Sade onviivästyttänyt ratamoottoripyörien pääsyä uudelle Kymi Ringin radalle Iitissä. Testiajojen ensimmäinen päivä käynnistyi virallisesti kello 10, mutta MotoGP -tallit ovat jääneet varikkoalueelle odottamaan sateen taukoamista.

Moottoriliiton hallituksen puheenjohtajan Tapio Nevalan mukaan tallit eivät halua ottaa riskejä.

– Uudella ajamattomalla asfaltilla voi olla myös pölyä, ja se tekee radan sateella hyvin liukkaaksi, sanoo Nevala.

Testiajoja on aamun aikana saapunut seuraamaan katsomoalueelle arviolta muutamia satoja ihmisiä. Tiet Kymi Ringille ovat olleet aika ajoin ruuhkaisia.

Yle kokosi tähän juttuun Kymi Ringiin ja sen tulevaisuuteen liittyviä tietoja.

Historialliset testit

Ratamoottoripyöräilyn kuninkuusluokan eli MotoGP:n viralliset testiajot käynnistyvät tänään Kymi Ringillä Iitissä.

Testiajoihin osallistuvat kaikki kuusi MotoGP-tiimiä: Aprilia, Ducati, Honda, KTM, Suzuki ja Yamaha. Suomen Mika Kallio on mukana KTM:n tehdastiimissä testikuljettajana.

Kallio otti tuntumaa uuteen rataan viime perjantaina.

– Rataa voisi luonnehtia haastavaksi. Ensimmäinen osuus on aika nopea, mutta suurin osa radasta on teknistä osuutta. Se on nopeuksiltaan keskikastia MotoGP:n MM-sarjan radoista, Kallio kertoo.

MotoGP-tiimit keskittyvät testaamaan renkaita, pyörien säätöjä ja myös uusia osia.

Testitiimit ajavat molempina päivinä kello 10–17 välisenä aikana.

Tapahtumatoimija Lahti Events vastaa testiajojen tapahtumajärjestelyistä. Lahti Events odottaa kaksipäiväiseen tapahtumaan 5 000–10 000 katsojaa. Lahti Events ilmoitti torstaina, että testiajojen 2000 paikan istumakatsomo on myyty loppuun.

MotoGP-osakilpailu ensi vuonna

Testit ovat Kymi Ringille tärkeät. Ne pohjustavat ratamoottoripyöräilyn MM-osakilpailua, joka on tarkoitus ajaa Iitissä vuoden kuluttua kesällä 2020.

Kymiring Events Oy on tehnyt sopimuksen MotoGP-osakilpailun järjestämisestä promoottorina toimivan Dorna Sportsin kanssa. Sopimus kattaa vuodet 2020–2024. Dorna Sports vahvistaa Suomen osakilpailun tarkan päivämäärän myöhemmin syksyllä.

Dorna Sports odottaa ensi vuoden MotoGP-viikonloppuun kaikkiaan 100 000 katsojaa.

Kymiringin Oy:n toimitusjohtaja Markku Pietilän mukaan odotettu katsojamäärä ei ole utopiaa. Esimerkiksi venäläisten moottoriurheiluvieraiden uskotaan saapuvan paikalle.

Rajamuodollisuudet mukaan lukien Pietarista Kouvolaan matkustaa noin kahdessa tunnissa. Kouvolasta ajaa radalle Iittiin alle vartissa.

– Pietarista voimme odottaa paikalle paljon vieraita. Pelkästään testiajoihin on tulossa varsin paljon venäläistä mediaa paikalle. Tietysti vieraita odotetaan myös muualta ulkomailta. Helsinki-Vantaalta pääsee myös nopeasti Kouvolaan, Pietilä sanoo.

Kymiring Oy:n toimitusjohtaja Markku Pietilä on tottunut vastaamaan epäileviin puheisiin MotoGP-viikonlopun yleisömäärästä.

– Suomen skaalassa tapahtuman suuruus on poikkeuksellinen. Moni sanoo, että se ei ole mahdollista, mutta uskon että se on. Täytyy muistaa, että Suomessa järjestetään kymmenientuhansien ihmisten konserttitapahtumia, jotka olisivat varmasti suurempia, mutta paikalle ei saa ottaa enempää ihmisiä, Pietilä sanoo.

Ainoa korkeimmat vaatimukset täyttävä GP-rata Pohjoismaissa

Kymi Ringin alue on kooltaan noin 180 hehtaaria. Se sijaitsee Iitissä, Kouvolan ja Lahden välisen valtatien varressa.

Kymi Ring täyttää FIM:n ja FIA:n korkeimmat GP-ratavaatimukset. Kymi Ring on ainoa korkeimmat vaatimukset täyttävä GP-rata Pohjoismaissa.

Radan pituus on 4,6 kilometriä ja korkeuseroa on 23 metriä. Radan leveys on 12–15 metriä ja siinä on 18 kaarretta.

Kymiring Oy:n toimitusjohtaja Markku Pietilän mukaan radan rakentaminen on maksanut tähän mennessä hieman alle 20 miljoonaa euroa. Rata-alueella on vielä paljon tehtävää.

Pietilä arvioi, että ennen ensi vuoden MotoGP-kilpailua ratayhtiö käyttää Kymi Ringin alueeseen vielä noin 10 miljoonaa euroa.

– Isoin investointi on varikkorakennuksen viimeisteleminen. Testeissä varikkorakennusesta on käytössä vasta noin kolmasosa. Lisäksi ratayhtiön on saatettava kuntoon alueen muu infra, kuten rata-alueen tiestö, Pietilä kertoo.

Keskusteluja Suomen rallin erikoiskokeesta

Kymi Ringille etsitään koko ajan muitakin kilpailuja ensi vuodelle MotoGP-viikonlopun lisäksi.

Se tiedetään jo, että Kymi Ringillä järjestetään ensi kesänä motocrossin MM-osakilpailu. Kymi Ringillä ajettava Suomen osakilpailu on lisätty kansainvälisen moottoriliitto FIM:n MM-kisakalenteriin seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

Ratayhtiö on keskustellut AKK Motorsportin kanssa siitä, että se saisi järjestettäväkseen yhden erikoiskokeen Jyväskylän MM-rallista ensi vuonna.

– Erikoiskokeen järjestäminen täällä olisi merkittävä tapahtuma. Uskomme sen kiinnostavan ihmisiä, Markku Pietilä sanoo.

Lisäksi ratayhtiö on käynyt ensimmäisiä tunnusteluja saksalaisten vakioautojen DTM-sarjan MM-osakilpailun järjestämisestä tulevaisuudessa.

Formulasirkus Iittiin?

Radan laatuluokitus mahdollistaisi tulevaisuudessa myös Formula 1 -kisan järjestämisen.

Formula 1 -autojen saapuminen Kymi Ringille on kuitenkin vielä pitkän matkan päässä. Pietilä arvioi, että loppupeleissä F1-kisan saaminen on kiinni siitä, halutaanko F1-kalenteria laajentaa Pohjoismaihin.

Pietilän mukaan F1-sarjan omistaja, yhdysvaltalainen mediajätti Liberty Media on tietoinen Kymi Ringin käänteistä.

– He tietävät tarkasti miten Kymiringin tilanteet ovat edenneet. Tapahtuman rahoitus olisi varmasti F1-kisan kohdalla suurin haaste.

Viime vuonna Kööpenhaminan on uutisoitu olleen kiinnostunut isännöimään F1-sirkusta katuradalla. Sittemmin hanke on ottanut takapakkia, kun maan hallitus ja Kööpenhaminan viranomaiset eivät päässeet sopuun kustannuksista.

Viimeksi Pohjoismaissa ajettiin F1-kisa vuonna 1978 Etelä-Ruotsissa Anderstorpissa. Kisan voittoon ajoi tuolloin Niki Lauda.

– Uskon että tulevaisuudessa F1:ssä ollaan tulossa pois päin katuradoista. Niillä kisat ovat tylsiä, koska kookkaat autot eivät sovi tekemään ohituksia. Jos katuradat väistyvät ei muita vaihtoehtoja F1-kisalle Pohjoismaissa ole, Kymiring Oy:n toimitusjohtaja Markku Pietilä sanoo.

Kymi Ringin ratayhtiö on seurannut tarkasti myös Venäjälle rakenteilla olevan Igoran moottoriratahankkeen etenemistä. Rata sijaitsee Raudussa, noin sata kilometriä Viipurista Laatokan suuntaan.

Radan profiilin suunnitellut saksalaisarkkitehti Hermann Tilke kommentoi viime vuonna Motorsport.com-sivustolle, että radasta tulee alkuvaiheessa kakkoskategorian rata. Täten se ei olisi F1:lle sopiva. Tilke lisäsi kuitenkin, että kategorian korottaminen on mahdollista. Se vaatisi alueelle parempaa infrastruktuuria.

Tänä vuonna Venäjän F1-kisa ajetaan Sotshin olympiamaisemissa.

Ratamoottoripyörien Suomen MM-osakilpailun ajankohta on varmistumassa. Lajin kuninkuusluokan MM-sarjan urheiluoikeuksia hallitsevan Dornan urheilutoimenjohtaja Carlos Ezpeleta kertoi asiasta Iitin Kymi Ringillä meneillään olevissa testiajoissa.

– Uskon, että ensi kesän kilpailupäivät varmistuvat parin viikon sisällä.

Ezpeleta kertoi ensi kesän kilpailukalenterin suunnittelusta vain runsaat pari tuntia sen jälkeen kun päivän ensimmäiset testiajot olivat alkaneet. Testitapahtuman käynnistyttyä kuljettavat joutuivat sateen takia odottelemaan vajaan tunnin ennen kuin pääsivät radalle ajamaan.

MotoGP -sarjan testitapahtuma Iitin Kymi Ringillä on vakuuttanut Ezpeletan. Hänen mukaansa rata soveltuu MM-osakilpailulle. Ezpeleta sanoo, että Iitin rata on vaikea, mutta järjestäjille tärkeintä on radan turvallisuus.

– Olemme varmoja siitä, että Kymi Ring on turvallinen rata.

Paljon tehtävää ennen ensi kesää

Kouvolan ja Lahden välissä sijaitsevan Iitin Kymi Ringin valmistumista aikataulussaan on jännitetty jo usean vuoden ajan.

Urheilutoimenjohtaja Carlos Ezpeleta myöntää, että jännitettävää riitti lähes viime hetkille saakka. Nyt hän sanoo olevansa tyytyväinen.

– Rehellisesti sanottuna muutamien viime kuukausien aikana on välillä käynyt mielessä, että saadaanko rata varmasti valmiiksi testeihin mennessä. Kymi Ringin väki on kuitenkin ollut luottavainen, ja me olemme auttaneet heitä kaikin tavoin.

Carlos Ezpeletan mukaan Kymi Ringillä riittää vielä töitä ennen ensi kesän MM-osakilpailua.

– Heillä on kova talvi edessään, mutta he tietävät mitä täällä pitää tehdä ja aikaa on riittävästi.

Kymi Ringin kaksipäiväiset testiajot jatkuvat tiistaina.

Lahden Hennalan kaupunginosaan kaivettiin vuonna 2018 kolme laakeaa kuoppaa. Niiden pohjalla ja reunoilla on karkeaa soraa ja kiviä. Kaivanteet on yhdistetty toisiinsa kapealla uomalla. Vielä syksyn 2019 aikana altaisiin tulee virtaamaan Lahden keskustasta pumpattua hulevettä.

Sateiden synnyttämiä hulevesiä pumpataan lähes kolmen kilometrin mittaiseen siirtoviemäriin. Viemärilinja oli jo ennestään olemassa, se on kaupungin vesiyhtiö Lahti Aquan vanha varapurkuyhteys.

Hennalassa vesi valuu kolmeen eri altaaseen, jossa siitä suodatetaan haitalliset ainekset pois. Kolmen altaan muodostaman ketjun alimman altaan kupeessa on putki, josta kasvien ja maaperän avulla suodatettu vesi valuu puhtaampana Porvoonjokeen.

– Keskustan ja Hennalan välissä on Salpausselän harju, jonka yli vesi pitää pumpata. Loppumatkan veden virtaamasta huolehtii painovoima. Pumppausjärjestelmä on tässä laajuudessaan harvinainen, sanoo Lahden kaupungin hulevesi-insinööri Juhani Järveläinen.

Vähemmän ravinteita järveen

Asiantuntijat uskovat, että hulevesien vaikutus ympäristölle tulee tulevaisuudessa korostumaan, koska ilmastonmuutoksen uskotaan lisäävän kaupunkitulvia.

Hulevedet ovat isossa roolissa, kun Vesijärven tilaa parannetaan. Lahden kaupungin mukaan keskustaa lähinnä olevan Enonselän fosforikuormituksesta liki kolmasosa on peräisin keskustan hulevesistä.

