Lahtelaisessa Kainiemien perheessä arki on palannut pikku hiljaa uomiinsa. Valtaosa koulukirjoista on viety takaisin kouluun. Pitkästä etäkouluajasta kertoo yhteen huoneeseen pystytetty maja, jossa perheen nelosluokkalaisen on ollut mukava tehdä koulutehtäviä.

Perheen äiti Noora Kainiemi kuvaa etäkouluaikaa tunteiden vuoristoradaksi. Lapset ovat tarvinneet kotona paljon tukea tarkkaavaisuusongelmien vuoksi. Opettajat ovat antaneet perheen lapsille lukujärjestyksen ja tehtävät, mutta vanhemman vastuulle jäi kertoa lapsille, mitä pitää tehdä ja milloin.

– Onni onnettomuudessa on se, että olin kotona lomautettuna. En tiedä oltaisiinko opiskelussa onnistuttu hyvin, koska niin paljon ohjausta tarvittiin.

Etäkoulu on tuonut monissa perheissä lapsen koulunkäynnin näkyvämmäksi. Perheissä lapset eivät olekaan ainoita, jotka ovat oppineet jotain uutta – myös vanhemmat ovat saaneet uusia oivalluksia omista lapsistaan ja koulunkäynnistä.

Etäkoulu näytti, millainen oma lapsi on opiskelijana

Kainiemen perheessä etäkoulu on tarkoittanut tiivistä yhdessäoloa. Noora Kainiemi on tehnyt lastensa kanssa tavallisten läksyjen lisäksi annettuja ulkotehtäviä, vaikka lapset olisivat selvinneet niistä ilman äitiäkin.

– Vaikka olen välillä ennenkin ollut enemmän kotona, huomasin, että lapset tykkäävät tilanteesta. Välit ovat lämpimämmät kun olemme yhdessä.

Myös Ylelle kokemuksistaan kertonut äiti muistelee etäkoulua hienona perheen yhteisenä aikana.

Lapsen into ja riemu kun sai tehdä rauhassa. Joka aamuiset happihyppelyt (open ohje) muuttuivat tosi nopeasti ihaniksi retkiksi lähimetsiin ja joelle. Opimme nauttimaan toistemme seurasta, ja lapsi sai kaipaamaansa aikaa. Ainut mistä emme suoriutuneet oli silkkipaperiaskartelu. Siihen piti ottaa tauko koko porukalle.

Suomen vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes uskoo, että vanhemmat ovat saaneet nyt tutustua lapsiinsa paremmin myös opiskelijana ja osana luokkaa. Monelle voi olla tullut yllätyksenä, miten oma lapsi toimii luokan yhteisissä videokokouksissa.

Vanhempainliitto kysyi etäkoulun aikana vanhemmilta, mitä perheille kuuluu. Kyselyn perusteella vanhemmat ovat tulleet tietoisemmiksi lastensa opintoihin liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista. Samalla monen vanhemman ymmärrys koulun vaativuudesta kasvoi. Etäkoulun jälkeen useat vanhemmat tietävät aikaisempaa paremmin, mitä koulussa opetetaan ja miten.

Monissa perheissä lapsi on ottanut paljon vastuuta koulunkäynnistään. Kainiemi oppi, että lopullinen vastuu koululaisten oppimisesta on kuitenkin vanhemmilla ja opettajilla.

– Huomasin, että jos lapsi sanoo itsenäisesti tekevänsä tehtävät, ei siihen pidä liikaa luottaa. Täytyy pitää huolta siitä, että ne tulevat tehdyksi.

Etäkoulu toi opettajan työn näkyvämmäksi

Viidesluokkalaisia opettava Aino-Kaisa Auvisen mielestä näyttää siltä, että etäkoulu on kaventanut vanhempien ja opettajien välistä kuilua, kun vanhemmat ovat päässeet aikaisempaa paremmin näkemään lastensa opetusta.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Siimes kertoo, että vanhemmat ovat pystyneet seuraamaan lastensa koulunkäyntiä uudesta näkökulmasta.

– Veikkaan, että monille vanhemmille oli ahaa-elämys, miten opettaja kohtaa oppilaita opetuksessa.

Monelle vanhemmille saattoi tulla yllätyksenä opettajan tekemän työn määrä. Siimes kuitenkin muistuttaa, että valitettavasti monilla lapsilla ja vanhemmilla oli etäkoulun aikana vaikeuksia saada yhteyttä opettajaan. Joissakin tapauksissa opetus jäi vain lapselle lähetetyksi tehtävälistaksi.

Eräs erityislapsen äiti kertoi etäkoulukokemuksistaan Ylelle näin:

Olen aina antanut arvoni opettajille ja avustajille erityislapsen apuna. Mutta nyt se vasta korostui potenssiin miljoona. Teet itse vuorotyötä ja pitkää päivää ja siinä ohessa yrität auttaa tehostetuntuen lasta , joka ei ole oikeutettu lähiopetukseen. Kaikki työltä jäävä vapaa-aika meni tehtävien ohjaukseen. Alkuun etenkin tuli pelkkiä tehtäviä. Tehtävät aikaa vieviä: suunnittele ja valmista ruoka alkupaloineen ja jälkiruokineen , ompele kasvomaski jne... Erityislapsi tarvitsee kaikkeen avun ja toiminnanohjauksen . Iso kiitos opeille ja avustajille ja erotyisopeille. Ootte mahtavia!

Etäkouluaikana opettajan rooli on ollut tärkeä. Opettaja Auvinen huomasi, että opettajilla on mahdollisuus auttaa läksyjen avulla jopa kodin arkea. Hän antoi oppilailleen arjenhallintatehtäviä, joiden takia oppilaat esimerkiksi tekivät kotonaan lettutaikinaa, auttoivat auton renkaiden vaihdossa tai siivosivat eteisen.

Mokat ovat lahja lapselle

Kun kaksi todella epäjärjestelmällistä ja hajamielistä (minä ja poika) laitetaan huolehtimaan oppimisesta, tehtävistä ja päivän muista askareista, niin eihän se hyvä asia ollut. Tehtäviä unohtui ja yksi pakollinen etätunti jäi väliin, koska lapsi ei muista ja äiti ei muista muistuttaa. Jotenkin kuitenkin tämä kotikoulu rämmittiin läpi ja poika pääsi tuttujen rutiinien pariin. Onneksi.

Näin kertoi eräs vanhempi Ylelle kokemuksistaan. Etäkoulu toi varmasti monelle perheelle eteen tiukkoja tilanteita, mutta pikku hiljaa niitäkin voi alkaa muistella lämmöllä.

– Välillä ollaan nahisteltu turhista asioista. Sen jälkeen on naurattanut, kun on lähtenyt mukaan lasten väittelyihin, Kainiemi muistelee.

Opettaja Auvinen uskoo, että jälkeenpäin etäkouluhaasteitakin voi katsoa huumorilla. Hän ei pidä mokailuakaan huonona asiana. Auvisen luokassakin etsitään aina välillä opettajan hävittämää kaukosäädintä, koska opettajatkaan eivät ole täydellisiä. Mokat näyttävät lapselle, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen.

– En ajattele kaikkien virheiden elämässä olevan virheitä. Ne ovat vain osa elämää.

Olet tervetullut keskustelemaan aiheesta perjantaihin kello 23:00 saakka.

LUE LISÄÄ AIHEESTA:

Mokasitko etäopetuksen aikana vanhempana tai opitko itse jotain uutta? Kerro kokemuksesi koronaviikoista

Poikkeusaika jakoi vanhemmat: osa nautti kiireettömyydestä, osa uupui lomautusten ja etäkoulun alle – "Yritän vain pitää paletin kasassa"

Kunnat ja Kela tiivistävät yhteistyötään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseksi. Tavoitteena on vähentää toimeentulotuen hakemiseen muodostunutta kahden luukun ongelmaa.

Ongelma syntyi runsaat kolme vuotta sitten, kun toimeentulotuen hakeminen siirtyi kunnilta Kelalle. Asiakkaiden pompottelu luukulta toiselle sekä Kelan ja sosiaalitoimistojen välisen tiedonkulun takkuilu nousivat esiin kuntien sosiaalitoimistolle Ylen tekemässä kyselyssä. Asiakkaat, joiden toimeentulotuki ei riitä elämiseen, joutuvat hakemaan ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea edelleen kunnalta.

Uudeksi keinoksi on kehitetty malli, jossa Kelan työntekijät ja kuntien sosiaalitoimistojen työntekijöillä on yhteiset asiakkaat. Avainasemassa ovat Kelan työntekijät, jotka toimivat yhteyshenkilöinä sosiaalitoimiston ja Kelan välillä.

Toiminnan ydin on se, että Kela ja sosiaalitoimistot voivat käsitellä yhdessä asiakkaan tarvitsemaa tukea. Mahdollista on sekin, että apua tarvitseva asiakas on itse läsnä tilanteessa Kelan ja sosiaalitoimiston edustajien kanssa – jos asiakas antaa siihen suostumuksensa.

– Ideana on, että emme lähetä ihmisiä pois toistemme luota,vaanyhdessä kohtaamme asiakkaan ja teemme suunnitelman hänen asiansa edistämiseksi. Tällainen tapaaminen hoidetaan videopuhelulla Skypen avulla, kuvailee mallia etuuskäsittelypäällikkö Sanna Nyholm Kelasta.

Mallista on jo saatu hyviä kokemuksia.

Vaikea alku vaihtui tyytyväisyyteen

Kelassa luotua toimintamallia on kokeiltu Kymenlaakson maakunnallisessa sosiaali- ja terveysyhtymä Kymsotessa vuoden verran.

Johtava sosiaalityöntekijä Tarja Mäntynen Kymsoten aikuissosiaalityöstä sanoo, että kolmen vuoden takainen alku uudessa toimeentulotuen mallissa ei ollut Kymenlaaksossakaan helppo.

– Kuntien kannalta katsoen tuntui suorastaan,että yhteys Kelaan katkesi kokonaan, sanoo Mäntynen.

Nyt tilanne on toinen. Kymsotella on Kelassa neljä omaa yhteyshenkilöä, joiden kanssa sosiaalitoimen asiakkaiden asioita hoidetaan. Mäntysen mukaan tuloksena on ollut se, että asiakkaan tilanne on tullut paremmin tutuksi sekä Kelassa että sosiaalityössä.

– Mielestäni olemme sosiaalitoimessa oppineet katsomaan asiakkaan tilannetta Kelan silmin ja Kelassa on opittu katsomaan asiakkaan tilannetta sosiaalityön silmin. Päätökset ovatkin nopeutuneet,koska 'kerralla kuntoon' -periaate oikeasti toimii.

Sanna Nyholmin mielestä yhteistyössä on päästy niin pitkälle, että hän puhuisi mielellään yhteistyön sijaan yhteisestä työstä.

– Sosiaalitoimisto on ikään kuin työkaveri meille, vertailee Nyholm.

Yhteistyöstä on tullut arkea

Vuoden verran Kymenlaaksossa tehdystä yhteistyöstä on tullut päivittäistä rutiinia sekä sosiaalityössä että Kelassa.

– Kymsoten alueella yhteistyötilanteita on tämän kevään aikana ollut kuukausittain vajaat sata, kertoo Sanna Nyholm.

Tyypillisiä yhdessä selvitettäviä tilanteita ovat esimerkiksi vuokrarästeihin liittyvät ongelmat. Silloin uhkana voi olla häätö.

– Ja jos esimerkiksi etuuksien maksamiseen on tullut sekavan elämäntilanteen takia katkos, voidaan olla tilanteessa, jossa Kelasta haettava perustoimeentulo ei enää riitä vaan tarvitaan harkinnanvaraista tukea. Siinä tilanteessa Kelan ja sosiaalitoimiston yhteinen tilannekartoitus on tärkeää, sanoo Tarja Mäntynen.

Kymenlaaksossa käytössä oleva yhteistyömalli laajeni tämän vuoden alussa Päijät-Hämeeseen ja Etelä-Karjalaan. Mallin ensiaskeleita pilotoitiin Sanna Nyholmin aloitteesta kaksi vuotta sitten Järvenpäässä.

Liikkeiden siirtyminen kauppakeskuksiin ja verkkokaupan nousu ovat näivettäneet kaupunkien keskustoja vuosien ajan. Alkuvuodesta vaikutti siltä, että keskustojen hiljentyminen olisi pysähtynyt, mutta sitten alkoi koronakevät.

Elävät kaupunkikeskustat ry:n mukaan poikkeustilanne kadotti esimerkiksi Helsingin normaalisti vakaasta keskustan elinvoimasta huhtikuun aikana 48 prosenttia.

Yhdistys on mitannut kaupunkikeskustojen elinvoimaisuutta viiden vuoden ajan. Mukana on 35 suomalaista kaupunkia. Elinvoimaisuutta mitataan sillä, miten tehokkaasti keskustojen liiketilat ovat käytössä. Tyhjien liiketilojen määrä suhteutetaan asukaslukuun.

