• Ikärasismi

Olen kokenut sitä, mutta vähemmän kuin moni muu.

• Claudio Abbado (1933–2014), kapellimestari**

Yksi elämäni suurista sankareista. Ei yrittänyt hyötyä, kun otti minut siipiensä suojaan. Hän oli silloin suvereeni maailmantähti, minä olin nuori raakile.

• Kalsarikännit

Tämän opin Twitterissä, ja se minua suuresti naurattaa. Olen joskus sitä harrastanut, mutta en tiennyt, että sillä on nimikin.

• Sukupuolten välinen tasa-arvo oopperamaailmassa

Siinä on menty uusien sukupolvien myötä eteenpäin, mutta putsaamista piisaa edelleen.

• Peppi Pitkätossu

Pelottomuus, sitä minä hänessä ihailen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä useammin Peppi on ollut mielessäni. Iän myötä alkaa helposti kääntyä sisäänpäin omiin mukaviin uomiinsa. Lapsena Peppi hirvitti ja lumosi, koska hän oli niin erilainen.

• Tanssikengät

Salome. (Yksi Mattilan ikonisista rooleista Richard Straussin samannimisessä oopperassa. Vuonna 2004 kohistiin New Yorkin Metropolitanin produktiosta, jossa Mattilan esittämä Salome riisui itsensä alasti Seitsemän hunnun tanssissa.)

Siinä muutama esimerkki aiheista, joita Karita Mattila, 59, käsittelee Twitterissä. Twiitin mittaiset vastaukset oopperalaulaja antoi Ylelle perinteisessä haastattelussa.

"Aiemmin oli Suomessa panssarit päällä"

Karita Mattila on aina ollut räväkkä persoona, siis myös hyvä haastateltava, mutta nyt tapaamisessa on ylimääräistä sähköä. Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalilla lauantaina esiintyvä oopperalaulaja on viimeisten kuukausien aikana laittanut Twitterin sekaisin.

Twiittasipa Floridassa asuva Mattila tuokiokuvia arjesta, ajatuksia musiikista, muistoja uran varrelta tai yhteiskunnallisia kannanottoja, ne ovat tunnetta täynnä, kuten diiva itsekin. Laulaja päästää lähelle, ja sitä hänen seuraajansa rakastavat.

Kesällä Mattila totesi New York Times -lehdelle, että Twitter pelasti hänet suuren elämänmuutoksen keskellä, ja siitä oopperalaulaja on edelleen samaa mieltä.

– Maailma onkin täynnä hyviä ihmisiä! Sellaista on ihana kokea tuoreen avioeron jälkeen. Olin yksin. Pitkän liiton loputtua tuntui kuin siivet olisivat katkenneet, Mattila sanoo.

Erityisesti laulajaa ilahduttavat suomalaiset Twitter-ystävät. Mattilan suhde kotimaahan on hänen uransa aikana ollut monimutkainen, some-termein It's complicated.

– Aiemmin minulla oli Suomessa panssarit päällä. Ajattelin, että kaikki vain haluavat minusta jotain. Olin ylisuojeleva itseäni kohtaan. Twitterissä päätin olla oma itseni, enkä antaa esimerkiksi sellaista kuvaa, että yksityiselämän kriisit eivät koskisi minua.

Sosiaalisen median varjopuoletkin ovat tulleet tutuksi, mutta Mattila kokee päässeensä vähällä.

– Twitterin mainehan on sellainen, että siellä on kasvotonta häirintää, mutta aika vähän sellaista on ollut, ja siitä vähästä olen päässyt kivuttomasti eroon.

"Mä kuolin hyvin"

Nuoren sukupolven taiteilijoille sosiaalinen media on työväline, jonka avulla voi luoda kontakteja ja markkinoida osaamista. Mattilan kaltaiselle pitkän linjan tähdellekin näkyvyydestä lienee jonkin verran ammatillista hyötyä, mutta ratkaisevaa se tuskin on. 1980-luvulla maailmanmaineeseen noussutta sopraanoa ylistettiin viimeksi toukokuussa Francis Poulencin oopperassa Dialogues Des Carmélites New Yorkin Metropolitanissa, yhdessä maailman johtavista oopperataloista.

– Joo, mä kuolin hyvin, Mattila tokaisee ja vahvistaa viestiään tutulla naurunremakalla.

Mattilan tapauksessa Twitter uudisti häntä ihmisenä sekä erityisesti hänen julkisuuskuvaansa. Twitter-Karita ei diivaile vaan on kiinnostunut varsinkin muiden asioista. Mattilan reagoidessa viesteihin nauruhymiöt, gifit ja onnentäyteiset sanat viuhuvat.

– Se on ideaali paikka tällaiselle sinkkuelämään totuttelevalle oopperalaulajalle. On mielenkiintoista kuulla ihmisten elämästä, työurasta ja kiinnostuksista. Se kaikki ilostuttaa minua valtavasti, ja tykkään kuulua siihen jengiin. Olen jo tavannut muutamia Twitter-ystäviäni.

Oopperalaulajalle viestien näpyttely puhelimella sopii erinomaisesti jo siksi, että tärkein työväline on ääni. Sitä pitää säästellä erityisesti ennen konsertteja, mikä on johtanut joskus koomisiin tilanteisiin.

– Olen sitäkin kokeillut, että tapaan ystäviäni olemalla hiljaa. Heistä se tuntuu siltä kuin jokin olisi vialla.

Syntymäpäivänä luvassa oli tuhansia onnitteluviestejä

Torstaina Mattila vietti syntymäpäiväänsä valmistautumalla lauantain konserttiin ja antamalla haastatteluja Lahdessa. Orkesteri soitti harjoituksen alkajaisiksi onnittelulaulun, ja päivänsankari oli tohkeissaan. Jos reaktio olisi hänen twiittinsä, siinä olisi ainakin sydämiä.

Ja twiittihän siitä tietenkin on.

– Onnitteluviestejä on aivan hirveä määrä, niitä alkoi tulla jo yöllä. Niitä on nyt 1 281, Mattila katsoo puhelimestaan.

– Koska en ikinä ehtisi vastaamaan kaikkiin, päätin aamulla laittaa Twitteriin kuvan ja kiitokset onnitteluista. Kuva on kesältä, ja siinä mulla on päällä uusi paita, jossa lukee love.

Yrittäjä Päivi Strömmer muutti seitsemän vuotta sitten Helsingistä Heinolaan. Hän halusi pois pääkaupungin hälystä, ja idyllinen Heinola oli sopivan lähellä, mutta riittävän etäällä lähtöpisteestä.

Liikkeenjohdon konsulttina toimiva Strömmer käy asiakkaidensa luona pääkaupunkiseudulla pari kertaa viikossa. Heinola sijaitsee vain noin 130 kilometrin päässä Helsingistä, valtatien varrella, lähellä Lahtea ja nopeaa Oikorataa. Silti yrittäjä joutuu turvautumaan työreissuilla omaan autoon.

Bussit kulkevat Heinolan läpi Helsinkiin, mutta aamuvuoro puuttuu kokonaan. Heinolasta pääsee bussilla etelään aamuyöllä, mutta pikavuoro on perillä Helsingissä jo puoli seitsemän aikaan. Seuraava linja-auto kulkee vasta aamupäivällä.

– Niitä menee niin harvakseltaan. Minun ei ole mitään järkeä jäädä odottelemaan tuntikausiksi Helsingin päässä, kun bussi saapuu sinne epämääräiseen aikaan, Strömmer harmittelee.

Strömmerin kaltaisiin, työn vuoksi autoileviin suomalaisiin kohdistuu entistä enemmän painetta, kun valtiovalta pohtii keinoja päästöjen vähentämiseksi. Vaihtoehtojen listalla ovat öljypohjaisten polttoaineiden korvaaminen biopolttoaineilla tai sähköllä ja yksityisautoilun vähentäminen sekä korvaaminen joukkoliikenteellä.

Selvityksiä tilattu eri puolille maata

Strömmer ei ole ainoa heinolalainen, jota heikot joukkoliikenneyhteydet harmittavat. Pikavuorojen harventuminen nähdään kaupungissa jo niin suurena ongelmana, että kaupunki aikoo lähestyä liikennöitsijöitä ja pyrkiä keskustelemaan siitä, olisiko pulmaan jokin ratkaisu.

Pitkällä tähtäimellä Heinolalla voisi olla toinenkin mahdollisuus saada paremmat joukkoliikenneyhteydet. Vaikka Heinolaan ei kulje tällä hetkellä henkilöjunia, kaupunkiin tulevat raiteet, joita hyödynnetään vain tavaraliikenteeseen. Näiden raiteiden tulevaisuuden käytöstä matkustajaliikenteessä on valmistunut vastikään selvitys.

Selvityksessä on arvioitu, miten Heinola–Lahti–Orimattila -välille voisi saada jokapäiväisen, jopa tunnin välein kulkevan junayhteyden. Proxion-yhtiön ajatuksena on, että kaupunkien välillä sahaisivat niin kutsutut duojunat, jotka pystyvät kulkemaan myös katuraiteilla, jos niille sellaiset rakennetaan.

Proxionilta on tilattu vastaavia selvityksiä myös muualla Suomessa. Jyväskylän seudulle sellainen valmistui keväällä 2019. Syksyllä valmiiksi saadaan selvitys Pohjois-Savoon, ja myöhemmin duojunamahdollisuutta tarkastellaan Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta.

Rahapula painaa kuntia

Proxionin mukaan Heinola–Lahti–Orimattila-välin nykyisille raiteille saisi matkustajaliikenteen aluilleen 80–90 miljoonalla eurolla. Summa kasvaisi, jos välille tehtäisiin lisää pysäkkejä ja pistoraiteita.

Rahapulassa olevissa kunnissa ajatus junaliikenteen kustantamisesta on etäinen, mutta Proxion haluaa rakentaa päättäjille ja virkamiehille vision tulevaisuudesta, jossa yhä useampi suomalainen haluaisi vähentää tuottamiaan päästöjä vaihtamalla auton bussiin tai junaan. Ilmastonmuutoksen torjuminen on jo puskenut poliittisen agendan kärkeen, ja joukkoliikenteen vahvistaminen mainitaan hallitusohjelmassa.

Paikallisjunaliikenteestä tehtiin vuonna 2010 selvitys Keski-Suomessa, ja tuolloin todettiin, että se olisi kannattamatonta. Jyväskylän kaupungilta arvioidaan, ettei käyttäjäpotentiaali näytä kovin suurelta myöskään Proxionin selvityksen valossa.

Matkustajia löytyisi kyllä – kunhan aikataulut toimivat

Proxionin asiantuntijan Marko Nybyn mukaan suhtautuminen raideliikenteeseen on kuitenkin selvästi myönteisempää kuin parikymmentä vuotta siten.

Jos yksityisautoilua alettaisiin rokottaa esimerkiksi tiemaksuilla, tilanne muuttuisi edelleen. Lahden seudulla junia on totuttu käyttämään lyhyilläkin matkoilla.

– Siellä ihmisiä ei tarvitse houkutella erikseen käyttämään raideliikennettä, toteaa Nyby.

Paikallisjunaliikenteeseen pitäisi kuitenkin laittaa riittävästi rahaa, jotta se olisi kiinnostava vaihtoehto. Proxionin mukaan matkustajia pitäisi riittää, jos yhteydet palvelisivat heidän tarpeitaan ja palvelu olisi laadukasta.

– Vuorivälin ja matka-ajan tulee olla riittävän houkutteleva, matkustamisen mukavaa ja junalla päästävä sinne, minne suuret ihmisryhmät haluavat matkustaa päivittäin, Nyby luettelee.

Toimitusjohtaja Timo Savolaisen mukaan Proxion olisi kiinnostunut olemaan mukana perustamassa duojunia operoivaa yhtiötä ja tarjoamassa palvelua.

