorot on peruttu, eli esimerkiksi harrastusryhmät eivät pääse tavalliseen tapaan koululle.

Terveystarkastajat ovat sulkeneet pois sen mahdollisuuden, että tauti olisi tullut kouluruoasta.

Norovirus itää nopeasti ja sille on tyypillistä, että oireet alkavat äkillisesti. Lisätietoja noroviruksen hoidosta ja tartuntojen ehkäisystä löytyy Terveyskirjastosta.

Salpakankaan koulussa opiskelee lapsia ja nuoria esikoulusta ysiluokkaan.

Hämeenlinnalainen Hanna Tuominen käy konserteissa tai elokuvissa vain harvoin. Hän kärsii vakavasta tuoksuherkkyydestä ja vieruskaverin hajuvesi tai hiuslakka aiheuttavat voimakkaan reaktion.

– Ihan ensimmäisenä lähtee ääni, tulee kurkun karheutta, limaa kertyy, tulee päänsärkyä ja voi mennä vatsa sekaisin moneksi päiväksi. Sellaista viiltelyä tulee korviin ja päänsärky aiheuttaa aivosumua, kuvailee Tuominen oireitaan.

Joka kolmas suomalainen saa jonkinasteisia oireita vahvoista tuoksuista. Hanna Tuomisen tavoin voimakkaasti tuoksuherkkiäkin on peräti puoli miljoonaa. Heidän oireensa vaikuttavat keskushermostoa lamauttavasti.

Kaupungit ja kunnat suosittelevat tuoksuttomuuteen

Viime aikoina useat kaupungit ja kunnat ovat antaneet suosituksen tuoksuttomuusperiaatteista virastoissa ja järjestämissään tapahtumissa. Hämeessä tuoksuttomuuteen kannustavat Hämeenlinna ja Hollola. Vastikään joukkoon liittyi myös Lahti. Myös Kouvolassa ja Imatralla kaupungit suosittelevat, että asukkaat osallistuisivat ilman hajusteita kaupungin tapahtumiin.

Lahdessa aloite tuoksujen välttämiseen tuli henkilöstön keskuudesta. Sillä halutaan parantaa kaupungin työntekijöiden työhyvinvointia sekä helpottaa tuoksuherkkien kaupunkilaisten asiointia.

– Suositus koskee kaikkia Lahden kaupungin palveluita niin, että kuntalaiset voisivat osallistua kaikkiin meidän järjestämiimme tapahtumiin ja tulla kirjastoihin, uimahalleihin, vanhempainiltoihin, kouluihin ja teatteriin, luettelee työhyvinvointipäällikkö Päivi Maisonlahti Lahden kaupungilta.

Tuoksuttomuus on esteellisyysasia

Vaikka kannustus tuoksuttomuuteen onkin lisääntynyt, tuoksuherkkyydestä kärsivä Hanna Tuominen toivoisi, että tuoksuttomuuden aate leviäisi rivakammin.

– Suosituksia on kyllä tullut enemmän, mutta eiväthän niitä kaikki ihmiset noudata, hän sanoo.

Allergia-, iho- ja astmaliiton viestintäjohtaja Niki Alanko on samoilla linjoilla. Aiheesta puhutaan jo melko paljon, mutta täysin tuoksuvapaita alueita tai tapahtumia on edelleen vähän. Voimakkaat tuoksut ovat Alangon mukaan esteellisyysasia, joka rajoittaa harrastamisen lisäksi tuoksuherkän ihmisen liikkumista ja asioiden hoitoa.

– Voimakkaasti tuoksuherkät ihmiset pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko he aamulla hypätä julkisen liikenteen bussiin. Aamubussissa tuoksuvat juuri laitetut parta- ja hajuvedet ja ne voivat laukaista tuoksuherkän oireet, kertoo Alanko.

Laitan maskin naamalle, jos en muuten pärjää. Hanna Tuominen

Kun Hanna Tuominen istuutuu kahvilan pöytään, hän pitää pientä välimatkaa vastikään kemikaliossa käyneeseen kahvittelukumppaniin. Tuoksuherkkä huomaa tuoksut, joita muut eivät kenties rekisteröi lainkaan. Tuominen muistuttaa, että tuoksuttomuus ei vähennä kenenkään viehättävyyttä tai siisteyttä.