Ravintolat pitävät elinvoimaa yllä

Elinvoimatilastoista vastaava Martti Wilhelms kertoo, että kaupunkikeskustoissa liikkeet vähenevät yhä.

– Trendihän on ollut, että vaikka kauppaliikkeet keskustoissa muuten vähenevät, pitävät ravintolat elinvoimaa yllä. Ravintoloiden määrä monissa kaupunkikeskustoissa on pysynyt samana tai jopa lisääntynyt.

Esimerkiksi Kuopion keskustassa ravintoloiden osuus on elinvoimaselvityksen mukaan nyt 34,2 prosenttia. Luku on noussut vuodesta 2017 yli neljä prosenttiyksikköä.

Kokonaisuutena laskien kauppojen ja ravintoloiden määrä on keskustoissa kuitenkin laskenut ja tilalle on tullut toimistoja, arkisin palvelevia yrityksiä tai tyhjiä liiketiloja.

– Tänäkin vuonna trendi oli sama ja muutosta kuvaava prosenttiluku oli 5,27. Suuria muutoksia ei ole. Viime vuonna muutosprosentti oli jopa aavistuksen suurempi eli 5,55.

Pori ja Järvenpää kasvussa

Martti Wilhelmsin mukaan kaupunkien välillä on suuria eroja. Pienemmissä kaupungeissa liiketiloja on vähän ja jo muutaman huoneiston tyhjeneminen tai täyttyminen saa aikaiseksi suuria prosenttimuutoksia.

Esimerkiksi Järvenpäässä on ennätyksellisen vähän keskustan tyhjiä liiketiloja. Luku on alle kolme prosenttia.

– En muista, että missään kaupungissa olisi mitattu noin alhainen määrä. Järvenpäässä voikin jo sanoa, että tyhjistä liiketiloista on pulaa.

Järvenpään keskustaan on suunniteltu rakennustöitä ensi vuodelle ja uutta liiketilaa on tulossa.

Järvenpään lisäksi kovassa nosteessa on Pori. Aiemmin keskustasta muutti liikkeitä Puuvillan kauppakeskukseen, nyt muuttoliike tuntuisi olevan jopa toiseen suuntaan.

– Silloin kun aloimme tehdä elinvoimalaskentaa, oli Puuvilla juuri tyhjentänyt Porissa paljon keskustan liiketiloja. Täysin emme ilmiön juurille siis tämän viiden vuoden aikana ole pääseet.

Heinola, Seinäjoki ja Jyväskylä laskussa

Häviäjiä tuoreissa elinvoimaisuusluvuissa ovat muun muassa Heinola, Seinäjoki ja Jyväskylä. Heinolassa elinvoimaluvun vuosimuutos 2019-2020 oli lähes 38 prosenttia, Seinäjoella 24 prosenttia ja Jyväskylässä runsaat 16 prosenttia.

Helsingin keskustan elinvoima on ollut vakaata vuosia ja sen keskusta onkin edelleen kaupallisesti Suomen tiivein. Tyhjinä kaupungin liiketiloista on 7,5 prosenttia.

Sekä Tampereella että Turussa kaupungin elinvoimaa laskevat suuret rakennushankkeet: Tampereella jättimäinen raitiotietyömaa ja Turussa laaja toriparkkityömaa.

Heinola ei säikähdä romahdusta

Elinvoimaluvun suhteellinen pudotus viime vuodesta on jyrkintä Heinolassa. Kaupungin elinvoimajohtaja Heikki Mäkilä ei ole valtavan huolestunut tiedosta. Heinola on niitä pieniä kaupunkeja, joissa yhdenkin liiketilan muutos heilauttaa tilastoja.

Selvityksen mukaan tänä vuonna noin 17 prosenttia liiketiloista oli Heinolassa tyhjillään.

Elinvoimaluku oli miinuksella myös, kun verrattiin viime vuotta toissa vuoteen.

– Elinvoimaa voi tarkastella myös esimerkiksi katsomalla, miten paljon ihmisiä katukuvassa näkyy, sanoo Mäkilä.

Noin 19 000 asukkaan Heinola aikoo edistää myös asuntorakentamista keskustassa, kun tyhjiä kiinteistöjä on tarkoitus ottaa käyttöön.

Kaupunki panostaa jatkossa lisäksi muun muassa keskustan katujen ja torin remontoimiseen. Pyöräteiden aukkokohtiakin on tarkoitus täydentää.

Heinolalaiset pääsevät mukaan muokkaamaan kaupunkikuvaa. Esimerkiksi vanhan linja-autoaseman alueelle ja keskustaan hahmotellaan erilaisia vapaa-ajan liikuntapaikkoja, jotka eivät vaadi massiivisia investointeja.

Toiveita on tullut muun muassa skeittiparkista.

– Ihmiset haluavat liikkua ulkona ja luonnossa. Koronaepidemia näyttää vain vahvistavan tätä halua. Meillä on keskustassa jo hyvät ulkoilumahdollisuudet, mutta esimerkiksi opasteita on parannettava, Mäkilä toteaa.

Porissa iloitaan noususta

Porin keskustassa tyhjiä liiketiloja on selvästi aiempaa vuotta vähemmän. Keskustaan on tullut lisää kauppoja ja ravintoloita. Porin elinvoimaindeksin kasvu, runsaat kymmenen prosenttia, on ollut suurinta koko Suomessa, iloitsee toiminnanjohtaja Mari Antikainen Porin kaupunkikeskusta ry:stä.

– Osasimme jo varovasti aavistella tätä nousua. Kaupunkikeskustayhdistys perustettiin viime vuoden alussa ja siitä asti olemme puhaltaneet enemmän yhteen hiileen.

Porin kaupunkikeskustan liiketilojen määrä on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut. Ensimmäisessä laskennassa viisi vuotta sitten keskusta-alueella oli liiketiloja 631, nyt niitä on 24 enemmän.

Asukkaat epäilevällä kannalla

Porin kävelykadulla tavatut kaupunkilaiset suhtautuvat elinvoimaindeksin huippulukuihin skeptisesti.

– Ehkä lähtötilanne oli niin huono, että tuo on mahdollista, Markku Koskinen toteaa.

Hän ei näe Porin keskustaa järin elinvoimaisena, vaikka Teljäntorin kauppakeskuksessa jonkin verran vilinää riittääkin. Kadun toisella puolella tyhjiä liiketiloja on Koskisen mukaan turhan paljon.

Keskustaa pitäisi kehittää, mutta ideat ovat Koskisellakin vähissä.

– Kehitettävää olisi monellakin alalla, mutta on vaikea hahmottaa, miten se tehtäisiin. Ei se ole niin helppoa kuin yhtäkkiä luulisi.

Juho ja Ritva Tuomisalo ajattelevat, että katettu kävelykatu voisi lisätä liikehdintää keskustassa. Ehkä kauempaa maakunnasta Puuvillaan ostoksille tulevat jatkaisivat sen huokuttamana matkaansa keskustaan.

Myös Puuvillan ja keskustan väliin jäävää ranta-aluetta voisi Tuomisalojen mielestä tehdä houkuttelevammaksi.

– Erilaiset tapahtumat ja teemat esimeriksi kahviloissa voisivat olla mukavia piristysruiskeita myös, Juho Tuomisalo toteaa.

Vaikka Porin kehitystä kuvaavat tilastot ovatkin Anni Alhon mielestä hyvin yllättäviä, on uutinen positiivinen.

– Toivon, että Porissa voitaisiin palata sellaiseen aikaan, jota elettiin 5-10 vuotta sitten. Silloin kaikissa näissä ympäröivissä taloissa oli liikkeitä.

Myös Alho toivoo lisää tapahtumia keskustaan.

Yritykset tempaisevat yhdessä

Porin kaupunkikeskustayhdistyksen puheenjohtajan Mari Antikaisen mukaan tapahtumien lisäämiseen on jo panostettu. Yhdistyksen toiminnassa on mukana noin 250 yritystä. Ne ovat yhdessä ideoineet paljon uutta.

– Olemme yhteisten kampanjoiden kautta alkaneet toimia hieman kuin kauppakeskus. Ei siihen tarvita yhteisiä seiniä, että keskustan yritykset voivat tempaista joukolla.

Kevät on ollut poikkeustilan takia vaikea, mutta Antikainen on jo havainnut viitteitä vilinästä kaupungin keskustassa.

– Kävin Porin torilla ja siellä näytti jo kohtuullisen vilkkaalta. Toivon, että ihmiset lähtevät nyt liikkeelle ja avaavat rahapussejaan, kun muutama kuukausi on pihistelty.

Lue lisää:

Hyväpaha Ideapark romahdutti Seinäjoen keskustan elinvoiman – mutta se ei ole koko totuus.

Maauimalat ympäri Suomen pähkäilevät, kuinka selvitä kesästä koronaviruksen kanssa. Moni uimala aikoo avata porttinsa, mutta erityisjärjestelyin.

Yli 60-vuotiaassa Riihimäen maauimalassa on jo mietitty tarkasti, kuinka kesä sujuu jouhevasti, vaikka kaupunginhallitus päättää uimalan avaamisesta vasta maanantaina.

– Laskemme ihmismääriä, valvomme suojavälejä myös altaissa, saunat ja osa pukukopeista suljetaan ja tarjoamme käsidesiä ympäri uimalaa, luettelee Riihimäen liikuntapalvelupäällikkö Kati Hämäläinen-Myllymäki.

Maauimalat eivät ole saaneet erillistä koronaohjetta viranomaisilta, vaan uimalat soveltavat Aluehallintoviraston (avi) tiistaina antamaa ohjetta yleisötilaisuuksista.

Avin mukaan yli 50, mutta enintään 500 henkilön yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia sisätiloissa ja alueellisesti rajatuissa ulkotiloissa on mahdollista järjestää erityisjärjestelyin. Myös Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliitto on laatinut ohjeet tartuntojen ehkäisemiseksi.

Riihimäellä pidetään kesän ajan lukua, ettei 500 henkilön kävijämäärä ylity kerralla. Sisään- ja ulostuloportit pidetään erillään turhien fyysisten kontaktien välttämiseksi. Uimavalvojia aiotaan palkata tavallista kesää enemmän.

– Myös aikaraja alueella olemiseen on mahdollinen. Se olisi enintään kaksi tuntia kerralla, Hämäläinen-Myllymäki kertoo.

Hämeenlinnassa Ahveniston maauimala aikoo avata 1. kesäkuuta. Tarkat turvajärjestelyt ovat vielä työn alla, ja niistä tiedotetaan mahdollisimman pian. Ruuhka-aikoina uimala aikoo ottaa tavallista enemmän valvojia työvuoroon.

Klooria ei lisätä

Turussa Samppalinnan maauimala avataan kesäkuun alussa, Kupittaan maauimala kahta viikkoa myöhemmin kunnostustöiden vuoksi.

Myös Turussa seurataan kävijämääriä portilta, eikä saunatiloja oteta käyttöön.

– Saunoissa on lähes mahdotonta toteuttaa turvaetäisyyksiä. Temme myös rata- ja allaskohtaisia rajoitteita, Turun liikuntapaikkapäällikkö Oskari Nummi toteaa.

Altaiden puhdistusjärjestelmät toimivat tavalliseen tapaan ja altaista otetaan näytteitä normaalisti. Esimerkiksi kloorin määrää ei ole syytä lisätä, Nummi sanoo.

Niin ikään Lahden maauimala aukeaa kesäkuun ensimmäinen päivä. Henkilökunta neuvoo kävijöitä heidän tullessaan paikalle sekä kuulutuksien avulla.

Lahden kaupungin liikuntatoimenjohtaja Tommi Lanki korostaa jokaisen vastuuta turvallisuudesta huolehtimiseeen.

– Olemme ennenkin tehneet kuulutuksia, mutta nyt informaation välitys korostuu. Neuvomme joko lisävoimin tai lisäämme olemassa olevan henkilöstön liikkumista alueella. Asiakkailla on oma vastuu, mutta ohjeistusta tullaan antamaan tiiviisti.

Turvallisuuden takaamiseksi Mäkikatsomon saunat, kuntosali ja liikuntatila eivät ole toistaiseksi käytössä. Myös yleisö- ja seurojen harjoitusvuoroja on aikataulutettu ruuhkien hillitsemiseksi.

Lanki ei usko, että 500 ihmisen raja on maauimalalle ongelma. Parhaimpina hellepäivinä maauimalan kävijämäärät ovat yltäneet noin kahteen tuhanteen.

Varhain lauantain valjetessa erikoiskuljetukseen valjastetun kuorma-auton moottorin kierrokset nousivat päättäväisesti. Tampereen ratikan matka Kajaanin Otanmäen Škoda Transtech Oy:n tehtaalta kohti kotia alkoi varovaisesti kierroksia nostaen.

Historiallista lastia siirrettäessä ei ole lupa hoppuilla. Matkaa on valmisteltu ja suunniteltu tarkoin. Reilusti yli 40-metrinen kuljetus ei taitu pienistä risteyksistä, eivätkä nopeat käänteet muutenkaan kuulu arvokuljetuksen kuvioihin.