Raiteita pitkin lisää työvoimaa

Heinolan kaupungin tekninen johtaja Harri Kuivalainen uskoo, että useat heinolalaiset olisivat valmiita vaihtamaan auton junaan, jos vaihtoehto tulisi tarjolle. Pääteasema tulisi Heinolan keskustan lähistölle, mutta pysäkkejä kannattaisi Kuivalaisen mukaan rakentaa myös muihin asutuskeskittymiin.

Yksi tärkeimmistä seisakkeen paikoista olisi Vierumäki, jossa sijaitsee toimintaansa kasvattava urheiluopisto ja matkailukeskus.

– Sehän on Etelä-Suomen merkittävin matkailu- ja virkistymiskeskus. Siinäkin mielessä imago siitä, että olisi tällaista kestävää liikennettä, olisi hyvin tärkeää, Kuivalainen katsoo.

Hän muistuttaa, että Heinolassa on myös työvoimapulaa, ja lisää tekijöitä voisi löytyä Lahdesta, jos työmatkat naapurikaupunkiin taittuisivat helposti.

Kaupunki ei pystyisi yksin maksamaan duoliikenteen tarvitsemia investointeja ja kalustohankintaa. Lahden seudulla yhtenä vaihtoehtona rahoituksen järjestämiseen pidetäänkin valtion saamista mukaan hankkeeseen.

Proxion näkee, että jos useat maakunnat lähtisivät mukaan duojunahankkeeseen, ne voisivat esimerkiksi kilpailuttaa kaluston yhdessä, jolloin hankintakustannukset eivät nousisi mahdottomiksi.

"Kunhan voisin luottaa, että se toimii kuten pitää"

Päivi Strömmerin olisi nykyisinkin mahdollista matkustaa myös ensin autolla Lahteen ja siitä junalla Helsinkiin. Strömmerillä on kuitenkin huonoja kokemuksia junien aikataulujen pettämisestä. Myöhästyminen syö turhaan sekä asiakkaan että konsultin aikaa. Joskus junat ovat olleet tupaten täynnä.

Jos laatu olisi taattu, Stömmer voisi hyvin vaihtaa auton junaan.

– Aivan varmasti, kunhan voisin luottaa, että se toimii kuten pitää ja että sinne sopii.

Virkamiehet arvioivat, että duojunahanke voisi toteutua Lahden seudulla runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Siihen saakka heinolalaiset joutuvat tyytymään bussitarjontaan, jonka tosin ounastellaan paranevan lähiaikoina.

Poliisin viime viikon operaatioiden kohteena oli rikollisjärjestö United Brotherhood. Keskusrikospoliisi kertoi huomiota herättäneiden iskujen taustasta tiedotustilaisuudessa maanantaina.

• Poliisi on iskenyt United Brotherhood -rikollisjärjestön harjoittamaan huumekauppaan.
• Vuoden 2018 keväällä alkanut operaatio huipentui useisiin kiinniottoihin ja kotietsintöihin eri puolilla maata viime viikolla.
• Esitutkinnoissa United Brotherhoodin jäseniä ja siihen linkittyviä henkilöitä epäillään muun muassa törkeistä huumausainerikoksista, väkivaltarikoksista ja erilaisista talousrikoksista.
• Operaation seurauksena esimerkiksi paikoin kaikki järjestön jäsenet on vangittuna.
• Syyttäjä ja Poliisihallitus hakevat kanteella United Brotherhood -järjestön lakkauttamista.

Näyttävät poliisioperaatiot ovat herättäneet huomiota myös sivullisissa, mutta poliisi on aiemmin kertonut niiden taustoista vain vähän.

Nyt KRP kertoo, että etsinnät liittyvät esitutkintoihin, joissa United Brotherhood -rikollisjärjestön jäseniä ja siihen linkittyviä henkilöitä epäillään muun muassa törkeistä huumausainerikoksista, väkivaltarikoksista ja talousrikoksista.

Kotietsinnöissä on löydetty runsaasti ampuma-aseita ja huumausaineita. Yhteensä poliisi on ottanut kiinni 21 ihmistä eri paikkakunnilta. Osa heistä kuuluu järjestön johtoon.

Lisää tietoa epätavallisen mittavasta poliisioperaatiosta alla olevasta hetki hetkeltä -seurannasta tai tiedotustilaisuudesta kuvatusta videotallenteesta, jonka voit katsoa klikkaamalla jutun pääkuvaa.

Korjaus 10.9.: Hetki hetkeltä -seurannassa luki maanantai-iltana virheellisesti, että United Brotherhood on tunnukseton liivijengi. Kyseessä on tunnuksellinen liivijengi.

Kiinalaistaustaisen Fin-China Business Centerin piti jo liki kolme vuotta sitten aloittaa Heinolan vanhassa seminaarin kiinteistössä kiinalaisten terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen. Yrityksen piti tehdä yhteistyötä Lahden ammattikorkeakoulun ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa.

Suunnitelmissa oli muun muassa vanhustenhoidon ammattilaisten koulutus. Koulutusta varten kiinalaisten omistama yritys osti vanhan koulukiinteistön Senaatti-kiinteistöiltä. Kauppasumma oli 860 000 euroa.

Taustalla riitelyä

Nyt kiinteistö on ollut tyhjilllään kolmisen vuotta, koska yritys ei ole saanut toimintaansa käyntiin. Yhtiön hallituksen jäsen Jaakko Riekkola kertoo, että yksi keskeinen syy yhtiön ongelmiin on sen kiinalaisten osakkaiden keskinäinen riitely.

Yhtiön perustamishetkellä Fin-China Business Centerin suurin omistaja oli Heinolaan rekisteröity Novanet Oy, joka omisti yhtiön tuhannesta osakkeesta noin 600. Loput osakkeet jakautuvat tasan viiden kiinalaisen omistajan kesken.

Riekkola on Novanetin hallituksen puheenjohtaja ja kertoo omistavansa siitä noin kuudesosan.

Hänen mukaansa Fin-China Business Centerin osakkaat ovat yrittäneet ostaa toisiaan ulos yhtiöstä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Yritys ei ole saanut suunniteltua liiketoimintaa käyntiin lainkaan. Yhtään opiskelijaryhmää ei ole saatu Kiinasta Suomeen. Riekkolan mukaan yksi syy on se, että suomalaiseen koulutusjärjestelmään kuuluvia työharjoittelujaksoja oli vaikea järjestää muun muassa siksi, että opiskelijoiden olisi pitänyt osata suomea.

Rahat loppuivat kaksi vuotta sitten

Koska Fin-China Business Center ei ole saanut liiketoimintaansa käyntiin, ei yhtiöllä ole ollut myöskään tuloja. Kuluja sen sijaan on. Suurin kuluerä on vanha ja iso kiinteistö. Yhtiöltä on jäänyt maksamatta kiinteistöveroja, joita on ulosotossa yli 18 000 euroa. Lisäksi yhtiöltä peritään ulosottoteitse maksamatta jääneitä vakuutusmaksuja ja ajoneuvoveroja.

Yhtiöltä on jäänyt maksamatta myös talon lämmitys ja sähkölaskuja. Hallituksen jäsenen, Jaakko Riekkolan mukaan yhtiön varat loppuivat yli kaksi vuotta sitten. Siihen saakka hän hoiti yrityksen laskuja Suomessa.

Riekkolan mukaan yrityksen johto ei pidä häneen enää juurikaan yhteyttä. Riekkola pitää mahdollisena, että hän joutuu vastaamaan ainakin osasta yrityksen velkoja.

Itä-Häme -lehden mukaan kiinalaisyritys aikoo hakeutua konkurssiin. Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen ei kuitenkaan ole vielä tullut konkurssihakemusta vireille.

Yle ei useista yrityksistä huolimatta onnistunut tavoittamaan yrityksen toimitusjohtajaa Hao Nania.

Kiinteistö myyntiin?

Itä-Hämeelle antamassaan haastattelussa Hao Nan kertoo, että yhtiö koettaa saada kiinteistön myytyä. Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkosen mukaan kaupunki ei ole tällä hetkellä kiinnostunut ostamaan suojeltua ja remontin tarpeessa olevaa rakennusta.

Vanha seminaari on siis ulosmitattu, eli se voidaan kaupata vain ulosottomiehen suostumuksella. Päijät-Hämeen ulosottovirastossa yhtiön velkoja hoitava Seppo Ylitalo kertoo, että toistaiseksi kiinteistön kaupasta ei ole tullut yhteydenottoja ulosottovirastoon. Hänen mukaansa kiinteistön myyminen ulosottoviraston toimesta ei myöskään ole suunnitteilla. Ulosottomyynnillä tarkoitetaan esimerkiksi netissä järjestettävää huutokauppaa.

Tyhjillään oleva rakennus on joutunut ilkivallan kohteeksi. Kiinteistöä hoitaneen Riekkolan mukaan asialla on ollut alaikäisiä, jotka ovat hajoittaneet rakennuksessa muun muassa ikkunoita.

Mustarastaan majatalossa Kailaan päiväkodissa Heinolassa pelataan Makupeliä. Pöydällä on lasikippoja, joihin on pilkottu luumua, paprikaa, kurkkua, kesäkurpitsaa, lanttua ja porkkanapaloja. Lapset syövät enemmän kasviksia, kun ensin tottuvat niihin.

Viisivuotias Fanni heittää noppaa, jonka silmäluku siirtää pelinappulana toimivan apinan kurkkukipon äärelle. Siitä Fanni poimii palan. Hän pistää kurkunpalan suuhunsa ja kääntää kortin, jossa on korvan kuva. Se tarkoittaa sitä, että makupalaa arvioidaan korvakuulolta.

– Kuulostaa rapealta ja tällaiselta, Fanni esittelee suuntuntumaa vielä kädenliikkeillä.

Lapset ottavat itse ruokansa

Makupeli purkaa lapsen ruokaan liittyviä ennakkoluuloja ja rohkaisee tutustumaan ruokiin kaikkien aistien avulla. Kailaan päiväkodissa lapsia kannustetaan omaehtoisuuteen myös muilla keinoin. Kaikki lapset esimerkiksi syövät lounaan ruokalassa.

Sen sijaan, että aikuinen annostelisi aterian lautaselle, lapset kokoavat ja ottavat ruuan linjastolta itse – oman ikänsä ja kykyjensä mukaan. Aikuinen auttaa tarvittaessa.

– Lapset ottavat ruokansa itse niin pienestä pitäen kuin mahdollista. Meillä jo kolmevuotias osaa aikuisen avustuksella aika hyvin harkita, minkä verran jaksaa syödä ja ruoka maistuu, sanoo päiväkodin johtaja Jaana Vesikko.

Retki päiväkodin johtajan puutarhaan

Ruokakasvatusta on kaikissa päiväkodeissa, mutta toteutustavat vaihtelevat.

Kailaan päiväkodissa tukeudutaan Sapere-menetelmään. Menetelmä on peräisin Ranskasta, missä se kehitettiin alun perin 9–12 -vuotiaille koululaisille. Varhaiskasvatuksen sovellus on suomalainen.

Kailaan päiväkodissa menetelmää on toteutettu vuodesta 2013 lähtien. Ympäristökasvatuksen osana lapset leipovat, käyvät marjassa, tekevät retkiä ja pelaavat mm. Makupeliä.

Ruuan alkuperä pyritään tekemään tutuksi. Esimerkiksi Makupelin luumut kerättiin päiväkodin johtajan pihasta.

– Niin tahmeaa ja hyvää, Silja summaa kaikkien pelaajien tunnot.

Päämääränä lisätä kasvisruokien suosiota

Saperen toimintatapoja toteuttaa Heinolassa vaihtelevasti seitsemän päiväkotia kymmenestä, aktiivisia on kaksi. Niissä on huomattu, että kasvisten ja hedelmien syönti lisääntyy, kun lapset saavat tutustua niihin rauhassa.

