Asikkalan Aurinkovuoren koululla on otettu käyttöön sovellus, jolla oppilaat arvioivat omia tunteitaan. Kun opettajilla on enemmän tietoa oppilaiden tunteista, he pystyvät puuttumaan tilanteisiin aiempaa ketterämmin.

– Me ollaan maailman ensimmäinen koulu, joka kokeilee tätä, sanoo Saku Tanttu.

– Sovelluksessa kysellään, minkälaisia tunteita meillä on täällä koulussa. Siitä saadaan tietoa, onko oppilaat onnellisia vai surullisia, Sampsa Tura jatkaa.

Saku näyttää kännykästään kuvia erilaisista ilmeistä, jotka kuvaavat tunteita.

– Tässä on tunnerulla, jossa on kaksikymmentä eri tunnetta ja tänne tulee joka viikko uusi kysymys. Tällä viikolla kysyttiin, mitä me tunnemme tästä koulusta.

Oppilaat kertovat mielellään, mistä sovelluksessa on kyse. Mutta miten he itse ovat kysymyksiin vastanneet, pysyy visusti salaisuutena.

– Opettajat ei pysty näkemään, mitä on pistänyt. Se on jokaisen oma asia, sanoo Moona Sillman.

– Kun tietää, että tää on vain mun yksityinen juttu, niin uskaltaa kertoa, mitä oikeasti ajattelee, sanoo Sampsa.

Saku, Sampsa ja Moona kertovat, että opettajat puuttuvat asiaan, jos mittarit näyttävät, että luokassa on paljon negatiivisia tunteita kuten surua.

– Siitä sitten varmaan jutellaan. Se, että on jo kertonut surusta, voi helpottaa oloa, arvelee Sampsa.

Uusi apuväline kiusaamisen ehkäisyyn

Sovelluksen takana on lahtelainen startup -yritys Naya Daya, joka perustaa mittauksensa tieteelliseen tutkimukseen tunteista ja käyttäytymisestä. Yksi yrityksen osakkaista on Geneven yliopistossa toimiva tunneälyn tutkija Marcello Mortillaro.

– Paljon on puhuttu siitä, että digitalisaatio vie meiltä tunneymmärryksen, mutta se voi myös tuoda ratkaisuja emotionaaliseen vuorovaikutukseen, sanoo Naya Dayan perustaja ja toimitusjohtaja Timo Järvinen.

Yritys kertoo vahvistavansa empatiaa ja sitoutumista tunneteknologian avulla. Vihan ja negatiivisten tunteiden sijaan yritys toivoo vahvistavansa myötätuntoa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Tunteiden mittaamisen lisäksi yhtiön kehittämä sovellus ennakoi tulevaa käyttäytymistä.

– Me keräämme ihmisten tunnekokemuksia. Tieteelliseen malliin perustuva algoritmi analysoi tunteet ja ennakoi missä määrin nämä tunteet saavat aikaan toivottua käytöstä, selittää Järvinen.

Kun algoritmi ennakoi huonoa käytöstä koulussa, voivat opettajat puuttua kipupisteisiin ja parhaimmassa tapauksessa estää kiusaamista.

– Jos vastauksista selviää, että yksikin oppilas kokee pelkoa luokkakavereitaan kohtaan, havaitaan ongelma heti ja siihen voidaan nopeasti puuttua tai kiinnittää huomiota, sanoo Järvinen.

Aurinkovuoren koulu sai tietää sovelluksesta jo kehittelyvaiheessa, sillä luokanopettaja Ismo Kotilainen ja toimitusjohtaja Timo Järvinen ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka.

Asikkalan kouluissa on erityisesti tänä syksynä puhuttu kiusaamisesta, sillä paikkakunnalla koulunsa käynyt esikoiskirjailija Antti Rönkä paljasti kirjassaan Jalat ilmassa kärsineensä vuosia koulukiusaamisesta. Hän ei ollut puhunut ongelmastaan kenellekään. Luokanopettaja Kotilaiselleja muille Röngän opettajille paljastus tuli yllätyksenä.

Juuri siitä syystä Kotilainen pitää tunnesovellusta erittäin tervetulleena.

– Lapset eivät välttämättä kerro tai näytä, miltä tuntuu, tai että joku ottaa päähän. Sitä ei sanota edes kotona ääneen saati sitten koulussa. Mutta kun voi anonyymisti ilmaista tunteensa oman rakkaan kännykkänsä näytöllä, se voi ollakin se todellinen tunne.

Kotilainen ei kuitenkaan usko, että yksi sovellus kitkisi kiusaamisen kokonaan.

– Kiusaaminen on niin monitahoinen juttu, eikä se tapahdu pelkästään koulussa. Ei kaikkea kiusaamista saada karsittua millään – ei lasten eikä aikuisten maailmassa. Mutta me edes yritämme jotakin.

Mediatalot haluavat tietoa käyttäjien sitoutumisesta

Asikkalan Aurinkovuoren koulu on yksi Naya Dayan asiakkaista. Toinen merkittävä asiakas on mediatalo Keskisuomalainen, jonka kanssa yritys sai viime keväänä hakukonejätti Googlelta 300 000 euron apurahan. Apurahan turvin mitataan nyt mediankäyttäjien tunnetiloja ja sitoutumista tuotteeseen.

– Tämän kautta ymmärretään, millaista käyttäytymistä uutinen saa kansalaisissa aikaan. Siinä korostuu myös median vastuu. Haluaako media tuottaa tietoisesti uutisellaan vihaa vai rakentaa myötätuntoa, joka saa ihmiset auttamaan toisiaan? kysyy toimitusjohtaja Timo Järvinen.

Sovellus tuottaa mediatalolle myös tietoa siitä, mikä saa lukijan viettämään aikaa tuotteen äärelle. Se on tämän päivän medialle elämän ja kuoleman kysymys, sillä mediat haluavat tehdä juttuja, joista yleisö myös mielellään maksaa.

Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi ei halua vielä tarkemmin kommentoida yhteistyötä, mutta tässä vaiheessa hän pitää sitä kiinnostavana ja lupaavana.

– Meille on erittäin tärkeää saada palautetta, millaisia tuntemuksia juttumme herättävät. Erityisesti kiinnostaa, mikä sitouttaa lukijaa meihin, toteaa Kangaskorpi.

Myös Yle Urheilu on testannut yhtiön sovellusta kaksi vuotta sitten.

Teknologia ei korvaa ihmisten välistä dialogia

Naya Dayan toimitusjohtaja uskoo, että tunteet tuovat yritykselle töitä kansainvälisilläkin markkinoilla. Kiinnostus tunteita, tunneälyä ja empatiaa kohtaan kasvaa. Hän ei silti väitä, että digitalisaatio olisi ratkaisu kaikkiin ihmisten välisiin ongelmiin.

– Me voimme tuoda ymmärrystä ihmisten väliseen dialogiin, mutta ei ole tarkoitus korvata sitä. En haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa ihmiset ajattelisivat, että meidän ei tarvitse enää keskustella, kun meillä on nämä härpäkkeet, jotka mittaavat meitä.

Vuodenvaihteen jälkeen paljastunut laaja susiin ja koirasusiin liittyvä rikoskokonaisuus on siirtynyt syyteharkintaan, Helsingin poliisista kerrotaan. Yhteensä kahdentoista epäillyn rikoksen kokonaisuus on nyt Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston käsissä.

Epäillyt rikokset ovat törkeä eläinsuojelurikos, eläinsuojelurikos, kahdeksan luonnonsuojelurikosta ja kaksi salakuljetusta. Rikosten epäillään tapahtuneen Lopella, Karkkilassa, Orimattilassa ja Vaalimaalla heinäkuun 2016 ja tammikuun 2019 välisenä aikana.

Jutun pääepäilty on Kanta-Hämeessä Lopella asunut koirasusien kasvattaja. Epäiltyjä on yhteensä kahdeksan.

Esitutkinnassa selvisi, että pääepäillyn tilalle Lopelle oli salakuljetettu Venäjältä useita susia. Susia oli siirretty Karkkilaan ja Orimattilaan. Koirasusien kasvatus on Suomessa kielletty.

Tutkinta alkoi poliisin saatua tiedon luonnonvaraisesta sudesta, joka oli yksityishenkilöiden hallussa Karkkilassa. Kokonaisuuden tutki Helsingin poliisilaitoksen eläimiin liittyviin rikoksiin erikoistunut tutkintaryhmä.

• Lue myös: Koirasusikasvatusta pihasaunan pimeydessä: Karmivat yksityiskohdat paljastuivat laajan rikoskokonaisuuden tutkinnassa

Kotietsinnät kolmeen kohteeseen

Poliisi teki tammikuun alussa samaan aikaan kotietsinnät kolmeen kohteeseen.

Karkkilasta löytyi tutkimusten perusteella puhdas pohjoiseurooppalainen susi. Se oli tuotu Suomeen yhtä aikaa samasta pentueesta olleen toisen suden kanssa. Toinen susi oli lopetettu aiemmin Lopen tilalla.

Orimattilassa tehdyssä kotietsinnässä löytyi kaksi sudeksi epäiltyä eläintä. Eläimiä pidettiin ulosteen katkuisessa pihasaunassa, ilman vettä ja ruokaa.