Ensimmäisen ratikkakuljetuksen arvioidaan saapuvan Tampereelle varhain sunnuntaiaamuna.

Kun radiossa lauantaina kerrotaan erikoiskuljetuksesta, joka on matkalla reitillä Kajaani - Kuopio - Mikkeli - Lahti - Riihimäki - Tampere, kyse on Tampereen ratikan kevätretkestä. Kevätretkeilijän massiivisesta olomuodosta johtuen maantieliikennettä joudutaan paikoin pysäyttämään, mutta toivottavasti sopu antaa sijaa.

Tässä jutussa seuraamme matkan etenemistä.

Kello 13.45 Raiteitahan olisi olemassa?

Raitiovaunukuljetuksen etenemisessä on havaittavissa selvästi hilpeitä ja humoristisia sävyjä. Uutissivun keskustelussa huomautetaan, että eikös ne huomanneet, että ratikan olisi voinut tuoda Tampereelle raiteita pitkin?

Rakennettua junaliikenteen raideväylää on toki olemassa ratikan lähtöpaikasta Kajaanista Tampereelle saakka, joten sinällään vitsailussa on pointtinsa. Junan kyydissä ratikka ei tule, kuljetuksissa on esimerkiksi omat korkeussääntönsä. Mutta eipä olisi ratikka päässyt junaraiteita pitkin uuteen kotiinsa, vaikka olisi hypännyt itse raiteille ja vaikka muu tekniikka olisi pelittänyt yhteen junaliikenteen vaatimusten kanssa.

Tampereen raitiotien raideleveys on 1435 mm eli sama joka muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa on yleisesti käytössä. Suomen junaliikenteessä on käytössä niin kutsuttu leveä raideleveys 1 524 mm. Miksi näin?

Ensimmäinen suomalainen rautatie kulki Helsingistä Hämeenlinnaan ja se avattiin vuonna 1862. Jo vuonna 1851 oli avattu rautatie Pietarista Moskovaan ja tuolloinen raideleveys oli 1 524 mm. Oli siksi luontevaa, että Suomessa otettiin käyttöön venäläinen raideleveys, olihan Suomi tuolloin vielä osa Venäjää. Venäjälle leveä raide tuli muuten Yhdysvalloista.

Mikkeli män justiinsa!

Esa Pakarinen lauloi Savonmuan Hilmasta, kuinka kaunis oli ilma ja vielä kauniimpi oli Hilima. Kauneus on katsojan silmässä mutta kyllä raitiovaunun kuljetusta ihasteltiin tänään myös Mikkelin lauantailiikenteessä.

Pakarisen viisussa huikattiin Mikkeliin mänijöitä? Joutunevat Etelä-Savossa edelleen miettimään muita kulkupelejä, sillä ratikka "män justiinsa".

Kello 12.40

Perinteiset liikennetiedotteet päivittävät tieliikenteen poikkeuksia ja niin myös raitiovaunun matkan etenemistä. Maakunta vaihtuu pian Etelä-Savosta Päijät-Hämeeseen.

Ratikan kuljetus ajoitettiin hiljaiseen tieliikennepäivään mutta jokaisen taajaman kohdalla liikennettä on ilman 47-metristä "pientä" häiriötekijääkin.

Kello 12.09

Erikoiskuljetuksesta tulee liikennetiedote nyt Mikkeli-Lusi -välille. Seuraavien hetkien aikana toivotaan taas kärsivällisyyttä, sillä liikennettä pysäytetään ajoittain.

Kello 12.00

Erikoiskuljetuksen massiivisuus on maantieliikenteessä poikkeava ja kiinnostava näky. "Monsteri" on todennäköisesti lämmöllä annettu liikanimi. Aurinkoisena päivänä tällaista näkyä ihmetteli myös Radio Suomen lähetystä kuunnellut Vesku.

Kello 11:35

Ratikka on saanut maantieliikenteessä osakseen huomiota ja Radio Suomen Lauantaitalkoissa ollaan jo leukavasti liikenteessä. Ratikkaa on kuvattu monsteriksi ja Siilinjärven ohittamisesta tuli juontaja Olli Haapakankaan jutuissa jo melkein Ruokolahden leijonaan verrattava elävä legenda. "Siilinjärven ratikka", siinäpä iloa lauantaihin.

Kello 10:45

Jonoahan oli odotettavissakin, koska pitkä erikoiskuljetus ei taitu helposti kaikissa kurveissa eikä varsinkaan tietöiden kohdalla. Näin Lauantaitalkoiden kuuntelija kuvasi jonotilannetta:

– Täällä sitä edetään, 5 km tunnissa ratikan perässä jonossa, lähellä Kielkalliota. Hieno on ratikka, mutta toivottavasti kulkee Tampereella vähän nopeammin kuin viitostiellä.

Kello 10.15

Matka etenee aurinkoisessa säässä. Ratikka bongattu Juvan ABC:n kohdalla. Radio Suomen Lauantaitalkoisiin kuvan lähetti Seppo Viljakainen.

Kello 10.07

Ratikkakuljetuksen reittivalintoja ovat monet miettineet. Tarkkaa reittiä ei ole kerrottu julkisuuteen. Sinällään ymmärrettävää, koska kuljetukseen liittyy monia haasteita ilman iloisia tienvarsikokoontumisiakin.

Metallican James Hetfieldin polvissa roikkuva kitara teki vaikutuksen heinolalaiseen nuoreen mieheen 1980-luvulla. 13-vuotiaana kitaran varteen tarttunut Sami Ylipihlaja alkoi valuttaa soitintaan sentti sentiltä alaspäin.

Hänkin halusi näyttää coolilta.

Uusi tyyli oli teknisesti vaikeampi, mutta uskottavuuden takia ei tarvitse tinkiä taidoista.

– Hetfield pystyi soittamaan kitara polvissa äärimmäisen vaikeita juttuja ja laulamaan samaan aikaan. Tajusin, että niinkin voi tehdä.

Kartat herättivät kiinnostuksen

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kitara roikkuu edelleen Sami Ylipihlajan polvissa. Hän räväyttää kätensä suoraksi ja iskee kieliin rokkarin asenteella.

Uskottavuudestaan hän ei ole tinkinyt, vaikka kohdalle osunut uravalinta ei olekaan rokkarille tavanomainen.

Kaikki sai alkunsa suunnattomasta kiinnostuksesta karttoihin. Jo lapsena Ylipihlaja näki niissä jotain kiehtovaa. Hyvin pian erityisesti kaupunkeja kuvaavat kartat alkoivat nostaa mieleen erilaisia kehittämisideoita.

Enää piti vain hankkia kannukset ja löytää kaupunki, jota kehittää.

Ovet aukesivat kuntakentälle

Alku oli nihkeä. Opinnot jäivät kesken, kun keikkalavat kutsuivat ja rokkarin rooli oli nosteessa. Kun Sami Ylipihlaja vihdoin sai maisterin paperit kouraansa, tuntui elämä leijuvan tyhjän päällä.

Hän ehti olla kaksi vuotta koti-isänä ja pitkäaikaistyöttömänä, kunnes vihdoin tärppäsi.

Orimattilan kunta ilmoitti etsivänsä projektihenkilöä tekemään kaupungille palvelustrategiaa.

– En vielä silloin edes tiennyt, mikä palvelustrategia on, mutta ajattelin, että otan selvää. Pänttäsin määrätietoisesti yksityiskohtia ja tutustuin kuntaan läpikotaisin. Se tehosi ja sain paikan.

Samalla ovet kuntakentälle aukesivat. Orimattilan jälkeen töitä tarjosi Riihimäki, sitten Ylöjärvi.

Viime vuonna Sami Ylipihlaja siirsi muuttokuormansa Satakuntaan. Hänestä tuli Huittisten kaupungin uusi hallintojohtaja.

Musiikki vei mediamyllerrykseen

Suunta olisi voinut olla myös toinen. Sami Ylipihlaja ehti maistaa mainetta muusikkona.

Hän on vaihtoehtorockyhtye Iniksen perustajajäsen. Samassa kokoonpanossa ovat soittaneet myös muun muassa Apulannasta tutut Simo “Sipe” Santapukki ja Tuukka Temonen.

Heidän kauttaan Ylipihlaja pääsi mukaan huippusuosiota nauttineeseen porukkaan. Hän kiersi Apulannan kanssa keikkalavoja vuosina 1998–2000.

– Silloin persaukisesta opiskelijasta tuli yhtäkkiä kuuluisa ja kaikki muuttui.

Ylipihlaja alkoi näkyä jatkuvasti televisiossa. Youtubesta löytyy edelleen haastattelupätkiä tuolta ajalta esimerkiksi nuorten suosimasta Jyrki-ohjelmasta.

Vaikka keikkavuosista jäi paljon hyviä muistoja, kuvailee Ylipihlaja kyseistä kolmen vuoden jaksoa sirkukseksi, josta sai tarpeekseen. Hän koki bisneksen kylmänä ja mätänä.

– Kaikki halusivat oman siivunsa. Bändiä ja soittajia riistettiin. Levy-yhtiöiden ja televisiokanavien toiminta perustui taloudelliseen hyötyyn. Totesin, että se ei ollut sitä, mitä halusin.

Nuo muistot ovat ohjanneet Ylipihlajaa myös uran varrella.

– En ole myyjä, tyrkyttäjä, rahantekijä enkä markkinamies. Siksi minusta varmaan tuli virkamies.

Aluetieteestä syntyy myös rokkia

Apulannan matkassa saatu maistiainen mainetta vahvisti käsitystä siitä, että musiikista hän ei leipää pöytäänsä hankkisi.

– Kun elantonsa saa jostain muualta, musiikissa ei tarvitse tehdä kompromisseja. Siitä voi vain nauttia. Kukaan ei pakota tekemään tietynlaista musiikkia tai lähtemään keikoille.

Nyt Ylipihlaja voikin hyvillä mielin levyttää rokkia – vaikka aluetieteestä, jos niin haluaa.

– Siinä ympyrä tavallaan sulkeutuu. Virkamies kohtaa muusikon.

Aluetiederock on ollut jo vuosia hänen pöytälaatikossaan odottamassa. Vihdoin sen levyttämiseen löytyi sopiva kokoonpano ja kappale saa päivänvalon myöhemmin tänä vuonna.

Rokkaavat virkamiehet eivät nimittäin olekaan niin suuri harvinaisuus kuin joku voisi kuvitella.

Ainakin Satakunnasta heitä löytyy useita.

Sami Ylipihlajan bändikämpässä on vieraillut jo muun muassa hänen esimiehensä, Huittisten kaupunginjohtaja Jyrki Peltomaa. Äänityssessioon on lupautunut mukaan myös Leader Karhuseudun johtajan paikalta Janakkalan kunnanjohtajaksi siirtyvä Reijo Siltala.

– Odotan mielenkiinnolla, millaisen yhdistelmän saamme erilaisten muusikoiden kanssa aikaan. Itse olen kuitenkin tottunut soittamaan aika rankkaa musiikkia, kuten punkkia, thrashia ja räppiä.

Omista valinnoista voi olla ylpeä

Sami Ylipihlaja on toki tottunut venyttämään osaamistaan musiikkipiireissä. Rokkari on nimittäin myös muun muassa räppäri.

Taiteilijanimellä Naispyy esiintyvä Ylipihlaja on ollut tekemässä esimerkiksi SMC Lähiörotat yhtyeen kappaletta Vastavirta. Youtuben musiikkivideo näyttää vielä yhden, erilaisen puolen tästä virkamiehestä.

Hän tekee paljon myös omaa musiikkia.

Lähiörottien videolla vilahtelevat skeittilaudat kuuluvat Huittisten hallintojohtajan arkeen ja identiteettiin vahvasti. Moni on tosin kysellyt, eikö tuosta harrastuksesta olisi jo aika luopua.

Sami Ylipihlaja jättää nykyään näyttävimmät hypyt muille, mutta lauta rullaa jalkojen alla niin kauan kuin tasapainoa riittää.

– Terveyden ehdoilla pitää mennä. Näytöt on siinä lajissa on annettu jo 1980-luvulla, mutta skeittaaminen on erittäin rentouttavaa puuhaa edelleen ja luo hyvää vastapainoa raskaalle työlle.

Ylipihlaja on ylpeä, että on pitänyt linjansa, eikä luovu muiden painostuksesta asioista, joista nauttii.

– Kannan pää pystyssä kaiken, mitä olen elämääni mukaan valinnut.

Uutta ei tarvitse aina kokea

Yksi valinnoista oli muuttaa perheen kanssa Huittisiin yli kahdenkymmenen Tampereella asutun vuoden jälkeen. Pienemmän kaupungin hyödyt alkoivat näkyä heti asumismukavuudessa.