Heinolassa toivottaisiin, että menetelmästä innostuttaisiin kaikissa päiväkodeissa.

– Kannustamme siihen ja toimitamme mielellämme tarvikkeita päiväkoteihin, heti kun niitä halutaan käyttää. Se ei ole millään muotoa kustannuskysymys, sanoo palvelupäällikkö Elsi Lääveri Heinolan Hoidon ja hoivan ateriapalveluista.

Esimerkiksi yläkouluissa nuoret äänestävät kasvisruokapäivänä jaloillaan ja jättävät aterian usein syömättä. Elsi Lääveri

Sapere-toiminta tukee Lääverin mukaan myös valtioneuvoston pyrkimyksiä lisätä kasvisten syöntiä.

Esimerkiksi yläkouluissa nuoret äänestävät kasvisruokapäivänä jaloillaan ja jättävät aterian usein syömättä.

– Jos erilaisia ruokia ja makuja opitaan syömään pienestä pitäen, kasvisten syönti lisääntyy, Elsi Lääveri sanoo.

Fanni ja Silja ovat jutussa vain etunimillään päiväkodin pyynnostä.

Kymmenen energiayhtiötä eri puolilla maata aikoo yhdistää voimansa sähkönmyynnissä. Energiayhtiöt ovat allekirjoittaneet perustamissopimuksen sähkönmyynti- ja asiakaspalveluliiketoimintojensa yhdistämisestä.

Mukana yhteisessä sähkönmyyntiyhtiössä ovat Lahti Energia, Oulun Energia, Oulun Seudun Sähkö, Pori Energia, Vantaan Energia sekä Tornion Energia, Haukiputaan sähköosuuskunta, Raahen Energia, Rantakairan Sähkö ja Tenergia oy.

Yhteisyritysten perustaminen menee seuraavaksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston tarkasteluun. Energiayhtiöt toivovat kilpailuviranomaisilta hyväksyntää suunnitelmille tämän vuoden lopulla.

Uusien sähkönmyynti- ja asiakaspalveluyhtiöiden on määrä aloittaa toimintansa huhtikuun 2020 alussa. Toimintojen yhdistämisellä energiayhtiöt tavoittelevat kilpailukykynsä kohentamista.

Yhtiöiden nykyisiin asiakassuhteisiin muutos ei vaikuta, vaan sähkön myyntisopimukset pysyvät voimassa entisillä ehdoilla uudessa yhtiössä. Osakasyhtiöiden nykyinen sähkökaupan ja asiakaspalvelun henkilöstö siirtyy uuteen yhtiöön vanhoina työntekijöinä. Muutos koskee yhteensä 110 henkilöä.

Vehkalahden kyläkauppa Hartolassa, Koitin kylässä huokuu kaurismäkeläistä tunnelmaa. Sistustus ei ehkä ole viimeisimpien muotivillitysten mukainen, mutta vuosikymmenten saatossa toimivaksi todettu. Kaupan yhteydessä toimii kuppila, jonka karaokeillat ovat kyläläisten kestosuosikki. Ne täyttävät tuvan kahdesti joka kuukausi.

Nyt kaupan kuppilassa on tavallistakin enemmän hulinaa, kun maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) saapuu paikalle kertomaan kyläkaupoille räätälöidystä rahallisesta tuesta. Leppä on kotoisin naapuripitäjästä Pertunmaalta.

Kyläkaupat voivat hakea ensimmäistä kertaa toimintansa pönkittämiseksi valtiolta rahaa 22 500 euroa. Summa kohoaa kolmeenkymmeneen tuhanteen, jos kaupan palveluihin kuuluu kauppa-auto.

– Kannamme huolta maaseudun veto- ja pitovoimasta, ja kyläkaupat ovat keskeisessä roolissa maaseudun elivoiman ylläpitämisessä, ministeri Leppä perustelee.

Monen palvelun kauppoja

Saadakseen tukea kaupan on sijaittava reilun seitsemän kilometrin päässä toisesta kaupasta. Myymälän pitäisi tarjota lisäpalveluita, kuten esimerkiksi postin, lääkekaappipalvelun tai polttoaineen myyntiä. Kyläkaupan tulee myös olla yrittäjävetoinen, ja sen pitää olla taloudellisesti kannattava.

Tuen ehdot täyttäviä kyläkauppoja kutsutaan juhlavasti monipalvelukeskuksiksi. Hallituksen teettämän selvityksen mukaan tällaisia kauppoja on nyt noin sata, mikä on suunnilleen puolet kaikista maamme jäljellä olevista kyläkaupoista. Jaettavana on miljoonan euron potti.

– Kannustamme kaikkia kyläkauppoja kehittämään palveluitaan monipuolisemmiksi. Tuki on erityisesti niille alueille, joissa kaupan toiminta on kannattavuuden rajoilla ja sen jatko epävarmaa. Toivomme, että tukiraha turvaisi niiden jatkon, ministeri Leppä sanoo.

Täytettä laihaan kukkaroon

Tukien maksaminen alkaa ensi vuoden alussa. Tuki oon aluksi kokeiluluonteinen ja sitä jaetaan puolitoista vuotta. Sinä aikana seurataan kauppojen määrää ja niiden tarjoamien palveluiden kehittymistä.

Ruotsissa vastaava tuki on ollut jo pidempään käytössä ja siellä kokemukset ovat olleet hyviä.

Meillä jaossa oleva tuki vastaa ministeriön laskelmien mukaan kyläkauppiaan vuosipalkkaa. Liki kolmekymmentä vuotta kauppiana toiminut konkari tietää, että rahat ovat nykyisellään tiukassa.

– Viime vuoden liiketulosta kun laskettiin, niin tuntipalkaksi jäi reilut kaksi euroa. Mutta meidän onnemme on, että toimintamme on monipuolista. Työskentelen myös Hartolan seurakunnan "emäntänä". Meillä on myös siivouspalvelua ja talonmiesapua. Raha tulee siis monesta pikku purosta, Vehkalahden kyläkaupan kauppias Hannu Järvinen sanoo.

Kärpäsen koulun torstaiaamu alkoi tänään uudella tavalla Lahdessa. Kaikille koulun 1.–9. luokan oppilaille oli tarjolla maksuton aamupala ennen kello yhdeksää. Oppilaista noin viidennes eli reilut sata nälkäistä sai puuroa hillolla ja sämpylää.

Aamiaista tarjotaan maksutta ainakin syyslukukauden ajan. Koulun apulaisrehtori Timo Aho sanoo, että aamupalakokeilulle on tarve.

– Kärpäsen alue on sosioekonomisesti sellainen, että kaikki koulun tarjoamat tukipalvelut kodin suuntaan ovat tervetulleita. Koulun tarjoama kiireetön aamupalahetki tulee joissain perheissä todella tarpeeseen.

Kärpäsen lisäksi viikoittainen maksuton aamupala on laajentunut Lahdessa myös Kasakkamäen kouluun. Jo viime vuonna samaa kokeiltiin Launeen (Etelä-Suomen Sanomat) ja Liipolan kouluissa, joissa aamiaistarjoilu jatkuu.

Ammattioppilaitoksista positiivisia kokemuksia

Maksuttomat aamupalakokeilut kustantavat Lahdessa yhteensä joitain tuhansia euroja. Raha on jyvitetty kaupungin lasten ja nuorten kasvun vastuualueen budjetista. Myös seurakuntayhtymä on rahoittanut kokeilua.

– Osa lapsista on ollut aamupalan tarpeessa, ja se auttaa kummasti jaksamaan koulutyössä, kertoo aluepäällikkö Mika Silvennoinen Lahden kaupungilta.

Silvennoisen mukaan kokeilu saattaa jatkossa laajentua muihinkin Lahden kouluihin, jos hyviä kokemuksia tulee lisää.

Maksutonta aamupalaa on tarjoiltu koululaisille muuallakin Suomessa, esimerkiksi Joensuussa ja Jyväskylässä.

Peruskoulujen tarjoamista aterioista ei ole tehty valtakunnallista kartoitusta useaan vuoteen. Opetusneuvos Marjaana Manninen Opetushallituksesta kuitenkin uskoo, että maksuttomat aamiaiset ovat peruskouluissa vielä satunnaisia.

– Ammattioppilaitoksissa maksutonta aamupalaa tarjotaan jo laajemmin. Niissä on huomattu, että aamupalan tarjoaminen vaikuttaa myönteisesti lounaan syömiseen, Manninen kertoo.

Myös omakustanteista aamupalaa tarjotaan joissain peruskouluissa.

Ei pelkän nälän tähden

Lahdessa yksi tekijä kokeilun taustalla on THL:n koluterveyskysely. Viimeisimmässä kyselyssä kävi ilmi, että lahtelaiset lapset syövät aamupalaa harvemmin kuin Suomessa keskimäärin (Lahden kaupunki).

Yhteinen aamuhetki ei ole pelkän nälän taltuttamisen vuoksi. Kouluissa halutaan myös kohdata lapsia ja päästä jyvälle, miten heillä menee.

Launeen koululla aamupalan lomassa esimerkiksi pelataan lautapelejä. Paikalla on koulun nuorisotyöntekijä.

– Lapset ovat myös aikuisennälkäisiä. Tarkoitus on jutella lasten kanssa heille tärkeistä asioista. Sitä kautta pyrimme löytämään syrjäytymisvaarassa olevia tai muita haasteita, kertoo rehtori Esko Taipale.

Päijät-Hämeessä Hartolan kylänraitti näyttää samalta kuin minkä tahansa pienen kunnan pääkatu. Ihmisiä kulkee verkkaisesti ja monet liiketilat ammottavat tyhjyyttään. Päällepäin ei uskoisi, että Hartola on päätynyt viime vuosina hätkähdyttävien uutisten otsikohin.

Maaliskuussa neljä miestä tunkeutui vanhuksen asuntoon, ja vanhus puolustautui ampumalla ryöstäjiä. Kaksi vuotta sitten asemies uhkaili ja osoitteli ihmisiä lähietäisyydeltä paikallisessa marketissa. Kolme vuotta sitten keskustassa räjähti autossa.

Paikallisissa herättää huolta etenkin se, että paikkakunnalla ei ole omaa poliisia. Vieressä kulkevaa vilkasta nelostietäkin valvovat peltipoliisit.

Keskustan raitti on hiljainen, mutta päiväkodin liepeillä on vipinää. Vanhemmat ja lapset ovat tulleet varhaiskasvatusiltaan, jossa hyvinvointikoordinaattori Johanna Huttunen ja kuntaan palkattu sosiaalipsykologian opiskelija Anni Sepponen haluavat tietää vanhempien käsityksiä kunnan turvallisuustilanteesta. He laativat kuntaan omaa turvallisuussuunnitelmaa.

– Jos joku tilanne tulee, poliisin tulossa menee tosi pitkään. Omakin autoni laitettiin eräänä yönä palasiksi. Sitten kun soittaa, on poliisi Lahdessa tai Heinolassa. Oli viikonloppu, eikä ne tulleet paikalle, kertoo poikansa Tarmon kanssa vanhempainiltaan tullut Anna Korhonen.

– Me ei olla enää missään lintukodossa täällä. Jos on työttömyyttä ja syrjäytymistä, niin nuoret ajautuvat alkoholi- ja huumepiireihin, pohtii Korhonen.

Naapurikunnassa Sysmässä asuva Tomi Ikävalko tuo lapsensa Hartolaan päivähoitoon. Hän on myös huolissaan päihteiden aiheuttamista seurauksista.