– Itse ajattelen niin, että kukaan meistä ei muutu kauniimmaksi tuoksulla. Toivon sitä todella, että ihmiset noudattaisivat tuoksuttomuutta. Se helpottaisi meidän kaikkien elämää.

Tuominen pyrki elämään niin, että tuoksuherkkyys rajoittaisi hänen elämäänsä mahdollisimman vähän. Kassissaan Tuominen kantaa aina mukanaan hengityssuojainta ja allergialääkkeitä. Hän sanoo, että joka paikassa pitää olla valmistautunut siihen, että saa reaktion.

– Lähtökohtaisesti olen ajatellut, että haluan elää ihan tavallista elämää ja haluan pärjätä. Silloin minä hankin apuvälineitä. Laitan maskin naamalle, jos en muuten pärjää, kertoo Tuominen.

Tuoksuherkkä ei uskalla varata teatterilippua

Tuoksuttomat teatteriesitykset ja konsertit ovat helpottaneet tuoksuherkkien kulttuuriharrastamista. Kanta-Hämeen hengityksen toista kertaa järjestämässä tuoksuttomassa elokuvanäytöksessä elokuvateatterin henkilökunta ja näytökseen tuleva yleisö ottaa tuoksuherkät huomioon. Se tarkoittaa, että näytöksessä kukaan ei käytä tuoksuvaa kosmetiikkaa, hajuvettä, partavettä tai tuoksuvia hiusten viimeistelyaineita, eikä tupakoi juuri ennen näytöstä.

Tarve tuoksuttomille esityksille on Kanta-Hämeen Hengitys ry:n viestintäsuunnittelija Matleena Aitasalon mukaan kasvava.

– Tuoksuherkkä ihminen joutuu miettimään hyvin tarkkaan, että voiko hän varata sitä paikkaa tai ostaa lippua, koska ei voi olla varma siitä, pystyykö osallistumaan tilaisuuteen. Eli saako hän sellaisia keskushermostollisia oireita, jotka pakottavat hänet poistumaan tilaisuudesta.

Puntaroi oma tuoksukuormasi

Viestintäjohtaja Niki Alanko kannustaa jokaista pohtimaan myös omaa tuoksukuormaansa, vaikka varsinaisesti ei tuoksuherkkyydestä kärsisikään.

Tuoksukuormaansa voi tarkastella, kun listaa päivän aikana kohtaamansa keinotekoiset tuoksut. Onko vaatteiden pesussa käytetty aina hajusteetonta vai onko siinä tuoksua? Entä onko kotona huonetuoksuja tai käytettävä kosmetiikka hajustettua?

Yhä useammin voi valita myös hajusteettoman vaihtoehdon. Matleena Aitasalo muistuttaa, että hajuttomuus ei vie esimerkiksi pesuaineelta tehoa pois.

– On olemassa luonnollisia tuoksuja, joista ihmiset nauttivat ja ne tuovat erilaisia muistoja ja tunteita. Mutta kun on monta keinotekoista tuoksua, saadaan aikaan iso tuoksukuorma.

Koulutuskeskus Salpauksen opiskelija- ja henkilöstöravintolassa Lahden Vipusenkadulla on lounasaikaan vilkasta. Täällä puhaltavat uudet tuulet, koska ammattikoulu torjuu määrätietoisesti ruokahävikkiä.

Ruokailijoita Salpauksen uusimpiin kuuluvassa opiskelija- ja henkilöstöravintolassa käy päivittäin noin 700. Ravintoloita Salpauksella on Lahdessa, Asikkalassa ja Heinolassa kaikkiaan kuusi.

Opiskelijoiden suosikkiruokien listalla ovat kärkipäässä erilaiset pastaruoat, lihapullat ja nugetit, tietää kokki Kati Sarre.

– Niiden suosio on taattu, hän kertoo.

Salaatti ja lämmin ruoka tarjoillaan Vipusenkadulla linjastolta – maito ja leipä omista pisteistään. Tänä syksynä tarjottimet poistettiin käytöstä. Erityisesti keittopäivinä on ollut hankalaa, sanoo lähihoitajaksi opiskeleva Anni Olenius.

– Kaikki ei mahdu yhdellä kertaa mukaan, enkä välttämättä viitsi lähteä hakemaan esimerkiksi hedelmiä erikseen, kun usein on ruuhkaa ja kiire.