– Tällaista tilavaa omakotitaloa hyvällä asuinalueella, kunnon pihalla ja viiden minuutin polkupyörämatkan päässä työpaikalta ei ihan näin vain löydy suuremmasta kaupungista, Sami Ylipihlaja toteaa.

Omaan pihaan sai pystyyn myös pelipaikan yhdelle rakkaista harrastuksista, frisbeegolfille. Sekin on yksi miehen vuosikymmeniä kestäneistä intohimoista.

Hän on ollut lähes alusta alkaen vuonna 1997 perustetun Fosforin Kivennäiset -seuran puheenjohtajana. Seura kokoaa yhteen joukon urheilulajista kiinnostuneita taiteenharrastajia ja muusikoita eri puolilta Suomea.

Ylipihlaja nappaa aina frisbeen käteensä, kun on sellainen olo, että on aika haukata happea.

– Yritän olla ulkona niin paljon kuin mahdollista ja tehdä asioita, joista nautin. En ole seikkailija, jonka pitäisi aina kokeilla jotain uutta.

Kunta voi mahdollistaa – tai tulpata

Sami Ylipihlajan seikkailunhalu saa tyydytyksen tutuista asioista. Matkustaessaan hän ei kerää nuppineuloja maailmankartalle, vaan vierailee useita kertoja kiinnostavaksi kokemassaan kaupungissa. Hän haluaa sukeltaa syvälle.

Samoin hän aikoo tehdä Huittisissa, vielä tuoreessa kotikaupungissaan.

Ylipihlaja näkee sen potentiaalin kehittyvänä kaupunkina. Hän uskoo, että siellä kuntalaisten toiveet huomioidaan.

– Kunta voi olla joko mahdollistaja tai tulppaaja, niin halutessaan. Uskon, että Huittisissa lähdetään mahdollistamisen linjalle.

Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että kaupunki ei pitäisi tyhjillään olevista tiloista kiinni kynsin hampain vuokratulot mielessään. Tärkeämpää olisi antaa niitä kuntalaisten käyttöön.

– Asukkaat voivat tuottaa omalla toiminnallaan jotain lisäarvoa kunnalle. Se voi olla työpaikkoja tai jotain muuta, mikä tekee Huittisista mielenkiintoisen paikan asua.

Kuntalaiset aktiivisesti mukaan

Sami Ylipihlaja on ajanut kuntalaisten omaehtoisen toiminnan aktivoimista jo ennen Huittisiin saapumistaan. Hän osallistui tiiminsä kanssa puolitoista vuotta sitten Kuntaliiton järjestämään ideakiihdytyskilpailuun ja voitti sen. Ideat ovat nyt työn alla.

– Kuntalaisten osallistaminen on ongelma, joka pitää ratkaista. Se roikkuu strategiasuunnitelmissa, mutta sitä ei osata kunnissa toteuttaa. Siihen etsimme nyt vastauksia.

Nuoruuden vuodet Heinolassa antavat vauhtia tälle ajatukselle. Kunta tuki silloin asukkaitaan tarjoamalla tiloja vapaasti harrastuskäyttöön. Bändikämppä löytyi aina halukkaille ja juhlasalit aukesivat esiintymiskokemusta janoaville nuorille.

Ainakin musiikkipuolella kunnan tarjoaman mahdollistamisen tulokset näkyvät edelleen. Esimeriksi Apulanta on esiintynyt täysille areenoille jo vuosikymmeniä, eikä suosio näytä hiipumisen merkkejä.

Ylipihlaja on tällaisen osallistavan kunnan kasvatteja. Hän on saanut toteuttaa itseään. Siksi hän kokee voivansa vaikuttaa kaupunkilaisten arkeen nyt työpöytänsä takaa - ei pelkästään Huittisissa vaan maanlaajuisesti. Neuvottelut Kuntaliiton kanssa ovat jo käynnissä.

– Monesti mielletään, että virkamiehet eivät innostu mistään, heistä ei saa otetta ja he puhuvat vain kapulakieltä. Uskoisin, että minun taustallani tätä mielikuvaa voi miettiä uudestaan.

Haskap on mustikanvärinen, pitkulainen marja, johon kohdistuu suuria odotuksia. Japanista kotoisin oleva haskap on levinnyt muun muassa Venäjälle ja Kanadaan.

Marjan suomenkielinen nimi on sinimarjakuusama. Maailmalla se kantaa esimerkiksi nimeä honeyberry, hunajamarja.

Haskap tunnetaan maailmalla terveysmarjana, jonka antioksidanttipitoisuus on todettu suuremmaksi kuin millään muulla marjalla. Flavonoideja on moninkertainen määrä verrattuna esimerkiksi metsämustikkaan.

EU:ssa haskap on tuore tulokas, sillä EU salli sen myynnin elintarvikkeena vasta loppuvuodesta 2018.

Kepilä 10 on luomumarjatila, joka sijaitsee Heinolan koillispuolella. Tilan isäntänä on Jani Tamminen, joka isänsä Hannu Tammisen kanssa perustivat tilan entiselle karjatilalle.

– Investointi on ollut mittava, mutta laskimme, että voimme tänä vuonna päästä mahdollisesti jo omillemme ja ensi vuonna voi tulla jo vähän voittoakin, kertoo Hannu Tamminen, joka on taustaltaan ATK-alan diplomi-insinööri.

Tilalla viljellään luomumansikkaa sekä pensasmarjoja: Mustaherukkaa, mustikkaa, viherherukkaa ja haskapia. Tarkoituksena on kehittää viljelymenetelmiä, joilla saadaan mahdollisimman hyvän makuisia marjoja.

Tieto- ja säätötekniikan alalla aiemmin työskennellyt Jani Tamminen hoitaa tilan töitä ja Hannu puolestaan esittelee tilaa ja suunnitelmia.

Haskap sopii minne vain, erityisesti Suomeen

Isä ja poika ovat sitä mieltä, että marjanviljely kaipaa uudistamista – uutta ajattelua ja tuotantomenetelmiä. Niitä viedään eteenpäin Kepilän tilalla itse hankitun tietotaidon voimin.

Tammisten usko marjanviljelyyn on voimakas, mutta mikä saa tekemään suuria investointeja haskapin suhteen? Marjan, jota Suomessa ei tunneta vielä kovinkaan hyvin.

– Se on maailmalla jo tunnettu, ja sen suosio kasvaa kovaa vauhtia myös Suomessa. Jos tällä hetkellä haluaa ostaa haskapin taimia, ei niitä löydy kovan kysynnän vuoksi, kertoo Hannu Tamminen.

Haskap ei ole ronkeli kasvualustan suhteen ja siksi sopii hyvin myös Suomeen.

– Maan pH voi vaihdella paljonkin, eikä se pane pahakseen kosteaakaan maata. Sillä ei juurikaan ole tuholaisia tai tauteja, eikä se maistu jäniksillekään. Linnut sen sijaan pitävät sen marjoista ja siksi joudumme suojaamaan pensaat verkoilla, kertoo Hannu Tamminen.

Yksi haskapin tärkeistä ominaisuuksista on Tammisen mukaan se, että kukinnot kestävät hallaa. Ne selviävät jopa seitsemän asteen pakkasessa.

– Omat pensaamme ovat vielä niin nuoria, että odotamme maistiaisia tänä kesänä. Olen maistanut haskaphilloa USA:ssa asuessani, ja minusta se muistutti kovasti kuningatarhilloa. Tällä on maailmalla sellainen maine, että siitä saa myös erinomaista viiniä, kehuu Tamminen.

Marjat ovat tulevaisuuden Nokia Suomelle

Hannu Tamminen puhuu suomalaisista marjoista ja niiden mahdollisuuksista suurella innolla. Hän uskoo haskapille löytyvän kysyntää sekä Suomesta että ulkomailta, joista Japani on tällä hetkellä suurin markkina-alue.

– Siellä on niin kova kysyntä, että kaikki tuottamamme marjat saisi menemään sinne. Meillä on tällä hetkellä muutamia tuhansia taimia, mutta kasvatamme määrää koko ajan ja kokeilemme eri lajikkeita, kertoo Hannu Tamminen.

Tammiset uskovat luomuviljelyn olevan merkittävä valtti markkinoinnissa. Kepilässä luotetaan myös siihen, että marjojen maun pitää olla hyvä. Marjan ei pidä olla vain hyvän näköinen.

Hannu Tamminen haluaa tuoda myös marjojen markkinointiin uusia tuulia. Tavoitteena on tulevaisuudessa koota kaikki haskapin kasvattajat samalle nettisivustolle.

– Se toisi uutta voimaa markkinointiin. Suomalaiset marjat voisivat olla merkittävä vientituote, kunhan saamme maun kohdalleen. Niistä voisi tulla Nokian kaltainen menestystuote.

Marjat ja elintarvikkeet ovat hankalia vientituotteita

Suomalaiset ovat tottuneet korkealaatuisiin marjoihin ja osaavat arvostaa niitä, mutta kun ryhdytään rakentamaan vientiä, on edessä monta kompastuskiveä.

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori on Hannu Tammisen kanssa samaa mieltä siitä, että marjat voisivat olla uusi Nokia, mutta edessä on monta kompastuskiveä. Ne voidaan kuitenkin ylittää.

– Helppoa se ei silti ole. Ensimmäinen ongelma on ilmasto: kasvukausi on lyhyt ja kustannukset korkeat. Pitäisi olla tunnettu ja haluttu brändi, jotta siitä oltaisiin valmiita maksamaan ylimääräistä verrattuna tehotuotantomaista tulevaan bulkkitavaraan, aloittaa Taulavuori.

Toinen ongelma liittyy tuotantomääriin ja tasalaatuisuuteen.

– Iso markkina vaatisi suuret tuotantomäärät ja tuotteiden pitäisi olla tasalaatuisia, mikä voi olla vaikeaa, sillä Suomen ilmasto on niin ailahteleva, jatkaa Taulavuori.

Kolmas ongelma liittyy markkinointiin ja vaatimuksiin eli byrokratiaan.

– Suomessa on tehty joitain yhteismarkkinointihankkeita, mutta vienti isossa mittakaavassa vaatisi viljelijöiden yhteenliittymiä, jotta volyymi olisi riittävän suuri. Kohdemaasta pitäisi lisäksi löytyä luotettava yhteistyökumppani ja vienti vaatisi myös paikallisten viranomaisvaatimusten täyttämistä alkaen pakkausmerkinnöistä ja tullisäännöksistä.

– Sitten pitäisi tietysti saada vielä säilyvyysasiat ja kauppaketju kuntoon, jos aiotaan viedä tuoretavaraa, pohtii Taulavuori.

Kaikki on kuitenkin mahdollista, vakuuttaa Taulavuori.

– Saatan kuulostaa liian pessimistiseltä, sillä suomalaisista marjoista voi tulla suuri menestystarina. Edessä on kuitenkin paljon työtä.

Yli-Marolan 4H-kotieläinpihan asukkaat Lahdessa saavat harvinaisen konsertin, kun Kaartin soittokunnan puhallintrio esiintyy eläinten keskellä. Luvassa on perinteisiä lastenlauluja, yleisönä monta karvaista ja vähemmän karvaista musiikin ystävää.

Yli-Marolan kotieläinpihassa vierailee kesäisin noin 30 000 kävijää. Paikka on etenkin perheen pienimpien suosiossa.

Koronarajoitusten takia pikkuväelle suunnattuja avajaisia ei tänä vuonna voida pitää. Kotieläinpihan asukkaat muuttavat kuitenkin paikalle suunnitellusti. Avajaisjuhliin tilatut esiintyjät, Kaartin sotilassoittajat, esiintyvätkin pihalla eläimille.

Paikan päällä puhallintrion yleisönä on karitsoja, kääpiövuohia, kanoja, pupuja, laama, alpakka, papukaija, suomenhevonen ja monta muuta kotieläinpihan asukasta. Musiikista pääsevät nauttimaan myös pihan uudet asukkaat, 10 000 mehiläistä.

Tänä vuonna yleisö pääsee vierailemaan kotieläinpihassa 8. kesäkuuta alkaen rajoitetusti.

Koronakriisin aikana moni on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa julistanut suosivansa paikallista tai kotimaista yrittäjää. Suomalaisen brändin Suomessa myydyn vaatteen hinnasta jääkin noin 80 prosenttia Suomeen riippumatta siitä, missä vaate on tehty.

Suomalaisista noin 60 prosenttia on sitä mieltä, että yli 50 euroa maksava pusero on liian kallis, selviää Suomen Tekstiili & Muoti ry:n tekemästä kuluttajatutkimuksesta. Suomalaiset eivät aivan hahmota, mitä kaikkea vaatii, jotta vaate saadaan kauppaan asti, sanoo Suomen Tekstiili & muoti ry:n tilasto- ja tietoasiantuntija Hanne Mikkonen.

– Vaatteen hinta muodostuu monesta muustakin asiasta kuin valmistuksesta. Myyntihinta jakautuu muun muassa brändin, jälleenmyyjän, verojen ja valmistuksen kesken. Iso siivu rahasta jää tänne, vaikka valmistus olisikkin muualla. Kuluttaja voi vaikuttaa tähän taloustilanteeseen sillä, että suosii suomalaisia yrityksiä.