Koirasusitilalla Lopella oli kotietsintähetkellä 64 koiraeläintä sekä kissa, kanoja, kyyhkyjä, minisikoja ja vuohia.

Tilat olivat epäsiistit ja puutteelliset, eläimille ei ollut tarjolla asianmukaisesti vettä ja ravintoa, eläimet käyttäytyivät pelokkaasti ja hermostuneesti ja joillakin oli selkeästi terveysvaivoja.

Poliisi otti tuolloin kiinni tilan omistavan naisen, joka vangittiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä.

Lopen tilalle tehtiin toinen kotietsintä tammikuun lopussa. Silloin tilalla oli jäljellä reilut 30 koiraeläintä. Niistä 33 lopetettiin eläinsuojelulain perusteella. Lopetetut koirat olivat eriasteisia koirasusia sekä laumanvartijarotuja, joita on vaikea sijoittaa uudelleen.

Poliisi on saanut valmiiksi Lahden kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanoton tapahtumiin liittyvät rikostutkinnat. Poliisi on tutkinut kolmea erillistä rikosasiaa, ja ne on siirretty syyteharkintaan.

Poliisi on tutkinut kahden kaupunginvaltuutetun välistä kontaktia seksuaalisena ahdisteluna. Tapahtumiin liittyvää tiedottamista on tutkittu kunnianloukkauksena.

Tutkinnanjohtaja Markku Vornanen Hämeen poliisista kertoo, että osapuolten näkemykset tapahtumien kulusta itsenäisyyspäivän vastaanotolla eroavat toisistaan.

Tapaukseen liittyvää uutisointia on tutkittu törkeänä kunnianloukkauksena ja päätoimittajarikkomuksena. Vornasen mukaan tutkinta on koskenut yhtä mediaa. Etelä-Suomen Sanomat kertoo, että tutkinta on koskenut Etelä-Suomen Sanomia.

Kello 15.40 lisätty maininta, että osapuolet on kaupunginvaltuutettuja. Lisätty maininta Etelä-Suomen Sanomista.

Kun lahtelainen Kari Suomalainen tarvitsi syystuuliin isänsä vanhan nahkatakin ja siihen uudet napit, hän asteli tuttuun paikalliseen käsityöliikkeeseen, NeppiNappiin.

Suomalainen pitää nappikauppaa aarreaittana, josta löytyy helposti perintötakkiin sopivat napit tai muu vaatteiden tuunauksessa tarvittava.

– Tällaisia kauppoja ei todellakaan ole joka nurkassa. Minulla on päällä isäukon vuosikymmeniä vanha nahkarotsi. Takki on vielä ihan toimiva, tuntuu mukavalta ja tarvitsi vain uuden päivityksen, Suomalainen kertoo.

• Lue myös: Tapion lankakaupasta tuli pienen maalaiskylän turistirysä – 100 000 lankakerän valikoimaa tullaan hypistelemään bussilasteittain

Kaupan liitto antoi elokuussa rajun ennusteen: pahimmassa tapauksessa jopa 40 prosenttia vähittäiskaupoista häviää vuoteen 2030 mennessä. Suurin osa yrityskadosta tapahtuu nimenomaan erikoiskaupassa.

Erikoiskaupan tulevaisuutta tutkinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta ei usko, että kivijalkakaupat tulevat häviämään tyystin. Ne tulevat kuitenkin vähenemään selvästi, kun enenevä määrä erikoistavaroista ostetaan verkosta.

– Jos myydään puhtaasti harrastus- tai muita erikoisvälineitä, niistä on kansainvälisissä verkkokaupoissa todella hyvät valikoimat, Wilska toteaa.

Auto rysäytti ikkunasta sisään

Lahtelainen nappikauppa on kaupan alan kehityksestä huolimatta pitänyt pintansa moninaisten muutosten keskellä.

Käsityöliike täytti äskettäin 80 vuotta. Nykyisellä paikallaan kaupungin ydinkeskustan tuntumassa se on ollut 1970-luvun alusta lähtien.

Neljä vuotta sitten NeppiNappi joutui täysremonttiin, kun auto rysäytti kaupan näyteikkunasta sisään.

– Siitä selvittiin ”nappeja laskemalla”, veistelee eläkkeelle vastikään jäänyt kauppias Helena Kaitila. Hän pyöritti kauppaa parikymmentä vuotta.

Kaitila toimii vielä tämän syksyn mentorina ja taustatukena uudelle yrittäjälle Tanja Pietilälle. Pietilä aikoo olla edeltäjäänsä aktiivisempi sosiaalisessa mediassa. Myös verkkokauppa on harkinnassa.

– Kauppa on palanen Lahden historiaa ja sitä pidän arvokkaana asiana.

Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska näkee erikoiskaupan tulevaisuudeessa valoa, jos oikeisiin asioihin panostetaan.

– Ne pärjäävät, jotka tarjoavat elämyksiä, joita verkkokaupoista puuttuu. Se voi olla esimerkiksi palvelun ja tavaran yhdistämistä. Uskon, että tulevaisuudessa henkilökohtaisen palvelun määrä tulee kasvamaan.

Kaupassa nappeja voi kosketella

Nappeja käsityökaupassa on noin 5 000 erilaista, noin miljoona kappaletta. Varastosta niitä löytyy toinen miljoona.

Hyllyt notkuvat tavaraa, käsityötuotteita on kolmessa eri tilassa.

– Meillä käy asiakkaita laidasta laitaan, joten valikoiman pitää olla laaja.

Napit tulevat pääosin Italiasta ja Saksasta, sillä Suomessa ei valmisteta enää nappeja.

Kari Suomalainen osaa käyttää ompelukonetta ja ommella käsin. Seuraavaksi työn alla on omasta vaatekaapista löytynyt vanha, hyväkuntoinen paita, johon hän aikoo kiinnittää pieniä solkia somisteeksi.

– Pukeutuminen on minulle intuitiojuttu. On tärkeää, että vaate tuntuu omalta. Eteen tulevia vaatteita fiksailen ja tuunaan oman maun mukaiseksi.

Myös se, että tuotteisiin saa nappikaupassa näppituntuman, niitä voi käsin koskettaa ja vertailla keskenään, on Kari Suomalaiselle tärkeää.

Professori Wilska puhuu käsityöstä nousevana harrastustrendinä.

– Voin hyvin kuvitella, että elämyksellisesti suunnitellut ja hyvän palvelun tarjoavat käsityöliikkeet voivat hyvinkin menestyä.

Suvi Auvinen saa vihapostia “hirvittävän määrän”. Sitä tulee aalloissa. Yleensä sen jälkeen, kun Auvinen on sanonut julkisuudessa jotain, oikeastaan ihan mitä tahansa.

– On paljon ihmisiä, jotka vihaavat minua ihan vain vihaamisen ilosta. Ei ole mitään väliä sillä, mitä sanon tai teen, Auvinen sanoo.

– Juttu on se, että minä vitutan.

Pahimmillaan törkyä voi sataa sadan viestin päivävauhtia. Eniten postia lähettävät keski-ikäiset miehet.

– Keskeistä viesteissä on miten toi ämmä kehtaa -ajattelu. “Miksei se ymmärrä olla hiljaa? Anna nyt, kun miehet puhuu. Kuules tyttö, kun mä selitän sulle, että eihän maailma näin toimi”.

Mikä Auvisessa sitten ärsyttää? Ehkä se, että hän on anarkisti. Hänelle anarkismi tarkoittaa ennen kaikkea radikaalia tasa-arvoa. Auvinen on vegaani, feministi ja antifasisti, joka yrittää purkaa epätasa-arvoa ihmisten ja eläinten, sukupuolten sekä etnisten ryhmien välillä.

Näiden asioiden vuoksi hän on vallannut taloja, istunut putkassa ja osoittanut mieltä. Auvinen ei pelkää sanoa, mitä hän asioista ajattelee. Syyskuun lopussa häneltä ilmestyy tietokirja, jossa hän ennustaa lihantuotannon loppua. Jos tutut merkit pitävät paikkansa, siitä syntyy takuuvarma paskamyrsky.

Paitsi ärsyttää Auvinen osaa myös esiintyä, perustella, puhua ja vakuuttaa. Joku sanoisi, että hän on karismaattinen. Miten Suvi Auvisesta tuli Suvi Auvinen? Se on merkillinen matka, joka on vaatinut muun muassa uskoontulon ja profetoimista.

Duunariperheessä syötettiin pihan lapset

Suvi Auvinen kasvoi lahtelaisessa duunariperheessä, jossa lapset saivat valvoa vaali-iltoina niin myöhään kuin halusivat. Silloin keskusteltiin, keitä oli tullut valituiksi ja millaisia vaikutuksia valinnoilla oli arkeen.

Kun Suvi Auvinen aloitti koulun, Suomessa alkoi lama. Auvisen vanhemmilla oli kuitenkin töitä. Isä oli varaosamyyjä ja äiti kirjapainoalalla. Kaikkien asiat eivät olleet yhtä hyvin.