– Täällähän oli viimeisimpänä se teräsvaari-tapaus, mistä lehdetkin kirjoittivat. Ei se meidän turvallisuudentunnetta horjuttanut, mutta pani ajattelemaan. Poliisin näkyvyys voisi rauhoittaa tilannetta. Täällä poliisi on kuitenkin harvinainen näky.

Isot kaupungit syövät poliisin resursseja

Poliisin tilastojen valossa Hartolan tilanne ei ole hälyttävä. Tänä vuonna rikosten määrä on laskenut. Hämeen poliisin valvonta- ja hälytystoimintasektorin johtaja, ylikomisario Outi Pennasen mukaan yhteydenotot maakunnan reuna-alueiden kunnista ovat kuitenkin lisääntyneet.

– Meillä on ihan realistinen käsitys, mitä reuna-alueilla tapahtuu. Kunnista on tullut viestiä, että yleinen järjestys ja turvallisuus on heikentynyt ja meille on esitetty valvontapyyntöjä, sanoo Pennanen.

Poliisi tekee reuna-alueille kohdennettua valvontaa, sillä isommissa kaupungeissa, kuten Lahdessa ja Heinolassa on suurempi hälytysvalmius. Pennanen kuitenkin muistuttaa, että kiireellisissä hälytystehtävissä myös liikennettä valvovat partiot voivat tulla apuun. Hätäkeskus voi tarvittaessa kutsua paikalle apua naapuripoliisipiiristä. Poliisi yrittää estää rikoksia myös ennalta.

– Turvallisuus ei ole pelkästään poliisin asia, vaan monen eri tahon kokonaisuus.

Turvallisuussuunnitelmat jokaiseen kuntaan

Hartolan kunnanjohtaja Merja Olenius on huomannut, että uutisotsikoihin päätyneet tapaukset koskettavat hartolalaisia läheisesti, sillä tekijät ovat omalta paikkakunnalta.

– Maaseutukuntien ongelmat tulevat huumeiden ja päihteidenkäytön kautta. Ne tulevat lähemmäs kuntalaisia, koska ne koskettavat meidän perheitä. Lähipiirissä voi olla nuoria, joilla on näitä ongelmia.

Oleniuksen mielestä yhteisön on vaikea käsitellä rikollisuutta, jossa tekijät ovat tuttuja.

– Puuttumisen kynnys on paljon korkeampi, kun ongelmat kietoutuvat paikkakunnan ihmisiin. Tuttujen tekemisiin on vaikea puuttua. Me emme pääse nyt pakoon näitä ongelmia kertomalla, että ne tapahtuvat jossain muualla.

Kunnanjohtaja tietää, että poliisin läsnäololla on suuri psykologinen merkitys. Silti kunta ei aio jäädä odottelemaan poliisin resurssipulan helpottamista.

– Me joudumme hyväksymään sen, että poliisi tulee Heinolan suunnasta ja se kestää vähän aikaa. Eihän meillä voi olla täällä vartiointia koko ajan. Voimme tietysti lisätä kameravalvontaa.

Kunta on päättänyt vähentää poliisin tarvetta ennaltaehkäisemällä turvallisuusongelmien syntymistä. Sisäministeriö laati alkuvuonna ohjeet kunnille omien turvallisuussuunnitelmien tekoon. Tähän asti suunnitelmia on tehty alueellisesti tai isommissa kaupungeissa. Sisäministeriön strategiapäällikkö Ari Evwaraye on mielissään kuullessaan Hartolan aktiivisuudesta.

– Loistavaa! Usein pienet kunnat jättävät suunnitelmat tekemättä, kun siihen ei ole ole resursseja. Pidemmän päällle kunnollisella suunnitelmalla voi kuitenkin säästää resursseja ja välttää muiden viranomaispalveluiden tarvetta, sanoo Evwaraye.

Ministeriö aikoo lähettää piakkoin kuntiin kyselyn, kuinka moni ministeriön ohjeistukseen on tarttunut.

Kuntalaisia kuullaan herkällä korvalla

Vanhemmat vastaavat hanakasti varhaiskasvatusillan turvallisuuskyselyyn.

– Huumetilanne ja liikenneturvallisuus ovat selvästi huolenaihe kuten etukäteen arvelimmekin. Meiltä puuttui vaihtoehdoista sisäilma-asiat, minkä vanhemmat nostivat itse esille kertoo hyvinvointikoordinaattori Johanna Huttunen.

Huttusen mukaan turvallisuussuunnitelman tekeminen on ehdottoman tärkeää, sillä kunnasta puuttuvat konkreettiset toimintatavat vaaratilanteissa.

– Meillä ei ole etukäteen mietittyjä käytäntöjä, jos julkisissa tiloissa joku käyttäytyy uhkaavasti, myös kriisiryhmän toiminta on kunnassa hieman tuntematonta.

Opiskelija Anni Sepponen kertoo, että valtakunnalliset ohjeet ovat suuntaa antavia. Tärkeää on, että ne laaditaan juuri sellaisiksi, mitkä koskettavat Hartolaa.

– Me järjestämme nyt paljon kuntalaiskuulemisia, otamme yhteyttä kyläyhdistyksiin ja järjestöihin, että saamme mahdollisimman laajan näkemyksen siitä, mikä heikentää kuntalaisten turvallisuutta, sanoo Sepponen.

– Me emme lähde sanomaan mitä pitäisi tehdä, vaan kuuntelemme kuntalaisia hyvin herkällä korvalla, lupaa Huttunen.

Vaikka Anna Korhosen auton yöllisestä romuttamisesta on jo muutama vuosi aikaa, ei kokemus hevillä unohdu. Hän toivoo, että kunta puuttuisi työttömyyteen ja syrjäytymiseen, etteivät nuoret ajautuisi väärään seuraan. Auton romuttaja ei jäänyt kiinni.

– Tein ilmoituksen poliisille netin kautta, mutta poliisi ei tullut koskaan paikalle.

Kuntien työllisyyskokeilu saa jatko-osan, yritysten palkkatuki nousee

Ylen tietojen mukaan työllisyystoimia pohtineet kolmikantaiset työryhmät ovat saaneet aikaan yksimielisen esityksen palkkatuesta ja kuntien työllisyyskokeilun jatkamisesta. Ylen hallitus- ja työmarkkinalähteet kertovat, että työnantajalle maksettavan palkkatuen enimmäistasoa ollaan nostamassa. Ekonomistit arvioivat, että palkkatuen käytön kasvattamisella ja työllisyyskokeilun jatkamisella on myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen, mutta toteutuksen yksityiskohdat ratkaisevat, kuinka paljon. Ensi viikolla alkavassa hallituksen budjettiriihessä on odotettavissa vääntöä aktiivimallin korvaavista toimista.

Hartola otti turvallisuuden omiin käsiinsä

Vakavat rikokset ovat ravistelleet pientä Hartolan kuntaa Päijät-Hämeessä viime vuosina. Paikallisissa herättää huolta etenkin se, että paikkakunnalla ei ole omaa poliisia. Hartola ei aio jäädä odottelemaan poliisin resurssipulan helpottamista, vaan kuntaan tehdä nyt oma turvallisuussuunnitelma. Suunnitelmia on toistaisesti tehty vain alueellisesti tai isommissa kaupungeissa.

EU:n valtiovarainministerit koolla Helsingissä

EU-puheenjohtaja Suomi järjestää perjantaina ja lauantaina Finlandia-talolla valtiovarainministerien epävirallisen kokouksen. Samalla kokoustaa myös euromaiden muodostama euroryhmä. Ministerien on määrä keskustella muun muassa siitä, miten ilmastonmuutoksen vaatimat kiireiset toimet otetaan huomioon talouspolitiikassa. Kokousta isännöi Suomen valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.).

Sateet voivat olla runsaita

Hajanaisia sateita liikkuu perjantaina Suomen yli itään. Sademäärät ovat runsaita aamulla etelässä ja iltapäivästä idässä ja pohjoisessa. Lännessä selkenee ja poutaantuu päivällä, mutta illalla Pohjanmaalle saapuu sadekuuroja. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kesällä tulee juotua olutta. Samalla voi lukea niiden etiketeissa olevia tietoja, esimerkiksi tällaisia: Lapin kulta, valmistettu Lahdessa. Aura olut, ensimmäiset pullot valmistuivat Turun Linnankadulla vuonna 1885, valmistettu Lahdessa. Karhu Olut, siinähän luki ennen Porin olut, valmistettu Keravalla.

Niin sanottu lappilainen ja turkulainen olut valmistetaan Lahdessa samassa tehtaassa, mutta etiketeissä ei kerrota yhtään mitään lahtelaisuudesta.

Tämä olueiden valealkuperä tuli mieleeni, kun luin jotakin tyypillistä kirjoitusta, jossa kerrottiin huolestuneesti valeuutisista.

Valeuutinenhan on käsite, joka on paljolti korvannut huolen sananvapaudesta. Joskus menneisyydessä oltiin huolissaan kaikkien mahdollisuudesta ilmaista mielipiteitään. Nykyisin taas ollaan huolissaan pikemminkin siitä, että mielipiteet eivät aina pohjaa niin sanottuihin tosiasioihin, vaan saattavat olla myös esimerkiksi pahanlaatuista propagandaa. Samalla pohditaan, onko ihmisillä kykyä erottaa toisistaan tietoa ja valetta.

Mikä on totuus, siinäpä asiallinen kysymys. Kriittinen kansalainen voi toki kysyä, missä määrin niin sanotut “oikeat uutisetkaan” ovat “totta”.

Yleisradio tiedottaa palstamäärällä arvioiden suurin piirtein samanveroisina seikkoina, että mannerjäät ovat sulaneet lähes tappiin ja että Christina Aguileran ura vei Mikkihiirikerhosta Las Vegasiin. Tai että yli puolet vanhuksista on aliravittuja ja että asiantuntija huomasi piiloviestin Valtteri Bottaksen jatkosopimuksessa.

Jos näitä “oikeita uutisia” alkaa todella tarkastella suurin piirtein samanveroisina tärkeinä seikkoina, on jo hyvin pitkällä valheen tiellä, aivan siitä huolimatta, että kaikki niissä sanotut asiat ehkä pitävätkin paikkansa.

Sitten on vielä sellaisiakin uutisia, joilla on totuuden kanssa tekemistä vain siteeksi, esimerkiksi olutpullojen etikettien tiedonantoja. Ne ovat “tuotteiden tarina”, eli markkinointia.

Yksityinen sektori on aina julkista edellä, ja se on siirtynyt totuuden jälkeisyyteen jo ajat sitten.

Siirtyminen totuuden jälkeiseen aikaan ei ole tapahtunut huomaamatta. Yksityinen sektori on aina julkista edellä, ja se on siirtynyt totuuden jälkeisyyteen jo ajat sitten. Nyt myös julkisen sektorin toimet muuttuvat kiinnostaviksi “tuotteiksi” ja“tarinoiksi” mainos- ja konsulttitoimistoissa. Tässä mielikuvamarkkinoinnissa totuus on vain eksoottinen mauste muiden joukossa.

Suomi-kuvaa luova Hän-kampanja on esimerkki viranomaiskampanjasta, joka venyttää oman alani kielitieteen faktoja yli kaikkien järkevien rajojen, mutta hällä väliä, koska, no tiedättehän, Suomi-kuva.

Journalistit ja poliitikot puistelevat päätään valeuutisille, mutta samaan aikaan yhteiskunta on täynnä valehtelun ja propagandan kouluja, joilla on tällaisia nimiä: mainostoimisto, konsulttitoimisto, brändiasiantuntija, henkilöbrändäyskurssi, tuotteen tarinallistamisen akatemia. Niistä valmistuvat ovat menestyneitä ja hyvin palkattuja.

Samat poliitikot, jotka haluavat taistella valeuutisia vastaan tilaavat vaalien alla mainostoimistosta itsensä henkilöbrändäystä. Siellä oluen ja kolajuomien alkuperää työkseen hämärtävät konsultit alkavat hetkeksi myymään ihmistä. He opettavat poliitikkoa, mitä uutisia pitää puhua ja miten, mistä taas vaieta.