Oululainen brändi Yo Zen avasi sosiaalisen median kanavissaan tuotteidensa hinnan muodostumista.

– Koemme, että läpinäkyvyys on vastuullista toimintaa asiakkaitamme kohtaan. Halusimme avata keskustelua kuluttajien kanssa nyt, kun emme pääse näkemään asiakkaitamme kasvotusten, sanoo Yo Zenin verkkokauppavastaava Essi Toivanen.

Tiedätkö, miksi hinta saattaa olla moninkertainen pikamuotivaatteen hintaan verrattuna? Kolme suomalaista vaatebrändiä kertoo, mistä heidän vaatteidensa hinta muodostuu.

Suomalainen vaateala kärsii koronan aiheuttamasta taloudellisesta epävarmuudesta. Noin kolmanneksella alan yrityksistä liikevaihdosta on tippunut yli puolet.

Tilanne on kuitenkin saanut suomalaiset suosimaan paikallisia, pienempiä yrityksiä, sanovat kulutuksen asiantuntijat. Sekä yrityksillä että kuluttajilla on viime viikkoina ollut yhteisen hiileen puhaltamisen meininki – ainakin puheissa.

Markkinoinnin professori Outi Uusitalo Jyväskylän yliopistosta sanoo, että globaali kriisi on saanut ihmiset arvostamaan lähituotantoa aiempaa enemmän.

– Nyt on nähty, että globaali kriisi on uhka globaaleille kuljetusketjuille. Olemme olleet niin riippuvaisia globaaleista toimijoista, että halutaan tukea lähituotantoa ja koetaan se turvallisena vaihtoehtona. Siihen eivät ulkomaiden tapahtumat vaikuta.

Myös Yo Zenin yrittäjät ovat pistäneet merkille, että ylpeys oman kaupungin ja maan tuotteista ovat nousseet kuluttajille tärkeämmiksi kuin koskaan. Erityisesti messujen ja tapahtumien peruuntuminen on ollut iso isku myös oululaisyritykselle.

– Kun on vähemmän rahaa käytettävänä, on jokaisen oston oltava perusteltu. Kuluttajat ovat myös alkaneet äänestää valinnoillaan eettisyyden ja kotimaisuuden puolesta, mikä on ilahduttanut meitä, sanoo Essi Toivanen.

Suomalaisista tuli vastuullisempia kuluttajia – ainakin hetkeksi

Moni on poikkeusolojen aikana viettänyt aikaa luonnossa, kenties vähentänyt shoppailua ja heräteostoksia. Muutoksia on tapahtunut sekä kuluttamisen tavoissa että määrissä. Suuria hankintoja on siirretty, koska omaan- ja kansantalouteen liittyy epävarmuutta.

– Kulutetaan varovaisesti. Vähemmän tarpeellisten ja ylellisyyteen liittyvien [asioiden kuluttaminen] on vähentynyt, sanoo LUT-yliopiston markkinoinnin apulaisprofessori Jenni Sipilä.

Sipilän mukaan suomalaiset ovat nyt pakon edessä joutuneet muuttamaan arkea ja löytämään uusia rutiineja. Kenties osa näistä rutiineista on todettu toimiviksi ja ne jäävätkin elämään, hän uskoo.

Jää kuitenkin nähtäväksi, tuleeko kulutuksen vähentämisestä ja kestävästä kehityksestä meille pidempiaikainen trendi. Siihen vaikuttaa esimerkiksi pandemian kesto.

– Kuluttajilla on valtaa, mutta paljon riippuu siitä, miten tuotanto ja tarjonta järjestetään tämän kriisin jälkeen ja millaisia vaihtoehtoja on valittavissa. Lisääntyykö esimerkiksi kestävän kehityksen mukainen tarjonta, onko siihen tämän jälkeen varaa? miettii professori Uusitalo.

Brittiläisen vähittäiskauppaketju Marks and Spencerin johtaja Steve Rowe sanoo BBC:n haastattelussa, että jotkin kulutustavat ovat muuttuneet pandemian myötä lopullisesti. Esimerkiksi vaatteiden määrä tulee ketjun mukaan laskemaan.

Vastuullisuudesta on puhuttu viime vuosina runsaasti. Silti tekstiilijätteen määrä on ollut Suomessa kasvussa, ja suomalaiset käyttävät aiempaa vähemmän rahaa vaatteisiin, mutta ostavat silti määrällisesti enemmän.

Kestäviä kulutusvalintoja tutkinut LUT-yliopiston apulaisprofessori Jenni Sipilän mukaan kuluttajat ovat kuitenkin tiedostavampia, odottavat yrityksiltä enemmän ja pohtivat ympäristövaikutuksia. Silti ostopäätökseen vaikuttavat muutkin asiat; esimerkiksi hinta.

– Nyt koronan aikana on joissakin selvityksissä väläytelty, että kestävyysasioita on tiedostettu enemmän omassa arjessa ja kuluttamisessa. Kestävän muutoksen aikaansaaminen kuluttajien käytöksessä on todella mutkikas prosessi.

Sipilä kuitenkin uskoo ja toivoo, että nyt, kun paikallisuuteen ja vastuullisuuteen liittyviä arvoja on mietitty omassa arjessa, tietosuus tulisi jossakin määrin säilymään myös akuutin kriisin jälkeen.

– On jouduttu pohtimaan uudelleen rutiineja ja käyttäytymistä, nyt olisi tilaisuus kyseenalaistaa myös niitä vanhoja tottumuksia. Monet ovat lähteneet luontoon, ja ehkä se luonnon kanssa lähentyminen voi olla hyväkin asia pitkällä aikavälillä.

Lue myös: Kuinka paljon pikamuotiketjun ompelija saa palkkaa yhdestä t-paidasta? Testaa, tiedätkö pikamuodin vaikutukset

Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään

Haaveet Evon tiedekansallispuistossa retkeilystä ovat askelen lähempänä. Tiedekansallispuistosta on jätetty esitys ympäristöministeriöön.

Hämeenlinnan Lammilla sijaitsevan Evon kansallispuiston ydinalueena toimisi valtion omistama nykyinen Natura- ohjelmaan kuuluva Evon retkeilyalue. Sitä täydennettäisiin Nerosjärven rannoilla sijaitsevilla valtion omistamilla mailla suojelualueineen sekä yhdellä suojelualueiden kautta kokonaisuuteen rajoittuvalla valtion maan palstalla Sudenpesänkaasta itään.

Kokonaisuudessaan tiedekansallispuistolle tulisi kokoa 6200 hehtaaria, jolloin siitä tulisi Etelä-Suomen suurin metsäkansallispuisto.

Tiedekansallispuiston työryhmä kertoo tiedotteessaan, että puiston perusajatuksena olisi avata tieteellisen tutkimuksen sisältöjä ja merkityksiä laajalle yleisölle kansallispuiston hallitussa ja säädellyssä ympäristössä.

Maailman mittakaavassa erityinen hanke

Evon tiedekansallispuisto sai taakseen vankan tuen, sillä muun muassa yli 50 tutkijaa, Helsingin yliopisto, Suomen WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace Norden sekä ruotsinkielinen Natur och Miljö -järjestö allekirjoittivat esityksen. Lisäksi hankkeen taakse asettuivat Museovirasto, Kansallispuistot tutuiksi -retkeily-yhteisö ja kenttä-biologian julkaisuryhmä Kentällä – In the field.

– Oli hienoa saada näin laaja kannatus ideoimallemme suojelukonseptille. Lisääkin oli tarjolla. Tiukalla aikataululla Evon alueen suojelemiseksi, tämä oli hieno yhteisponnistus, kertoo Helsingin yliopiston tutkimusasemien koordinaattori Niko Nappu tiedotteessa.

Toteutuessaan Evosta tulisi maailman ensimmäinen tiedekansallispuisto.

– Vastaavaa puistoa ei ole missään muualla maailmassa. Kyse on täysin uudesta konseptista, mikä on brändimielessä mahdollisuus saada Suomelle näkyvyyttä ulkomailla, hehkuttaa hankkeen työryhmän jäsen Pepe Forsberg.

Forsbergin mukaan tiedekansallispuisto suojelisi myös Evon luonnonsuojelullisesti merkittäviä metsäalueita.

– Evon alueella on tehty tutkimustyötä jo yli sadan vuoden ajan. Haluaisimme myös turvata tämän työn jatkumisen.

Hop-on hop-off -bussi kuljettamaan vierailijoita?

Esityksessä on arvioitu Evon tiedekansallispuiston työllistäviä ja kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Evon tiedekansallispuiston tavoiteltu työllistävä vaikutus olisi tuhat uutta työpaikkaa.

– Evon tiedekansallispuiston kävijämäärät voisivat liikkua arviolta 500 000:n ja miljoonan välillä, kertoo Forsberg.

Uusina ideoina Evolle esitellään muun muassa luontobussijärjestely ja tiedepolkukonsepti. Luontobussi kuljettaisi vierailijoita Lahden ja Hämeenlinnan suunnalta Lammin biologiselle asemalle.

– Bussi jatkaisi tästä Evon tiedekansallispuistoon ja Padasjoelle, josta pääsisi vesireittiä pitkin Kelventeelle Päijänteen kansallispuistoon, kaavailee Forsberg.

Padasjoelta bussi jatkaisi matkaansa Isojärven kansallispuistoon.

– Bussi olisi hop-on hop-off -tyyppinen eli samalla lipulla voisi vierailla useammassa kohteessa. Lipulla saisi myös opastetun kierroksen reitillä ja teemapäivinä pääsisi keskustelemaan vaikkapa tiedemiesten kanssa.

Vanhemmat ovat jakaneet sosiaalisessa mediassa kokemuksiaan lasten oireista, joiden aiheuttajaksi epäillään kevään aikana ilmiöksi nousseita Dipper XL TonguePainter -patukoita. Sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu sai nopeasti useita vanhempia ottamaan yhteyttä terveysviranomaisiin.

Patukat nousivat lasten ja nuorten parissa suosituiksi Tiktok-videoiden kautta. Espanjalaisen Vidalin valmistavat toffeemaiset karkit värjäävät kielen esimerkiksi punaiseksi tai siniseksi.

Ruokavirasto on saanut tietoja, joiden mukaan sininen patukka on aiheuttanut esimerkiksi päänsärkyä ja pahoinvointia. Nyt Ruokavirasto pyytää maahantuojia ja vähittäismyyjiä lopettamaan patukoiden myynnin toistaiseksi. Myös kuluttajia suositellaan välttämään tuotteen syömistä.

Syytä oireisiin ei vielä tiedetä, mutta Ruokavirasto on alkanut selvittämään asiaa paikallisten valvontayksiköiden saatua useita yhteydenottoja karkkien aiheuttamista oireista.

Siniset karkit saivat oksentamaan

Vantaalainen Leena Fredriksson oli yksi ensimmäisistä vanhemmista, jotka ovat kertoneet lastensa Dipper-patukoista saamista oireista sosiaalisessa mediassa. Fredrikssonin poika oksensi pitkin iltaa syötyään Dipper-patukoita ensimmäistä kertaa.

Fredrikssonin mukaan hänen yhdeksänvuotias poikansa söi kaksi patukkaa ja hänen kaverinsa muutaman enemmän. Alle tunti syömisen jälkeen, kesken koripalloharjoitusten pojille tuli huono olo. Fredriksson kuvailee oman poikansa muuttuneen valkoiseksi, ja sen jälkeen hän alkoi oksentamaan ja kärsi päänsärystä.

Pojan oireet jatkuivat seuraavaan päivään. Äiti toivoo, että patukoiden turvallisuus tutkitaan, sillä tiedossa ei ole, että poika olisi millenkään ruoka-aineelle allerginen.

– Lapset saavat viikkorahaa, jolla voivat ostaa karkkia. Ei voi olla lapsen vastuulla lukea tuotesisältöä, vaan turvallisuus täytyy olla aikuisten ja valvovan viranomaisen vastuulla.

Leena Fredrikssonin ei ilmoittanut oireista viranomaisille, mutta hänen päivityksensä sai pyörät liikkeelle: pian asiasta kirjoitti Kemikaalicocktail-blogiinsa Noora Shingler. Shingler kysyi ihmisten kokemuksia karkeista myös Facebook-sivuillaan. Päivitys sai nopeasti yli sata kommenttia, joissa vanhemmat kertoivat lastensa kärsineen esimerkiksi kalpeudesta, ihottumasta, pahoinvoinnista ja päänsärystä.

Shingler kertoo, että moni alkoi yhdistämään lapsen oireet karkkiin vasta törmättyään keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Nyt useat vanhemmat ovat olleet yhteydessä elintarviketurvallisuudesta vastaaviin viranomaisiin.

– Ihmettelen, jos näitä ei vedetä myynnistä kunnes tiedetään, mistä on kysymys, Shingler sanoo.