Ravinteiden lisäksi niiden mukana järveen päätyy muutakin haitallista. Bakteereita, viruksia ja jopa suoranaisia ympäristömyrkkyjä, kuten raskasmetalleja ja PAH-yhdisteitä, jotka aiheuttavat esimerkiksi syöpää.

Kun iso osa hulevesistä saadaan muualle kuin järveen, uskoo kaupunki esimerkiksi fosforikuormituksen vähenevän jopa kymmenisen prosenttia. Määrä saattaa kuulostaa pieneltä, mutta on todellisuudessa tuntuva leikkaus.

– Pieneltä kuulostava vähennys on itse asiassa hyvin merkittävä. Jos järven ulkoista ravinnekuormitusta ei saada vähenemään, ei järven kunto pysy hyvänä, hulevesi-insinööri Järveläinen painottaa.

Hulevesien puhdistaminen yleistyy, mutta parannettavaakin riittää

Lahden uusi hulevesijärjestelmä on todettu merkittäväksi myös valtion taholta. Se sai edelliseltä hallitukselta niin kutsuttua kärkihankerahoitusta 300 000 euroa, ja toinen suuri osuus, 140 000 euroa tuli Uudenmaan maakuntaliitolta. Kaupungin rahaa hankkeeseen kului vajaat 80 000 euroa.

Lahti on Vesijärven kunnostuksen ansiosta kohonnut vesienhoidossa maan kärkikaartiin. Hiljalleen myös muualla maassa asiaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Suurimmilla kaupungeilla on omat hulevesiohjelmansa.

– Monessa kunnassa aletaan olla sillä tasolla, mitä maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää. Sikäli tilanne on hyvä, mutta olen havainnut, että useissa kohteissa on jonkinlaisia ongelmia hulevesijärjestelmien käytännön toteutuksessa. Se kertoo siitä, että seurannassa ja tutkimuksessa on kehitettävää, kertoo maisema-arkkitehti Jukka Jormola Suomen ympäristökeskuksesta.

Sadevesien puhdistusjärjestelmä kaipaa sateita

Lahden kaupunki ei toiveistaan huolimatta ole saanut uutta hulevesijärjestelmää vielä käyttöön. Sen piti olla toiminnassa jo kesällä, mutta säidenhaltija on kitsastellut sateiden kanssa.

Kuivuuden vuoksi altaisiin ei ole kasvanut vaadittavaa määrää kasveja, jotka ovat järjestelmän toimivuudelle elinehto.

– Kasvit estävät virtaavan veden aiheuttamaan eroosiota. Ne myös auttavat suodattamaan vettä. Toivomme, että saisimme tämän käyttöön syksyn aikana, tuumii Lahden kaupungin hulevesi-insinööri Juhani Järveläinen.

Teatterikorkeakoulun Helsingin Sörnäisissa sijaitsevassa esiintymistilassa on tekemisen meininkiä. Viulun ja pianon yhdistelmä takoo kiivastempoista musiikkia ja vähitellen mukaan tulee myös polveilevia laulumelodioita:

"Vaikutuksen teen, tämän kerran hienostellaan, satsaan käytökseen, salaisuudet piiloon vaan!"

Taideyliopiston opiskelijoiden kaksi vuotta sitten alkanut, musiikkiteatteriin keskittyvä opintokonaisuus on lopuillaan, ja nyt olisi sitten näytön paikka eli tanssimista, laulamista ja näyttelemistä I Love You, You're Perfect, Now Change -musikaalissa.

Komediallisessa off-Broadway-showssa pilaillaan muun muassa parisuhdekommervenkkien kustannuksella ja sukupuolten ajatusmaailmojen erilaisuudella. Jokaisella esiintyjällä on useita eri roolihahmoja, parhaimmillaan jopa kymmenkunta. Lavalla tämä tarkoittaa nopeaa vaatteidenvaihtoa ja pikaista muuntumista henkilöstä toiseksi – välillä vaihtuu myös sukupuoli.

– Minulla on tässä näyteltävänä muutama mieshahmokin. Tämä on mahdollistanut sen, että esitettäviä biisejä voi tutkia monitasoisemmin, mikä on ollut todella mielenkiintoista, Katariina Lantto kertoo.

Lantto on Teatterikorkeakoulun viimeisen vuoden näyttelijäopiskelija, joka on käynyt myös Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjaa.

– Aikoinaan pohdin, että tulenko tänne ollenkaan. Sitten minua rupesi kiinnostamaan se, millä tavalla asioita täällä lähestytään ja opetetaan. Nyt tuntuu siltä, että on ollut upeaa seurata, mihin suuntaan tämän alan opiskelut kehittyvät.

Musikaaleilla viihdebisneksen leima

Suomessa musikaalit kiinnostavat yleisöä, mutta sekä tekijöistä että koulutuksesta on ollut pulaa. Kun Lahden nousukiidossa ollut musiikkiteatterikoulutus monien yllätykseksi kolme vuotta sitten lopetettiin, päätti Taideyliopisto ryhtyä korjaamaan tilannetta. Taideyliopiston tarjoaman koulutus koostuu muun muassa tanssin, laulun, äänenkäytön, ensemble-laulun ja näyttelijäntaiteen kursseista.

Toissa vuonna ensimmäistä kertaan järjestetty koulutus oli suunnattu vain Taideyliopiston tutkinto-opiskelijoille, tänä vuonna sinne saivat hakea myös avoimen yliopiston opiskelijat.

– Ensimmäisellä kerralla hakijoita oli sopivasti, tänä keväänä meillä oli suorastaan tungosta, vastuuopettaja Markku Luuppala kertoo.

Luuppalan mukaan musiikkiteatterikoulutuksen puute Suomessa juontaa juurensa siihen, ettei musikaaleja ole täällä oikein arvostettu.

– Musikaalit on liitetty Suomessa musiikki- ja viihdebisnekseen, myös taiteellisessa mielessä. Tosiasia kuitenkin on, että musikaalien taiteellinen taso nousee koko ajan ja joissakin tapauksissa sisältö saattaa olla hyvinkin merkityksekästä. Yhdysvalloissa musikaalikulttuuri on toki huomattavasti vanhempaa kuin Suomessa, mutta siellä se on arvostettu taidelaji. Ruotsissa tilanne on samanlainen. Musikaalien vähättely on suomalainen ominaispiirre.

Myös Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta opiskeleva Joona Vallenius on ihmetellyt, miksi musiikkiteatterikoulutus etenkin yliopistotasolla on ollut niin vähäistä.

– Tuntuu siltä, että monessa teatterissa laskut maksetaan juuri musikaalien avulla. Siksi on outoa, ettei alaan ole sen kummemmin panostettu. Kun aloitin opiskelut tässä pilotissa, aika monelta alan töitä tekevältä kaverilta tuli viestiä, että kuinka tällaiseen pääsee mukaan.

Haasteellinen laji

Etenkin teatteripiireissä on alkanut tapahtua isoakin muutosta suhtautumisessa musikaaleihin: on ymmärretty, että musikaali on yksi tyylilaji teatterikentällä ja että sen sisältäkin löytyy erilaisia genrejä.

– Itse kuuluin kymmenen vuotta sitten laumaan, joka oli sitä mieltä, että musikaalit ovat alhaisinta sakkaa. Nyt on ollut ihana huomata, että samassa rintamassa kanssani olleet ihmiset alkaneet saapua koe-esiintymisiin ja koelauluihin ja huomanneet että tämä on itse asiassa yllättävän hankalaa, ja että tämä on kokonainen ammatinlaji. Arvostus musikaaleja alkaa pikkuhiljaa nousemaan, kun ihmiset ymmärtävät, että jos tällä alalla haluaa kehittyä, se vaatii töitä, Katariina Lantto toteaa.

Hänen mukaansa negatiivinen asenne musikaaleja kohtaan oli teatteripiireissä yleinen, opittu asia.

– Kun kaikki muut arvostamani ihmiset ympärillä olivat sitä mieltä, että musikaalit ovat yksiselitteisesti huonoja eikä niitä kannata mennä katsomaan, niin totta kai se tarttui. Tosin musikaaleja oli tuohon aikaan Suomessa ehkä kolme kappaletta, joten niihin liittyvä taitotaso ja tieto olivat vähäisiä.

Lanttoa musikaaleissa kiehtoo nimenomaan lajin haasteellisuus.

– Tässä pitää pystyä handlaamaan monipuolisesti hyvin erilaisia taitoja eli näyttelemään, tanssimaan ja laulamaan samaan aikaan. Lisäksi tähän tulee vielä genrekirjo kaupan päälle.

Joona Vallenius pitää musikaaleista samoista syistä.

– Olen moneen suuntaan sinkoileva ihminen, ja jos minulla on vain yksi asia tehtävänä, voi olla, että tylsistyn. Tykkään siitä, että tässä on monta asiaa, jotka pitää hallita ja että pääsee haastamaan itsensä.

Jutun keskusteluosio on auki klo 22.00 saakka.

Kaivosteollisuuden laitevalmistaja Sandvik aloittaa yt-neuvottelut.

Yt-neuvottelut koskevat yhtiön toimipisteitä Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Vähennystarpeeksi arvioidaan tällä hetkellä Suomessa kaikkiaan 50 henkilötyövuotta.

– Yt-neuvottelut on tarkoitus aloittaa varsinaisesti ensi viikolla, kertoo viestintäjohtaja Tiina Heiniö.

Yhtiö arvioi tiedotteessaan, että tiedossa on lomautuksia, henkilöstövähennyksiä, tehtävämuutoksia ja muutoksia työn organisoinnissa.

Yt-neuvottelujen tarkoituksena on yhtiön mukaan tehostaa Sandvik Mining and Rock Technology -liiketoiminta-alueen kansainvälistä toimintaa.

Toimintaa neljällä paikkakunnalla Suomessa

Sandvikilla on Suomessa toimintaa Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Vantaalla. Sandvik työllistää Suomessa noin 2 400 henkilöä, joista noin 650 Turussa. Tampereella työskentelee 1 400 ja Lahdessa noin 150 henkilöä.

Yhtiö kertoo tiedotteessaan, että Tampereella valmistetaan maanalaisia ja –päällisiä porauslaitteita, lisäksi siellä sijaitsee teknologian osaamiskeskus, koekaivos ja automaatiotoiminnot. Turussa valmistetaan lastauslaitteita ja dumppereita, ja siellä sijaitsee myös laitteiden ja teknologian osaamiskeskus. Lahdessa toimii hydraulisia iskuvasaroita ja leikkurimurskaimia valmistava tehdas sekä osaamiskeskus myös seuloille ja syöttimille.

Tehostamisohjelmassa tavoitellaan 800 henkilötyövuoden vähentämistä kansainvälisesti. Sandvikillä on toimintaa yli 150 maassa ja konsernissa työskentelee kaikkiaan 42 000 ihmistä.

Kapea metsätie luikertelee Päijänteen rantaan. Lahdenpoukamassa sijaitsee läheisen kylän yhteinen venevalkama. Tien päähän on pysäköityi kuorma-auto, jonka lavalla on neliskulmaisia vesisäiliöitä.

Kolmessa niistä on yhteensä 1 600 äärimmäisen uhanalaisen järvilohen poikasta. Kookasta putkea pitkin ne lasketaan säiliö kerrallaan Päijänteen aaltoihin. Läpikuultavassa putkessa vilahtelee tummia kalojen hahmoja, jotka pääsevät virtaavan veden mukana luontoon.

– Tavallisesti istutamme järvilohet myöhemmin syksyllä, mutta Päijänteen muikku kasvaa niin kovaa vauhtia, että kohta ne olisivat liian suuria lohenpoikasten ravinnoksi, kertoo kalakuormaa vastaanottava Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalueen toiminnanjohtaja Tomi Ranta.

Geenicocktail-lohia vahvistamaan istutuksia

Kaloja kuljettava auto on lähtenyt aamulla matkaan Kainuusta, Luonnonvarakeskuksen kalantutkimuslaitoksesta Paltamosta. Kalat on kasvatettu Elinvoimainen Järvilohi -hankeen puitteissa.

Lähtiessään auton kyydissä oli 12 600 lohta. Niistä kolmetuhatta on kaloja, jotka ovat tutkijoiden uusin täsmäase järvilohen istutusten onnistumiseksi.

Nämä kalat ovat risteymiä, joiden vanhemmat ovat Saimaan järvilohia ja Suomenlahteen laskevan Nevajoen merilohia.

Biologisesti järvilohi on sama kala kuin merilohi, mutta se on sopeutunut elämään järvessä. Lisää järvilohen kehittymisestä voit lukea Luonnonvaraksekuksen sivuilta.