Poliitikko tai julkisuuden henkilö on tuote muiden joukossa, hänellä on “taiten luotu imago”.

Ukrainassa valittiin presidentiksi henkilö, jonka tärkein ansio oli, että hän on esittänyt presidenttiä televisiossa. Tässä Ukraina seuraa Yhdysvaltoja, maailman mahtavinta maata, jonka presidentin aikaisempi ammatti on itsensä esittäminen televisiossa. Tai Suomea, jossa valittiin mainio tv-humoristi ei edes presidentiksi vaan piispaksi.

Mutta: pitäisikö jonkin tarinan tai imagon olla paitsi suosittu ja hyvin myyvä myös totta? Ja missä tosille tarinoille on tilaa systeemissä, joka perustuu miellyttämiseen ja suosioon. Meidänhän pitäisi ymmärtää ja ratkaista vaikeita ongelmia, joita en tässä ryhdy luettelemaan.

Niiden ratkaisut eivät varmasti tule olemaan kovin suosittuja. Ja siksi niitä ei taida tullakaan.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.

Aiheesta voi keskustella 13.9. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Mona Mannevuon kolumni: Haluaisimme ratkaista ihmiskunnan viheliäiset ongelmat nopeasti ja halvalla, ja se tekee meidät alttiiksi huiputuksille

Antto Vihman kolumni: Repivä populismi ei palauta politiikkaa politiikkaan, vaan faktoista luopuessaan se kaventaa poliittisen kenttää

Heikki Valkama: Media kaipaa empatiaa, mutta mitä ihmettä se tarkoittaa?

Kolumnia korjattu 13.09 klo 15.32. Tekstissä kerrottiin aiemmin, että Karhu Olut valmistetaan Lahdessa. Korjattu valmistuspaikaksi Kerava.

Euroopan ympäristöpääkaupungin johtoon Lahdessa on nimitetty yritysjohtaja, tuottaja Milla Bruneau. Lahti valittiin kesällä 2019 Euroopan ympäristöpääkaupungiksi 2021, ja hanketta ryhtyy luotsaamaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana tällä kaudella toiminut Bruneau (kok.).

Bruneau aloittaa työssään heti maanantaina. Hankkeen johtaja vastaa ympäristöpääkaupunkihankkeen resursseista, hallinnosta sekä kansallisista ja kansainvälisistä kumppanuuksista. Hankkeen sisällöstä vastaa aiemmin nimitetty ohjelmajohtaja Saara Vauramo, lisää henkilökuntaa palkataan syksyn aikana.

Ympäristöpääkaupunkihankkeen johtoon haki 22 ihmistä, joista haastateltiin viisi. Loppusuoralle selvisi Bruneaun lisäksi toimitusjohtaja Sami Tornikoski, jolla on työtaustaa muun muassa WWF:ssä.

Konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen mukaan valinnasta vastannut työryhmä oli yksimielinen.

– Me haimme nimenomaan johtajaa ja johtajakokemusta. Milla Bruneaulla on erittäin vankka johtajakokemus. Tässä ei ole yhtään aikaa jäädä harjoittelemaan, vaan ensi maanantaista lähtien johtajan pitää viedä täydellä voimalla hanketta eteenpäin.

Johtajanimityksestä nousi kohu

Hankejohtajan paikkaa ehdittiin tarjota Milla Bruneaulle jo elokuun puolivälissä. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen aikoi nimetä Bruneaun tehtävään suoraan.

Suunnitelmasta nousi kuitenkin poliittinen kohu, minkä jälkeen tehtävä laitettiin avoimeen hakuun. Kaupunginvaltuultetut vaativat kaupungilta avoimenpaa toimintatapaa.

Milla Bruneaun mielestä kohu oli tarpeellinen, sillä sen ansiosta ympäristöpääkaupunki-hankkeesta käytiin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua. Bruneaun mielestä lahtelaisten kriittisyys hanketta kohtaan johtuu siitä, että sen merkityksestä tai sisällöstä ei vielä tiedetä tarpeeksi.

– Me kutsumme kaupunkilaiset itse vaikuttamaan siihen, millainen meidän vuosi tulee olemaan ja miten me vaikutamme kaupungin ympäristöasioihin pysyvästi. Se ei tarkoita sitä, että me alamme sulkea keskustaa autoilta. Meidän täytyy tehdä Lahteen sopivia ratkaisuja, sanoo Bruneau.

Kuuntele Milla Bruneaun ja konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen haastattelu kokonaisuudessaan tästä.

Lahdella ensimmäinen teemavuoden isännyys Suomessa

Lahti sai ensimmäisenä suomalaiskaupunkina European Green Capital Award -palkinnon kesäkuussa. Sen myötä Lahti toimii Euroopan ympäristöpääkaupunkina vuonna 2021. Lahden ansioina pidetään kiertotalousinnovaatioita, vesiensuojelun hyviä esimerkkejä sekä osallistavaa yleiskaavamallia, jotka kaikki ovat helposti muualla hyödynnettäviä ratkaisuja.

Lahti on luopunut kivihiilen käytöstä tänä keväänä ja se on aloittamassa ensimmäisenä maailmassa asukkaille tarkoitetun henkilökohtaisen päästökaupan. Lahti on luvannut, että se nostaa Euroopan vihreä pääkaupunki-käsitteen tunnettavuuden uudelle tasolle.

Lue myös:

Lahdesta Euroopan ympäristöpääkaupunki vuodelle 2021 – sai tittelin ensimmäisenä suomalaiskaupunkina

Kaupunginjohtaja pyörsi päätöksen ympäristöpääkaupungin vetäjästä – paikka laitetaankin avoimeen hakuun

Norjan dominointi hiihtourheilussa ei vie lajia eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla, katsoo Suomen hiihtoliiton uusi toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen.

Kesäkuussa tehtäväänsä valitun Hämäläisen mukaan Norjan ylivalta ei ole hiihtourheilulle hyväksi, mikä on huomattu Norjassakin.

– He ovat ryhtyneet järjestämään kesäisin nuorten kansainvälisiä hiihtoleirejä, sanoo Hämäläinen.

Keinot norjalaisten horjuttamiseksi löytyvätkin hiihtomaiden kansainvälisestä yhteistyöstä. Suomi ponnistelee kärkimaita kiinni Hiihtoliiton kohentuneen talouden turvin.

– Olemme tehneet positiivista tulosta kaksi viime vuotta, joten suunta on oikea, sanoo Hämäläinen.

Hänen mukaansa iso haaste Suomessa on sää. Siihen kun ei pystytä vaikuttamaan ja Hiihtoliiton talous on pitkälti riippuvainen siitä, minkälaisia talvia tulee.

Haasteena Salpausselän kisaviikonlopun vakiinnuttaminen

Salpausselän kisojen asemaa hiihdon maailmancupin kisakalenterissa uusi toiminnanjohtaja pitää vankkumattomana. Lahden maailmancup -kisa on jo instituutio ja pitkät perinteet ovat Lahden etuna, katsoo Hämäläinen.

Hän muistuttaa samalla, että Lahden tulee olla hereillä ja Salpausselkää pitää kehittää entistä paremmaksi niin yleisölle kuin kilpailuillekin.

Salpausselän haaste on se, että arvokisaviikonloppu ei ole vakiintunut, vaan sen päivämäärä vaihtelee vuosittain.

Vielä vuosikymmen sitten rottinkikalusteet pölyttyivät kirpputorien nurkissa, kun kaikki halusivat yhtä aikaa eroon noista vanhoista, kellertävistä huonekaluista.

Parolan Rottingin yrittäjä Anitta Herranen muistaa tuon ajan. Muovirottinkia ostettiin jokaiseen kotiin, ja luonnollisen rottingin myynti laski. Hattulalaisessa perheyrityksessä jouduttiin miettimään, mitä yritykselle pitäisi tehdä.

Muutamia vuosia sitten muuttui ääni kellossa.

– Yllätyin itsekin, olin melkein kyllästynyt näihin meidän vanhoihin malleihin, ja niitä ruvettiin kyselemään. Blogien ja sisustussuunnittelijoiden kautta aloin huomata nelisen vuotta sitten, että nämä meidän mallit alkavat olemaan huipputrendikkäitä.

Klassikkomallit alkoivat taas tehdä kauppansa, ja kirpputoreilta ja netistä vanhat kalusteet viedään nyt nopeasti uusiin koteihin.

– Nuorisokin on löytänyt nämä. He hakevat kirpputoreilta meidän malleja ja kyselevät Instagramissa, että onko tämä meidän valmistama, kertoo Herranen, jonka isä on aikoinaan suunnitellut Parolan Rottingin klassikkotuotteet.

Aluksi perheyritys valmisti kalusteita pajalla Hattulassa. Vuonna 1986 Indonesiassa, mistä suurin osa maailman rottingin raaka-aineesta kasvaa sademetsissä, päätettiin, ettei raaka-ainetta enää viedä ulkomaille. Niinpä Parolan Rottingin mallit tehdään nykyään käsityönä Indonesiassa.

Osa suurempaa viherbuumia

Lahtelaisessa verhoomossa verhoilija Saida Blomberg korjaa wieniläistuolin istuinosaa. Rottinkipunoksen korjaaminen saattaa viedä jopa viikon. Siksi harva, isotöinen rottinkituoli päätyy entisöitäväksi.

– Usein ne ovat tärkeitä, perintöhuonekaluja, joita halutaan pitää suvussa. Niistä saa kestäviä, mutta se on työlästä ja maksaa aina jotakin. Minä kunnioitan vanhoja huonekaluja – ilmastosyistäkin – ja haluan niitä kunnostaa, Blomberg sanoo.

Parolan Rottingin Herranen uskoo, että rottinkibuumissa on osittain kyse vastuullisuudenkin lisääntymisestä; ihmiset kiinnittävät huomiota myös huonekalujen ekologisuuteen. Yrittäjä itse käy kerran vuodessa Indonesiassa tarkistamassa, että rottingit tehdään myös eettisesti.

– Luonnon materiaalit kiinnostavat. Ne ovat kierrätettäviä ja ekologisia, kun ne käsityönä tehdään ja korjataan.

– Sanonta, että jokin "on kuin uusi" ei enää päde, sillä vanhat ovat usein parempia, puurungoiltaan ja verhoiluiltaankin. Jos jokin on kestänyt 50 vuotta, niin siinä on meillä tekemistä, että päästään samaan, tuumaa entisöijä Saida Blomberg.

Näin huollat rottinkikalusteet

1. Huolehdi ilmankosteudesta

– Rottinki on palmukasveihin kuuluiva heinäkasvi, joka kasvaa vapaana. Se tarvitsee aina kiipijäpuun, jota vasten se kasvaa. Se kerätään käsin ja sen jälkeen kuivataan, kertoo Parolan Rottingin Herranen.

Suomalaiskodit ovat rottingille vaikea ympäristö: meillä on kuivaa ja kylmää. Yhä useammassa kodissa on myös koneellinen ilmanvaihto, joka kuivattaa. Verhoilija Saida Blomberg suosittaakin pientä ilmankostutinta sellaiseen tilaan, jossa säilytetään rottinkisia huonekaluja.

– Suihkutella voi, mutta ei kokonaan kastella. Kannattaa myös katsoa, etteivät ne ole aivan pattereissa tai muissa lämmönlähteissä kiinni, sanoo Herranen.

2. Lakka ja maali suojaavat

Lakka ja maali suojaavat rottinkia. Nyt lakkana käytetään puolimattaa, se on trendikästä, sanoo Herranen.