– Oli selvää, että pihan lapsia haalittiin meille syömään, koska ajateltiin, että he eivät välttämättä saa ruokaa kotona. Vanhemmat opettivat solidaarisuutta. Siitä, mitä meillä on, pitää antaa niille, joilla on vähemmän. En ajatellut, että se on politiikkaa, vaan sitä, mitä ihmiset tekevät.

Auvinen sai ateistisen kasvatuksen. Kun hän tuli teini-ikään, hän meni kuitenkin rippileirille, koska kaikki muutkin menivät.

Auvinen alkoi profetoida 15-vuotiaana

Leirillä puhuttiin tutuista asioista vakuuttavasti: Toisista täytyy pitää huolta ja globaali empatia on tärkeätä. Auvinen ajatteli, että tämä on hänen juttunsa ja tuli uskoon.

Kun evankelisluterilainen kirkko alkoi tuntua tylsältä, hän päätti käydä pienen karismaattisen seurakunnan kokouksessa.

– Ihmiset puhuivat siellä kielillä, kaatuilivat ja olivat hurmiossa. Katsoin meininkiä ja ajattelin, että nämä ovat pähkähulluja. En tule tänne enää ikinä. Seuraavalla viikolla olin siellä taas.

Auvinen liittyi Lahden seudun seurakuntaan ja alkoi käydä kokouksissa kuutena iltana viikossa.

Seurakunnassa ajateltiin, että Jumala antaa ihmisille erilaisia armolahjoja. Auvisesta uskottiin, että hän pystyy kuulemaan Jumalan äänen ja välittämään sen muille. Samaan uskoi vilpittömästi myös Auvinen. Hän alkoi profetoida 15-vuotiaana.

Auvinen kävi eri seurakuntien tilaisuuksissa. Niissä ihmiset tulivat kysymään, voisiko hän rukoilla heidän puolestaan ja kuunnella, oliko Herralla jotain sanottavaa heille. Auvinen arvioi profetoineensa muutamalle sadalle ihmiselle.

– Olen kantanut siitä syyllisyyttä, miettinyt, mitä olen sanonut ihmisille. Toisaalta ajattelen, että jos on aikuinen ja ottaa 15-vuotiaalta elämänohjeita, pitää mennä myös itseensä. Uskon, että asiat, joita olen sanonut, ovat olleet hyvin yleispäteviä. Jotain sellaista kuin, "älä kanna taakkaa menneistä vaan vapaudu kohti tulevaa". Sellaisesta ei ole mitään haittaa kenellekään.

Jälkikäteen Auvinen on ajatellut, että profetoinnissa oli kyse meedioiden ja mentalistien käyttämästä cold reading -tekniikasta.

– Pyrit lukemaan ihmisen ilmeitä ja eleitä ja lähdet kalastamaan, että: “Musta tuntuu, että Herra haluaa sanoa sulle, että sulla on taakkoja elämässä." Sitten katsot, miten ihminen reagoi ja kalastat lisää. En tietenkään silloin ajatellut, että teen niin, mutta jälkikäteen mietittynä harjoitin tekniikkaa useamman vuoden.

Auvinen kuvailee nyt jo lakkautettua Lahden seudun seurakuntaa erittäin autoritaariseksi.

– Sitä johti neljän miehen vanhemmisto, joka päätti kaikesta. Toiminnassa ei ollut demokratian hitustakaan. Kun kerroin, että lähden Järvenpään vapaaseurakuntaan, miehet pitivät minulle puhuttelun ja kertoivat, että olen hylkäämässä Jumalan tien.

Auvinen oli tuolloin 17-vuotias. Jälkikäteen hän kertoo ihmetelleensä, miten aikuiset miehet voivat käyttää sellaista valtaa pikkutyttöön.

– Näin, miten käy, jos pienelle joukolle ihmisiä antaa liikaa valtaa. Se lähtee hyvin usein ja nopeasti huonoon suuntaan.

"Odotin, että helvetti nielee minut"

Auvisen usko alkoi karista, kun hän aloitti nukketeatteriopinnot Turun taideakatemiassa vuonna 2006. Hän ei kyennyt näkemään opiskelukavereitaan pahoina ja syntisinä, sellaisina kuin seurakunnassa oli väitetty.

Auvinen päätti irtisanoutua seurakunnasta. Usko ei kuitenkaan loppunut heti.

– Ensimmäiset puoli vuotta odotin, että maa allani aukeaa ja helvetti nielee minut, koska olin hylännyt Jeesuksen.

Auvinen on kastettu kolmesti. Ensin vauvana, sitten karismaattisessa seurakunnassa ja sen jälkeen vielä vapaakirkossa. Hän pesi kasteet pois Hämeenlinnan lähellä sijaitsevassa Katumajärvessä.

Uskossa hän ehti olla neljä vuotta. Vanhemmille ajanjakso oli järkytys. He olivat tyttärestään huolissaan, mutta päättivät luottaa ja antaa tämän tehdä itse omat johtopäätöksensä. Siitä Auvinen on kiitollinen.

– Se mihin olen päässyt, mihin pystyn ja miksi uskon itseeni, johtuu kasvatuksesta, jonka olen saanut. Minulla on mielettömän upeat vanhemmat, jotka ovat aina kannustaneet ja tukeneet minua.

Auvinen ajattelee, että uskoontulossa oli kyse teinikapinasta. Hän ei kuitenkaan kadu sitä, mitä hän kutsuu “jeesussekoiluksi”. Se on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat tehneet hänestä sen, mitä hän nyt on.

– Opin, miten ihmisille puhutaan vetoavasti, miten heille puhutaan, jos halutaan, että he kuuntelevat ja ottavat asian vastaan.

Poliisit tulivat moottorisahalla välikaton läpi

22-vuotiaana Auvinen vaihtoi autoritaarisen seurakunnan aktivistien yhteisöön. Taiteilijoilla ei ollut Turussa riittävästi työtiloja ja Auvinen päätti tehdä asialle jotain.

Auvinen ja hänen ystävänsä valtasivat kesäkuussa 2006 kaupungin omistaman tyhjän talon Turun Ratapihankadulla. Valtaajat yrittivät neuvotella kaupungin kanssa kiinteistön vuokrauksesta. Turhaan.

Juhannuksen jälkeen paikalla olivat poliisit ja edessä häätö. Aktivistit olivat linnoittautuneet talon vintille ja poliisit tulivat moottorisahalla välikaton läpi.

– Se oli täysin käsittämätöntä. He olivat valmiita ennemmin tuhoamaan talon kuin antamaan sen meidän ja kaupunkilaisten käyttöön.

Valtaajat otettiin kiinni ja vietiin putkaan. Auvisen ajatus siitä, että laki olisi yhtä kuin moraali, mureni.

– Myöhemminkin, kun olen nähnyt, miten meidän yhteiskunnassamme kohdellaan eläimiä, olen havahtunut siihen, että se, mikä on laillista, ei läheskään aina ole eettistä.

Auvisesta kasvoi anarkisti. Hänen mielestään esimerkiksi eläin- tai siirtolaiskysymyksen kohdalla pitäisi miettiä, että jos laki on väärässä, ihmisten moraalinen velvollisuus on toimia sitä vastaan.

– Historian kuluessa on nähty paljon tätä: Yksilöt ovat toimineet moraalitonta lakia vastaan ja laki ja yhteiskunta ovat pikkuhiljaa muuttuneet.

Anarkistina Auvinen ei luota edustukselliseen demokratiaan.

– Edustuksellisella demokratialla on saatu hyviä asioita aikaan, mutta me olemme nyt siinä pisteessä, että se ei enää riitä, ei ainakaan yksin. Pitää vaatia nopeampia ja rohkeampia tekoja.

Näin siksi että ilmastonmuutos painaa päälle. Paradoksi on tämä: Auvisen mielestä kiire on niin kova, että ei ole aikaa jäädä odottelemaan anarkistista ihanneyhteiskuntaa. On nopeampaa käyttää niitä edustuksellisia keinoja, joita jo on, kuin kumota järjestys ja aloittaa nollasta.

– Minun mielestäni kuitenkin poliittinen mielikuvitus pysähtyy, jos ajattelemme, että pelkkä äänestäminen riittää.

Käänsikö Auvinen takkinsa...

Talonvaltausvuosien jälkeen Auvinen valmistui teatteritaiteen maisteriksi, teki toimittajan töitä, sai lapsen, ryhtyi vegaaniksi ja kiinnostui yhä enemmän eläinoikeuksista.

Parin viime vuoden aikana on tapahtunut kaksi erikoista asiaa. Ensin Auvisesta tuli toimitusjohtaja. Sitten kokoomustaustainen viestintätoimisto Ellun kanat kertoi rekrytoineensa hänet riveihinsä.

Käänsikö anarkisti takkinsa? Sitä ihmettelivät muutkin. Auvinen kertoo saaneensa palautetta, että hän on tekopyhä ja myynyt sielunsa.

– Ai että tällainen anarkisti meillä, Auvinen kuvailee asennetta.

– Ikään kuin olisi olemassa joku setti ammatteja, jotka sopivat anarkisteille.