Saimaan lisäksi luontaisesti syntynyttä järvilohikantaa on muiden muassa Venäjällä Laatokassa ja Äänisessä sekä Ruotsissa Vänernissä. Suomessa kantaa on istutettu Päijänteeseen sekä Inarinjärveen.

Saimaan järvilohen lisääntyminen Suomessa on lähes olematonta. Luonnonpoikasia syntyy niin vähän, että niistä ei käytännössä yksikään selviä aikuiseksi asti.

Saimaaseen virtaavassa Pielisjoessa Pohjois-Karjalassa sijaitsee Kuurnan voimala. Sen alapuolelta pyydystetään joka syksy kudulle nousevia järvilohiemoja, joiden mäti ja maiti lypsetään istutuskäyttöön. Nyt niihin sekoitetaan siis Nevajoessa kutevien merilohien perimää.

Pielisjokeen kudulle nousevia emokaloja on vähän. Pitkään niitä saatiin pyydystettyä lypsettäviksi alle 50. Toissa vuonna määrä oli jo liki 250 ja viime syksynä 275 erilaisten lohen elinoloja parantavien toimien ansiosta. Järvilohi ei pärjää ilman istutuksia.

Mutta ovatko risteytyksen tuloksena syntyvät kalat siis järvilohia lainkaan? Kyllä, sanovat asiantuntijat.

– Geneettisen tutkimuksen pohjalta on tehty sukulaisuusarvio, kun on valittu risteytettäviä kantoja. Risteytymisen onnistuminen osoittaa sen, ettei niillä ole biologista estettä risteytymiselle. Eli merilohen ja järvilohen erityiminen ei ole mennyt liian pitkälle, selittää erikoistutkija Jorma Piironen Luonnonvarakeskuksesta.

Poikasten laitostumista jarrutetaan virikkeillä

Paltamosta lähtenyt kala-auto suuntasi ensimmäisenä Etelä-Savoon. Suurin osa lohilastista jäi Puulaan.

Elinvoimainen Järvilohi -hanke saikin alkunsa Puulan, Suonteen, sekä Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueiden aloitteesta. Pari vuotta sitten alkanut yhteistyö onkin laajimmasta päästä, mitä järvilohen eteen on koskaan tehty.

Risteytettyjen lohien lisäksi Paltamossa on kasvatettu järvilohen niin kutsuttuja virikepoikasia. Niiden kasvatusaltaisiin on tuotu esimerkiksi soraa, jotta elinolot eivät olisi niin laitosmaisia. Ravintoa kalanpoikaset saavat aiempaa satunnaisemmin, jotta ne alkaisivat etsiä sitä oma-aloitteisesti.

Laitostuminen on kalatutkijoiden mukaan yksi syy siihen, miksi järviin istutetut poikaset eivät selviydy luonnossa.

Sekä virikepoikasten että risteytettyjen lohien istutuspaikat on mietitty tarkkaan. Etenkään risteymiä ei voi istuttaa mihin tahansa, etteivät ne sekoitu puhtaaseen järvilohikantaan.

– Risteymät istutetaan vesiin, joissa ei ole riskiä niiden lisääntymisestä luonnonlohen kanssa, Luken erikoistutkija Piironen sanoo.

Kalakannan hoidon pyhä kolminaisuus

Elinvoimainen Järvilohi -hanke on vain yksi kulma järvilohen pelastamisessa. Hankkeen tarkoitus on kehittää istutuspoikasia, jotka pärjäisivät luonnossa paremmin kuin istukkaat tähän saakka.

Poikasten kasvatus ei ole sujunut kuitenkaan ongelmitta. Viime keväänä kalatutkimuslaitoksiin pääsi vesihome, joka tappoi suurimman osan 10 000 järvilohenpoikasesta.

Toinen kulma on kalastusrajoitukset, etenkin Saimaan vesistössä. Jos kalastus, ja etenkin salakalastus rehottaa hallitsemattomana, ovat istutuksetkin melko hyödyttömiä.

Tärkein asia järvilohen pelastamisessa on luontaisen lisääntymisen elvyttäminen. Järvilohen kohtaloa on uhannut lisääntymisjokien patoaminen. Nyt jokia on kuitenkin herätty kunnostamaan lohien paluuta varten, ja esimerkiksi Pielisjoen Kuurnan vesivoimalaitoksen ohi on tulossa uoma, johon lohet pääsevät kutemaan. Asiasta on uutisoinut muun muassa Karjalainen.

– Tällä hetkellä ainoa keino ylläpitää järvilohikantaa on emokalojen viljeleminen ja tuottaa niillä istukkaita, muistuttaa erikoistutkija Jorma Piironen Luonnonvarakeskuksesta.

Rakkaudesta lajiin

Suomessa kalakantojen hoito on monessa tapauksessa vapaaehtoistyön varassa. Esimerkiksi taimenen kutupaikkoja kunnostetaan hyvin usein talkootyönä.

Vapaaehtoisuus on myös järvilohihankkeen taustalla. Ennen varsinaista hanketyötä joukko Puulan alueen mökkiläisiä ja kalastajia alkoi ihmetellä, miksi kalansaaliit pienenevät, vaikka istutusmäärät pysyvät samankaltaisina. Kalastusalueiden tukemana syntyi Elinvoimainen Järvilohi ry, jonka suojissa varsinainen hankekin käynnistyi.

Yhdistys etsii hankkeelle rahoitusta, ja asiantuntijat ja tutkijat tekevät varsinaisen työn. Tavoitteena on istuttaa Puulaan, Päijänteeseen ja Suonteeseen seuraavien neljän vuoden aikana 70 000 lohenpoikasta. Taustalla on halu palauttaa lohi järviin jopa siinä määrin, että sitä voi kalastaa hyvällä omallatunnolla.

– Jos luontaista lisääntymistä saadaan elvytettyä, se alkaa näkyä ehkä parin vuosikymmenen päästä. Ei haittaa lainkaan, jos joskus saisi enemmän kalaa. Mutta ajatus, että Saimaan järvilohi kuolisi sukupuuttoon on hyvin ahdistava riippummatta siitä, kalastaako vai ei, muistuttaa Elinvoimainen Järvilohi ry:n puheenjohtaja Marko Luhtala.

Tieto lohien liikkeistä talteen ja opiksi

Päijänteen rannassa viimeiset lohenpoikaset valuvat tankkiautosta aaltojen syleilyyn. Auton kuljettaja alkaa valmistautua pitkään kotimatkaan. Hän laskeskelee voivansa ajaa vielä kaksi tuntia kohti pohjoista, ennen kuin pitää pysähtyä lain vaatimalle lepotauolle.

Ranta-aallokossa muutama pikkulohi kiertää hetken kehää, ennen kuin ottavat suunnan kohti Päijänteen maineikasta Tehin selkää.

Niillä on nyt edessään tärkeä tehtävä. Jokainen lohista kantaa pientä mikrosirua, samankaltaista kuin lemmikkikoirilla on. Aktiivisimmille kalastajille ja osakaskuntien edustajille jaetaan lukulaitteita, joilla mikrosirusta saadaan tieto saaliiksi saadun kalan istutuspaikasta ja kalan iästä.

Kaikki tämä tieto hyödyttää myöhempiä istutuksia ja viljeltyjen poikasten kasvuolojen kehittämistä.

Poistuvan tankkiauton ääni hiipuu hiljalleen ja tuuli suhisee puiden oksissa. Järvilohen pelastajien mielissä elää yhtä aikaa sekä huoli että toivo.

– Mielestäni on viimeiset hetket yrittää pelastaa järvilohi, huokaa Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalueen toiminnanjohtaja Tomi Ranta.

Nuorten omista järjestyksenvalvojista on saatu myönteisiä kokemuksia lahtelaisessa kauppakeskuksessa.

Nojat ovat Nuorten Palvelu -yhdistyksen kouluttamia vartijoita, jotka ovat erikoistuneet nuorten kohtaamiseen. Työ on paljon muutakin kuin häiriköintiin puuttumista.

– Menen juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Pyrin rakentamaan sellaista luottamusta. Ensimmäisellä kerralla se ei aina onnistu, mutta kyllä sillä kontaktilla on suuri vaikutus, sanoo Trion ylivartija ja nuorten oman järjestyksen valvoja Jere Securitas Oy:stä.

Jere esiintyy työssään ja myös tässä jutussa vain etunimellään työnsä luonteen vuoksi. Hänen lisäkseen kauppakeskuksessa toimii toinenkin nuorten järjestyksenvalvojaksi koulutettu vartija.

Valvojat pitävät järjestystä yllä ja kuuntelevat nuoria myös silloin, kun heillä on murheita.

– Joku kertoo kiusaamisesta, joka on tapahtunut netissä. On myös uhkailua nuorten välillä, välillä tappeluitakin. Joskus tulee esiin mielenterveysongelmia.

Kauppakeskuksen päällikkö Saara Viento Cityconista on huomannut, että valvojien työ on rauhoittanut ilmapiiriä puolen vuoden takaisesta.

– Triossa nuoret eivät ole rellestäneet mitenkään poikkeuksellisen paljon verrattuna muihin kauppakeskuksiimme, mutta nuorten häiriökäyttäytyminen on saatu entistä paremmin hallintaan ja tilanteita on pystytty myös ennakoimaan.

Keskustassa ja kauppakeskuksessa liikkuu pieniä nuorisoporukoita. Häiriöt liittyvät Viennon mukaan useimmiten näihin porukoihin.

Citycon on kouluttanut nuorten omia valvojia aiemmin muun muassa Espoon ja Tampereen kauppakeskuksiinsa.

Kauppakeskus on nuorten "oma tila"

Meno kauppakeskuksissa on kesän jälkeen vilkastunut, kun nuoret ovat aloittaneet uuden lukuvuoden. Erikoistutkija Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusverkostosta selittää ostospaikan lumoa oman tilan hakemisella.

– Nuoruuteen kuuluu hakeutuminen "kolmansiin tiloihin". Ne ovat koulun ja kodin ulkopuolisia tiloja, jotka nuoret kokevat itsenäisenä maailmana.

Tutkijan mukaan kyse ei ole myöskään pelkästä hengailusta, vaan myös kulutuskulttuurista ja asiakkuudesta.

– Entistä useampi nuori asuu kaupungissa, ja nuorilla on myös aikaa ja rahaa. Kaupallisille toimijoille on tärkeää, että nuorille syntyy myönteinen suhde kauppakeskukseen tai tuotemerkkeihin. Muutamassa vuodessa teinistä kasvaa aikuinen.

Valvoja ohjaa tarvittaessa ammattiauttajalle

Osa nuorista tarvitsee muutakin apua kuin juttuhetken kauppakeskusvartijan kanssa. Joskus Noja-vartija on kuitenkin ensimmäinen, joka on huomannut, että nuorella ei ole kaikki kunnossa.

– Ollaan törmätty myös nuoriin, joilla on itsetuhoisia ajatuksia. Sosiaali- ja nuorisotyöntekijöiden kanssa on saatu asioita hallintaan, kertoo vanhempi vartija ja nuorten oma järjestyksenvalvoja Miko Securitakselta.

Lahti oli Suomessa ensimmäisiä kaupunkeja, joka siirsi nuorisotiloja kauppakeskukseen. Kaupungin nuortentila Tripla on toiminut Triossa kahdeksan vuotta. Moni nuori tulee sinne odottamaan bussia koulun jälkeen, pelaamaan pelejä tai latamaan puhelinta.

Yli 13-vuotiaille tarkoitetussa nuorisotilassa nuoret tapaavat kavereitaan, mutta moni haluaa jutella myös nuorisotyöntekijän kanssa.

– Nuoren mielen päällä voi olla esimerkiksi kiusaamiskokemus. Juttelemme nuoren kanssa mahdollisuudesta ratkaista asia. Tarvittaessa ohjataan eteenpäin sopivan palvelun luo, kertoo nuorisotyöntekijä Sari Immonen.

Syyskuun alussa nuortentilassa julkistetaan kauppakeskuksen uudet pelisäännöt, joita nuoret ovat olleet mukana tekemässä.

Kuuntele nuorten omista järjestyksen valvojista ja toiminnasta lisää Yle Areenasta.

Kun salama iski viime viikolla Kilpisten perheen omakotitaloon, koko perhe oli kotona. Perheen äiti, Taija Kilpinen, juoksi sukat jalassa ulos ja huomasi, että piipun vierestä nousee savua. Hän pyysi perhettään soittamaan hätäkeskukseen, haki palosammuttimen ja ehti vielä tyhjentää jauhesammuttimen välikatolle. Oli jo liian myöhäistä.

Viikkoa myöhemmin Taija Kilpinen istuu lastensa kanssa palaneen kotinsa ulkoportailla.

– Uskomaton olotila. Todella väsynyt. Tuntuu, että muistaako sitä hoitaa kaikki ne asiat, jotka pitäisi. Hirveä ikävä, perheen äiti sanoo.