– Osassa näistä huonekaluista on jo valmiiksi vaikkapa lakkapinta. Jos on vanhaa lakkaa, ja siihen laittaa jotakin päälle, voi käydä hassusti, ja lakka voi ruveta kuplimaan, sanoo verhoilija Blomberg.

Ennen pintakäsittelyä huonekalut voi puhdistaa esimerkiksi soodaliuoksella tai hiomalla, mikä kuitenkin on varsin hidasta, sanoo Herranen.

– Nykyään on kalkkimaaleja, niitä löytyy spray-purkkeinakin. Kannattaa kuitenkin kysyä ammattilaiselta, mikä pysyy parhaiten.

Kaikista ekologisin vaihtoehto rottinki olisi ilman minkäänlaisia käsittelyä, huomauttaa Herranen.

3. Korjaa ajoissa

Verhoilija Saida Blomberg neuvoo, että huonekalua ryhtyä korjaamaan heti, jos niihin tulee reikä.

– Ennen kuin pienet sormet tai kotieläimet menevät sitä sorkkimaan. Ne lähtevät helposti siitä ratkeamaan.

Rottinkikorjauksia tehdään käsitöinä, ja korjaaminen voi olla melko tyyristä.

4. Rottinki pärjää ulkonakin, mutta ei auringonpaisteessa

Verhoilija Saida Blomberg ei välttämättä jättäisi hentoisia, vanhoja rottinkituoleja aurinkoon hapettumaan. Auringonvalo saattaa kuivattaa rottinkia ja muuttaa väritystä, sanoo Parolan Rottingin Herranen.

Myös jatkuva sade saattaa jättää jälkensä rottinkiseen kalusteisiin.

– Jos on todella kostea kesä, saattaa tulla pieniä, mustia pilkkuja. Ne kannattaa heti pyyhkiä pesuaineeseen kastetulla rätillä.

5. Sidoksia voi rohkeasti liimata ja naulata

Parolan Rottingista kysytään paljon neuvoja vanhojen, kirpputoreilta löytyneiden rottinkikalusteiden korjaamiseen.

Jotkut sidokset saattavat ajan mittaan löystyä.

– Niitä voi naulata pienillä nauloilla, tai laittaa puuliimaa väliin. Punos on helppo tehdä uudestaan, mutta joitakin liitoksia voi kohentaa vaikkapa nahkanauhalla, sanoo Herranen.

6. Älä heittäydy

Moni on löytänyt trendikkääksi palanneet rottinkikalusteensa mummolan vintiltä. Rottinki kestää aikaa, jos sitä kohtelee hyvin.

– Tämä ei ole ihan yhtä tukeva kuin puukaluste. Liitoskohdat joustavat aina vähän, sanoo Herranen.

– Me suosittelemme, ettei näille ihan heittäydytä samalla tavalla kuin vaikkapa sohvalle. Laskeudutaan sillä tavalla vähän rauhallisemmin. Sitten ne kestävät kyllä, todella kauan.

Parikymppisenä käydessään läpi sukupuolenkorjausprosessia Miiko Toiviainen, 30, yllättyi. Häneen alettiin suhtautua eri tavalla niiden kuukausien aikana, kun hänestä tuli mies myös muun maailman silmissä.

Hän koki muuttuvansa hauskemmaksi vieraampien ihmisten mielestä.

– Yhtäkkiä jutuilleni naurettiin enemmän ja minua keskeytettiin vähemmän. Koin, että minusta tuli uskottavampi.

Kotiin käveleminen illalla yksin pimeässä ei pelottanut, koska seksuaalisen väkivallan uhka poistui. Seksuaalinen häirintä loppui ja Toiviainen huomasi, että esimerkiksi junassa kukaan ei tule liian lähelle kylkeen kyhnäämään.

– Huomasin saavani enemmän tilaa ympärilleni.

Osittain ihmisten suhtautumisen muuttumiseen saattoi vaikuttaa Toiviaisen lisääntynyt itseluottamus. Kun hän oli mies myös muiden silmissä, hän ikään kuin vapautui. Hän kantoi itsensä eri tavalla ja oli vihdoin kotona oman nahkansa sisällä.

Kaikki muutokset eivät olleet tervetulleita. Miiko Toiviainen hämmästyi sitä, kuinka suuri ero miehen ja naisen sosiaalisessa asemassa yhteiskunnassa on edelleen.

Hän huomasi joutuvansa vedetyksi mukaan miesten välisiin keskusteluihin, joissa kommentoitiin naisia karusti. Aiemmin Toiviainen ei ollut joutunut kuulemaan tällaisiä juttuja.

– Jouduin yhtäkkiä kuuntelemaan alentavia kommentteja naisista. Prosessi teki minusta nopeasti feministin. Ihmisten välillä todellakin on sukupuolen sanelemaa eriarvoisuutta.

Transsukupuolisuus näyttäytyi megasynkkänä

Pietarsaaressa kasvanut Miiko Toiviainen ei lapsena juuri ajatellut sukupuoltaan. Kouluun mennessä sukupuoliroolit rysähtivät niskaan. Hän yritti hyväksyä sen, että oli muiden silmissä tyttö. Se ahdisti ja masensi.

Siihen aikaan transsukupuolisuudesta annettiin mediassa ja populaarikulttuurissa yksipuolinen kuva.

– Tuntui, että telkkarissa ja leffoissa transihminen aina raiskattiin, hakattiin tai tapettiin. Näytti siltä, että transsukupuoliselle käy aina huonosti.

Onneksi Toiviainen sai läheisiltään tukea. Hän huomasi, että on mahdollista olla onnellinen, saada rakkautta ja tulla hyväksytyksi.

Kaapista ulos

Tähänastisen elämän vaikein hetki on ollut se, kun Toiviainen kertoi transsukupuolisuudestaan vanhemmilleen. Hän oli läheinen isänsä ja äitinsä kanssa, mutta pelkäsi, että asian ääneen sanominen muuttaisi kaiken.

– Oli riski, että kun sanon sen ääneen, jotakin menee rikki.

Tilanne oli niin ahdistava, että Toiviainen itki hädissään. Vanhemmat olivat huolissaan. He luulivat, että hän aikoo kertoa olevansa vakavasti sairas.

– Kun vihdoin sanoin mistä on kyse, he rentoutuivat. He sanoivat olevansa iloisia siitä, että olen löytänyt itseni.

Nykyään transihmisiä on maailmalla jo totuttu näkemään teatterin näyttämöllä, malleina ja juristeina.

Suomessa eletään vasta murrosvaihetta. Transsukupuolisuudesta annetaan meillä Toiviaisen mielestä edelleen melko yksipuolinen kuva. Asiaa hämmästellään ja transtausta määrittää ihmistä liikaa.

– Jos olet transihminen, se on ikäänkuin kattona kaiken yllä mitä teet.

Tilanne on samankaltainen kuin homoyhteisöllä muutama vuosikymmen sitten. Nykyään seksuaalisuuden monimuotoisuus alkaa olla arkinen asia.

– Ei kukaan enää haastattele julkisuuden henkilöä siitä, millaista on olla homo.

Könsikäsroolien perinne teatterissa murtuu

Teatteri on jatkuvassa muutoksen tilassa, mutta nyt eletään Miiko Toiviaisen mielestä erityisen mielenkiintoista ajanjaksoa. Vanhat sukupuoliroolit hajoavat.

Teatterissa on perinteisesti leikitelty sukupuolirooleilla: miehet ovat esittäneet naisia ja päinvastoin. Tällainen leikittely on eri asia. Toiviaisen mukaan alalle tulee nyt koko ajan uusia tekijöitä, jotka haluavat teoksissaan nostaa esille uudenlaiset sukupuoliroolit.

– Miehen ja naisen rooleja kyseenalaistetaan, niitä laajennetaan ja murretaan.

Myös muunsukupuolisuus alkaa näkyä näyttämöllä. Mutta roolien murtuminen vie aikansa.

Opiskellessaan Lahdessa ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla Miiko Toiviaiselle kävi pian selväksi, että hänen on lähdettävä sukupuolenkorjausprosessiin. Musikaalimaailma oli tiukasti kaksijakoinen.

– Oli pakko valita laulatko miesten vai naisten lauluja. Tai osallistutko miesten vai naisten tanssitunneille.

Menetänkö ääneni?

Sukupuolenkorjausprosessiin lähteminen arvelutti Miiko Toiviaista, koska hän pelkäsi menettävänsä äänensä. Näyttelijä halusi jatkossakin laulaa.

Hän alkoi etsiä tietoa siitä, miten äänelle käy, kun sukupuolta lähdetään korjaamaan. Lääkäreiltä ei saanut vastausta ja hän turvautui nettikeskustelujen tarjoamaan vertaistukeen. Tulos ei ollut rohkaiseva. Jotkut kirjoittivat menettäneensä laulutaitonsa.

– Moni prosessin läpi käynyt kundi kertoi, että kyky laulaa katosi. Tekniikka muuttui ja nuotissa pysyminen oli mahdotonta.

Toiviainen lykkäsi päätöstä. Hyvin pian hän huomasi, että oli mahdotonta jatkaa elämää näin.

– Tuskin olisin elossa, jos en olisi lopulta lähtenyt korjausprosessiin. Ahdistus oli niin suuri.

Ääni muuttui. Toiviainen lauloi sinnikkäästi. Hyvän laulunopettajan johdolla hän vähitellen löysi tekniikan ja tekee jälleen musikaaleja.

Miehenä ystävällisyys tulkitaan helposti flirtiksi

Alussa, kun miehen sosiaalinen rooli oli Toiviaiselle uusi, häntä tulkittiin usein väärin. Oli vaikeaa olla vieraammille ihmisille sydämellinen ja kohtelias ilman, että syntyi väärinkäsityksiä.

– Käytökseni luettiin aiempaa herkemmin flirttailuksi.

Hän opetteli navigoimaan tilanteissa niin, että ystävällisyyttä ei tulkittu väärin.

Näköala sekä naisen että miehen todellisuuteen on tehnyt Toiviaisen tietoisemmaksi sukupuolitetusta kielenkäytöstä. Hän välttää tytöttelyä tai pojittelua.

Teatteri on maailman tärkeintä – ja samalla perseilyä

Miiko Toiviainen haki teatterikorkeakouluun vuonna 2012, vasta korjausprosessin jälkeen. Hän ei halunnut transtaustan vaikuttavan kouluun pääsemiseen. Toiviainen ei myöskään kertonut valitsijaraadille transhistoriastaan.

– Jos olisin kertonut, olisin saattanut itse ajatella sen vaikuttaneen raadin päätökseen.

Teatterikorkeakoulussa vallitsi Toiviaisen mukaan riemukas me–henki. Toisten onnistumisista osattiin riemuita. Ohjenuoraksi mieleen on jäänyt lehtori Jukka Ruotsalaisen toteamus, että teatteri voi olla tärkeintä maailmassa, ja samaan aikaan ei yhtään vakavaa.

– Se on aikuisten leikkiä, perseilyä, naurahtaa Toiviainen.

Yksi Toiviaisen unelmista on ollut asua Lontoossa. Hän matkusti sinne jatkaakseen musiikkiteatterinopintojaan Mountview Academy of Theatre Arts -korkeakoulussa. Lontoossa aukesi uusi maailma.

– Transihmisiä on paljon Iso-Britanniassa, myös näyttelijöitä. Siellä on kasvettu yli asian hämmästelemisestä.

Seuraava pysäkki on New York

Viime vuonna Vuoden nuoreksi lausujaksi valittu Toiviainen esittää Kepeä elämäni -monologia, joka kertoo transsukupuolisuudesta. Eri puolilla Suomea nähdyllä esityksellä hän haluaa kertoa, että transsukupuolisuus ei ole pelkästään synkkää ja ahdistavaa.

– Itse olen onnellisempi kuin koskaan.