Ruokavirasto suosittelee sinisten patukoiden välttämistä

Ruokavirasto on aloittanut selvityksen sinisten Dipper-patukoiden turvallisuudesta saatuaan useita yhteydenottoja oireista.

Ruokavirasto pyytää maahantuojia ja vähittäismyyjiä lopettamaan kyseisen tuotteen myynnin toistaiseksi. Kuluttajia myös suositellaan välttämään tuotteen syömistä toistaiseksi.

Ruokavirasto pyytää tiedotteessaan kuluttajia, jotka kokevat saaneensa tuotteesta oireita, säilyttämään pakkaus ja ilmoittamaan asiasta oman kunnan terveystarkastajalle.

Ruokaviraston elintarviketurvallisuusosaston ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen kuvailee patukoiden ainesosia samanlaiseksi, mitä useissa muissa karkeissa käytetään. Sinisen, vadelmanmakuisen patukan sisällysluettelo näyttää tätä: glukoosisiirappi, sokeri, hapot: sitruunahappo; maltodekstriinit, palmurasva, kosteudensäilyttäjä: glyseroli, sakeuttamisaine: arabikumi, emulgointiaine: E471, auringonkukkalesitiini, aromit, värit: E133.

– Kaikki ainesosat näyttävät tutuilta ja EU:ssa sallituilta, toteaa Kanninen.

Yhteydenotot ovat koskeneet Kannisen mukaan patukoita, joissa käytetään briljanttisinistä väriainetta E133. Väriaine ei kuulu atsoväreihin, joita sisältäviin tuotteisiin täytyy laittaa varoitusmerkintä. Kanninen kertoo, ettei briljantinsinisestä väristä ole tullut tutkimusta, jonka perusteella väri olisi vaarallinen.

Noin kymmenen vuotta sitten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA teki EU:ssa värien turvallisuusarvion, jonka perusteella briljanttisinisen turvallisten saantimäärien rajoja laskettiin hieman. Lisäainelainsäädännössä arvot huomioidaan niin, ettei tavallisella ruokavaliolla lisäaineita saa liikaa.

Väriaineen turvallinen päiväsaanti on vuorokaudessa 6 milligrammaa henkilön painokiloa kohti. Karkeissa ei kuitenkaan kerrota, kuinka paljon ne sisältävät väriainetta.

Kanninen selittää, että raja-arvojen mukaisesti kiloon makeisia saa lisätä enintään 300 milligrammaa väriainetta. Tällöin 30 kiloa painava lapsi saisi syödä 600 grammaa Dipperejä ennen kuin sallitut rajat ylittyvät.

Yksi Dipper painaa 10,5 grammaa, joten lapsi voisi syödä annettujen ohjeiden mukaan hieman yli 57 patukkaa.

Dippereitä tuo maahan useampi yritys, yksi suurimmista on Urjalan makeistukku, joka otti tänään kantaa some-keskusteluun. Urjalan makeistukku toteaa tiedotteessaan, etteivät edusta valmistajaa tai virallista maahantuojaa. Yritys pitää tärkeänä, että asiaa tutkitaan vaikka ainesosat ovatkin EU:ssa hyväksyttyjä ja turvallisia kohtuullisesti nautittuna.

Tuotteiden turvallisuudesta vastaa valmistaja

Markkinoille tulevia elintarvikkeita ei tutkita viranomaisten toimesta ennen niiden myytäväksi tuloa. Se, että tuotteessa on vain sallittu määrä lisäaineita, on valmistajan vastuulla. Jos tuote paljastuukin terveydelle vaaralliseksi, voi viranomainen vetää sen markkinoilta.

– Makeisten tarkkaa väriainemäärää emme tiedä, mutta sitä on alettu tutkimaan. Oletettavaa on, että enimmäismäärärajoja ei ylitettäisi, mutta asiaa selvitetään, Kanninen toteaa.

Kemikaalimaailmaa pitkään seurannut Noora Shingler toivoo, että tuotteita tuotaisiin markkinoille eri logiikalla.

– Markkinoille pääsee aivan liian helposti. Tuotteiden turvallisuus pitäisi tutkia ennen myyntiä eikä jälkikäteen vetää markkinoilta.

Näytteet Dipper-patukoista on viety Suomen Tullin laboratorioon. Kanninen ei vielä osaa sanoa, kuinka nopeasti tiedot patukan ainesosista saadaan. Kanninen suosittelee, ettei patukoita syötäisi ennen kuin asiasta saadaan tarkempaa tietoa.

– Kun oireita on tullut näin paljon, varmasti on perusteltua, ettei näitä toffeita nauttisi. Erityisesti on noussut tämä sinisessä pakkauksessa oleva toffee esiin.

Voit keskustella aiheesta torstaihin klo 23:een asti.

Meisselikadulla Lahden Jokimaalla syttyi aamulla iso tulipalo, josta muodostuu terveydelle vaarallista savua. Tulipalosta annettiin vaaratiedote klo 9 jälkeen. Päijät-Hämeen pelastuslaitos on kehottanut ihmisiä pysymään sisällä, sulkemaan ikkunat sekä ilmanvaihto ja odottamaan tiedotetta vaaratilanteen päättymisestä.

Tulessa on Purkupiha Oy:n teollisuushalli. Henkilövahingoilta on vältytty.

– Kysessä on noin 1 700 neliömetrin suuruinen halli, jossa on muovia ja puujätettä. Palo on täyden palamisen vaiheessa ja se oli päässyt leviämään myös maastoon. Enää ei ole vaaraa palon leviämisestä, kertoi päivystävä palomestari Juha Lahtinen tilanteesta klo 10 aikaan.

Klo 12 aikaan pelastulaitos kertoi, että voimakasta savuhaittaa tulee vielä jonkin aikaa.

Pelastuslaitos sai hälytyksen Meisselikadulle klo 8 jälkeen jälkeen. Paikalla on ollut aamupäivän aikana noin 20 pelastuslaitoksen yksikköä.

– Sammustustyöt tulevat jatkumaan pitkälle iltaan saakka, miehistöä paikalla paikalla on sammutustöissä kuutisenkymmentä, sanoo Lahtinen.

Syttymissyystä ole vielä tietoa. Poliisi on estänyt liikenteen alueelle.

– Toiveena on, että yleisöä ei tulisi paikan päälle paloa katsomaan. Täällä on niin paljon yksiköitä, ja liikennettä, että reitit eivät menisi tukkoon, muistuttaa palomestari.

Purkupiha Oy:n kierrätysyksikön johtaja Kimmo Rinne kertoo, että palo sai alkunsa kierrätyspolttoainevarastosta.

– Ehdimme vetää alkusammutusletkut, mutta sitten totesimme, ettei auta muuta kuin soittaa palokunta ja mennä itse turvaan. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin, sanoo Rinne.

Rinteen mukaan palohetkellä paikalla oli kahdeksan työntekijää. Varastohalli koneineen tuhoutuu palossa kokonaan ja pihalla oleva puuvarastokin on kärsinyt palossa. Rinteen mukaan taloudelliset vahingot nousevat suuriksi.

– Tuho on merkittävä, puhutaan miljoonista euroista. Vielä ei tiedä, miten pitkään tämä vaikuttaa toimintaamme. Lahden kierrätysasema on kuitenkin meidän kierrätysyksiköiden pääpaikka, että ilman muuta tulemme jatkamaan toimintaa täällä, vakuuttaa Rinne.

Varningsmeddelande Lahti Meisselikatu 28.5.2020 kl. 8.40. Hälsofarlig rök i luften. Brand i Lahti Jokimaa. Alla i området uppmanas hålla sig inomhus och stänga av ventilationen samt invänta meddelande om att faran är över. Räddningsverket i Päijänne-Tavastland.

Koulujen kevätjuhlien klassikkokappaleet soivat tänä vuonna virtuaalisesti verkossa.

Gaudeamus igituria tai Suvivirttä ei pääse nyt laulamaan koulun perinteisissä kevätjuhlissa, sillä koko koulun juhlia ei koronarajoitusten vuoksi tänä vuonna järjestetä.

Poikkeuskevään keskelle Lahden kaupunki ja kaupunginorkesteri Sinfonia Lahti tuottivat varsinkin ylioppilaiden lauluna tunnetusta Gaudeamus igiturista verkkovideon.

– Tämä on lahtelainen tervehdys ylioppilaille ja myös kaikille kouluista valmistuville sekä koulutyönsä tänä keväänä päättäville, sanoo Sinfonia Lahden intendentti Teemu Kirjonen.

Video tehtiin kahdessa päivässä. Musiikki nauhoitettiin Sibeliustalossa ja video kuvattiin Lahden lyseossa.

– Koronarajoitusten takia kappale äänitettiin kahdeksassa eri ryhmässä. Ryhmässä oli enintään kymmenen ihmistä. Ensimmäinen ryhmä teki pohjan ja muut ryhmät soittivat osuutensa sen päälle, sanoo tuottaja Jarkko Felin Kaarimedia Oy:stä.

Lopputuloksessa eri ääniraidat on miksattu yhteen, jolloin syntyy koko orkesterin sointi. Videon kuvauksissa pienryhmät soittivat playbackinä.

Voit katsoa Gaudeamus igitur -videon täältä.

Suvivirsi – nuorisokuoron ensimmäinen virtuaalivideo

Tänä keväänä Suvivirrestä löytyy useita videoita verkosta. Yhden niistä on tehnyt Vanajaveden nuorisokuoro, joka on Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kuoro.

Kuoronjohtaja Anna-Maria Lehtoaho kertoo, että idea videosta virisi, kun kuoro ei voinut koronan takia kokoontua. Koska nuotinluku etänä ei innostanut, ehdotti joku kuorolaisista, että tehdään virtuaalikuoroesitys.

Koska elettiin huhtikuuta, päätti Lehtoaho, että kuoro laulaa Suvivirren. Seurakunnan lisäksi Hämeenlinnan kaupunki kiinnostui videosta, ja se julkaistiinkin molempien Facebook-sivuilla.

Videota tehdessä ei vielä ollut tiedossa, että se päätyy laajempaan julkisuuteen. Kyse oli kuoron ensimmäisestä virtuaalivideosta.

– Muutaman videon olen aiemmin editoinut, mutta en koskaan mitään näin isoa. Ehkä en täysin tiennyt mihin lupauduin. Kyllä se siitä sitten lähti, naurahtaa Elmeri Mäenpää, kuorolainen, videon editoija ja itsekin kevään ylioppilas.

Laulamisen osalta Mäenpää sanoo, ettei urakka paljon poikennut normaalista, paitsi ettei ympärillä ollut muita kuorolaisia. Oman äänensä huomasi entistä paremmin, mutta samalla pystyi hieman helpommin keskittymään. Ja koska oli nauhoituksesta kyse, oman osuutensa saattoi äänittää useamman kerran kunnes oli tyytyväinen.

Jos haluaa itsekin laulaa, eikä katsoa vain Suvivirsi-videoita, niin lauantaina 30. toukokuuta jokainen voi tehdä sen tykönään.

Hämeenlinnassa kaupunki ja seurakunta, mutta myös moni muu seurakunta kannustaa lauantaiseen yhteislauluun eri puolilla Suomea kello 18. Silloin kajahtaa Suvivirsi pihoilta, ikkunoista, parvekkeilta tai ihan mistä vain, missä satut olemaan.

Kuuntele Yle Areenasta: Korona hiljensi konserttisalit – Sinfonia Lahden syksyn tilanteesta vielä vähän tietoa

Väyläviraston selvitys uudesta Helsingistä itään suuntautuvasta ratalinjauksesta on valmistunut.

Selvityksen mukaan kannattavin vaihtoehto olisi nykyisten ratojen kehittäminen. Uusista ratayhteyksistä paras vaihtoehto olisi ratayhteys kulkisi Porvoosta Kouvolaan.

Väylävirasto aloitti selvityksen liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta viime syksynä. Uudella selvityksellä oli tarkoitus vertailla, mitä kautta uusi ratayhteys kannattaisi rakentaa.

Nykyisen radan kehittäminen pitäisi sisällään parannustöitä Savon radalla Kouvolan ja Kuopion välillä sekä Karjalan radalla Imatran ja Joensuun välillä. Selvityksen mukaan korjaustyöt voisivat lyhentää matka-aikoja noin 15–26 minuutilla. Nopeampaan junakalustoon siirtyminen voisi lyhentää myös Keravan ja Imatran välistä matkaa muutamalla minuutilla.

Seuraavaksi liikenne- ja viestintäministeriö kartoittaa kuntien näkemyksiä hankeyhtiön perustamisesta ja osallistumisesta itäisen ratayhteyden suunnittelun rahoittamiseen.

– Hankeyhtiömallilla voidaan edetä, jos kunnat ovat halukkaita rahoittamaan suunnittelua samoin ehdoin kuin jo perusteilla olevissa Suomirata ja Turun tunnin juna -hankeyhtiöissä on sovittu, liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka sanoo ministeriön tiedotteessa.