– Eihän tässä kauhean hyvin ole saanut nukuttua. Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen, sanoo 21-vuotias Miro Kilpinen.

Jätekuljetukset on peruttu. Vakuutusyhtiön kanssa on käyty alustavia keskusteluja. Ne ainoat vaatteet, jotka perhe sai kotoaan mukaansa, on pesty ystävien pesukoneessa. Perhe on tehnyt surutyötä, mutta joutunut myös hoitamaan juoksevia asioita.

Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen. Miro Kilpinen

Kilpiset ovat saaneet majoittua ystäviensä asunnossa. Apua on saatu niin ystäviltä, sukulaisilta, SPR:ltä kuin tuntemattomilta kaupunkilaisiltakin.

Taija Kilpinen kertoo olevansa kiitollinen – ja samaan aikaan tuntevansa olonsa turvattomaksi. Perheen rakkaasta kodista on tullut kaupungissa yleinen nähtävyys.

Kilpisten talon ohi kulkee autotie, toisella sivustalla taas kävelytie, jolle vie portti talon puutarhasta. Vaikka taloa vartioidaan, ovat uteliaimmat tulleet pihaan asti ihmettelemään tulipalon jälkiä.

– Tuo portti oli avattu. Ihmiset ovat nousseet toistensa olkapäille ja kuvanneet. Tiellä on jatkuvaa liikennettä. Hyvä, etteivät ojaan aja, kun kaulat pitkällä katsovat, kertoo Taija Kilpinen.

Tulipalosta on puhuttu myös sosiaalisessa mediassa. Miksi pitää vielä tulla paikan päälle katsomaan, kysyy perheen äiti.

– Mitä he odottavat näkevänsä? Ymmärrän, että lähistöllä ollaan huolissaan, mutta suurin osa ihmisitä on vain uteliaita.

Aiemmin on uutisoitu, että onnettomuustilanteita kuvaavat ihmiset hidastavat pelastustöitä. Myös onnettomuuspaikalle ainoana pysähtynyt on kertonut tarinansa Ylelle. Punaisen Ristin valmiuspäällikkö Tommi Virtaselle on kuitenkin uutta, että ihmiset ajavat varta vasten onnettomuuksien raunioille kuvaamaan.

Katastrofit tulevat lähelle ja niihin ollaan totuttu

Virtasen mukaan taustalla voi olla sosiaalisen median tuoma ajattelutavan muutos. Aikamme uutishakuisuuskin ruokkii ajatusta, että kaiken pitää olla jaettavissa ja nähtävillä heti, hän sanoo.

– Yhteiskunta on tullut nopeatempoisemmaksi ja katastrofit tuodaan lähemmäksi, ovat ne sitten täällä kotimaassa tai maailmalla.

Traumaattisen onnettomuuden jälkeen olisi kuitenkin tärkeää antaa onnettomuuden uhreille tilaa ja rauhaa palautua. Turha utelu ja pällistely saattavat jopa pahentaa tilannetta.

– Tällaisen tilanteen jälkeen tulisi antaa yksityisyyttä, tilaa ja rauhaa palautua. Trauman kokeminen ja sureminen tapahtuvat rauhassa helpommin. On tärkeää auttaa henkilöä pääsemään takaisin jaloilleen yksityisyyttä kunnioittaen. Trauman esille tuominen ehkä jopa syventää traumaa, Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Virtanen sanoo.

Punaisen Ristin Virtanen haluaa muistuttaa, että vaikka koti olisikin palanut, lain silmissä se on edelleen kotirauhan piirissä. Esimerkiksi toisen kotia kuvatessa saattaa syyllistyä yksityisyyttä rikkoviin rikoksiin.

Vaikka talo onkin palanut, se on silti koti, muistuttaa myös Taija Kilpinen.

– Tämä ei ole mikään yleisönähtävyys. Tuntuu ihan hirveältä, Taija sanoo.

– Minua alkoi tosi paljon ärsyttää. Ei kukaan tykkäisi, että minä menisin niiden taloon yhtäkkiä sisään, että "minä tulin nyt tänne katselemaan", sanoo myös perheen 16-vuotias Timi Kilpinen.

Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä. Taija Kilpinen

Pihamaalla lojuu hiiltyneitä huonekaluja, leikkikaluja, vaatteita ja talon rakenteista revittyä puuta. Kilpisten omaisuus on pitkin poikin puutarhaa. Siitäkin syystä uteliaiden katseet tuntuvat pahalta.

– Tämä on rikkinäisten, palaneiden tavaroiden kaatopaikka. En osaa sanoa, onko täältä etsitty jotakin. Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä.

"Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin?"

Viikko on ollut työntäyteinen. Talosta on pitänyt pelastaa kaikki pelastettavissa oleva, ennen kuin sammutusvesi tuhoaa viimeisetkin rippeet.

Kilpiset ovat joutuneet myös vastaamaan moniin uteliaisiin, osin tungetteleviinkin kysymyksiin. Sini Kilpinen kertoo, että koulussa luokkakaverit ovat onneksi ymmärtäneet, kun hän on sanonut, ettei aiheesta keskusteleminen tunnu hyvältä.

– Olen sanonut, että en jaksa vastata. En minä jaksa keskustella siitä asiasta.

Perheen äidiltä on tiedusteltu, millainen turvavarustelu talossa on ollut. Se on Taija Kilpisen mukaan loukkaavaa.

– Oliko teillä oikeanlaiset ukkosensuodattimet ja kaikkea sellaista. Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin? Toivon, että ei oltaisi niin syyttäviä.

Kuitenkin Taija Kilpinen on saanut myös lukuisia kannustavia, myötätuntoisia viestejä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Ystävällinen katse on hänen mukaansa paras tapa ottaa osaa perheen suruun.

– On hirveää, kun joku tunnistaa minut kadulla ja alkaa puhumaan. Minua alkaa aina itkettää. Se on tuntunut ihanimmalta, kun joku on katsonut myötätuntoisesti. Että tietää, että toinen toivoo vain kaikkea hyvää, kun sanoja ei tässä tilanteessa ole.

Nyt perhe etsii sopivankokoista vuokra-asuntoa Lahdesta. Työtä riittää vielä tehtäväksi ja Taija Kilpinen toivoo, että he saisivat jatkaa surutyötä kaikessa rauhassa.

– Kyllä tämän ehtii näkemään, ei kaikkien tarvitse käydä ajamassa tästä ohi. Toivon, että meille annettaisiin tilaa olla tässä, jotta ei tarvitsisi koko ajan pelätä, onko joku meitä kyttäämässä. Tämä on meille niin surullinen paikka.

Kello on 10.25. Pontuksen koulun Aurinkolaakso-nimisessä solussa on rauhallista, sillä oppilaat ovat välitunnilla.

Opettajat valmistautuvat solun keskellä olevalla torilla oppitunteihin. Torin ympärillä on kolme ovella suljettavaa luokka- tai pienryhmätilaa sekä kolme kalusteilla suljettavaa tilaa. Oppilailla ei ole omia kotiluokkia. Ryhmät käyttävät kaikkia solun tiloja lukujärjestyksen mukaisesti.

Äänimerkki soi välitunnin päättymisen merkiksi. Hetken päästä solun täyttää oppilaista tuleva hälinä.

Ensimmäisen luokan oppilaat jäävät torille odottamaan opettajien ohjeita. Kolmas- ja viidesluokkalaiset siirtyvät muihin solun tiloihin.

Ekaluokkalaiset jaetaan ryhmiin, ja he siirtyvät opettajien ohjeistamina eri tiloihin. Pieni ryhmä ekaluokkalaisia jää torin lattialle ja avaa oppikirjat. Hälinä vaimenee. Oppitunnit ovat alkaneet.

Pontuksen koulussa Lappeenrannassa on neljä Aurinkolaakson kaltaista solua. Tässä solussa opiskelee yhteensä vajaat 90 oppilasta. Kaikki oppilaat ovat kuitenkin harvoin yhtä aikaa paikalla jakotuntien takia. Myös liikuntatunnit ja taitoaineiden opetus järjestetään muualla.

Pontuksen koulu nousi puheenaiheeksi toissa viikolla, kun Yle kertoi perheiden kokemuksista koulussa annettavasta opetuksesta. Opetuksesta on tehty neljä kantelua aluehallintovirastoon.

Opetuksen ohella perheet kritisoivat opetustiloja. Ylen haastatteleman oppilaan perheen mukaan uudenaikainen oppimisympäristö vaikeutti opettamista ja häiritsi oppimishaluisen lapsen mahdollisuuksia oppia. Oppilas kuvaili koulupäivän aloitusta kaoottiseksi, kun kymmenet lapset etsivät itselleen istumapaikkaa torilta.

“Yltiöavoin opiskeluympäristö tuhoon tuomittu ratkaisu”

Vuonna 2017 valmistunut Pontuksen koulu on rakennettu täysin uuden opetussuunnitelman tarpeisiin.

Uudistettu opetussuunnitelma tuli voimaan alakouluissa vuonna 2016. Yhtenä tavoitteena oli peruskoulun oppimisympäristön ja työtapojen uudistaminen.

Opetussuunnitelman perusteet käsittelevät kuitenkin oppimisympäristöä varsin väljästi. Kukin kunta ja opetuksen järjestäjä saa itse päättää, miten opetussuunnitelma otetaan huomioon uudessa koulurakennuksessa.

Suomeen valmistuu jatkuvasti uusia kouluja. Joissakin tapauksissa vanhempia kouluja muokataan uuteen uskoon. Yle kysyi kunnilta eri puolilta maata, millainen on 2020-luvun koulu. Kyselyyn osallistui 74 kuntaa.

Ylen tekemän kyselyn perusteella uudet koulurakennukset ovat niin sanottuja sekamalleja, joissa on perinteisiä luokkatiloja sekä avoimia oppimisympäristöjä. Niitä voivat olla esimerkiksi aula- ja käytävätilat. Tiloja voidaan muunnella esimerkiksi siirrettävillä seinillä.

Pontuksen solukoulu on yksi esimerkki sekamallisesta koulusta.

Kunnat ovat ottaneet mallia ja oppia jo rakennetuista kouluista. Esimerkiksi Nokialla on lähivuosina edessä kahden uuden koulun rakentaminen. Tutustumiskäynneillä vastaan tulleet täysin avoimet koulutilat eivät ole vakuuttaneet.

”Tiloissa oli akustisia haasteita hälyn kanssa. Mietimme sitäkin, missä olisi aikuisena valmis työskentelemään.” – Nokian sivistysjohtaja Pauliina Pikka

Myöskään Kotkassa rakenteilla olevan Langinkosken koulun kaikista opetustiloista ei tule avoimia.

“Yltiöavoin opiskeluympäristö, jossa ryhmä ensimmäisen luokan aloittaneita harjoittelee kirjoittamista ja samassa tilassa kuudes luokka dramatisoi Rooman tuhoa, on tuhoon tuomittu ratkaisu.” – Kotkan vs. opetustoimenjohtaja Reijo Oksala

Toisin kuin esimerkiksi Pontuksen koulussa, joihinkin uusiin kouluihin tulee omat kotiluokat. Niistä oppilaat voivat siirtyä tekemään koulutöitä muihinkin tiloihin. Kotiluokkakin voi olla muunneltavissa isommaksi tilaksi.

Uudessakaupungissa keskustan yhtenäiskoulu sijoitetaan osaksi laajempaa sivistys-ja hyvinvointikeskusta.

“Tottakai uuteen kouluun tulee luokkahuoneita. Keskus suunnitellaan siten, että osa luokkahuoneista voidaan muodostaa joustavasti liikuteltavilta väliseinillä sen mukaan, tarvitaanko tilaa pienen vai suuren ryhmän työskentelyyn.” – Uudenkaupungin opetustoimenjohtaja Arja Kitola

Kouluissa on huomattu, että oppilaat tarvitsevat rajattuja tiloja.

“Kokonaan avoimet tilat, ”maisemakonttorikoulu”, on todettu monien ikävien esimerkkien kautta kauniiksi ihanteeksi ilman kosketusta oppilaiden todellisuuteen. Oikeasti suuri osa oppilaista tarvitsee nykypäivänä korostetusti nimenomaan rauhallista työtilaa pystyäkseen keskittymään koulutyöhön.” – Kotkan vs. opetustoimenjohtaja Reijo Oksala

Tilat muuttuvat lasten tarpeiden mukaisesti

Avoimet oppimisympäristöt ja muunneltavuus tekevät mahdolliseksi opettajien sekä eri-ikäisten oppilaiden yhteistyön.