Riikka Oksasen ohjaama monologi nähdään lokakuussa Hämeenlinnassa. Marraskuussa on useampi näytös Helsingissä Teatteri Takomossa.

Isoista unelmista on toteutunut sekin, että Miiko Toiviainen on päässyt improvisaatioteatteri Stella Polariksen esiintyjäkaartiin.

Transtaustasta on ollut etua uran luomisessa etenkin ulkomailla. Se on avannut ovia koe-esiintymisiin Lontoon lisäksi New Yorkissa.

Toiviainen viihtyy nykyisessä kotikaupungissaan Helsingissä, mutta tähtäimessä on viettää vuosi tai kaksi valtameren takana.

– Kuolinvuoteella kaduttaa varmasti, jos en ole jossain vaiheessa elämääni asunut New Yorkissa.

Mies, joka ei halua vaikuttaa uhkaavalta

Miiko Toiviainen joutuu nykyään harvemmin vedetyksi mukaan miesten keskeisiin keskusteluihin, joissa halvennetaan naisia. Aika on muuttunut, ja hän on vuosien kuluessa saanut lisää itsevarmuutta.

– Osaan sanoa, että tuollainen puhe ei ole kovin freesiä.

Oman kokemuksensa kautta Toiviainen ymmärtää, miksi nainen saattaa kokea olonsa turvattomammaksi kuin mies. Hän haluaa kaikin keinoin välttää vaikuttamasta uhkaavalta. Poistuessaan linja-autosta pimeällä yhtäaikaa jonkun naiseksi olettamansa kanssa, hän joko kiirehtii heti ohitse tai jättäytyy reilusti jälkeen.

– En halua kenenkään joutuvan hetkeäkään miettimään, että ei kai tuo mies seuraa minua.

Suomen poliisin aseenkäyttö nousee lähes poikkeuksetta aina otsikoihin. Viimeaikojen puhuttavin tapaus on Porvoon ampumatapaus, jossa kahden ruotsalaismiehen epäillään ampuneen poliisia. Heitä epäillään muun muassa murhan yrityksistä.

Kun poliisi puristaa aseen liipaisinta, asiasta tehdään vähintään esiselvitys, jopa esitutkinta. Sen tarkoituksena on varmistaa ampumisen kohteeksi joutuneen henkilön sekä poliisin oikeusturva ja toisaalta tehdä poliisin työstä läpinäkyvää.

– Poliisin kannalta on iloinen asia, että kaikki tapaukset ovat menneet säädösten mukaisesti, sanoo poliisitarkastaja Ari Alanen Poliisihallituksesta.

Arsenaali vahvistuu

Poliisia kohtaan aseita käytetään yhä useammin. Tapausten määrä on ollut tasaisessa kasvussa jo useita vuosia. Rikolliset ovat myös raskaasti aseistatutuneita, kuten hiljattain United Brotherhood -järjestöön tehdyt ratsiat paljastavat.

Sen vuoksi myös poliisin voimankäyttöä säätelevää poliisilakia on jouduttu rukkaamaan. Yksi esimerkki tästä on poliisin aseistusta koskeva asetus. Aiemmin laki kielsi poliisilta sarjatuliaseiden käytön.

Vuonna 2015 voimaan astuneessa muutoksessa lakitekstiin tuli termi konepistooli. Laki ei siis enää määrittele, saako ase olla kertatuli- tai sarjatuliase. Poliisitarkastaja Alanen kuitenkin sanoo, että muutos on täysin teoreettinen. Hänen mukaansa on äärimmäisen epätodennäköistä, että poliisi tulisi koskaan ampumaan sarjatulta.

Yksi syy siihen on se, että sarjatulella ammuttaessa aseen piippu nousee rekyylin voimasta, jolloin laukaukset eivät osu siihen mihin ampuja tähtää. Koska poliisin aseenkäytön tarkoituksena on oltava aina turvallisuudesta huolehtiminen, on laukausten oltava harkittuja ja tarkkoja.

– Poliisi ei ammu surmatakseen, vaan pysäyttääkseen. Ampuma-aseen käyttö on äärimmäinen voimakeino, johon poliisi saa turvautua vain, jos muu ei auta, poliisitarkastaja Alanen painottaa.

Konepistooli on poliisien niin kutsuttu tukiase. Termillä tarkoitetaan asetta, joka on kaliiperiltaan pistoolia isompi tai on muuten tulivoimaisempi. Tukiaseena oli vuosia saksalaisen Heckler & Kochin valmistama konepistooli. Niitä ollaan vähitellen korvaamassa tsekkiläisellä CZ:n konepistoolilla.

Poliisi ei kerro, voiko uusilla konepistooleilla ampua sarjatulta. Poliisin mukaan aseiden uusiminen ei myöskään liity lakimuutokseen.

– Vanhojen tukiaseiden hankintasopimus päättyi, ja koska aseita hankintaan niin paljon, ne piti kilpailuttaa, poliisitarkastaja Alanen sanoo.

Harhaluuloja ja väärää tietoa

Poliisin aseistukseen liittyy paljon harhaluuloja ja jopa väärää tietoa. Virheellisiä näkemyksiä poliisin aseistuksesta liikkuu myös tiedotusvälineissa. Esimerkiksi Turun puukotusiskun yhteydessä uutisoitiin poliisin partioivan Turun torilla rynnäkkökiväärein aseistautuneena. Poliisilla ei kuitenkaan ole rynnäkkökivääreitä.

Poliisin aseistus on erittäin tiukasti määrätty laissa. Sen mukaan poliisin aseistukseen kuuluu virkapistooli, sekä "poliisitoimintaa tukeviksi aseiksi" muun muassa kivääri tai haulikko. Haulikoita käytetään esimerkiksi kolarissa loukkaantuneiden hirvien lopettamiseen.

Vääriä käsityksiä syntyy helposti, sillä poliisi ei kerro julkisesti aseistaan tai niiden suorituskyvystä. Tarkat tiedot ovat julkisuuslain nojalla salassapidettäviä.

– Emme tahdo, että vastapuoli saa liian tarkkaa tietoa aseistamme. Esimerkiksi rynnäkkökivääreitä poliisilla ei ole, vaan ne ovat sotaväen aseita. Keskeinen ero armeijan ja poliisin aseenkäytössä on se, että armeija ampuu tuhotakseen ja poliisi pysäyttääkseen, Alanen painottaa.

Liipaisimen puristamiseen liittyy suuri vastuu

Poliisit koulutetaan perusteellisesti aseiden käyttöön. Poliiseilla on myös velvollisuus harjoitella ampumista säännöllisesti ja harjoittelulle on asetettu vähimmäismäärät. Esimerkiksi Hämeen poliisilaitoksella ampumista harjoitellaan enemmän kuin edellytetään.

Koulutusta myös kehitetään jatkuvasti. Poliisin omin termein voimankäyttö "suhteutetaan toimintaympäristön mukaan". Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että poliisin on kouluttauduttava siihen, että rikollisten otteet kovenevat.

– Olemme kehittäneet voimankäyttökoulutustamme, aseistustamme ja muuta välineistöä. Yksi esimerkki tästä on käyttöömme tulleet Hevi-panssariautot, sanoo Hämeen poliisilaitoksen voimankäyttökoulutuksesta vastaava komisario Ari Turunen.

Yhteiskuntarauhaa ja työturvallisuutta

Poliisin aseen käytön lähtökohta on siis turvallisuuden takaaminen. Asialla on myös toinen puoli, ja se on poliisien työturvallisuus.

Valtio on työnantajana velvollinen huolehtimaan siitä, että poliiseilla on sellainen varustus, jonka avulla työ kovenevassa maailmassa on mahdollisimman turvallista.

– Joudumme miettimään, millaisia suojavälineitä työntekijämme tarvitsevat, kun huomioidaan tämän päivän maailma ja minkälaisia välineitä ja varusteita meidän vastapuolella on, kertoo poliisitarkastaja Ari Alanen Poliisihallituksesta

– Meidän on myös mietittävä, millaisilla voimankäyttövälineillä pystymme pysäyttämään sellaisen teon, joka on meidän velvollisuutemme pysäyttää, Alanen jatkaa.

Juttua muokattu 16.9.2019 klo 10:02. Korjattu kuvatekstissä tieto aseen kaliiperista.

Korkeakouluopiskelijat ovat aloittaneet opintonsa, ja moni opiskelija on hypännyt uuteen lukuvuoteen suoraan kesätöistä. Osa opiskelijoista palaa takaisin opintojen pariin uupuneena, sanoo Lahden ammattikorkeakoulun opintopsykologi Annika Brandt.

– Jos kevät on ollut kuormittava, on ollut raskaita kursseja ja paljon deadlineja, on uupumusta ja vielä kesätöitä päälle, ei siinä syksyllä opintojen alkaessa olekaan palautunut.

Korkeakouluopiskelijoiden terveyttä kartoitetaan YTHS:n tutkimuksessa neljän vuoden välein, viimeisin on vuodelta 2016. Tuolloin lähes joka viides vastaaja koki hukkuvansa opiskelun työmäärään, joka kolmas taas koki kovaa stressiä.

Opiskelijoiden jaksamista sivuttiin myös kesällä, kun Suomen ylioppilaskuntien liitto julkaisi kannanoton, jossa nostettiin esiin mahdollisuus opiskelijoiden palkalliseen kesälomaan. Keskustelu ryöpsähti, ja opiskelijoita nimitettiin Twitterissä esimerkiksi syöttöporsaiksi.

Kovin moni opiskelija ei kesälomaa pidä, sanoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n neuvontapsykologi Marja Valtari.

– Monet opiskelijat ajattelevat, että näin kuuluu toimia; kun ei opiskella, tehdään töitä. Moni ei osaa ajatella, että he tarvitsevat lomaa, ja heillekin se loma kuuluisi.

Tarvitsevatko opiskelijat enemmän lepoa? Mistä rahat lepäämiseen? Mitkä asiat opiskelijoita uuvuttavat? Kysyimme opiskelijoilta, Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijajärjestö LAMKOn edustajilta.

Voit keskustella aiheesta tämän jutun lopussa.

"Meilläkin on oikeus lepoon"

Laura Hahl, tradenomiopiskelija. Opiskellut aiemmin lähihoitajaksi, työskennellyt hoitoalalla. Kesätöissä kotihoidossa, kesälomaa kaksi viikkoa.

Joka kolmannella ammattikorkeakouluopiskelijalla on mielenterveyden kanssa ongelmaa. Yhteiskunta ajaa meidät ylisuorittamaan, on pakko käydä töissä koulun ohella. Jokainen tarvitsee lepoa, mutta opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä, jonka oletetaan elävän velaksi ja käyvän vielä töissä lomalla, muuten on laiskimus. Se on yhteiskunnan paineet ja aikataulut, jotka sen väsymyksen luo.

Kun valmistut ja haet työpaikkaa, kaikkialla lukee, että pitäisi olla 2–5 vuoden kokemus. Opiskelijoilta odotetaan, että se työkokemus kerrytetään samalla kun opiskellaan täyspäiväisesti.

SYL:in kannanotto kesälomista otettiin voimakkaaseen riepotteluun. Se päällimmäinen pointti katosi: opiskelijoillekin pitäisi mahdollistaa lepo. Palkallista kesälomaa tarjottiin vain yhtenä vaihtoehtona. Olisi pitänyt keskittyä siihen, että meilläkin on oikeus lepoon ja riittäviin mielenterveyspalveluihin.

Asun avopuolison kanssa, ja jos haluan pitää oman itsenäisyyden, on pakko käydä töissä, sillä asumistuki maksetaan ruokakunnittain. Elän Kelan mielestä 250 eurolla kuukaudessa, laina siihen päälle.