Auvinen kertoo noudattavansa efektiivistä altruismia. Tarkoituksena on määrittää, mikä on se suurin hyvä, johon voidaan päästä ja miettiä sen jälkeen, miten päämäärään päästään mahdollisimman tehokkaasti.

– Me elämme maailmassa, jossa meillä on hyvin, hyvin kiire tehdä isoja muutoksia. Olen miettinyt, missä minun osaamisellani saa nopeiten tehokkainta muutosta aikaiseksi.

Yksi tapa tehdä asioille jotain oli alkaa järjestää Vegemessuja vuonna 2017. Heti ensimmäisten jälkeen kävi selville, että käynnissä on vegebuumi, messut kasvavat ja niitä pyörittämään tarvitaan firma. Niinpä Auvinen leipoi itsestään toimitusjohtajan.

– Yritystoiminta on minulle yksi työkalu lisää siinä pakissa, jota olen käyttänyt. On ollut talonvaltaamista, puhumista mielenosoituksissa, kirjoittamista. Yritystoiminta on samaa jatkumoa.

Auvinen kertoo, että syyskuussa neljättä kertaa järjestettävien Vegemessujen idea on tavoittaa ihmisiä, jotka eivät ole vegaaneja tai kasvissyöjiä.

– Globaalissa eläinoikeusliikkeessä puhutaan yhä enemmän siitä, että pitäisi luopua go vegan -viestistä ja ryhtyä sanomaan, että vähentäkää lihansyöntiä. Se tuntuu vaillinaiselta, mutta se on efektiivistä altruismia. Sillä saavutetaan muutos nopeimmin.

...vai onko hän ovela?

Samasta on kyse Ellun kanoissa. Auvinen ei halua puhua vain niille ihmisille, jotka jo ovat samaa mieltä hänen kanssaan.

– Yritän päästä paikkoihin, joissa minua kuuntelevat ihmiset, jotka eivät vielä ajattele niin kuin minä ajattelen. Ja mikä olisi silloin parempi paikka kuin kokoomuslainen viestintätoimisto?

Auvinen ei saa toimistosta kuukausipalkkaa. Hän tekee sparrauskeikkoja yritysvastuun parissa. Kun toimisto on lähettämässä tarjousta asiakkaalle, he voivat kysyä ensin Auvisen mielipidettä.

– Saatan silloin sanoa, että minusta tätä ei pidä tehdä näin ja kyseenalaistaa yrityksen oikeuden olla olemassa. Voin esimerkiksi ehdottaa, että yrityksen pitäisi muuttaa liiketoimintaansa näin ja näin.

Auvinen kuvailee työtä antoisaksi mutta myös pelottavaksi.

– Minulle on paljastunut se, millä kaikilla tavoilla viestintätoimistot käyttävät valtaa meidän yhteiskunnassamme. Olen alkanut lukea uutisia eri tavalla ja miettiä, kuka hyötyy kohusta, kuka sen on masinoinut.

Auvinen ajattelee, että kapitalismi ei ole kestävä talousjärjestelmä ja että pitkällä tähtäimellä siitä pitää päästä eroon, mutta siihen asti Auvinen näkee yrityksissä mahdollisuuden.

– Mikään ei ole niin ketterä muutoksessa kuin yritys, jos se näkee, että sillä on mahdollisuus tehdä rahaa.

Siksi hän haluaa olla siellä, missä voi kirittää talouselämää vastuullisuuteen.

Auvinen kertoo, ettei hänen sanomisiaan ole Ellun kanoissa yritetty himmailla. Ei edes silloin, kun hän kirjoitti toimistolle blogitekstin, jossa väitti, että meidän on helpompi kuvitella maailman loppu kuin kapitalismin loppu.

Auvisen mielestä pesti Ellun kanoissa on vaihtokauppa, joka hyödyttää molempia.

– He näyttävät, että he ovat tällainen rohkea toimisto, joka ei pelkää ottaa oikeita toisinajattelijoita sinne.

"Toivo on kamppailulaji"

Auvinen on kirjoittanut Lihan loppu -nimisen tietokirjan. Se julkaistaan syyskuun lopussa.

Kirjassa Auvinen pohtii, mitä lihantuotannolle tapahtuu tulevaisuudessa. Se on kohtalonkysymys. Vuonna 2050 maapallolla on lähes 10 miljardia ihmistä. Planeetalta loppuu tila ruokkia väestöä lihalla, ja siksi Auvinen esittää siirtymistä kohti kasvipohjaista tuotantoa.

– Lihansyönti nykyisessä mittakaavassa ja liha nykyisellä tavalla tuotettuna on väistämättä tiensä päässä.

Auvinen uskoo, että käynnissä on jo muutos, joka lopulta johtaa siihen, että kolmen vuosikymmenen päästä me katsomme ruoantuotantoa eri tavalla.

– Siihen ei tarvita mitään ideologiaa. Se on kylmä fakta. Näin tämä ei voi jatkua.

Sitä Auvinen ei osaa ennustaa, milloin viimeinen pihvi syödään, mutta siitä hän on varma, että lihansyönti vähenee ratkaisevasti.

Auvisella on itseironiaa. Hän on markkinoinut kirjaansa sloganilla Lihan loppu tulee – oletko valmis? Huumorintajun lisäksi hänellä on jo aavistus siitä, millaisen porun kirja aiheuttaa.

– Ihmiset, jotka eivät lue kirjaa, sanovat, että älytöntä utopiaa. “Nyt minä ainakin syön tuplamäärän lihaa. On minun henkilökohtainen valintani, mitä minä syön”.

Juuri tätä näkemystä Auvinen kirjassaan opponoi. Niin kauan kuin ruoantuotanto on sidottu ilmastonmuutokseen ja globaaleihin kysymyksiin, se, mitä kukin syö, ei ole yksityinen vaan yhteinen asia. Ja ilmastonmuutoksen suhteen on jo kiire.

– Me ei puhuta vuosikymmenistä, vaan vuosista, jopa kuukausista, mitä meillä on aikaa muuttaa asioita.

Onko meillä enää toivoa? Mitä Auvinen ennustaa?

Toivo on Auvisen mielestä kamppailulaji.

– Kun siitä luovutaan, kaikki on mennyttä. Niin kauan kuin me pyritään parempaan ja ajatellaan, että meidän täytyy toimia, että meillä on vastuu, niin kauan ei ole myöhäistä.

Lue lisää

Perjantai: Olemme lihansyöjiä (Vieraana mm. Suvi Auvinen)

Ghanalaisen Hon kaupungissa lämpötila huitelee 30 asteen paremmalla puolella ja vaatteet liimautuvat hikiseen ihoon kiinni.

Afrikan länsirannikolla päiväntasaajan tuntumassa pitää juoda paljon vettä, ettei kuumaan tottumaton pohjoismainen kroppa pääse kuivumaan.

Ongelma on se, että veden kittaaminen tuo tullessaan pissahädän.

Ghanassa apu ei välttämättä ole lähellä, kun hätä on suurin. Tämän oppi 24-vuotias Lahden ammattikorkeakoulun opiskelija Sara Auvinen viime kesänä.

Auvinen vietti kaksi kuukautta Ghanassa edistämässä kestävää sanitaatiota Hon kunnassa.

– Kun on tiedossa, että vessaan pääse vasta illalla, niin aika nopeasti siinä oppii tasapainottelemaan, paljonko vettä voi juoda päivän aikana.

Kaupungissa ravintolat tarjoavat kyllä juomia janoiselle ja ruokaa vatsan täytteeksi, mutta läheskään kaikissa niissä ei ole käymälää. Tai jos onkin, niin useimmiten tarpeilleen pääsee matalien seinämien suojassa olevalle betonilattialle, josta virtsa valuu putkea pitkin kadulle.

– Mieleen jäi ravintola, jossa vessaa kysyvä ohjattiin perheen suihkukoppina toimivaan kulmaukseen. Onneksi ei ollut isompi hätä, kertoo Auvinen.

Ho on noin Jyväskylän kokoinen kaupunki Ghanan koillisosassa. Asukkaita siellä on arviolta 160 000, mutta vain vajaa 7000 kotitaloutta omistaa vessan.

Pitkäaikaiselle työlle jatkoa useamman toimijan yhteistyönä

Lahden ammattikorkeakoulu ja Lahden kaupunki ovat vieneet Hon kuntaan kuivakäymäläosaamista eri projekteilla jo kymmenen vuoden ajan.

Nyt kestävän käymäläkulttuurin edistämistä Hossa jatketaan entistä leveämmillä hartioilla.

Käymäläseura Huussi ry (Käymäläseura Huussi) vetää keväällä alkanutta nelivuotista hanketta (Lamk) yhteistyössä Lahden ja Jyväskylän ammattikorkeakoulujen kanssa.

Tavoitteena on lisätä Hon kunnan alueella tietoa kestävästä sanitaatiosta ja kuivakäymälöiden hyödyistä.

Käymäläseura Huussilla on yli 15 vuoden kokemus kuivakäymälöiden edistämisestä Sambiassa ja Etelä-Afrikassa. Lamkin muotoiluinstituutti tuo kehiin ekologista suunnitteluosaamista ja Jamkin biotalousinstituutti tietoa ravinteiden kierrätyksestä ja maataloudesta.