“Kun suunnitellaan koulua 30 vuodeksi, on pakko ajatella muunneltavuutta. Mistä tiedämme, millainen opetussuunnitelma meillä on 15 vuoden kuluttua?” – Heinolan koulutusjohtaja Pia Helander

Lasten erilaiset tarpeet nousivat esiin monissa Ylen kyselyyn tulleissa vastauksissa. Esimerkiksi Forssassa piirretään parhaillaan suunnitelmia niin sanotusta Monikylästä, johon yhdistyvät kaksi päiväkotia sekä kaksi peruskoulua. Rakennusta käyttää yhteensä 700 päiväkoti-ikäistä lasta sekä peruskoululaista.

Forssan kasvatus- ja opetuspäällikön Tiina Kemppaisen mukaan kouluun tulee monenlaisia tiloja – myös seinällistä ja ei niin avointa tilaa. Forssalaiset ovat käyneet eri puolilla Suomea tutustamassa uusiin koulurakennuksiin ja ottaneet niistä oppia.

– Tietynlainen monimuotoisuus ja muunneltavuus ei ole välttämättä huono asia. Meillä ainakin lähtökohtana on se, että meillä on erilaisia oppijoita. Oppilailla on erilaisia tarpeita. Silloin tilan täytyy palvella kaikkia, Kemppainen sanoo.

Koulutyötä isommissa ja pienemmissä ryhmissä

Imatran kaupunki puolestaan keskittää peruskoulujaan kolmeen koulukeskukseen. Opetuspalveluiden päällikön Minna Rovion mukaan uusia koulurakennuksia on suunniteltu sillä ajatuksella, että kouluista tulee yhteisöllisiä eli niihin tulee yhteisiä avoimia oppimisympäristöjä.

– Tiedämme kuitenkin hyvin, että lapset tarvitsevat erilaisia oppimisen tiloja. Joku tykkää ehdottomasti työskennellä pöydän ääressä tuolilla istuen ja toiset oppivat parhaiten yhdessä tekemällä, Rovio sanoo.

Esimerkiksi rakenteilla olevaan Mansikkalan koulukeskukseen tuleekin yleisten tilojen lisäksi suljetumpia tiloja, joissa pystyy opiskelemaan rauhallisesti.

– Perinteisempiä luokkahuoneen tyyppisiä tiloja sekä pienryhmätiloja, jotka ovat lähellä oppimisympäristöjä.

Rovion mukaan kukin luokka voi toimia sekä omassa porukassaan että yhdessä muiden luokkien kanssa. Koulujen toimintaa tarkkaillaan säännöllisesti. Muutoksia tehdään tarvittaessa, kun kokemuksia kertyy.

– Esimerkiksi Vuoksenniskalla kaksi luokkaa opiskeli kielen oppitunnilla yhdessä. Opettajia oli kaksi ja tunnelma rauhallinen. Tämäntyyppisiä hetkellisiä kokeiluja voidaan tehdä. Jos huomataan, ettei tapa toimi, niin muutetaan sitä, kertoo Rovio.

Toimintaa voi muuttaa tarvittaessa

Joka tapauksessa kasvamassa on suuntaus, jossa kouluihin rakennetaan avoimia tai ainakin osittain avoimempia oppimisympäristöjä. Esimerkkejä on haettu myös ulkomailta.

– Esimerkiksi Tanskan kouluissa on ollut avoimet oppimisympäristöt pidemmän aikaa, kertoo Opetushallituksen yliarkkitehti Reino Tapaninen.

Tapanisen mukaan avointen oppimisympäristöjen hyötyjä ovat yhteisöllisyys, yhteistoiminnallisuus ja opettajien yhteistyö. Opettajat voivat tarvittaessa yhdessä opettaa isompaa ryhmää ja järjestää oppimistilanteita joustavammin. Myös fyysiset tilat ovat muunneltavia.

Avoimet ja yhteisölliset oppimisympäristöt herättävät joissakin tapauksissa myös kritiikkiä. Melua voi tulla ja oppilaan keskittymiskyky olla koetuksella.

Tapanisen korviin on kantautunut kritiikkiä siitä, että joissakin kouluissa oppimistiloja eristetään verhoilla.

– Verho toimii lähinnä näkösuojana. Tässä järjestelyssä on varmistettava, etteivät vierekkäiset opetustilanteet häiritse toisiaan, Tapaninen huomauttaa.

Äänimaailman hallinta onkin avoimissa oppimisympäristöissä ensiarvoisen tärkeää.

– Äänimaailma pitää suunnitella akustisesti niin, ettei se kolise ja kaiu. Tiloissa käytetään pehmeitä materiaaleja, tekstiilimattoja ja kalusteita. Tarvittaessa sisätiloissa kuljetaan sukkasillaan tai pehmeitä sisäkenkiä käyttäen, Tapaninen sanoo.

Opetusneuvos Marjo Rissanen Opetushallituksesta muistuttaa, että kouluissa voi tehdä aina muutoksia, jos jokin ei toimi. Arviointi kuuluu aina paikalliselle opetuksen järjestäjälle.

– Kaikkea ei voi etukäteen tietää. Asioita pitää kokeilla ja saada siitä tietoa, Rissanen sanoo.

Yksi asia on kuitenkin selvä. Enää ei rakenneta kouluja, joissa pitkien käytävien varrella on luokkahuoneita.

“Harmittaa kovasti, että monet kouluistamme ovat vanhoja käytäväkouluja. Ne eivät oikein vastaa tämän päivän tarpeisiin.” – Porin kaupungin opetusyksikön päällikkö Taneli Tiirikainen.

Kursivoidut kohdat ovat otteita kuntien vastauksista Ylen kyselyyn.

Hollolalaisen vapaa-ajanasunnon rengaskaivon vedenpinta on kuukaudessa tippunut 90 sentistä kymmeneen senttiin.

– Tämä kaivo on hyvällä paikalla, mutta tässä on kaksi vähäsateista kesää takana. Näitä vähävetisiä kaivoja tulee nyt vastaan, sanoo vesikaivohuoltoyritys Vipen toimitusjohtaja Pertti Virtanen.

Kunnostustöiden jälkeen hollolalaismökin kaivon uppopumppu saadaan entistä syvemmälle ja vettä nousee jatkossa alempaa kuin aiemmin.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan pohjavedet ovat Etelä-, Länsi-, Keski-Suomessa sekä paikoin Pohjois-Savossa pääosin 20–50 senttimetriä ajankohdan keskiarvoa matalammalla. Muualla maassa pohjaveden pinnat ovat lähempänä ajankohdan tavanomaisia lukemia ja pohjoisessa pääosin niiden yläpuolella.

Pohjavesiseuranta antaa yleiskuvan tilanteesta, mutta seurantaverkosto on harva, joten tilanne voi vaihdella paljon.

Esimerkiksi Hämeessä pohjavesien pinnat ovat laskeneet keväästä lähtien. Pinnat ovat nyt 20–40 senttiä normaalia alempana.

Hämeen ELY-keskuksen mukaan ainakin kaivot pienillä moreenialueilla ovat vaarassa kuivua. Kuntien vesijohtoverkostojen ulkopuolella monen rengaskaivon ja pienten vesiosuuskuntien kaivovesi tulee pienistä pohjavesiesiintymistä. Varsinkin niissä pohjavesitilanne voi vaihdella paljon ja nopeasti.

Kaivoja tarkkailtava säännöllisesti

Jotkut ovat etsineet ratkaisua kaivon kuivumiseen rakennuttamalla porakaivon. Myös rengaskaivojen huoltoyrityksellä on nyt menossa sesonki, joka jatkuu joulukuun puoliväliin asti.

Yritys tekee noin 50 kuntotarkastusta viikossa eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea. Noin joka kolmannessa tarkistetussa kaivossa on vesi vähissä.

– Veden käyttö on myös lisääntynyt, kun mökeille on rakennettu vesivessoja tai kylpytynnyreitä eli paljuja, arvioi Vipen toimitusjohtaja Virtanen.

Kaivoveden laatua ja riittävyyttä on tarkkailtava ympäri vuoden., jotta tarvittavat huoltotoimenpiteet voidaan arvioida oikein.

Pohjavedet eivät lähde nousuun sadekuurojen voimin, arvioi hydrogeologi Petri Siiro Hämeen ELY-keskuksesta.

– Loppuvuodeksi tarvitaan runsaita ja pitkäkestoisia sateita tilanteen parantamiseksi. Maaperän täytyy ensin vettyä kunnolla.

Olutta, siideriä, lonkeroa, lihaa, merkkivaatteita, urheilujalkineita, lasten vaatteita, pelejä, kuulokkeita, kaiuttimia ja puhelimia. Näitä näpistetään kaupoista eniten.

Tavallisimmin kaupoista näpistetään alkoholia, mutta ammattimaisesti toimivat varkaat vievät kalliimpia, myytäväksi sopivia tavaroita.

– On meiltä yritetty televisiokin viedä röyhkeästi kantamalla kassan läpi. Se päättyi aika huonosti, sanoo Prisman palvelupäällikkö Teija Ranin Lahden Launeen myymälästä.

Raninin mukaan nuorille näpistelijöille kelpaavat parhaiten esimerkiksi kosmetiikkatuotteet. Partaterät taas on vuosien varrella monissa kaupoissa siirretty hälytyskoteloihin tai kassoille. Aiemmin ne olivat varkaiden suurimpia suosikkeja.

– Mitä vanhempi näpistelijä, sitä enemmän varastetaan elintarvikkeita. Nuoremmat taas näpistelevät alkoholijuomia, rikosylikomisario Martti Hirvonen Hämeen poliisista kertoo.

Koko maassa viranomaisille ilmoitetaan vuosittain noin 45 000 näpistystä ja myymälävarkautta.

– Joku hakee jännitystä, toinen ruokaa pöytään, Kaupan liiton turvallisuusasiantuntija Ilkka Nieminen tuumii.

Näpistelijöitä 7-vuotiaasta yhdeksänkymppisiin

Tyypillinen näpistäjä on hieman alle kolmekymppinen mies. Näpistelijöitä on kuitenkin joka lähtöön. Nuorin Hämeessä tänä vuonna kiinni jäänyt myymälävaras oli 7-vuotias ja vanhin 90.

Hämeen poliisin rikosylikomisario Martti Hirvonen hahmottelee keskimääräisen myymälävarkaan profiilia.

– Se on mieshenkilö, jolla on elämänhallinta sekaisin. Hän on yleensä syrjäytynyt ja käyttää päihteitä. 26–30-vuotiaat varastavat Hämeen poliisilaitoksen alueella eniten.

Hämeessä tämä ikäluokka tekee viidenneksen poliisin tietoon tulleista näpistyksistä. Työikäiset, alle 35-vuotiaat tekevät puolet alueen näpistyksistä.

Rangaistukset eivät pelota – sakko jää usein maksamatta

Myymälävarkauksissa ei ole kyse pikkurahoista. Kaupan liiton arvion mukaan hyllyistä häviää vuosittain tavaraa noin 450 miljoonan euron arvosta ja vuodessa kaupan ala käyttää varkauksien torjuntaan noin 100 miljoonaa euroa. Rahaa menee muun muassa vartijoihin, kameravalvontaan ja myyntiartikkeleiden suojaukseen.

Näpistyksistä poliisi antaa rangaistukseksi sakkoa. Jos kiinnijääneellä ei ole tuloja, maksamatta jäänyt sakko ei muunnu vankeudeksi. Kaupan liiton Ilkka Niemisen mukaan usein varastelevat huumeidenkäyttäjät tietävät tämän hyvin.

– Tämä joukko käy kaupassa tihutöissään usein. He jäävät usein myös kiinni, ja henkilökunta tuntee heidät. Usein he kuitenkin ovat täysin välinpitämättömiä kiinnijäämisen suhteen, koska seuraukset voivat jäädä kokonaan uupumaan, Nieminen sanoo.

Tilanteeseen on kuitenkin tulossa lakiuudistuksen myötä muutos. Sarjanäpistäjät joutuvat vastaisuudessa oikeuden eteen.

– Jos vuoden sisällä tekee yli kuusi näpistystä, joutuu tuomioistuimeen. Niitä sakkoja voidaan muuntaa vankeudeksi, jos ne jättää maksamatta, rikosylikomisario Hirvonen kertoo muutoksesta.

Suurin osa liittyy ammattirikollisuuteen

Jännityksen ja ruoan hankkimisen lisäksi poliisi arvelee suurimman osan näpistyksistä liittyvän muuhun rikollisuuteen. Rikoskomisario Hirvosen mukaan näpistyksillä rahoitetaan paljon huumausainerikollisuutta.

Myös ammattimainen, jopa Suomen rajojen ulkopuolelta tuleva liikkuva rikollisuus näkyy kaupoissa ja marketeissa. Kaupan turvallisuusvaliokunnan puheenjohtaja, SOK:n riskienhallintayksikön päällikkö Mikko Koskinen kertoo, että näpistyksiin erikoistuneet ammattirikollisryhmät kiertävät tehtailemassa varkaussarjoja paikkakunnalta toiselle.