Helmikuussa Harakka sanoi Ylelle, että hankeyhtiön perustamisesta on vielä aikaista puhua.

– On tärkeää muistaa, että tekeillä on vasta selvitys siitä, onko tarpeen tehdä itäinen, uusi rata, ja jos on, mistä suunnasta, Harakka sanoi tuolloin.

Lue lisää: Suomen suuret raidehankkeet etenevät eri tahtiin – ministeri: "Selvitämme vasta, onko kokonaan uusi rata Itä-Suomessa tarpeen"

Vaihtoehdot Helsingistä itään lähtevälle uudelle junaradalle ovat itärata, itäinen rantarata sekä rata, joka kulkisi Lahdesta Mikkeliin.

Itärata kulkisi Helsingistä lentokentän kautta Porvooseen ja sieltä Kouvolaan. Itäinen rantarata puolestaan kulkisi Helsingistä Porvooseen ja edelleen rantaa pitkin Kotkan ja Haminan kautta Lappeenrannan kupeeseen Luumäelle.

Väylävirasto selvitti viime vuonna kolmen ratalinjauksen suuntaa-antavia kustannuksia. Selvityksen mukaan itäradan karkea hinta-arvio olisi 1,7 miljardia euroa. Itäinen rantarata maksaisi yli miljardin enemmän, noin 2,8 miljardia euroa. Kolmas vaihtoehto Lahden ja Heinolan kautta Mikkeliin maksaisi noin 1,5 miljardia euroa.

Ratalinja jakaa hallitusta

Uusi raideyhteys on jakanut Suomen hallitusta.

Osa ministereistä haluaisi rakentaa uuden ratayhteyden Porvoon ja Kouvolan kautta Itä-Suomeen. Tätä linjausta on kannattanut ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.), joka asuu Joensuussa ja on käynyt koulunsa Kouvolassa.

RKP:n ministerit Anna-Maja Henriksson ja Thomas Blomqvist ovat puolestaan asettuneet Suomenlahden rannikkoa pitkin kulkevan itäisen rantaradan kannalle(siirryt toiseen palveluun) (Kymen Sanomat). Yhteyttä Porvoon, Loviisan ja Kotkan kautta itään on kannattanut myös kotkalaisministeri Sirpa Paatero (sd.).

Ministereiden lisäksi Itä-Suomen kaupungit ovat olleet eri mieltä siitä, mistä ratayhteyden tulisi kulkea.

Itään suuntautuva rata on yksi Suomen kolmesta suuresta raidehankkeesta.

Turun tunnin junan ja Tampereen Suomi-radan hankeyhtiöistä sekä niiden rahoituksesta valtio pääsi kuntien kanssa sopuun helmikuun puolivälissä. Yhtiöissä on mukana kaikkiaan 25 kuntaa ja kaupunkia.

Täydennämme uutista. Voit keskustella aiheesta 29.5. klo 23.00 asti.

Lue lisää:

Nyt puhuvat itäistä Suomea repivän ratakiistan kovimmat kiistapukarit – Kouvolan ja Kotkan kaupunginjohtajat eivät pääse sopuun ratalinjauksesta

Itäisen ratayhteyden eri vaihtoehdot selvitetään tasapuolisesti – Kouvola ja Kotka repivät uutta junarataa päinvastaisiin suuntiin

Varningsmeddelande Lahti Meisselikatu 28.5.2020 kl. 14.45. Faran över i Lahti Jokimaa. Röken från branden orsakar inte längre fara. Räddningsverket i Päijänne-Tavastland.

Ruokavirasto pyysi keskiviikkona lopettamaan kielen siniseksi värjäävien Dipper XL TonguePainter -patukoiden myynnin ja kehotti olemaan myös syömättä patukoita. Ruokavirasto sai useita yhteydenottoja karkkien aiheuttamista oireista, kun asiasta nousi keskustelu sosiaalisessa mediassa.

Yle kertoi, kuinka vantaalaisen Leena Fredrikssonin yhdeksänvuotias poika alkoi voimaan pahoin syötyään muutaman Dipper-patukan. Ruokavirasto selvittää parhaillaan, johtuvatko ihmisten oireet karkin sinisestä väriaineesta. Uutinen herätti paljon keskustelua lisäaineiden turvallisuudesta.

Yle kysyi lisäaineista Ruokaviraston elintarviketurvallisuusosaston ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanniselta.

Mitä lisäaineet ovat ja mihin niitä käytetään?

Lisäaineet ovat aineita, joita ei sellaisenaan syödä, vaan niitä käytetään esimerkiksi parantamaan tuotteiden säilyvyyttä, rakennetta, väriä ja happamuutta.

Miten lisäaineiden turvallisuutta testataan?

Ennen kuin markkinoille tuodaan uusi lisäaine, täytyy valmistajan tehdä siitä hakemus EU:lle. Sen jälkeen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA tekee lisäaineesta turvallisuusarvion.

Jos lisäaineen todetaan olevan suurena määränä haitallinen, sille etsitään turvallinen määrä eli ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) eläinkokeiden avulla. Kokeissa selvitetään korkein mahdollinen päiväannos, joka ei aiheuta koe-eläimissä haittavaikutuksia. Lopuksi saatu raja-arvo jaetaan turvallisuuden vuoksi sadalla. Näin laskemalla saadaan määrä, joka ihmisen on turvallista syödä vuorokaudessa painokiloa kohden.

Sallittuja lisäaineita on yli 300 ja noin puolelle niistä on määritelty ADI-arvo. Kaikille lisäaineille ei ole määritelty arvoa, sillä monia niitä voi syödä suuria määriä ilman haittavaikutuksia.

Joistakin aineista, kuten väriaine titaanidioksidista, ei ole tehty arvioita turvallisesta päivittäisestä enimmäissaannista, koska dataa ei ollut vielä tarpeeksi. Onn kuitenkin erittäin harvinaista, ettei haitalliseksi katsotulle aineelle ole määritelty ADI-arvoa.

Lainsäädäntö ottaa huomioon annetun raja-arvon niin, ettei tavallista ruokavaliota noudattamalla ADI-arvo ylity.

Miten valvotaan, että tuotteiden valmistajat seuraavat lainsäädäntöä?

Valmistajan vastuulla on noudattaa lainsäädäntöä ja elintarvikeviranomaiset valvovat sitä, miten yritysten omavalvonta toteutuu. Lisäaineiden käytön säädöstenmukaisuutta valvotaan pääosin pistokokein. Tuotteita valmistetaan ja tuodaan Suomeen niin paljon, ettei kaikkea voida tarkastaa.

Yrityksillä ei ole haluja lisätä tuotteisiinsa valtavia määriä lisäaineita, vaikka niille ei olisikaan rajoituksia lainsäädännössä, koska aineet maksavat ja suurina määrinä vaikuttavat elintarvikkeiden makuun tai hajuun.

Mitä ovat atsovärit? Käytetäänkö niitä Dipper-patukoissa?

Ruokavirasto tutkii sinisiä Dipper-patukoita, sillä oireista kertoneet ovat sanoneet niiden aiheutuneen juuri sinisistä karkeista. Vadelman makuinen patukka saa värinsä briljanttisinisestä E133:sta.

Keskusteluissa epäiltiin vahvan sinisen kuuluvan atsoväreihin, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. EFSA kuitenkin madalsi briljanttisinisen turvallista päivittäissaannin raja-arvoa hieman noin kymmenen vuotta sitten.

Monissa makeisissa, juomissa ja jäätelöissä käytetään kuitenkin atsovärejä. Ne ovat synteettisiä värejä, joita käytetään elintarvikkeissa, koska ne ovat kirkkaampia ja halvempia kuin muut värit. Jos tuotteessa on käytetty atsoväriä, täytyy sisällysluettelon lisäksi olla varoitusteksti: "Voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta."

Atsovärien käyttö kiellettiin Suomessa 1980-luvulla, mutta sallittiin uudestaan, kun Suomi liittyi EU:hun.

Kanninen kertoo, että atsoväreillä on matalat ADI-arvot ja siksi niitä ei saa käyttää tuotteessa paljon.

Mitä ovat ainesosaluettelossa olevat aromit?

Aromit ovat aineita, joilla parannetaan tuotteen makua tai tuoksua. Lainsäädäntö ei edellytä tuotteen valmistajaa kertomaan tuotteessa olevia aromeja ellei aromina ole käytetty kofeiinia tai kiniiniä, jotka voivat aiheuttaa joillekin oireita jo pieninä määrinä.

Suomi on yrittänyt saada EU:n lainsäädäntöön muutoksia, joiden avulla kuluttaja saisi tietoa myös käytetyistä aromeista.

Voiko lapsi saada liikaa lisäaineita?

Turvallinen päivittäinen saantimäärä on määritelty painokilolle, jolloin pieni lapsi voi syödä ainetta turvallisesti vähemmän kuin aikuinen. Ruokavirasto on seurannut lasten lisäainesaantia. Perheissä kannattaa seurata ravintosuosituksia, sillä lainsäädäntö nojaa siihen, että tuotteita käytetään tavallisten ruokatottumusten mukaisesti.

Jos syö ruokaympyrän mukaisesti, ei aikuisten tarvitse olla huolissaan lasten lisäaineiden saannista eikä laskea lisäainemääriä, Kanninen sanoo.

Ruokavirasto on kuitenkin katsonut, etteivät lainsäädännössä olevat arvot suojaa pieniä lapsia nitriitiltä, jota on monissa lihavalmisteissa. Siksi Ruokavirasto onkin ohjeistanut, että lapset söisivät korkeintaan viisi nakkia tai vastaavan määrän lihavalmisteita viikossa.

Mistä tietää, etteivät Dipper-patukan oireet johdu vain sokeriöveristä?

Ruokaviraston on vaikea tietää, johtuvatko oireet liiasta sokerin syömisestä. On mahdollista, että jotkut lapset ovat syöneet karkkia niin paljon, että heille on tullut huono olo. Ruokavirasto on kuitenkin saanut yhteydenottoja, joiden mukaan oireita olisi tullut muutamasta patukasta.

Ruokavirasto selvittää asiaa ja on laittanut kyselyn muille jäsenmaille, onko heillä huomattu patukan aiheuttavan oireita. Jos tuotteesta ei laboratoriotutkimuksissa löydy mitään, on vaikea sanoa, mikä oireet aiheuttaa.

Ainesosaluettelossa ei ole mitään, mitä ei käytettäisi muissakin elintarvikkeissa.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen: Suomen lainsäädäntöön vaikuttavat EU:n lobbarit

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.), joka on johtanut eurooppalaista hormonihäiritsijät Endocrine disruptors -työryhmää, pitää elintarvikkeiden testaamista luotettavana, mutta lyhyenä.

– Mitään tuotteita ei tulisi markkinoille, jos testattaisiin kolmea sukupolvea.

Pietikäisen mielestä tarvittaisiin lisää tutkimusta myös tuotteiden yhteisvaikutuksista. Hänestä olemme liian paljon tottuneet siihen, että jos jotain on kaupassa, se on turvallista.

Suomen lainsäädäntö oli lisäaineiden osalta tiukempi kuin EU:ssa ennen unioniin liittymistä. Jäsenmaiden lait on harmonisoitu niin, ettei yksittäisellä jäsenmaalla ole mahdollista rajoittaa lisäaineiden käyttöä.

Taustalla on ajatus siitä, että yritysten olisi mahdotonta tehdä jokaiseen maahan erilaisia tuotteita. Toisaalta yhtenäinen lainsäädäntö pitää huolta siitä, että kuluttajilla on samat oikeudet kaikissa maissa.

Teollisuudella on iso rooli siinä, millaisia rajoituksia aineille määrätään. Pietikäisen mukaan lobbarien ansiosta esimerkiksi maataloudessa ei ole saatu kielletyksi rikkaskasvimyrkky glyfosaattia. Samanlaista vaikuttamistyötä käydään myös elintarvikkeiden lainsäädännössä.

Pietikäinen kannustaa, että ihmiset itse tekisivät valintoja elintarvikkeita ostaessaan, eivätkä suoraan luota niiden turvallisuuteen, sillä paljon on vielä tutkimatta.

– Kannattaa noudattaa varovaisuusperiaatetta: älä käytä, jos ei ole tutkittu pitkällä aikavälillä. Näin kyllä pärjättäisiin elintarvikkeiden valmistuksessa, mutta ihminen on innovoiva ja haluaa kokeilla kun tulee jotain uutta.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23:00 asti.

LUE LISÄÄ:

Ihmisessä piilee kemikaalicocktail – "pojanpojalle kasvaa rinnat ja deodorantista imeytyy alumiinia"

Elintarvikkeiden lisäaineissa piilee riskejä – Evira kaipaa lisätutkimuksia

Suosittu sriracha-kastike katosi kaupoista, mutta syy ei ole hamstraamisessa

Ranska kieltää syöpäriskin takia väriaineen, jolla värjätään karkkeja valkoiseksi – Suomen viranomaiset: "Ei kannata vielä olla huolissaan"

Joroisten hyppyrimäen mäkimonttuun on pysäköitynä vanha pakettiauto. Tavaratilassa on puusänky ja mäkihyppysuksia. Auto on ollut 75-vuotiaan Aatto Lamminpään koti tämän kevään ajan, kun mies on ollut rakentamassa Joroisten mäkihyppykeskusta. Oikeaan kotiinsa Savonlinnaan mies ajelee vain viikonlopuiksi.