Käymälä voi säästää elämän

YK:n mukaan maapallolla on 2,4 miljardia ihmistä, joilta puuttuu turvallisesti hoidettu sanitaatio, eli heillä ei ole mahdollisuutta käydä tarpeillaan hygieenisesti.

Toimiva sanitaatio kulkee käsi kädessä puhtaan veden kanssa.

Ghanan maaseudulla vain 7 prosentilla asukkaista on saatavilla puhdasta juomavettä. Maassa kuolee joka vuosi noin 14 000 lasta (The Pan African Medical Journal) ripulitauteihin. Suurimpia syitä tauteihin ovat puhtaan veden puute ja puutteellinen sanitaatio.

Lamkissa muotoilua opiskeleva Auvinen kiersi kahden kuukauden harjoittelunsa aikana 15 maaseutukylää, seitsemän koulua ja selvitti Hon kaupunkialueen asukkaiden näkemyksiä vessoista.

– Eniten hämmästytti se, että lähes kaikki haaveilivat posliinipöntöstä, joka huuhdellaan vedellä. Vessaa ei koettu niinkään tarpeellisena käyttää, vaan se nähtiin enemmän statussymbolina.

Vesivessa ei ole kestävä ratkaisu – kenellekään

Myös Unicefilla on Ghanassa meneillään sanitaation edistämishanke, jossa asukkaat voivat saada edullisen lainan käymälän hankkimiseksi. Hossa iso osa lainan saajista on rakentanut vesivessan.

Ongelmallista on se, että kaupungissa ei ole viemäriverkostoa, eikä jätevedenpuhdistamoa.

Vesivessojen jätevesisäiliöistä pumppuautoon imetty liete kuljetetaan viidentoista kilometrin päähän kaupungista ja tyhjennetään maastoon.

Koska turvallista jätehuoltoa ei ole, kuivakäymälöiden rakentaminen on ainoa kestävä tapa hoitaa sanitaatio kuntoon, sanoo projektipäällikkö Sari Huuhtanen Huussi ry:stä.

– Jätetään ihan suosiolla väliin kestämättömät vaihtoehdot, eli vesivessat, ja mennään suoraan kestävään malliin. Ei ole järkevää viedä kehitysmaihin meidän nykyistä elintapaamme.

Ghanan vesihuoltolaitos toimittaa vesijohtovettä kaupunkialueilla, mutta se on niin kallista, että monilla on hankaluuksia maksaa laskunsa.

Maaseudulla yleisin käymälä on maahan kaivettu pari metriä syvä kuoppa. Kun kuoppa on täynnä, se peitetään ja uusi kuoppa kaivetaan johonkin lähistölle.

Usein kylän ulkopuolella on kaikkien yhteinen kuoppakäymälä. Sen lisäksi, että viidakossa voi saada käärmeenpureman, naiset ja tytöt ovat siellä yksin liikkuessaan alttiina ahdistelulle ja raiskaukselle.

Tavatonta ei ole myöskään pikkulasten putoaminen käymäläkuoppaan.

Kotitalouskohtaisilla kuivakäymälöillä taataan ihmisten turvallisuus, mutta suojataan myös arvokkaita vesivaroja saastumiselta.

– Eräässä kylässä asukkailla oli kuoppakäymälä noin sadan metrin päässä kylän kaivosta. Koska alueella oli pohjavesi korkealla, oli kaivovesi tietenkin saastunut, kertoo Sara Auvinen.

Kansainvälisessä sanitaatiohankkeessa on monta hyötyjää, kertoo projektipäällikkö Anna Aalto Jamkin biotalousinstituutista.

– Samalla kun kohennetaan Ghanan sanitaatiotilannetta, tarjotaan opiskelijoille kansainvälistymiskokemusta, paikalliset voivat parantaa viljelyn tuottavuuden kautta elintasoaan ja lisäksi vielä korkeakoulut kartoittavat koulutusvientimahdollisuuksia.

Arvokkaat ravinteet käyttöön

Suurin osa Hon kunnan alueella asuvista saa elantonsa maata viljelemällä. Ihmisillä on hyvin alhainen tulotaso ja lannoitteiden hinnat ovat korkeat – jos niitä on edes saatavilla.

Kuivakäymälöiden avulla voidaan parantaa myös alueen ruokaturvaa.

Hon alueelle on rakennettu virtsan erottelevia kuivakäymälöitä. Ihmisen virtsa on kasveille hyvä typpilannoite (Hierakka-hankkeen loppuraportti). Lannoittamalla saadaan parempia satoja ja useampi suu ruokittua.

– Kuivakäymälä ei ole omistajalleen kuluerä, vaan se voi olla tulonlähde, toteaa Huussi ry:n Sari Huuhtanen.

Kuivikkeeseen sekoitettu uloste voidaan myös käyttää turvallisesti kompostoinnin jälkeen. Komposti levitetään pellolle maanparannusaineeksi.

Hyväkuntoinen peltomaa pidättää kosteutta kuivina kausina ja vähentää rankkasateiden aiheuttamaa eroosiota.

– Meille suomalaisille mökin puuceen tyhjentäminen on ihan luonteva asia. Ghanassa kompostin käsittely on ihmisille vierasta ja koulutusta tarvitaan, kertoo Sara Auvinen.

Kun käymäläkompostia muokattiin maahan Nyive Dzekoehian kylässä, tulivat naapurit pellon reunalle nauramaan.

– Toivottavasti heillä herää ajatus kuivakäymälän rakentamisesta, kun sadonkorjuun aika tulee ja lannoituksen tulokset näkyvät.

Miksi meidän pitää mennä neuvomaan afrikkalaisia?

Suomalaista tieto-taitoa kannattaa viedä kolmansiin maihin, kun tavoitteena on ihmisten elinolosuhteiden parantaminen.

Koulutuksella voidaan vähentää ympäristö- ja ilmastopakolaisuutta.

– Meidän pitää pyrkiä siihen, että jokainen voi elää tervettä elämää omalla kotiseudullaan. Joskus se on tosi pienistä asioista kiinni, toteaa Huuhtanen.

Huussi ry:llä on vuosien kokemus kuivakäymälöiden rakentamisesta muualla Afrikassa. Nyt yhdistys on jalkautunut ensimmäistä kertaa Ghanaan.

Sari Huuhtanen sanoo huomanneensa, että Suomessa kehitysyhteistyö joutuu jatkuvasti perustelemaan olemassaoloaan.

– Monikaan ei tajua, miten tarkasti joka tili syynätään ja miten kaikesta pitää raportoida. Miksi ei vaikka Suomen vanhustenhuollosta vaadita yksityiskohtaista kokonaisraporttia joka vuosi?

Sara Auvinen kertoo oppineensa reissullaan paljon uutta. Yksi asia nousi kuitenkin jopa heikon sanitaatiotilanteen ylitse.

– Se muoviroskan määrä ympäristössä. Paikalliset ovat hyvin ylpeitä maansa luonnosta, mutta eivät kuitenkaan kunnioita sitä. Sitä ei vaan voinut käsittää.

Nuori mies loukkaantui maanantaina alkuyöstä vakavasti kiivettyään tavarajunan katolle Lahdessa. Poliisin mukaan 21-vuotias mies sai johtimesta sähköiskun, ja hän putosi maahan vaatteet tulessa.

Mukana ollut toinen mies soitti hätänumeroon, mutta loukkaantunut nousi ylös ja juoksi pois pelastuslaitoksen tultua paikalle. Hänet kuitenkin löydettiin myöhemmin ja saatiin lopulta hoitoon sairaalaan.

Miehellä oli mukanaan rautasaha, pihdit ja vasara. Nuorukaisella oli kontollaan rikoksia, minkä vuoksi hänet oli asetettu matkustuskieltoon.

Tapahtuneesta kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

Lahden pääpaloasema on yksi maan vilkkaimmista. Vuosittain tällä asemalla tulee noin pari tuhatta lähtöä hälytystehtäviin.

Lahdessa,kuten muuallakin maassa, noin viidesosa kaikista hälytyksistä on automaattisten paloilmoitinlaitteiden tekemiä, aiheettomia hälytyksiä. Turhiin lähtöihin kuluu rahaa ja ennen kaikkea aikaa, joka voi viivästyttää todellisten onnettomuuksien pelastustöitä.

– Emme laske niitä niinkään kulueränä. Siihen liittyy esimerkiksi liikenteen vaarantaminen hälytysajossa ja muiden pelastustehtävien hidastuminen. Silloin pitää hälyttää toinen yksikkö tehtävälle, ja siihen kuluu aikaa, sanoo riskienhallintapäällikkö Marjo Oksanen Päijät-Hämeen pelastuslaitokselta.

Sakkomaksu puree, mutta ei riittävästi

Pelastuslaitokset ovat saaneet vuodesta 2011 lähettää kiinteistönomistajille virhemaksun, jos samasta osoitteesta tulee vuoden aikana enemmän kuin kaksi virheellistä palohälytystä. Kaikki pelastuslaitokset ottivat ne käyttöön vuoden 2013 aikana.