– Siihen saattaa liittyä useampiakin tekijäporukoita, joista joku voi olla tiedustelemassa ja valmistelemassa, ja toinen porukka voi olla omaisuutta kätkemässä tai viemässä maasta pois. Usein varkaudet kohdistetaan useampaan paikkaan, Koskinen sanoo.

Jos merkkejä tällaisesta huomataan, isot kauppaketjut panevat vastaan jakamalla tietoa rikollisryhmän toiminnasta. Vaikka kauppa ja poliisi ovatkin onnistuneet varasryhmien kiinnisaamisessa, Koskisen mukaan olisi vielä paljon parannettavaa.

– Tehokasta tiedonvaihtoa ja nopeaa reagointia tarvitaan elinkeinoelämän ja viranomaisten välillä. Monesti näissä tilanteissa ei ole sellaista tietoa, että voitaisiin puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Omaisuutta ehditään hävittää ennen kuin siihen päästään puuttumaan, Koskinen sanoo.

Valtioneuvosto on päättänyt muuttaa viiden kunnan maakuntaa kuntien omasta aloitteesta vuoden 2021 alusta lähtien.

Iitin kunta siirtyy Kymenlaaksosta osaksi Päijät-Hämeen maakuntaa. Pohjanmaalla Isokyrö siirretään Pohjanmaan maakunnasta Etelä-Pohjanmaahan. Etelä-Savossa Heinävesi siirretään osaksi Pohjois-Karjalaa, ja Joroinen puolestaan kuuluu uudessa maakuntajaossa Pohjois-Savoon. Kuhmoinen siirtyy Keski-Suomen maakunnasta osaksi Pirkanmaata.

– Siirtojen keskeisin peruste liittyy siihen, mihin kunnan palvelut ja työmatkaliikenne luontevasti suuntautuvat. Näin voidaan tukea kunnan ja alueen elinvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla, toteaa kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero tiedotteessa.

Iitissä odotettu vaihdos otetaan tyytyväisenä vastaan

Iitissä ollaan huojentuneita siitä, että vuosien epätietoisuus saadaan vihdoin päätökseen.

Iittiläinen Jukka Härkönen on tyytyväinen vaihdokseen. Iittiläiset ovat jo vuosia saaneet terveyspalvelunsa Päijät-Hämeestä ja Härkönen kertoo, että palvelut ovat toimineet.

– Tätä on toivottu kauan, ja uskotaan, että se on parempi ratkaisu. Iitissä ollaan nähty, miten kävi Elimäelle ja Valkealalle: he menettivät kaikki palvelunsa. En tiedä, pystytäänkö täälläkään kaikkia palveluita säilyttämään, mutta terveydenhoidon puoli on käytännössä hoidettu kuntoon, hän sanoo.

Kunnat ovat toivoneet vaihdosta jo pitkään

Iitin, Heinäveden, Joroisen ja Isokyrön vaihdoksesta päätettiin jo vuonna 2016, kun hallituksen reformiministerityöryhmä hyväksyi näiden neljän kunnan hakemukset. Kuhmoinen pysyi tuolloisessa päätöksessä vanhassa maakunnassaan, Keski-Suomessa.

Esimerkiksi Iitissä ehdittiin jo juhlia maakuntavaihdosta. Kuntalaiset viettivät jo tuolloin kansanjuhlia – vaihdosta on siis ehditty toivoa jo vuosia. Vuonna 2015 Iitissä järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö kuntalaisista tahtoi vaihtaa maakuntaa. Ensimmäisen kerran kunnanvaltuusto päätti hakea maakunnanvaihtoa jo vuonna 2011.

Maakuntavaihdoksen odotettiin toteutuvan viime vaalikaudella, osana sote- ja maakuntauudistusta. Se jäi kuitenkin toteutumatta ja Juha Sipilän (kesk.) hallitus erosi.

Joroinen on vuoden 2021 alusta lähtien osa Pohjois-Savoa. Jaana Kuivalainen Joroisilta pitää maakunnan vaihdosta hyvänä asiana. Kuntalaisen arkeen hän ei usko vaihdoksen tuovan kovin suurta muutosta.

– Onhan se Pohjois-Savo lähellä. Jos ajattelee meidän työssäkäyntialuettamme, sinne päin se suuntautuu. Terveyspalvelut ovat Varkaudessa, erikoissairaanhoito Mikkelissä ja vaativa erikoissairaanhoito taas Kuopiossa. Että mikä tässä nyt sitten muuttuu.

Tarmo Karjalaisen mukaan vaihto Pohjois-Savoon on luonnollinen valinta.

– Eteenpäin on mentävä, koska Joroinen on pieni kunta ja yhteistyötä on tehtävä. Terveyspalvelut haetaan nytkin Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Ihan hyvä, että mennään Kuopioon, se on luonnollinen valinta.

Mikä muuttuu maakuntavaihdoksen myötä?

Kunnat ovat jättäneet hakemukset maakuntavaihdoksesta toukokuun alkuun mennessä. Kun päätöstä on tehty, arvioitavana ovat olleet muun muassa asiointi- ja palveluyhteydet, työssäkäynti ja liikenne. Myös kuntien yhteistoiminta, kuntayhtymiin kuuluminen, kulttuuri ja historialliset perinteet painavat päätöstä tehtäessä.

Maakuntavaihdoksen myötä esimerkiksi kuntien ely-keskukset, pelastuslaitosten jäsenyydet ja kihlakuntajako muuttuvat. Muutoksia tulee myös tuomioistuimiin. Lisäksi kuntien vaalipiirit vaihtuvat.

Esimerkiksi Iitissä kuntalaisten arkeen ei ole luvassa suuria muutoksia, sanoo Iitin kunnanjohtaja Riku Rönnholm. Jotkin viranomaispavelut, kuten poliisilaitos, vaihtuu Kymenlaaksosta Päijät-Hämeeseen.

– Hirveän suurta muutosta ei ole tulossa. Palvelu pelaa varmasti edelleenkin. Käytännön kysymyksiä tulee, mutta ne eivät näy kuntalaisille, mutta varmaankin helpottavat asioita.

Ensi vuonna Kymi Ringillä ajettavan MotoGP-kilpailun ajankohdan varmistuminen on aiheuttanut kuhinaa hotellien varaussivustoilla.

Esimerkiksi Kouvolan Sokos-hotelli Vaakuna on varattu loppuun ensi kesän MotoGP-kisojen ajaksi, ja Kotkan Seurahuoneella on jäljellä enää vain muutamia majoituspaikkoja.

Kouvolan Vaakunan majoituskapasiteetti on noin 350 henkeä. Kotkan Seurahuoneen kapasiteetti on noin 380 henkeä.

Myös Scandicilta vahvistetaan, että Kouvolan hotellin varauksissa on näkynyt selvä piikki. Hotellin nettisivustolta ei tällä hetkellä pysty enää varaamaan huonetta osakilpailuviikonlopulle.

Kymenlaaksossa Iitissä sijaitseva Kymi Ring on Suomen ensimmäinen täysimittainen moottorirata, jolla luokituksen mukaan voitaisiin ajaa jopa Formula 1 -kilpailuja. Kymi Ringiltä on Kouvolaan matkaa noin 15 kilometrä ja Kotkaan noin 65 kilometriä.

Ensimmäiset testiajot radalla ajettiin pari viikkoa sitten. Tuolloin radalla oli myös itävaltalaisen KTM-tehdastiimin virallinen testikuljettaja Mika Kallio.

Kaikki myydään loppuun

Kansainvälinen moottotoripyöräurheilun kattojärjestö FIM julkaisi keskiviikkona alustavan MotoGP-kisakalenterin vuodelle 2020. Siinä vahvistettiin, että Kymi Ringin osakilpailu on suunniteltu ajettavaksi sunnuntaina 12. heinäkuuta 2020.

Iitissä asuu reilut 6 500 asukasta, joten ihmismäärä moninkertaistuu kisojen ajaksi.

Kymen Seudun Osuuskaupan matkailu- ja ravitsemusalan toimialajohtaja Mikko Virtanen kertoo, että Vaakunassa suurin osa majoitusvarauksen tehneistä on tallien ja kisaorganisaation henkilökuntaa.

Virtanen arvioi, että varauspiikki näkyy myös Lahden ja pääkaupunkiseudun hotelleissa.

– Uskon että kapasiteetti täyttyy pääkaupunkiseudulla ainakin Vantaan hotelleissa. Sieltä on hyvä yhteys Lahden tielle ja Kymi Ringille. Näen, että sielläkin ollaan samassa tilanteessa kuin täällä. Huoneet tullaan myymään loppuun, ellei ole jo mennyt, Virtanen sanoo.

Anjalankosken vanhaan kaupungintaloon perustetussa Riverman Center -hostellista majoituspaikkoja oli keskiviikkoiltaan mennessä varattu 20. Hostelli pystyy majoittamaan noin 100 ihmistä.

– Seuraavaksi alamme suunnittelemaan MotoGP-vieraille muita oheispalveluja, kuten kyydityksiä rata-alueelle, majoituksesta vastaava Sole Huotari kertoo.

Ratayhtiö suunnittelee majoitusaluetta

Järjestäjät odottavat ensi kesän MotoGP-kisoihin jopa 100 000 vierasta, mikä takaa asiakkaita kaikille lähialueen majoitusliikkeille. Niihin kaikki eivät kuitenkaan mahdu.

Kymi Ringin ratayhtiöstä kerrotaan, että rata-alueen tuntumaan onkin suunnitteilla noin 15 hehtaarin tilapäinen leirintäalue kilpailuviikonloppua varten.

Leirintäalueen suunnitellaan soveltuvan sekä teltta- että asuntoautovieraille.

– Yksityiskohtainen suunnittelu on paraikaa käynnissä. Sen kuinka paljon alueelle saa majoittaa, tulevat päättämään terveys- ja pelastusviranomaiset, Kymi Ringin ratajohtaja Timo Pohjola sanoo.

Pohjola kertoo, että lisäksi moni maanomistaja radan ympärillä on kiinnostunut järjestämään leirintäalueita MotoGP:n tapahtumavieraille.

Uusille hotelleille markkinaa

MotoGP-tapahtumasta vastaavan Lahti Eventsin toimitusjohtaja Emilia Mäki arvioi, että MotoGP-vieraat majoittuvat laajalle alueelle.

– Hotelleihin tämä aiheuttaa varmasti positiivisia vaikutuksia sadan kilometrin säteellä Kymi Ringistä, Mäki uskoo.

Mäki arvioi, että majoituskapasiteetti on Lahden ja Kouvolan alueella tällä hetkellä alle 10 000 petipaikkaa.

– Uusille hotellitoimijoille löytyy alueella markkinaa, Mäki toteaa.

Ensi vuonna Lahti Events vastaa MotoGP-kisan lipunmyynnistä ja yleisöpalveluista. Toimitusjohtaja Mäki ei kertonut vielä, milloin MotoGP-kisan lippujen on määrä tulla myyntiin.

Yleisölle tarkoitetut kaikki katsomorakenteet tulevat olemaan väliaikaisia ensi vuoden MotoGP-kisassa.

Hartolassa on sattunut traaginen onnettomuus, jossa on menehtynyt alle kouluikäinen lapsi.

Lapsi menehtyi tänään aamupäivällä kotonaan välittömästi onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Poliisi ei epäile asiassa rikosta.

Poliisi toivoo, että järkyttävän onnettomuuden uhriksi joutunut perhe saa tehdä surutyön kaikessa rauhassa.

Daniela Juutilaisen nelihenkisessä perheessä käydään kaksi kertaa viikossa ruokaostoksilla. Perheessä syödään paljon kasviksia, ja muoviroskaa syntyisi hevi-osastolla paljon, ellei Juutilainen olisi keksinyt tapaa välttää kertakäyttöisten muovipussien käytön.

– Alunperin idea lähti Instagramista. Siellä muutamalla on ollut vastaavanlaisia ideoita. Niistä olen itse soveltanut tavan, joka itselle toimii parhaiten.

Juutilainen punnitsee ostoksensa ja nostaa hedelmät ja vihannekset suoraan kestokassiin. Viivakoodit eli hintalaput hän liimaa vanhaan kirjekuoreen.

– Käyn kaksi kertaa viikossa kaupassa, yleensä kirjekuoren molemmilla puolilla on hintalappuja. Tuotteita on yhteensä ehkä 13 eri hevi-tuotetta, eli pikkupusseja olisi tarvinnut olla kymmenen, ehkä enemmän.

Kaupat: hyvä idea

Kassalla Juutilainen tarjoaa kirjekuorta, josta tuotteet luetaan laskuun. Hän tarjoaa kassiaan tarvittaessa tarkistettavaksi, mutta toistaiseksi missään ei ole ryhdytty tarkistamaan sen kummemmin kassin sisältöä.