Minulla oli suunnitelma pitää kaksi viikkoa lomaa, mutta tosiasia on se, että niille viikoille tuli paljon asioita, joita piti hoitaa. Kesällä on tullut mietittyä opinnäytetyöaihetta ja pohdittua, miten ehtii kaikki viimeiset kurssit hoitaa. Ihan hyvin jaksaa, mutta on pakko yrittää löytää levolle aikaa.

Opiskelijoiden pitäisi saada enemmän matalan kynnyksen palveluita ja niitä pitäisi olla paremmin saatavilla. Ei niin, että on kuukauden jono psykologille. Apua pitäisi saada silloin, kun sitä tarvitsee.

"Nykyisellä tukijärjestelmällä on pakko tehdä töitä"

Marko Kaira, sairaanhoidon opiskelija. Opiskellut aiemmin muusikoksi, työskennellyt logistiikka-alalla. Kesätöissä psykiatrian osastolla, kesälomaa viikko.

Nykyisellä tukijärjestelmällä on pakko tehdä töitä. Tein laskelmia, ja nämä kesätyöt tulivat todella tarpeeseen. Tuki on sen verran pieni, että vaikka nostan lainaa, niin silti ei uskalla olla tekemättä töitä.

Nykypäivänä pitää olla koko ajan saavutettavissa. Samalla kun on lähikursseja, pyörii pari verkkokurssia. Sitten on harjoittelua, missä pitää olla "työntekijänä", ja siinä samalla pitää tehdä töitä, joista saa rahaakin. Kun korkeakoulujen rahoituksesta jatkuvasti leikataan, niin koulut eivät pysty tarjoamaan tarvittavia tukipalveluita.

Kesälomakeskustelussa vanhemmat sukupolvet vertasivat omiin kokemuksiinsa. Täytyy muistaa, kuinka maailma ja opiskelu on muuttunut. Se on intensiivisempää ja kilpailuhenkisempää. Pitää valmistua äkkiä, hyvillä arvosanoilla ja elättää samalla itsensä. Sekin stressaa, että on otettu parikymmenen tuhannen euron opintolaina, eikä ole varmaa työpaikkaa.

Oli miellyttävää päästä hoitotyön maailmaan kesätöissä. Kun pääsi oman alan töihin alalle, missä viihtyy, se antoi taas motivaatiota opiskeluun, vaikka oli raskasta. Hoitoala on markkinoitu hyvin, että aina pääsee töihin. Kesätyöpaikallani oli yt-neuvottelut menossa, ja se rasitti työyhteisöä. Tämäkään ala ei ole 100-prosenttisen varma.

Olisi hienoa, että opiskelijat otettaisiin mukaan sosiaaliturvan uudistukseen ja mietittäisiin, että onko se sitten esimerkiksi perustulo se uusi maali. Mietittäisiin uudestaan sitä mallia, mikä sen sosiaaliturvan opiskelijoillekin tuottaa.

• Lue lisää: Opiskelijajärjestöt: Niukka toimeentulo pakottaa velkaantumaan ja aiheuttaa mielenterveysongelmia

Millä tavalla opiskelijoiden lepo pitäisi sinun mielestäsi turvata? Tulisiko opintotukijärjestelmää muuttaa? Entä oletko itse uupunut opiskelumäärän takia? Voit käydä keskustelua klo 22 asti.

Islaminuskoon kääntynyt suomalaispoika suunnitteli terrori-iskua Lahden MM-hiihtoihin vuonna 2017, kertoo MTV.

17-vuotias Lahden seudulta kotoisin oleva kantasuomalainen nuori haki tukea ajatuksilleen pimeässä verkossa ja keskusteli MTV:n tietojen mukaan nimimerkin kanssa, jonka takana oli Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisia. Poika oli keskusteluissa esittänyt pommilla tai muulla tavalla toteutettavaa iskua Lahteen ja muihin kohteisiin. Nimimerkit kehottivat nuorta tekemään iskun.

Yhdysvaltalaiset ilmoittivat 17-vuotiaan suunnitelmista Suomen suojelupoliisille. Supolta asia siirtyi paikalliselle poliisilaitokselta, josta asia käännettiin keskusrikospoliisille (KRP). Poika otettiin kiinni ja hän on ollut siitä saakka poliisin seurannassa. Tapaus ei edennyt oikeuteen.

Poliisi ei vahvista

Supo ei vahvista eikä kommentoi MTV:n tietoja terroriuhasta. Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Mika Ihaksinen sanoo, että asiaa ei ole tutkittu KRP:ssä.

Myöskään Hämeen poliisilla ei ole tietoa tapauksesta.

– Kisojen aikana poliisille tuli tieto, että eräs Keski-Suomessa asuva, silloin noin 30-vuotias mieshenkilö aikoi tehdä jotakin sabotoidakseen MM-kisojen viestihiihtoja. Mies otettiin kiinni 2. maaliskuuta 2017 aamulla, ja hän oli päivän poliisiasemalla kuulusteluissa ja kertoi, että on pahoittanut mielensä norjalaisen hiihtäjän tekemisistä sunnuntain kisoissa, sanoo rikosylikomisario Martti Hirvonen Hämeen poliisista. Tapaus ei edennyt oikeuteen saakka. Hirvonen oli mukana MM-kisojen turvallisuusorganisaatiossa.

MM-hiihdot järjestettiin Lahdessa helmi-maaliskuussa vuonna 2017.

Lisätty 18.9.2019 klo 14:40 tieto Hämeen poliisilta. Muutettu otsikkoa 18.9.2019 klo 16:20.

Lahdessa testataan ainutlaatuista päästökauppasovellusta, joka palkitsee käyttäjänsä ympäristöystävällisemmistä liikkumisvalinnoista.

CitiCAP-kännykkäsovellus laskee käyttäjälle henkilökohtaisen viikoittaisen päästöbudjetin ja kannustaa liikkumaan entistä vähemmillä päästöillä.

Sovellus tunnistaa, millä kulkuvälineellä kaupunkilainen on liikenteessä. Viikkotavoitteen alittamiseen kannustetaan tulevaisuudessa myös palkitsemalla. Sovelluksessa voi tienata virtuaalieuroja, joilla voi tulevaisuudessa hankkia esimerkiksi uimahallilippuja tai muita palveluita. Vielä kaupunki ei kuitenkaan vaihda virtuaalivaluuttaa palveluiksi.

– Riittää, että käyttäjällä on puhelin mukana ja GPS-yhteys päällä. Kiihtyvyysanturit tunnistavat, millä kulkuneuvolla käyttäjä liikkuu, sanoo apulaisprofessori Ville Uusitalo Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta. Yliopisto on ollut mukana kehittämässä järjestelmää.

Sovellus koko kansan käyttöön syksyn aikana

Lahti on tiettävästi maailman ensimmäinen kaupunki, joka alkaa kannustaa asukkaitaan henkilökohtaiseen päästökauppaan.

Pieni joukko Lahden kaupungin työntekijöitä ja Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoita on jo testannut sovellusta. Apulaisprofessori Ville Uusitalolla appi on ollut käytössä puolisen vuotta.

– Välillä tavoitteeni on ylittynyt ja välillä alittunut. Arkena liikun paljon junalla ja pyöräilen, mutta ongelmana ovat viikonloppuautoiluni. Sovelluksen käytön aikana olen alkanut miettiä, miten lisään kimppakyytejä ja miten useita asioita voi hoitaa yhdellä autoreissulla.

Nyt testaajia kaivataan lisää. Lahtelaiset voivat ladata sovellusta Android-puhelimiinsa tällä viikolla. Testivaiheessa CitCAP-mobiiliappi toimii toistaiseksi vain Android-puhelimissa. Syksyn aikana mukaan tulevat myös muut vaihtoehdot.

Viikkobudjetti: päästöjä noin 90 kilometrin autoilun verran

Jokainen päästökauppaan osallistuja saa viikoittaisen 17 hiilidioksidiekvivalenttikilon päästökiintiön. Määrä vastaa noin 90 kilometrin bensiiniautoilusta viikossa syntyvää kuormaa.

– Suurimmat päästöt syntyvät henkilöautoilusta. Sovellus ottaa kuitenkin huomioon, jos autossa on muitakin kuin kuljettaja tai jos matka ajetaan sähkö- tai kaasuautolla. Nämä tiedot käyttäjä lisää itse.

Alle 15-vuotiaat lapset, käyttäjän asumisetäisyys keskustasta ja terveydentila voivat tuoda lisää päästöoikeuksia viikkotavoitteeseen.

– Jokaisen elämäntilanteesta riippuen pyritään antamaan vähän lisäoikeuksia, jotta ei rangaista ketään omasta lähtötilanteesta, kertoo LUT-yliopiston tutkijatohtori ja LUT:in projektipäällikkö CitiCAP-hankkeessa Anna Kuokkanen.

Sovellusta varten on kerätty paljon tutkimustietoa, jonka perusteella viikkobudjetti on määritelty. Liikkumiseen on sisällytetty kasvihuonepäästöt, jotka syntyvät esimerkiksi polttoaineen palamisesta, polttoaineen tai sähkön tuottamisesta sekä ajoneuvojen valmistamisesta.

Keskiverto lahtelainen liikkuu 40 kilometriä päivittäin

Sovellusta varten on kerätty tietoa lahtelaisten liikkumisesta. Keskiverto lahtelainen liikkuu noin 40 kilometriä päivässä. Valtaosa kilometreistä kertyy autoilusta, joka synnyttää myös suurimman osan kasvihuonepäästöistä.

– Lahdella on liikenteessä hiilineutraalisuustavoitteet. Tavoitteena on, että hiilijalanjälki pienenee, sanoo projektipäällikkö Anna Kuokkanen LUT-yliopistosta.

Lue lisää: Lahdesta Euroopan ympäristöpääkaupunki vuodelle 2021 – sai tittelin ensimmäisenä suomalaiskaupunkina

klo 9.43: tarkennettu Anna Kuokkasen titteliä.

Lahden museot etsivät kokoelmakummeja, joiden halutaan rahoittavan taideteosten konservointia. Tuki aiotaan käyttää arvokkaan Viipuri-kokoelman kunnostamiseen. Kokoelman helmiä ovat muun muassa Ilja Repinin, Ferdinand von Wrightin, Albert Edelfeltin ja Akseli Gallen-Kallelan teokset.

Konservointihankkeen kautta valmistaudutaan Taide-, juliste- ja muotoilumuseo LAD:n avautumiseen. Uuden museon on tarkoitus avautua vuonna 2021 vanhan mallasjuomatehtaan tiloihin.

Vaihtuvien näyttelyiden ohella museoon pystytetään pidempikestoinen näyttely, johon valikoidaan kuvataidetta, julisteita ja huonekaluja.

Teosten konservointi vaatii useiden ammattilaisten pitkäaikaista työpanosta, minkä vuoksi Lahden museot tarvitsevat ulkopuolisista rahoitusta yrityksiltä. Viipuri-kokoelma evakuoitiin Viipurin taidemuseosta Lahteen vuonna 1939 sodan jaloista. Se muodostaa pohjan Lahden taidemuseon kokoelmille.

Kokoelma on Viipuri-säätiön omistuksessa.

Teoksen konservointi maksaa tuhat euroa

Kummiyritykset saavat tuen vastineeksi kummipaketin, joka sisältää muun muassa mahdollisuuden järjestää oma tilaisuus LAD:ssa. Tukijoiden nimet tulevat näkyville museoon.

Isojen yritysten lisäksi kummeiksi halutaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikä näkyy kummipaketin hinnoittelussa.

– Kummipaketin hinta on kaikille sama: tuhat euroa. Se vastaa keskimäärin yhden taideteoksen konservointikustannuksia, museoamanuenssi Liisa Mäkitalo kertoo.

Yrityksiä houkutellaan mukaan rahoittajiksi kokoelmakummitilaisuudessa Lahdessa 26. syyskuuta.