Maksun tarkoitus on ollut vähentää aiheettomien hälytysten määrää. Ne tilastoidaan tarkistuskäynneiksi, ja niiden määrä onkin laskenut hieman virhemaksun käyttöönotosta alkaen.

Samaan aikaan uusia automaattihälyttimiä on tullut runsaasti lisää, mikä pienentäävirhehälytysten suhteellista osuutta.

Pelastuslaitosten perimien maksujen määrä on kasvanut tasaisesti ja määrä lähentelee 5 000 vuosittaista laskua.

Peritty euromäärä kasvaa myös, ja viime vuonna se hipoi jo kolmea ja puolta miljoonaa.

Aiheettomista hälytyksistä perittävän virhemaksun suuruus perustuu keikasta syntyviin kuluihin, kuten polttoaine- ja palkkakuluihin. Jos virhemaksut eivät auta, voidaan kiinteistönomistajalle asettaa uhkasakko.

Päijät-Hämeessä peräänkuulutetaan järeämpiä keinoja, jotta turhat lähdöt vähenisivät.

– Jotain varmaan pitäisi keksiä. On vaikea arvioida, mikä se keino voisi olla, jos virhemaksukaan ei kovin radikaalisti pure, huokaa riskienhallintapäällikkö Marjo Oksanen Päijät-Hämeen pelastuslaitokselta.

Sisäministeriössä uskotaan virhemaksun tehonneen, ainakin jonkin verran.

– Kiinteistönomistajien asenne on muuttunut. He eivät enää miellä paloilmoittimia pelastuslaitoksen laitteistoksi, vaan ne on hankittu sen kiinteistön oman turvallisuuden takia. Huolto ja kunnossapito kuuluvat kiinteistölle, muistuttaa yli-insinööri Jaana Rajakko sisäministeriöstä.

Virhemaksusta uhkasakkoon

Vaikka virhehälytysten määrä onkin vuosien varrella vähentynyt, petrattavaa riittää silti. Erheellisten hälytysten määrän vähentämisen ei pitäisi olla mahdoton tehtävä, sillä suuri osa niistä johtuu ihmisten virheistä, kuten ruuanlaitosta tai remonttitöistä.

Vain harvoin vika on ilmoitinlaitteessa.

Lahdessa nuoret ovat parin viime viikon aikana järjestäneet niin sanottuja yksi vastaan yksi -tappeluita. Tappelut sovitaan yleiselle paikalle nuorten kesken, ja ilmiöön liittyy, että joku kuvaa tapahtumat myös sosiaaliseen mediaan.

Viranomaisten tietoon on tullut useita tappeluita, ja niistä on aiheutunut myös vammoja. Osa sovituista tappeluista on myös johtanut isompiin välikohtauksiin. Lisäksi tappelut ovat poikineet niin sanottuja kostotappeluita, sanoo Hämeen poliisin Ankkuritiimin vanhempi rikoskonstaapeli Emilia Hämäläinen.

– Jotkut tappelut ovat yltyneet joukkotappeluiksi. Siellä on potkittu, on tullut vammoja ja ollut kättä pidempää mukana. Näissä tappeluissa tilanne lähtee käpälästä.

Hämäläinen arvioi tappeluita olleen kymmenkunta parin viikon aikana eri puolilla Lahtea sekä Heinolassa ja Asikkalassa. Osallisina ovat usein 13–17-vuotiaat pojat, sanoo Hämäläinen.

– Kun olen heidän kanssaan puhunut, niin vastaus on, että me vaan haluttiin, sovittiin yhdessä, tai että joku haastoi minut. Siinä ei ole sen syvempää motiivia.

– Tappeluista on tehty yleistä sirkushuvia. Halutaan huomiota omille tekemisille, sanoo Hämäläinen.

Tutkija: Ei tulla ajatelleeksi, ennen kuin sattuu pahasti

Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija Mikko Salasuo arvelee, että tällaisissa tappeluissa on osaltaan kyse somen tuomista, nopeastikin leviävistä villityksistä.

– Ajatus näiden takana on usein harmiton. Ei tulla ajatelleeksi, ennen kuin sattuu pahasti.

Taustalla saattaa olla kisailua ja nokittelua kavereiden kesken. Toisaalta halutaan kenties kerätä katsojia sosiaalisen median puolella.

Tappeluvideot eivät myöskään ole uusi ilmiö. Esimerkiksi jalkapallofanien tappeluita on taltioitu maailmalla jo pitkään muidenkin nähtäville. Usein suomalaiset nappaavat ideansa tällaisiin videoihin ulkomailta, sanoo Salasuo.

– Niin paljon, kun some tuo hyvääkin, sillä on myös lieveilmiöitä. Tällaisia some-ilmiöitä on ollut paljon. Kuvataan, kun esimerkiksi heitetään vettä toisen niskaan, isketään kyynärpäällä, tai pidätetään hengitystä ja kuvataan sitä.

Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksiköön ei ole tullut vastaavia yksi vastaan yksi -tappeluita tietoon. Helsingin poliisi varautui reilu viikko sitten suureen joukkotappeluun pääkaupunkiseudulla.

Poliisi: Tappelu se on sovittukin tappelu

Ankkuritiimin Emilia Hämäläinen haluaa muistuttaa, että paikalle sattuva poliisi kirjaa ylös pahoinpitelyn, hän muistuttaa.

– Nämä täyttävät useamman rikoksen tunnusmerkit, esimerkiksi vamman tuottamuksen. Vaikka tappelu olisi kuinka sovittu, jos siitä tulee vammoja, se on pahoinpitely.

Pienessäkin käsirysyssä tai nujakassa voi sattua mitä tahansa, sanoo Hämäläinen.

– Mitä vain voi tapahtua, kun toinen lyö päänsä. Siinä on hirveä riski saada vakaviakin vammoja.

Perjantaina järjestettävä ilmastolakko päättää kansainvälisen ilmastoviikon. Lakkoon osallistuu suomalaisia ympäri maan. Asiantuntijoiden mielestä ilmastonmuutoksen torjunnan vierittäminen vain kuluttajien vastuulle ei kuitenkaan riitä. Päästöjen ja kulutuksen vähentämisen tärkeimmät ratkaisut ovat poliittisia.

Lahtelainen 16-vuotias Oskari Päätalo aikoo lähteä Helsinkiin perjantaina. Hän on myös mukana kansalaisliikkeessä, joka toimii "ilmastonmuutosta ajavaa politiikkaa vastaan".

– Kasvua ihannoivalle yhteiskunnalle pitäisi etsiä vaihtoehtoa, Päätalo sanoo.

Päätalo on vegaani ja hankkii paljon vaatteita kirpputorilta. Kestävän arjen kokeilu on hänestä tärkeää.

– Eivät ihmiset muuten ymmärrä, että voisimme pärjätä ilman lihaa tai autoa. Kokeilun kautta nämä muutokset voivat yleistyä.

Päätalo on pitänyt huolta siitä, että ympäristöasioista puhutaan perheessä päivittäin. Hänen äitinsä ilmoitti perheen tänä syksynä kokeiluun, jossa perheet mittauttavat hiilijalanjälkensä ja pyrkivät entistä päästöttömämpään elämäntapaan.

Oskarin valinnoilla on merkitys

Maailman ilmatieteen järjestö kertoo, että ilmastonmuutos näkyy kaikkialla maapallolla ja viimeiset viisi vuotta ovat olleet maapallon tilastoidun ilmastohistorian lämpimimmät. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkistaa uuden erikoisraporttinsa keskiviikkona.

Vaikka ilmastonmuutoksen ennusteet ovat karuja, Päijät-Hämeessä perheitä kannustetaan elämään entistä vähäpäästöisempää elämää.

Tänä syksynä 79 erikokoista perhettä on lähtenyt mukaan kokeiluun, jossa he pyrkivät vähentämään asumisensa, liikkumisensa ja kulutuksensa aiheuttamaa ilmastokuormaa. Lahdessa on myös otettu käyttöön sovellus, jonka avulla kaupunkilaisia kannustetaan vähäpäästöiseen liikkumiseen.

Perheet kokeilevat muutaman kuukauden ajan elämäntapaa, jolla ilmaston lämpeneminen saataisiin pidettyä alle 1,5 asteessa.

Oskarin äiti, Anna Päätalo, kertoo, että perheen esikoisen mielipiteet ja valinnat ovat vaikuttaneet koko perheen ajattelutapoihin.

– Oskari on erityisen ympäristötietoinen, mikä on vaikuttanut omaan ajatteluun ja toimintaan. Toivon, että saamme kokeilusta käytännön vinkkejä entistä kestävämpään arkeen.

Ravitsemusterapeuttina työskentelevän äidin lisäksi perheeseen kuuluvat ympäristöalan konsultin töitä tekevä mies sekä kolme lasta.

– Teen perheelle vegaaniruokaa, koska teinit sitä halusivat. Mieheni ja nuorin lapsistamme käyttävät maitotuotteita ja harvoin ostamme kalaa, kanaa tai lihaa.

Perheellä on kaksi autoa, mutta Päätalon mukaan toisen tarpeellisuutta mietitään kokeilun aikana.