– Mitään moitteita ei ole vielä tullut. Moni on hämmentynyt, että tälläkin tavalla voi tehdä. Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että idea on tosi hyvä, ja että tällaisen pitäisi yleistyä.

Sekä S-ryhmälle että Keskolle Juutilaisen suosima tapa on uusi, mutta sitä ei suinkaan torpata.

– Kannatan kaikkea, mikä vähentää muovin käyttöä. Tämä kuulostaa kyllä fiksulta, sanoo Paavolan K-Citymarketin kauppias Petri Putila Lahdesta.

Kuluttajat ovat kiinnostuneita vähentämään muovin käyttöä monin eri tavoin, sanoo SOK:n Vähittäiskaupan ketjuohjauksen vastuullisuusasiantuntija Anni Loukaskorpi.

– Jos ostokset ovat kassan nähtävillä, niin miksi ei. Ostosten pitää kuitenkin olla tarkastettavissa. Siksi suosittelemmekin tähän tarkoitukseen suunniteltuja kestohevipusseja.

Kauppias Putila sanoo, että yleistyneet itsepalvelukassat toimivat myös sillä samalla periaatteella, että luotetaan, että asiakkaat punnitsevat tuotteet oikein.

– Jos tällainen yleistyy, täytyy vain miettiä, miten asiakkaita opastetaan.

Ennen banaaneillekin piti saada muovipussi

Sekä Keskolla että S-ryhmällä pienten muovipussien käyttö on vähentynyt selvästi, ja kestohevipussien myynti kasvanut.

K-ruokakaupoissa pikkupussien käyttö väheni viime vuoden aikana lähes kolmanneksella. Tähän on vaikuttanut esimerkiksi se, että hevi-osastolla on tarjolla muitakin vaihtoehtoja, eikä muovisia pikkupusseja tarjota enää kassoilla.

– Se on myös lisääntynyt, että hintalappu laitetaan suoraan kuoriin, esimerkiksi banaaniin. Ennen niillekin otettiin erikseen pussi. Nyt se on lisääntynyt, että jätetään se pussi pois, sanoo lahtelaiskauppias Putila Paavolan K-citymarketista.

Daniela Juutilaisen muovipussiton tapa on ihastuttanut Facebookissa, ja moni on kommentoinut aikovansa ottaa tavasta mallia. Samalla tuotteet pysyvät kenties parempina, kun niitä ei tarvitse turhaan pyöritellä, sanoo Juutilainen.

– Me kulutamme hirveästi hedelmiä ja vihanneksia. Ne eivät säily kauan jääkaapissa, ennen kuin syödään pois. Voi olla, että tuotteet säästyvät myös kolhuilta.

Lahtelaiset Elina ja Sofia ovat elävä esimerkki yrittäjyyden murroksesta. Tytöt esiintyvät äitinsä toiveesta vain etunimillään.

Kouluikäiset tytöt ovat kirjailijoita, tubettajatähtiä ja esiintyvät ensi vuonna ensi-iltansa saavan elokuvan päärooleissa. Kaiken tämän menestyksen on mahdollistanut Youtube.

Siskokset perustivat Youtube-kanavansa viime vuonna äitinsä avustuksella, ja nyt kanavalla on yli 71 000 tilaajaa. Elinan ja Sofian tililtä löytyy muun muassa 24h-haasteita, haastatteluja ja maisteluvideoita. Kanavaa ylläpitää lasten äiti, mutta Elinan mukaan ideat kumpuavat tyttöjen omasta mielikuvituksesta.

– Meillä on satoja ideoita! Niitä vain tupsahtaa jostain päähän.

Youtube-kanavan tilaajat kertovat tytöille hyvinkin henkilökohtaisia asioita esimerkiksi Instagramin yksityisviesteillä. Aiheita ovat muun muassa koulukiusaaminen, vanhempien riitely tai jopa sairaudet.

Seuraajat myös ehdottavat heille paljon aiheita, ja tytöt pyrkivät niitä myös mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan.

– Kaikkia ei ehdi tehdä, vaikka kuinka haluaisi, Sofia harmittelee.

Osan videoista kuvaa ammattikuvaaja, osan äiti ja loput tytöt itse. Äiti myös auttaa videoiden editoinnissa. Tubettaminen onkin, työn ohella, perheen yhteinen harrastus.

Työkaluja aikuisuuteen

Viestintäasiantuntija ja yrittäjä Katleena Kortesuo tietää, millaista on olla lapsiyrittäjän vanhempi. Kortesuon tytär aloitti yrittämisen jo alakoulussa. Opettajat olivat harmitelleet lounassalaattien puutetta, tarjolla kun oli vain linjastoevästä.

– Tyttäreni alkoi myydä opettajille salaattiannoksia. Hän kuskasi ne kouluun joka aamu kylmälaukussa.

Kortesuo on ottanut voimakkaasti kantaa lapsiyrittäjyyden puolesta blogissaan (siirryt toiseen palveluun). Hän uskoo, että lapsi oppii yrittämisen kautta kullanarvoisia taitoja kuten asiakaspalvelua, johtamista, ryhmätyötaitoja ja talousosaamista.

Yrittäminen voi antaa onnistumisen kokemuksia sellaisille lapsille ja nuorille, joiden vahvuudet eivät pääse esiin koulun penkillä, Kortesuo sanoo.

Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa. Kortesuolle lasten yrittäjyys on ollut tapa valmistaa heitä tulevaisuuden yhteiskuntaan, joka voi olla hyvin erilainen kuin mihin vanhemmat sukupolvet ovat tottuneet.

– Haluan varmistaa, että lapseni pärjäävät siinäkin tilanteessa, jos nykyiset työttömyysturvat ja opintotuet poistuvat. Toivon toki, että niin ei käy, mutta haluan että heillä on keinoja saada elantoa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kortesuo vinkkaa aloittavia nuoria yrittäjiä miettimään, olisiko joku valmis maksamaan jostain, minkä voisit tehdä hänen puolestaan.

– Ole rehellinen itsellesi ja mieti, jaksatko tehdä sitä hommaa pitkäjänteisesti.

Varo miellyttämisansaa

Lapsen yrittäjyys voi olla lapselle ja hänen huoltajalleen monin tavoin hyödyllistä, lastenpsykologi Leea Mattila toteaa. Parhaimmillaan yrittäminen on yhteinen harrastus ja kivaa yhteistä tekemistä.

– Jaettu ilo vahvistaa suhdetta ja on hyväksi mielenterveydelle.

Aikuisen tehtävänä on toimia kilpenä "pahaa maailmaa" vastaan. Tähän kuuluu muun muassa se, että huoltaja huolehtii lapsen yksityisyyden suojasta.

Mattila muistuttaa, että yrittämisen pitää olla lapsilähtöistä ja vanhemman on kuunneltava tarkkaan lapsen tunteita. Lapset ovat impulsiivisia ja innostus voi laantua hyvinkin nopeasti.

– Jos lapsi haluaa lopettaa, hänen pitäisi tulla kuulluksi.

Lapsilla innostus voi myös joskus läikkyä yli.

– Varmista, että lapsi saa tarpeeksi vapaa-aikaa, vaikka hän haluaisi touhuta, Mattila muistuttaa.

Mattila varoittaa, että jossain tapauksessa lapsi voi langeta niin sanottuun miellyttämisansaan, eli hän saattaa pyrkiä miellyttämään vanhempaansa ja jatkaa toimintaa, vaikka se ei tuntuisi hyvältä.

– Lapsi haluaa ikään kuin tienata paikkansa.

Leea Mattilan mielestä on hyvä, että lasta kannustetaan ja hän saa palkkiota, mutta lapsen pitää tulla kuulluksi myös toisten puoliensa kautta.

– Saa olla laiska, tylsistynyt ja pahalla päällä. Ne pitää myös sallia. Ei tarvitse olla aina reipas.

Nuoret tubettajat Sofia ja Elina eivät myönnä kokevansa paineita suuren tilaajajoukon edessä. Videoita syntyy rennolla otteella, vaikka he tietävät, että fanit odottavat uutta sisältöä tasaiseen tahtiin.

– Videoiden tekeminen ei tunnu koskaan työläältä, Sofia sanoo.

Hänen mukaansa suurin osa kavereista on ylpeitä tyttöjen menestyksestä, mutta:

– Jotkut ovat lopettaneet puhumisen.

Nuorten yrittäjyys on kansallisen Yrittäjän päivän teema. Yle näyttää päivän pääjuhlan tapahtumat suorana Areena-streamina Tampereen Mediapoliksesta torstaina klo 12.00 alkaen. Tallenne löytyy Areenasta pian suoran lähetyksen päätyttyä.

Lue lisää:

Tubettajasiskokset Elina ja Sofia nähdään pian valkokankaalla

Koululaisten yrittäjyyskasvatus alkaa kantaa hedelmää – kaverukset kehittivät vesiurheilusta itselleen kesätyön

15-vuotias yrittäjä tähtää kesätöitä pitemmälle: ”Yhtä kesää varten yritystä ei kannata perustaa, siitä on vain harmia”

Anttilanmäen asuinalue Lahdessa pyrkii entistä ympäristöystävällisemmäksi ja yrittää tuoda kiertotalouden osaksi asukkaiden arkea. Ideana on vähentää kulutusta ja uusien tavaroiden ostamista. Samalla kartoitetaan, mitä tarvikkeita ihmisillä ja asukasyhdistyksellä on.

– Aluksi tarkoitus on perustaa tarvikelainaamo. Kaikkien ei välttämättä tarvitse omistaa esimerkiksi peräkärryä, työkaluja tai koneita, sanoo Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistyksen sihteeri Maria Hyvönen.

Noin 400 asukkaan ja monien puutalojen alue sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Lahden rautatieasemasta, lähellä ydinkeskustaa.

Alue syntyi 1900-luvun alussa, ja historiasta periytyviä ominaispiirteitä ovat muun muassa sokkeloiset kadut ja monimuotoiset päärakennukset. Uudemmat talot sulautuvat yli satavuotiaisiin rakennuksiin.

Hyvönen muutti 1980-luvulla rakennettuun taloon perheensä kanssa vähän yli vuosi sitten. Hän on jo sulautunut yhteisölliseen arkeen mukaan.

– Itse vaihdoin viime viikolla avomaankurkut ompeluosaamiseen. Naapureilta olemme lainanneet painepesuria. Lainaamista ja vaihdantaa täällä on jo, mutta siitä on tarkoitus tehdä entistä järjestelmällisempää.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran mukaan 68 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä voidaan jyvittää tavallisille kansalaisille. Kuormituksesta noin neljäsosa syntyy asumisesta ja kahdeksasosa kodin kulutustavaroista.

Anttilanmäen asuinalue pääsi viime keväänä mukaan Sitran hankkeeseen, jossa asiantuntijat tarjosivat ideointiapua entistä kestävämmän arjen rakentamiseen.

Jäteautoralli kuriin

Lahtelainen Minna Laherto on muuttanut kymmenisen vuotta sitten takaisin lapsuuden kotiinsa Anttilanmäelle, kun vanhemmat muuttivat sieltä pois. Talon vanhimmat osat ovat vuodelta 1906, ja jatkuvaa remontoitavaa on riittänyt hänen vanhemmilleen ja myös Laherron lapsiperheelle.

Hänelle tavaroiden yhteisomistus ja lainaaminen on jo tuttua.

– Meillä on ollut lähinaapureiden kanssa yhteinen ruohonleikkuri yli kuusi vuotta. Yhdessä maksetaan sen huoltokulut. Lainataan myös peräkärryä, vaikka se ei yhteisessä omistuksessa olekaan.

Laherto kertoo, että moni asuinalueen asukas haluaa elää ekologista elämää.

– En ole mikään malliyksilö, mutta yritän kierrättää ja liikkua polkupyörällä. Auto on tuossa pihassa arkipäivät, kun kuljemme mieheni kanssa työmatkat julkisilla liikennevälineillä tai kävellen. Vaihdoimme auton puolisen vuotta sitten kaasuautoksi, johon tankataan biokaasua.

Alueen jätehuollon järjestämisessä on hänen mielestään kehitettävää.

– Täällä kaduilla on käynnissä melkoinen jäteautoralli, kun kolmen jäteautofirman autot käyvät tyhjentämässä asukkaiden jäteastioita. Välillä jopa saman päivän aikana.

Asukasyhdistys miettii, että se kilpailuttaisi jätehuollon yhdessä. Vastuuhenkilöt projektiin on jo valittu.

"Yhden ihmisen teoilla on merkitystä"

Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistys on saanut sparrausapua Sitran rahoittamassa Maailmanjalotus-hankkeessa, joka edisti entistä ekologisempaa elämäntapaa.

