Osmo Kuhlman heiluu talikon kanssa viimeisiä kertoja tutussa navetassa ennen eläkkeelle jäämistä. Takana on neljäkymmentä vuotta maatalouslomittajana.
Alkuaikoina lomittaja hoiti eläinten lisäksi monta muutakin asiaa.
– Hoidettiin vanhuksetkin siinä sivussa. Jäi mieleen yksi paikka, jossa nuori pari lähti lomalle. Siellä oli dementoitunut vanha emäntä. 'Pidä huoli siitä, että kun menet aamulla navettaan, ovi on lukosssa, ettei mamma pääse karkaamaan', sanoivat.
Lakisääteinen lomitus alkoi 40 vuotta sitten, kun maanviljelijöille haluttiin taata mahdollisuus lomien pitämiseen.
Työt tiloilla ovat sittemmin muuttuneet. Lomittajan on hallittava yhä enemmän koneita ja laitteita.
– Tavallaan työ on paljon keveämpää kuin silloin, kun aloitin. Silloin tehtiin paljon käsin, Kuhlman sanoo.
Lomabuumi ruuhkauttaa lomittajat
Valtakunnallisesti lomittajista ei ole pulaa, sillä samalla kun lomittajat eläköityvät, maatilojen määrä ja lomituspalvelujen tarve on vähentynyt. Nuoria kuitenkin kaivataan alalle lisää.
Vaikeuksia tulee, jos moni viljelijä aikoo lomalle samaan aikaan, tietää lomituspalvelujohtaja Taina Blomqvist Sysmästä.
– Lomituskysyntä vaihtelee. Välillä saattaa olla tilanne, että joutuu tarjoamaan eioota, välillä saattaa olla taas helpompia aikoja.
Eläkkeelle jäävälle Osmo Kuhlmanille moni navetta ja niiden asukkaat ovat tulleet tutuiksi.
– Kyllä mulla vakipaikoissa löytyy lemmikkini, Kuhlman naurahtaa ja silittää sysmäläisen navetan lehmää.