– Minulla on runsaan 20 kilometrin matka kotoa työpaikalle, mutta pääsääntöisesti kuljen työmatkani bussilla. Mies tarvitsee autoa työssään. Autoa käytetään myös joskus lasten kuskaamiseen harrastuksiin.

Tutkija: vihreästä kulutuksesta helpompaa

Kulutuskulttuuritutkijan Henri Weijon mielestä kokeilu kuulostaa siinä mielessä hyvältä, että siinä pureudutaan perheiden arkeen. Hänen mukaansa on tärkeää, että ilmastoystävällisempi kulutus tehdään mahdollisimman helpoksi ja kivuttomaksi.

– Meillä on taipumus kiinnittää huomiota edelläkävijöihin, jotka ovat motivoituneita ja myös kyvykkäitä muokkaamaan käytöstään. Suurin osa suomalaisista miettii ilmastoasioita, mutta päähuomio kulutustottumuksissa on perheen arjessa, jaksamisessa ja rahan säästämisessä, sanoo markkinoinnin apulaisprofessori Weijo Aalto-yliopistosta.

Weijon vinkit kuluttajille korostavat poliittisen vaikuttamisen merkitystä. Suuremmissa investoinneissa, kuten asumisessa ja auton hankinnassa, kuluttajan kannattaa pohtia valintojaan.

– Muistakaa äänestää ja olla yhteydessä kansanedustajiin vaalien välilläkin.

Kuluttajan rooli vain rajallinen, politiikalla pitäisi tehdä enemmän

Kulutuskulttuurin tutkijan mukaan kuluttajan rooli on rajallinen: ilmastonmuutoksen torjunnassa myös suuremman mittaluokan toimet ovat välttämättömiä.

– Esimerkiksi ympäristöystävälliset valinnat ruokakaupassa tuntuvat yksilöstä voimaannuttavilta. Kaikki muutos ei lähde kuluttajasta, vaan tarvitaan kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, sanoo apulaisprofessori Weijo Aalto-yilopistosta.

Luontojärjestö WWF:n ympäristökasvatuksen asiantuntija, filosofian tohtori Essi Aarnio-Linnanvuori on Weijon kanssa samoilla linjoilla.

– Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta suuret muutokset tehdään yhteiskunnan tasolla. Tarvitaan vuorovaikutusta ruohonjuuritason ja päätöksentekijöiden välillä. Tuotantotapojen muutos ja poliittiset päätökset eivät tapahdu ilman yksilöiden muutoksia.

Suomen hallitusohjelman tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hallitus haluaa sitouttaa teollisuutta tavoitteen saavuttamiseen.

Alkuviikolla YK:n ilmastokokouksessa saatiin hiilineutraalisuussitoumukset 77 maalta sekä nippu muita lupauksia ilmastokestävän kehityksen edistämiseksi.

– On puhkeamassa harhanäkemys, että kuluttaja yksin ratkaisee ilmastonmuutoksen, arvioi Weijo.

Lue lisää:

YK:n ilmastokokous kovan paikan edessä – ”Pariisin ilmastosopimusta on toteutettu laiskasti, nyt on painettava kaasua”

Ilmastonmuutokselle on pakko tehdä jotain, mutta mitä se olisi – tarjolla vain ikäviä vastauksia

Stora Enson kartonkitehtaalla Heinolassa käynnistellään uutta koelaitosta, joka tuottaa energiaa tehtaan tarpeisiin. Energiaa tehdään kartonginvalmistuksessa syntyvästä lietteestä.

Liete erotellaan tehtaan vedenpuhdistamolla ja se kuivataan uudenlaisella menetelmällä.Kuivattuna se on energiatehokkaampaa kuin nestemäinen.

– Laitteen koekäyttö on alkamassa, ja tässä vaiheessa meillä on kovat odotukset. Tuloksia saadaan myöhemmin, sanoo Stora Enson Heinolan tehtaan johtaja Katja Metsäranta.

Aiemmin liete on poltettu tehtaalla tai kuljetettu muualle, esimerkiksi maanrakennuskäyttöön.

Päästöjä on karsittu, mutta karsittavaa riittää edelleen

Tarkoituksena on vähentää tehtaan hiilidioksidipäästöjä. Samaa työtä tehdään yhä enemmän koko metsäteollisuudessa.

Ala on karsinut päästöjään jo pitkään, ja Metsäteollisuus ry:n omien selvitysten mukaan hiilidioksidipäästöjen määrä on vuodesta 1990 laskenut yli 60 prosenttia. Ala tuottaa kuitenkin varsin paljon ilmastopäästöjä Tilastokeskuksen tietojen mukaan.

Etujärjestön mukaan suomalaisissa puunjalostustehtaissa käytetyistä polttoaineista 86 prosenttia on uusiutuvia polttoaineita, ja osuus on tarkoitus kasvattaa 90 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Yhdistyksen tietojen mukaan koko maan kaiken uusiutuvan energian tuotannosta kaksi kolmasosaa tulee puunjalostusteollisuudesta. Määrään sisältyy esimerkiksi energiapuun käyttö.

Asiantuntija pitää metsäteollisuuden päästövähennyksen olevan hyvällä tolalla, mutta työtäkin riittää. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran asiantuntijan mukaan työhön vaadittaisiin rahaa.

– Prosessiteollisuudessa päästöjen vähentäminen on hankalaa, koska se edellyttää isoja investointeja. Päästövähennysten ympärille vaadittaisiin myös enemmän tutkimusta ja rahallista tukea kehitystyöhön, listaa kiertotalouden johtava asiantuntija Nani Pajunen Sitrasta.

Heinolasta mallia maailmalle?

Heinolan aallotuskartonkitehtaalle perustettu koelaitos on yksi esimerkki sitä, että sivutuotteena syntyviä aineita pyritään hyödyntämään aiempaa tehokkaammin. Esimerkiksi Sitra rahoittaa kehityshanketta, jossa pyritään luomaan isojen tehtaiden ympärille teollisuuskeskittymiä, joissa useampi yritys kierrättäisi ja jalostaisi suurempien tehtaiden tuotannossa syntyviä sivutuotteita.

Heinolaan perustettu koelaitos ei pysty kattamaan koko tehtaan energiantarvetta. Se kuitenkin auttaa vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja säästää rahaa, kun lietettä ei tarvitse kuljettaa muualle. Laitokseen kohdistuu suuria odotuksia koko yhtiössä. Stora Enson eri tehtaissa syntyy yli miljoona tonnia energiakäyttöön soveltuvaa lietettä vuosittain.

– Jos kaikki menee suunnitellusti, arvioimme mahdollisuuksia ottaa testattua teknologiaa ja sovelluksia käyttöön myös muilla Stora Enson tehtailla, sanoo Heinolan tehtaan johtaja Katja Metsäranta.

Parin vuoden koe

Heinolan koelaitoksen testi kestää noin kaksi vuotta. Sinä aikana arvioidaan, onko lietteen kuivatusmenetelmä riittävän taloudellinen ja energiatehokas. Laitoksen ja sen tekniikan on toimittanut ruotsalainen start up -yritys C-Green. Sen budjetti hankkeessa on runsaat viisi miljoonaa euroa. Stora Enso ei kerro omaa rahoitusosuuttaan.

Heinolan laitos on yritykselle ensimmäinen täysimittainen lietteenkuivatuslaitos, ja sen toimivuus jännittää.

– Meillä on Ruotsissa pienemmän kokoluokan koelaitos, joka on toiminut hyvin. Tämän laitoksen suhteen eniten jännittää, toimiko se tasaisesti joka päivä, sanoo C-Greenin toimitusjohtaja Erik Odén.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä suunnittelee perusterveydenhuollon palveluiden tehostamista.

Yhtymähallitus päätti maanantaina, että palveluverkkoselvitys laitetaan kuntiin lausuntokierrokselle ja yhtymän virkamiehet käyvät tarvittavat keskustelut kuntien kanssa.

Esitys on jo herättänyt vilkasta keskustelua. Padasjokelaiset luovuttivat maanantaina hyvinvointiyhtymän hallitukselle noin 2 400 kuntalaisen allekirjoittaman vetoomuksen sote-palveluiden säilyttämisen puolesta.

Suunnitelma viiden laajan sosiaali- ja terveysaseman luomisesta maakuntaan tarkoittaisi Padasjoen terveysaseman muuttumista kokonaan hoitajavetoiseksi.

Selvitys ehdottaa myös, että lähiklinikat Launeella ja Ahtialassa lakkautetaan ja palvelut keskitetään kaupunginsairaalaan.

Arja Korhonen on muuttanut Lahteen muutama kuukausi sitten. Hän hakee palveluita lähiklinikalta Ahtialasta nyt toista kertaa. Klinikalla toimii vastaanottojen lisäksi muun muassa laboratorio ja neuvolapalveluita.

– Täällä on ammattitaitoista ja nopeaa palvelua. Asun alle puolen kilometrin päässä. Palvelun siirtosuunnitelma vähän järkyttää. Pelkään, että jatkossa olisi aina eri lääkärit ja hoitajat diagnoosien kanssa tekemisissä.