Kyllä se kismittää, että tarjottimet puuttuvat. Jarmo Ovaska

Vieressä istuva opiskelukaveri Fanni Heinonen ei ole kokenut tilannetta samalla tavalla hankalaksi.

– Tokihan se helpottaisi ruoan kantamista pöytään, jos olisi tarjotin. Mutta menee se näinkin.

Autoalan opettaja Jarmo Ovaska antaa muutoksesta huutia.

– Kyllä se kismittää, että tarjottimet puuttuvat. Tuntuu, että lautasetkin on vaihdettu pienempiin. Soppalautasissa on niin matalat reunat, että keittoa läikkyy joka paikkaan.

Ei liikaa eikä liian vähän, vaan sopivasti

Koulutuskeskus Salpauksessa on käynnistetty tehokuuri ruokahävikin pienentämiseksi. Syyt ovat ravintolapalvelupäällikkö Marko Viljamaan mukaan taloudelliset ja ekologiset.

Selvitysten mukaan jopa viidennes ravitsemuspalveluiden tarjoamasta ruoasta päätyy roskiin. Erityisen ongelmallisia ovat linjastoravintolat.

Keväällä Salpauksen keittiössä otettiin käyttöön ohjelma, jonka avulla ruoan menekkiä ja hävikkiä lasketaan ja seurataan tarkasti. Ruokaa pyritään valmistamaan päivittäin sopiva määrä, ja sitä tuodaan tarjolle menekin mukaan.

Jos jotain jää, se hyödynnetään soveltuvin osin seuraavana päivänä. Hävikkiannoksia myydään myös omassa myymälässä ja mobiilisovelluksen kautta.

– Tärkeää on tietysti valmistaa sellaista ruokaa, joka lähtökohtaisesti maistuu, toteaa Viljamaa.

Kun silmillä syödään, mahaan ei mahdu

Keittiön jälkeen toimet on ulotettu ruokasalin puolelle.

Tarjottimien poistaminen on yksi idea, jota testataan Vipusenkadulla. Päämääränä on, että ruokaa otetaan kohtuullisesti ja juuri sen verran kuin jaksetaan syödä. Myös ruokailun uskotaan nopeutuvan.

– Tarjotin on sellainen kapine, että siihen on helppo lastata ylimääräisiä maitolaseja, perunoita tai leipää, mitä ei kuitenkaan jakseta syödä, sanoo ravintolapalvelupäällikkö Marko Viljamaa.

Alkuun oli tiukkaa kritiikkiä, nyt se on laantunut ja ihmiset ovat alkaneet tottua. Marko Viljamaa

Kokeilun jälken päätetään, laajeneeko käytäntö muihinkin Salpauksen ravintoloihin.

– Toiminallisesti vaikutusta on ollut, mutta on vielä on liian aikaista sanoa, mikä vaikutus on taloudellisesti. Karkeasti arvioiden uskaltaisin heittää, että vaikutus on viiden, kymmenen prosentin luokkaa, Viljamaa miettii.

Tietoa ja totuttamista

Vaikka tarjottimista luopuminen on saanut alkuvaiheessa ristiriitaisen vastaanoton, ravintopalvelupäällikkö Marko Viljamaa ei heti lannistu.

– Alkuun oli tiukkaa kritiikkiä, nyt se on laantunut ja ihmiset ovat alkaneet tottua.

Hän muistuttaa, että nälässä ei tarvitse olla. Aina voi hakea lisää ruokaa.

Opettaja Jarmo Ovaska ymmärtää perustelut, mutta palauttaisi tarjottimet.

– Opiskelijat eivät ole valittaneet. Mutta itse kun olen näin vanhempana muuttunut vähän kömpelöksi, ruoan tuominen pöytään tuntuu näin hankalalta. Ja kai sitä tässä iässä on jo vähän mukavuudenhaluinenkin, hän naurahtaa.

Myös Anni Olenius ottaisi tarjottimet takaisin. Hän uskoo, että tiedon välittämisellä päästäisi parempiin tuloksiin.

– Ennemminkin pitäisi puhua siitä, miksi kannattaa ottaa juuri sen verran kuin syö, opiskelija toteaa.