Heti aamutuimaan isoimman mäen rinteessä heiluvat oranssit hihat. Miehet asentavat alastulorinteen jyrkimpään kohtaan muovimattoa. Matto on muutama vuosi sitten haettu Lahden suurmäestä.

– Olin silloin kolmisen viikkoa Lahden mäkimontussa selvittelemässä näitä matonpalasia. Suurmäkeä remontoitiin silloin ja olin huolehtimassa, että nämä muovit tulevat siististi talteen trukkilavoille, Aatto Lamminpää kertoo.

Lahden suurmäen muoveja on sen jälkeen ripoteltu eri puolille Suomea pieniin mäkihyppyrinteisiin. Lamminpää on viime vuosina ollut kunnostamassa kolmattakymmentä hyppyrimäkeä, viimeisimpänä Joroisten torneja.

Tuhansien tuntien talkoot

Joroisissa raskasta fyysistä työtä on paiskittu neljän miehen talkooporukalla tuhansia tunteja. Joroisten Mäkihyppääjät ry:n puheenjohtaja Auvo Kuvaja käytti siihen ruokatuntinsakin. Viime syksynä Kuvaja jäi eläkkeelle, ja tituleeraa itseään nyt päätoimiseksi mäenrakentajaksi.

– Tätä on nyt kolme vuotta rakennettu. Iso tornia on kunnostettu ja korotettu, alastulorinteet on rakennettu uusiksi ja kaksi uutta tornia alastulorinteineen on tehty, Kuvaja kertoo urakasta.

Hän sanoo, että akillesjänteet ovat viime aikoina olleet kipeänä, sillä alastulorinteen jyrkkä osa on 33 asteen kulmassa. Eivätkä hommat tähän lopu.

– Seuraavaksi laitetaan pienelle mäelle muovit, noin 200 neliömetriä. Sitten on vastarinteiden siirtonurmien asennus sekä kastelujärjestelmän asennus. Rinnettä pitää kastella, että siitä pystyy hyppäämään, Kuvaja kertoo.

Vesiputket on jo vedetty puolen kilometrin päästä kanavasta, mutta pumppaamo vielä puuttuu. Sekä hissit, niitä Kuvaja on etsiskellyt nettipalstoilta käytettynä.

Töiden pitäisi olla valmiina tämän vuoden loppuun mennessä, sillä suurin rahoittaja, ELY-keskus, on antanut projektille jo entuudestaan jatkoaikaa. Alun perin keskuksen piti olla valmis jo pari vuotta sitten.

– Kyllä tämä työmäärä yllätti. Ja se, että talkoolaisia ei lopulta löytynytkään tämän enempää, Kuvaja kertoo.

Hyppyrikeskuksen rakennustöiden työmäärä on hengästyttävä. Miten ihmeellä tällaiseen on edes keksitty ryhtyä?

Ensihyppy koivuhaloilla

Niin Kuvajalla kuin Lamminpäällä on ollut kova tunteenpalo mäkihyppyyn jo pikkupojasta saakka. Lamminpäästä on sanottu, että jos avaa sanakirjasta kohdan "rakkaudesta lajiin", lukee siellä lyhyesti "ks. Aatto Lamminpää".

– En koskaan saanut oikeita mäkihyppysuksia, vaan tavallisilla hiihtosuksilla täällä Joroisissa rinteistä hypättiin. Tiedä miten olisi käynyt, jos ne oikeat sukset olisin pikkupoikana jalkaani saanut, Kuvaja muistelee lapsuuttaan.

Aatto Lamminpää on sen sijaan harrastanut kilpamäkihyppyä ikänsä ja etenkin veteraanisarjoissa menestystä on tullut. Ensimmäiset sukset isoveli teki Lamminpäälle koivuhaloista. Niillä hän hyppäsi 3-vuotiaana navetan takana olevasta hyppyristä.

– Neljävuotiaana hyppäsin jo 16 metrin mäestä ihan lenkkisuksilla. Ensimmäisellä hypyllä ne taisivat pudota jo ilmassa, molemmat sukset, Lamminpää nauraa.

Nämä lapsuudenkokemuksista kumpuavat tunteet toimivat nyt polttoaineena mäkihyppykeskuksen rakentamisessa.

Viime talvena eräs talkoolainen oli tullut ilta-aikaan mäkimonttuun katsomaan mikä on tilanne. Pimeyden keskeltä oli kuulunut ääni, joka oli kehottanut tulemaan arvostelemaan hyppyä. Aatto Lamminpää oli seissyt pienemmän hyppytornin lähtötasanteella ja oli testailemassa mäkeä.

– Isoimmastakin tornista ehdin jokusen hypyn hypätä ennen kuin lumet sulivat pois.

Kuolemansairas laji

Jo pitkään suomalainen mäkihyppy on ollut vastatuulessa. Esikuvat ovat olleet vähissä ja lukuisia pieniä mäkihyppytorneja on purettu turvallisuussyistä. Hiihtoliitossa asiaa on tarkkailtu huolestuneena.

– Lisenssihyppääjiä on noin 250 ja alle 16-vuotiaita kilpailevia mäkihyppääjiä on noin sata, sanoo mäkihypyn maajoukkuevalmentaja Lauri Hakola.

Vielä 1980-luvulla harrastajamäärät olivat tuhansissa. Tuolloin mäkihypyn kultakautena rakennettiin myös Joroisten hyppyrimäet. Mäkihyppykouluja järjestettiin ja torneja kunnosteltiin vuosien varrella, mutta käytön puutteessa ne alkoivat lopulta lahota ja saivat purkutuomion. Pelastajaksi perustettiin yhdistys, joka hankki rahoituksen, talkoolaiset ja tarvikkeet.

Hiihtoliitossa on ilolla seurattu pienten hyppyrimäkien kunnostusbuumia. Lauri Hakola pitää sitä merkittävimpänä tekijänä mäkihypyn tulevaisuudelle Suomessa.

– Maajoukkueen menestys on yksi näkyvyyttä tuova elementti, mutta jos paikkakunnalla ovat olosuhteet kunnossa ja toiminta riittävän hyvää ja pitkäjänteistä, niin harrastajia tulee lajin pariin.

Aatto Lamminpää puhuu mäkihypystä kuolemansairaana lajina, jolle on tehtävä jotain.

– Pienten mäkien kunnostus on ihan välttämättömyys, laji kuolee muuten, se on ihan varma.

Ja on kunnostustöillä ollut vaikutusta. Jokaisella paikkakunnalla missä Lamminpää on ollut hyppytorneja rakentamassa, on syntynyt jonkinasteinen mäkihyppybuumi. Hiihtoliiton arvion mukaan parin viime vuoden aikana mäkihyppyharrastajien määrä on kasvanut 20 prosenttia.

Tällaista buumia odotetaan nyt myös Joroisiin. Mäkikeskukseen on tarkoitus perustaa mäkihyppykoulu kaikenikäisille jo ensi talvena. Sitä ennen on talkooporukan paiskittava vielä aika monta tuntia hommia.

– Tätä tehdään niin kauan kuin peukalot liikkuu, Auvo Kuvaja sanoo.

Lahdesta Riihimäen suuntaan kulkevassa puutavarajunassa syttyi sunnuntaina tulipalo, kertoo pelastuslaitos.

Junapalo saatiin sammutettua Hikiän asemalla, mutta radan varrella on syttynyt lukuisia maastopaloja.

Tilanne aiheutti sunnuntaina merkittävää haittaa raideliikenteelle. Rataliikennekeskuksesta kerrottiin varhain maanantaina Ylelle, että Riihimäen ja Lahden välinen raideosuus on jälleen käytössä.

– Juna kulki periaatteessa tyhjänä kuormasta, mutta vaunujen pohjalla oli puunrungoista tippunutta kaarnaa ynnä muuta, ja ne ovat palaneet neljässä viimeisessä vaunussa, päivystävä palomestari kuvaili sunnuntaina junapaloa.

Hän arvioi, että maastopaloja oli syttynyt useita kymmeniä.

Klo 4.17: Päivitetty tieto, että Riihimäen ja Lahden välinen raideosuus on jalleen toiminnassa.

Tänään maanantaina moni paikka avasi ovensa noin kahden kuukauden kiinni olon jälkeen, kun koronarajoituksia lievennetään. Muun muassa ravintolat, kirjastot ja museot avautuivat, mutta tietyillä rajoituksilla: esimerkiksi ravintolassa asiakasmäärä pitää vähentää puoleen normaalista.

Lisäksi kokoontumisrajoitus nousee 50 henkilöön ja kotimaassa voi jälleen matkustaa, kunhan noudattaa koronavirukseen liittyviä terveys- ja turvallisuusohjeita.

Suorassa lähetyksessä kävimme katsomassa eri puolilla Suomea, miltä rajoitusten vapautuminen näytti.

Helsingin Kauppatorilla haastateltavana ollut THL:n ylilääkäri Taneli Puumalainen totesi olevansa hyvällä mielellä rajoitusten purkamisesta, koska kevät on ollut monille raskas.

– Tuntuu, että nyt on toivoa ja normaalia elämää, mutta tietysti terveysasiantuntijana olen jonkun verran huolissani ja haluaisin muistuttaa ihmisiä, että pidetään ne turvavälit ja huolehditaan siitä käsihygieniasta.

Rajoitusten purkaminen voi lähettää ihmisille viestin, että nyt voi taas tehdä asioita normaaliin tapaan. Puumalainen kuitenkin huomautti, että koronatilanne voi muuttua rajoitusten purkamisen myötä jälleen huonommaksi.

– Nyt saa alkaa tehdä asioita varovasti, mutta täytyy olla koko ajan varautunut siihen, että tämä koronatilanne voi kuitenkin muuttua uudelleen vaikeammaksi. Yleensä menee pari viikkoa, että rajoitustoimien purun jälkeen nähdään, mikä tämä vaikutus on ollut.

Ravintoloitsija: "Vähän kuin uutta ravintolaa aukaisisi"

Kuopiossa ensimmäiset asiakkaat olivat jo odottamassa lounasajan alkamista ravintola Urbanin oven takana puoli yhdentoista aikaan. Asiakkaita riittikin lounaalla sekä terassin puolella että ravintolan salin puolella.

Ravintola Urbanin yrittäjä Anssi Kantelinen kertoi tunnelmien olleen hieman jännittyneet, kun ravintolat saivat tänään taas avata ovensa.

– Ei tiedä, millä tavalla ihmiset jakaantuu, onko vielä taka awayn hakijoita vai tuleeko suurin osa paikan päälle. Nyt on vähän kuin uutta ravintolaa aukaisisi. Jännityksen kanssa mennään eteenpäin, mutta hyvin näyttää porukkaa olevan ja se on positiivista, Kantelinen summasi.

Lahden maauimalassa lasketaan kävijöitä tänä kesänä tarkkaan

Lahden mäkimontun maauimalassa kävi viime kesän vilkkaimpana päivänä asiakkaita 1 800 ja koko kesän aikana vähän yli 40 000. Tänä kesänä asiakasmääriä tullaan seuraamaan huolella.

– Meillä on kassalla laskuri, ja kun 500 tulee täyteen, niin se on sitten yksi sisään yksi ulos. Voi olla, että täällä kuulutellaan tänä kesänä, että tällä hetkellä liikuntapaikkamme on täynnä, maauimalan uimavalvonnasta vastaavan Sporttiturva Oy:n yrittäjä Vesa Kälviäinen kertoi.

Toistaiseksi maauimalan saunat eivät ole käytössä ja pukutiloissa käytössä on vain joka kolmas pukukoppi. Maauimalassa turvaväleistä muistutetaan muun muassa kuulutuksin, mutta ihmisillä on myös oma vastuu huolehtia asiasta.

– Annetaan toisille tilaa. Toki meidän uinninvalvojat muistuttavat asiasta, kun on mahdollista ja tarpeellista. Ehkä enemmän voi olla se ongelma täällä aurinkorinteellä, kun tulee se todella hieno päivä ja rinne tulee auringonottajia täyteen, Kälviäinen pohti.

Lue myös:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Korona-aika lisäsi etätyöläisten yöunia ja viikonloppujen liikuntaa – työmatkaan ja laittautumiseen kuluva aika näyttää menneen nukkumiseen

EU:n tartuntatautivirasto: Laumasuojaa ei saavuteta missään päin maailmaa ennen syksyä 2021

Suomalaiset saavat matkustaa taas Viroon – ulkoministeriö kehottaa välttämään vapaa-ajan matkoja ulkomaille