Yhdistys kävi pitämässä lahtelaisille muun muassa työpajoja, joissa ideoitiin kestävän arjen toimintasuunnitelmaa asuinalueelle.

– Kiertotaloudesta puhutaan nyt paljon. Me painotamme, että muutos lähtee ihmisistä ja että yhden ihmisen teoilla on merkitystä, sanoo Jalotus ry:n luova päällikkö Anna Evilä.

Yhdistys on rakentanut kestävän arjen aluetta ja koulutuskeskusta Keravalle.

– Ruuantuotannossa edistämme esimerkiksi kaupunkiviljelyä. Liikkumisessa haluamme kehittää pyöräilyä. Kestävä kuluttaminen tarkoittaa turhan ostamisen vähentämistä. Kestävässä asumisessa pyrimme energiaomavaraisuuteen.

Jalotus-yhdistys on edistänyt ekologista elämäntapaa muun muassa Tyrnävällä, Jyväskylässä ja Iisalmessa. Lahdessa haussa on malli, josta on hyötyä asukasyhdistyksille eri puolilla maata.

Ketään ei pakoteta kestävyystalkoisiin mukaan

Anttilanmäellä työ kestävän arjen parissa jatkuu. Syksyksi on luvassa vaihdantatapahtuma ja jotkut asukkaat ovat ainakin kiinnostuneita jakamaan autojaan yhteiskäyttöön.

Ruokahävikin vähentämiseksi mietitään satunnaisia Whatsapp-ryhmiä laajempia tapoja. Tänä vuonna omenasadosta on tulossa laiha, mutta runsaiden satojen käsittelyyn asukasyhdistys saattaa varata ajan mehuasemalle.

Asukasaktiivit korostavat, ettei ketään pakoteta mukaan.

– Täällä voi asua aivan rauhassa, vaikka nämä asiat eivät ihmistä kiinnostaisikaan. Kestävään arkeen pyrkiminen varmasti lisää kuitenkin meidän yhteisöllisyyttämme ja yhdessä tekemistämme, mikä on tietysti myös meidän toiveemme, sanoo Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistyksen sihteeri Maria Hyvönen.

Anttimäen asukasyhdistyksen kiertotalousideoista myös Yle Areenassa.

Kimolan kanavan tunneli on valmistunut.

Entisen puunuittokanavan seitsemänkymmentä metriä pitkä kalliotunneli on harvinaisuus koko maailman mittakaavassa.

Se rakennettiin aikoinaan kustannussyistä, mutta päätettiin säilyttää paikallisten asukkaiden ja matkailuyrittäjien toiveesta. Tunneli levennettiin ja korotettiin louhimalla veneille sopivaksi.

Veneellä Kouvolasta Keiteleelle

Kimolan kanavaa kunnostetaan parhaillaan veneilyreitiksi.

Kunnostus avaa vesireitin Pyhäjärven ja Päijänteen välille. Se mahdollistaa veneilyn Kouvolasta Pohjois-Savoon Keiteleelle saakka.

Kanava on tarkoitus avata veneilykaudelle 2020.

8-vuotias Poju-koira tärisee innosta, kun kopin ovi aukeaa Lahden Paavolan K-citymarketin ulko-ovien edessä. Poju hyppää ulos ja tervehtii innoissaan omistajaansa Jani Halista.

– Kyllä Poju vähän ahdistuneelta näytti, mutta hyvin se pärjää. Ei ainakaan kukaan vie, omistaja sanoo tyytyväisenä.

Poju on tiibetinspanielin ja jackrusselinterrierin sekoitus, sosiaalinen ja pienikokoinen koira. Monesti Poju olisi kelvannut ohikulkijoille, sanoo Halinen.

– Useasti vanhemmat ihmiset ovat tulleet silittelemään ja meinanneet jopa ottaa mukaan, kun on niin kylmä. Tänne ulos kun jättää, niin aina vähän pelottaa, että joku nappaakin sen mukaan. Niin paljon löytyy kaiken maailman hulluja.

– Olen kuullut, että tästä pihasta ja ympäristöstä on koiria viety. Olisi se kauheaa, jos koira ei olisi enää odottamassa. En halua nähdä sitä päivää. Hyvä, että tähän saa jätettyä, Halinen kiittelee.

Poliisi: koiravarkauksia tapahtuu vähän

Viime vuosina koirahäkit ovat yleistyneet kauppojen edustoilla. Ylen tekemän Facebook-kyselyn perusteella niitä löytyy usean kymmenen ruokakaupan pihalta.

Lahtelaismarketin pihaan lukittavat koirahäkit tulivat pari viikkoa sitten asiakkaiden pyynnöstä.

Häkki saa kiitosta myös Suomen kennelliiton puheenjohtaja Harri Lehkoselta. Häkit suojelevat koiran lisäksi myös ohikulkijoita. Kaikista koirista ei ole odottamaan remmissä kaupan pihalla.

– Ennen olen nähnyt seinässä renkaita, joihin voi laittaa koiran remmissä kiinni, mutta siinä on omat ongelmansa. Koira on siinä turvaton, ja ihmiset saattavat mennä turhaankin lähestymään koiraa, joka saattaa kokea tilanteen uhkaavaksi.

– Pahimmassa tapauksessa joku saattaa varastaa tai ottaa koiran talteen, kun säälii, että koira on aivan yksin siinä.

Pelokkaista puheista huolimatta Hämeen poliisille ei ole viime vuosien aikana tullut ilmoituksia kauppojen edestä varastetuista koirista. Myöskään poliisin valtakunnallisista tilastoista ei tapauksia voida eritellä, sillä koiravarkauksia sattuu verrattain vähän, sanoo erikoissuunnittelija Juha Helenius Poliisiammattikorkeakoulusta.

Jotkin koiravarkaudet kuitenkin päätyvät silloin tällöin eri medioihin, kuten tämä tapaus Joensuussa viime vuonna (Karjalainen) ja tämä Helsingissä tänä keväänä (HS).

Häkki on aina remmiä parempi vaihtoehto

Lahtelaismarketin edessä oleva koirahäkki on tarpeeksi tilava jopa isolle koiralle. Tärkeää on, että kaapin saa lukittua ja että se pidetään siistinä, jotta pöpöt eivät pääse leviämään, sanoo kennelliiton Lehkonen. K-citymarketin edustalla Lahden Paavolassa oleva häkki puhdistetaan viikoittain tai aina, kun tarpeellista.

Jos koira on tottunut olemaan häkissä, se tuntee olonsa turvalliseksi. Toiset koirat saattavat tuntea olonsa turvattomaksi, mutta joka tapauksessa häkki on parempi kuin remmi. Remmin kanssa ongelmia helposti syntyy, kun ihmiset lähestyvät tuntematonta koiraa, sanoo Lehkonen.

– Jos koiralla on vartiointitaipumuksia, tai se ei ole tottunut vieraisiin ihmisiin, tulee ongelmatilanteita. Etenkin pikkulapset saattavat olla ongelma. Jos koira on tutun näköinen, voi tulla ikäviä seurauksia. Koira voi panikoitua.

Pieni Poju-koira kerää ihastuneita katseita marketin edustalla, ja muutama uskalikko työntääkin sormensa Pojun haisteltavaksi.

– Ehkä tuossa pitäisi olla jokin lappu. Useasti, jos ihmiset ovat tyhmiä, niin mitkään laput eivät auta. Pitäisi itse tajuta, ettei halua menettää sormenpäätä, sanoo Lehkonen.

Valtakunnan ensimmäinen uuden sukupolven superpeltipoliisi otettiin heinäkuussa käyttöön Kouvolan Korialla suuren mediakohun siivittämänä. Viime viikkoon asti se oli maan uusista hoikista nopeudenvalvojista ainut, jonka sisällä on ollut kamera välähtelemässä.

Muut Kuutostien tolpat ovat seisseet tyhjillään kuvaustekniikasta. Mutta eivät seiso enää. Kouvolasta Loviisan suuntaan johtavalle valtatie 6:lle on aivan äskettäin asennettu lisää kameroita kuuteen tolppaan.

Ja Itä-Uudenmaan poliisin sanoin "aivan näillä näppäimillä" kameran saavat nuppiinsa myös Pukaron ja Koskenkylän väliset 10 valvontatolppaa.

Itä-Uudenmaan poliisi twiittasikin perjantaina päivällä, että "vt 6 on otettu kameravalvontaan". Twiittiin liitetty kuva superpeltipoliisista on Lapinjärveltä.

Myös Nelostielle Heinolan Lusista Vaajakoskelle Jyväskylään asennettiin kevätpuolella 23 nopeusvalvontatolppaa, ja kameroita niihin kytketään parhaillaan.

– Nelostielle lähti tänään kameroita, kertoi poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Ylelle aamupäivällä.

Syksyn mittaan nekin alkavat välähdellä ylinopeuden merkiksi autoilijoille.

Tolppia uusille osuuksille

Tänä vuonna rakennetaan kameratolpat vielä Nivalaan ja seuraaviin paikkoihin:

Tie 52 Tammisaaren ja Someron välille 17 kappaletta

Tie 26 Haminan ja Luumäen Taavetin välille 12 kappaletta

Tie 21 Tornion ja Pellon välille 12 kappaletta

Tie 5 Kajaanissa valtatien 28 ja kantatien 89 välille 14 kappaletta

– Kun tolpat on saatu rakennettua, niin kamerat saadaan kytkettyä niihin nopeasti, Ihalainen kertoo.

Alkuvaiheessa kameroita riittää käytännössä oma jokaiseen tolppaan. Kun tolppia nousee aikaa myöten enemmän kuin on kameroita, aletaan kameroita kierrättää tolpasta toiseen, kuten tehdään nykyisten "vanhanmallisten" peltipoliisien kanssa.

Kaikkiaan uusia kameroita hankitaan 150. Niihin tarvittavat noin 500 kameratolppaa on asennettu paikoillensa parin, kolmen vuoden sisällä. Esimerkiksi Helsinkiin niitä tulee 74 seuraavan viiden vuoden aikana.

Perinteisiä laatikkomallisia peltipoliiseita seisoo teiden varsilla lähes tuhat.

Lukee kilvet automaattisesti

Poliisi on tyytyväinen uusiin peltipoliiseihin, vaikka käyttökokemuksia on oikeasti saatu vasta parin kuukauden ajalta ja käytännössä yhdestä tolpasta Kouvolan Korialla.

– Hyvin pelaavat. Ihan hyvät kokemukset, Ihalainen sanoo.

– Kuvan laatu on erinomainen ja softa lukee rekisterikilvet automaattisesti. Se helpottaa meidän prosessia ja vähentää virheitä, sanoo Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein.

Ylinopeuskäryissä käänne

Poliisin automaattisen nopeusvalvonnan kärytilastot ovat pitkään osoittaneet samaan suuntaan: ylinopeuskäryt ovat kasvaneet vuosi vuoden perään. Mutta tänä vuonna on nähty käänne. Poliisi kirjasi tammi-elokuulta vähemmän ylinopeuksia kuin vastaavaan aikaan viime vuonna.

– Se johtuu osin Suomen EU-puheenjohtajuudesta, joka on työllistänyt myös meitä ja sen vuoksi olemme joutuneet nipistämään nopeusvalvontatöistämme, sanoo Pasterstein.

Mutta ansionsa on tienkäyttäjilläkin. Pastersteinin mukaan ylinopeudella ajo on vähentynyt. Viime vuoden tammi-heinäkuussa liikennevirrasta 0,62 prosenttia ajoi tolpan ohi niin, että kamera välähti. Tänä vuonna vastaava luku on ollut 0,56 prosenttia. Eli 5-6 autoa tuhannesta on väläyttänyt kameraa.

– Se on merkittävä muutos. Vielä 2015 luku oli 1,46 prosentia eli 14-15 autoa tuhannesta.

Käytännössä vähennys on tullut rikesakkojen pienemisestä. Huomautukset ovat pysyneet ennallaan ja kovista ylinopeuksista määrättävät päiväsakot ovat vähentyneet noin tuhannella.

Pasterstein arvelee, että tämän vuoden ylinopeusluvut asettuvat lopulta suurinpiirtein samoihin kuin viime vuonnakin eli noin 600 000:een.

Lue lisää:

Liikenteen nopeusvalvonta mullistuu tänään – ensimmäinen superpeltipoliisi aloittaa työnsä Kuutostiellä

Poliisi paljasti: Näille teille tulevat uudet 150 superpeltipoliisia

Liikenteen mittaushistorian huimin luku: ylinopeuskäryt ampaisivat uuteen ennätykseen

Analyysi: Uudet peltipoliisit eivät ota kuvia autoilijoiden turvavyöttömyydestä, kännykän käytöstä tai renkaiden kunnosta