Lue lisää:

Iso buffet-ravintola otti käyttöön erikoisen hinnoittelun –lautasilta ei nyt päädy ruokaa biojätteeseen ollenkaan

Uusi keksintö auttaa ratkomaan EU:n ruokahävikkiongelmaa - Suomalainen biojätevaaka opettaa ottamaan ruokaa vain sopivasti

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on päässyt Tiedon kanssa yhteisymmärrykseen potilastietojärjestelmän aiheuttamien ongelmien hyvittämisestä ja korjaamisesta.

Hyvinvointiyhtymän hallitus hyväksyi viime perjantaina korjaavat toimet ja hyvitykset. Yhtymän hallintojohtaja Veli Penttilä toteaa, ettei sopimuksesta kerrota mitään julkisuuteen, ei edes mahdollista korvaussummaa.

Yhtymässä arvioitiin keväällä, että vahingot olisivat miljoonaluokkaa. Neuvottelut korvauksista järjestelmätoimittajan kanssa aloitettiin jo huhtikuussa.

Viat potilastietojärjestelmä Lifecaressa aiheuttivat keväällä suuria ongelmia hyvinvointiyhtymälle. Järjestelmästä löytyi virhe, jonka vuoksi potilaille määrättyjä lääkkeitä vaihtui toisiin, kun reseptiä uusittiin. Myös kotihoidon lääkelistoissa oli virheellistä tietoa.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira seurasi tilannetta tarkkaan keväällä. Potilastietojärjestelmässä havaittiin vikoja muuallakin Suomessa.

Lahteen sijoittuvista lasten ja nuorten Henkka & Kivimutka -kirjoista tehdään elokuva. Elokuvan ohjaa Väinö Weckström, joka on aiemmin myös dramatisoinut sarjan kirjasta näytelmän. Elokuvaa aletaan kuvata ensi kesänä Lahdessa.

Elokuvassa näyttelee koko kansalle tuttuja nimiä, kuten Annu Valonen, Pirjo Heikkilä, Sulevi Peltola ja Tapani Kalliomäki. Kaikkia näyttelijöitä ei ole vielä valittu. Koko perheelle suunnattu elokuva saa ensi-iltansa 2020.

Weckström on tullut näyttelijänä tunnetuksi Käenpesä tv-sarjasta sekä Hymypoika ja Ganes-elokuvista. Hän on ohjannut lukuisia kesäteatteriesityksiä, joista tunnetuin on Lahden Pesäkalliolla esitetty Raitilla - Rauli Badding, jossa hän esitti myös pääroolin.

– Rahoitusta varmistellaan koko ajan ja elokuvan budjetti asettunee jonnekin 600 000 ja miljoonan euron välille. Jakelusta on kiinnostunut useampikin taho, kertoo ohjaaja Väinö Weckström.

Surutonta sutimista Lahesta

Henkka ja Kivimutka -kirjojen kirjoittaja Kalle Veirto antoi elokuvan tekijöille vapaat kädet muokata elokuvan sisältöä, tietysti Henkan ja Kivimutkan hengessä. Elokuvan tarina on kooste Veirton kirjojen pohjalta.

– Kirjoissa on sellaista surutonta sutimista. Toivon, että elokuva tuo esiin sen, miltä maailma näyttää, kun kamera lasketaan 10-vuotiaan silmien tasolle, kun seikkailu alkaa.

Veirto on palkittu siitä, että hänen kirjansa ovat innostaneet lapsia ja nuoria lukemaan.

– Tämä on hieno asia ja täyttä totta. Lapset ja nuoret eivät itse osta kirjoja, vaan sen tekevät vanhemmat. Kirjastojen lainaustilastot sen sijaan kertovat sen, mitä nuoret itse valitsevat. Siellä Henkka & Kivimutka -kirjojen suosio näkyy selvästi, iloitsee Veirto.

Lue myös:
Nuori, ota nämä kirjavinkit mukaan kirjastoon!

Kalle Veirron nuortenkirjalle kunniamaininta – myös Saarisen doping-twiittaus palkittiin

Topelius-palkinnon sai nuortenkirjailija Kalle Veirto: Aion juhlia, hiihtää ja juoda kuohuviiniä

Nenäsumutteena annettavat influenssarokotteet ovat paikoin loppuneet. 2–6-vuotiaat lapset voivat saada maksuttoman influenssarokotteen nenäsumutteena.

Päijät-Hämeessä osa neuvoloista ei välttämättä voi tällä hetkellä tarjota sumutevaihtoehtoa. Lisää on tilattu, mutta niitä ei ole saatavilla niin paljon kuin haluttaisiin.

Tiedossa oli jo aiemmin, että kansalliseen rokotusohjelmaan hankitut 71 000 nenäsumuterokotetta riittävät yhdelle kolmesta lapsesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan näyttää siltä, että nenäsumutteena annettavan rokotteen haluttavuus on odotettua suurempi tänä vuonna, kun kohderyhmä, joka sen voi saada maksutta, on laajentunut.

– Tältä kaudelta kertyvä tieto auttaa seuraavan kauden hankintojen suunnittelua, toteaa THL:n lääketukkukaupan johtaja Pertti Sormunen sähköpostilla.

Saatavana pistoksina

Kokonaismäärä laskettiin aiempien vuosien rokotuskattavuuden perusteella. THL on hoitanut jakelun kuntiin kauden alussa ja toimitusmäärät puolestaan laskettiin väestötietojen mukaan.

THL:n varastossa on tällä hetkellä vielä vähän nenäsumutteen muodossa annettavia rokotteita.

– Moniin kuntiin lisätilaukset on toimitettu ja niihin ei välttämättä enää toimiteta lisää, jotta kaikki kunnat tulisivat reilusti palvelluiksi, Sormunen viestittää.

Lapset eivät kuitenkaan jää ilman influenssarokotetta, sillä hekin voivat saada sen myös pistoksena.

Nelostien keliolosuhteista on alettu tuottaa aiempaa tarkempaa tietoa uusin menetelmin. Kuljetusliike Vähälä Logisticsin neljään rekkaan ja bussifirma Koiviston Auton neljään linja-autoon on asennettu laitteet, jotka mittaavat olosuhteita tien päällä.

Lisäksi autoissa on kännykkäkamera, joka kuvaa koko ajan kuljettajan näkymää tielle. Mittari tarkastelee kitkaa eli sitä, miten liukas tie on, tien pintalämpötilaa ja veden määrää tai olomuotoa.

Tieto lähtee tien päältä jatkuvasti eteenpäin. Mittaustulosten avulla urakoitsijat näkevät entistä tarkemmin, missä on tarvetta aurauksille ja liukkaudentorjunnalle.

Data on avointa, joten kuka tahansa voi käyttää sitä tarpeidensa mukaan. Tietojen tarkasteluun on jo kehitetty yksi karttapalvelu, Roadweather. Tien päältä tulevaa tietoa on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi sääpalveluissa ja navigaattoreissa.

Kunnossapidon korjausliikkeet tarkemmiksi

Tiedonkeruu auttaa myös tieurakat tilaavia ely-keskuksia pitämään silmällä sitä, miten kunnossapito sujuu. Näin pyritään vastaamaan kentältä tulleeseen kritiikkiin.

– Taustalla on se, että elinkeinoelämä on kokenut tiestön hoidossa puutteita, kertoo projektipäällikkö Hannu Onkila Keski-Suomen ely-keskuksesta.

Datan avulla tilaaja myös näkee, ovatko korjausliikkeet, joilla kunnossapitoa yritetään parantaa, oikeanlaisia.

Oikukkaat pienilmastot kartalle

Uusi tiedonkeruumenetelmä mahdollistaa aiempaa paremmin paikallisten olosuhteiden huomioimisen.

– Nelostien varrella voi olla jokin notko tai mutka, jonka vieressä on vesistö tai suo. Sellaisessa kohdassa saattaa olla pienilmasto, Onkila selittää.

Tällaiset paikat ovat tienpitäjille hankalia ja arvaamattomia, sillä tienpinta voi olla liukas, vaikka keliolosuhteet olisivat lähialueella hyvät. Tien päältä kerätystä tiedolla nämä tienpidon kipeät kohdat saadaan esiin.

Tiedontuotanto aloitettiin tänä syksynä ja sitä tehdään kolmena talvena Oulu–Jyväskylä–Helsinki-välillä. Projektipäällikkö Hannu Onkilan mukaan toiveena on, että tiedonkeruu saataisiin kattamaan koko maan päätieverkko.