Entistä laajemmat sote-keskukset tulossa koko maahan

Sote-palveluverkon tarkastelu ja muutospaineet koskettavat koko maata, kun ihmisten muutto kaupunkeihin on ollut nopeaa ja myös tyhjentyvillä seuduilla on mietittävä, miten palvelut järjestetään.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 130 terveyskeskusta, joilla on vaihteleva määrä terveysasemia. Määrä on viime vuosina vähentynyt muun muassa kuntayhtymien lisäännyttyä.

Hallitus haluaa maahan uudenlaisia ja laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia. Erilaisia sote-palveluita kasataan jatkossa yhden katon alle entistä enemmän.

– Nykytilanteeseen ei pidä jäädä makaamaan, mutta pitää saada tietoa, miten maakuntasote toteutuu. Maakunnissa kaivataan tietoa muun muassa siitä, miten rahoitus järjestetään ja miten rahoituksen kannustavuus esimerkiksi terveyden edistämisessä käytännössä ratkaistaan, sanoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen.

Päijät-Hämeessä sote-verkon muutossuunnitelma palaa kuntalausuntojen jälkeen hyvinvointiyhtymän halliltuksen päätettäväksi mahdollisesti vielä loppuvuoden aikana.

Parkkipaikkojen riittävyys huolestuttaa

Riitta Tiihosta Ahtialan lähiklinikan mahdollinen lakkautus suututtaa. Hän asui Ahtialassa yli 30 vuotta, ennen kuin muutti miehensä kanssa kaupungin keskustaan puolitoista vuotta sitten.

– Mieheni on kaupunginsairaalan asiakas, mutta itse haluan edelleen käydä täällä. Palvelu pelaa hyvin ja täällä on parkkipaikkoja. Se on yksi ihan hirveän iso asia tällaiselle huonolle autoilijalle kuin minäkin. Siellä keskustassa ei ole paikkoja.

Hiljattain remontoidun kaupunginsairaalan pysäköintipaikat ovat jo nyt tiukassa.

– Kyllähän Lahden keskustassa on aika paljon parkkitaloja ja muita, missä on parkkitilaa, mutta parkkipaikat aivan kaupunginsairaalan lähellä ovat täysiä jo nytkin, sanoo toimialajohtaja ja vastaava lääkäri Juhani Sand Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymästä.

Sand laskee, että kaupunginsairaalassa on noin 110 000 käyntiä vuodessa ja Launeen ja Ahtialan lähiklinikoilla yhteensä runsaat 50 000 käyntiä vuodessa. Tällaisen liikenteen siirtyminen lähiklinikoilta kaupunginsairaalaan vaatisi varmasti myös parkkipaikkojen arviointia.

Etelä Suomen Sanomat kertoo, että yksi ratkaisu voisi olla Sairaalanmäen alle rakennettava pysäköintilaitos. Rakennusyhtiö NCC kaavailee lähelle kaupunginsairaalaa kerrostaloja, ja on käynyt keskusteluja pysäköintilaitoksesta kaupungin kanssa. Päätöksiä ei ole vielä tehty.

Yhdenvertaisempaa palvelua lahtelaisille

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän toimialajohtaja ja vastaava lääkäri Juhani Sand näkee lähiklinikoiden lakkautussuunnitelmat osana isompaa kokonaisuutta.

– Yritetään kerätä hajallaan olevia asiota yhden katon alle (kaupunginsairaalaan), missä jokainen saa myös yhdenmukaiset tukipalvelut kuten kuvantamis- ja laboratoriopalvelut. Jos tätä suunnitelmaa ei toteuteta, epätasa-arvoinen malli Lahdessa jatkuu eli on eritasoisia palveluita sen mukaan, missä sattuu asumaan.

Lähiklinikoiden lakkautus toisi Sandin mukaan myös ainakin satojen tuhansien eurojen säästöjä kiinteistökuluihin.

– Kyse ei ole kuitenkaan pelkistä toimitilojen seinistä, vaan toimintatapa muuttuisi myös samalla. Esimerkiksi digitaalisten palveluiden ja omahoidon lisäämistä niille, joille se sopii. Samalla otamme entistä parempaa koppia heistä, jotka tarvitsevat paljon apua.

Heinolan torin tuntumassa sijaitsevan monikulttuurikahvilan sisältä kuuluu iloinen äänten sorina. Ovilla on ajoittain ruuhkaa, kun äidit kokoontuvat kerran viikossa yhteiseen tapaamiseen.

Mama's Café on maahanmuuttaja- ja kantaväestön äideille ja lapsille tarkoitettu kohtaamispaikka, johon on helppo tulla.

– Pyrimme luomaan sellaisen ilmapiirin, että tämä tuntuisi yhteiseltä olohuoneelta, kuvaa ohjaaja Pia Valkjärvi.

Rennon yhdessäolon, seurustelun, retkien ja muun tekemisen ohessa opitaan suomen kieltä ja kulttuuria.

Maahanmuuttajien oppimiskokemuksia kartoittaneen tutkimuksen mukaan juuri arkipäivän toiminnot ja tilanteet ovat niitä, jotka kehittävät suomen kielen kuuntelemisen, lukemisen ja puhumisen taitoa.

– Meillä käy Marokosta, Afganistanista, Turkista ja Irakista kotoisin olevia äitejä. Kantaväestöä, vastaanottokeskuksessa oleskelulupaa odottavia äitejä ja kotouttamisopiskelijoita lasten kanssa. Tänne ovat tervetulleita kaikki, Pia Valkjärvi kertoo.

Kotiäidit riskiryhmässä

Somaliasta sodan jaloista pakolaisena vuosi sitten Suomeen tullut Hamada Bashiir odottaa ensimmäistä lastaan.

– Tykkään käydä täällä, koska täällä on paljon muitakin.Teemme yhdessä ruokaa, keskustelemme ja leikimme lasten kanssa, hän kertoo.

Hamadalla on oleskelulupa ja hän on päässyt kotouttamistoimenpiteiden piiriin. Suomen kieli sujuu jo hyvin, mutta kaikilla ei ole samoin.

Kokemusten ja erilaisten selvitysten mukaan kotouttamistoimet eivät aina tavoita maahanmuuttajanaisia.

Riskiryhmässä ovat kotona lapsia hoitavat maahanmuuttajaäidit.

– Monilapsisissa, pienten lasten perheissä kotiäidit jäävät helposti neljän seinän sisään ja ilman ulkopuolisia kontakteja. Kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan voi olla vaikeaa, sanoo Väestöliiton monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimi.

Zandkarimin mukaan matalan kynnyksen toiminnot – oli kyseessä äiti-lapsikerho tai muunlainen keskustelu- tai vertaistukiryhmä – tukevat sopeutumista ja kielen oppimista.

– Oman kokemukseni mukaan vieras kieli vahvistuu puhumalla ja kontaktin ottamalla, mutta Suomessa ei noin vain mennä vieraiden ihmisten kanssa puhumaan ja treenaamaan suomen kieltä. Tässä mielessä myös ryhmät voivat toimia matalan kynnyksen kielenoppimispaikkoina.

Suomen kieli yhdistää

Mama’s Café on osa Jyränkölän Setlementin monikulttuurista toimintaa. Kaikkien yhteinen kieli on suomi.

– Äidit saattavat puhua keskenään vaikkapa arabiaa, mutta silloin kun tehdään asioita yhdessä, yhteinen kieli puuttuu ja silloin puhutaan suomea. Myös ohjaajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa pitää puhua suomea, kertoo Pia Valkjärvi.

Retkien ja muun toiminnan ohessa opitaan myös suomalaisia tapoja. Juhlista tutuiksi ovat tulleet joulu ja pääsiäinen.

– Välillä meillä on hemmottelutuokioita, jolloin vapaaehtoiset järjestävät lapsille jotakin mukavaa tekemistä toisaalla.

Ystävyyttä yli kulttuurirajojen

Yhteisöllisyyttä vahvistava toiminta voi ehkäistä maahanmuuttajaäitien syrjäytymistä monella tavalla. Äidit pääsevät vaihtamaan kokemuksia ja saavat toisiltaan tukea. Eri ikäisistä naisista koostuva ryhmä saattaa lievittää koti-ikävää.

– Maahanmuuttajien perhekäsitys on suomalaista laajempi. Ryhmä voi toimia kaivatun sukuyhteisön korvaajana, Väestöliiton Mina Zandkarimi toteaa.

Pia Valkjärven mukaan hienompia kokemuksia hänelle on ollut olla todistamassa tilanteita, kun äidit ovat tutustuneet yli kulttuuri- ja kansallisuusrajojen.

– Esimerkiksi vastaanottokeskuksessa vielä toisilleen tuntemattomat äidit ovat kohdanneet Mama's Caféssa, ystävystyneet ja lähteneet nauraen yhdessä täältä pois.

EK:n Brysselin-toimiston päällikkö Taneli Lahti siirtyy Jutta Urpilaisen (sd.) kabinettipäälliköksi, jos tämän komissaarius vahvistuu.

Lahti siirtyi EK:sta takaisin komission palvelukseen toissa viikon maanantaina ja on avustanut Urpilaista hänen valmistautuessaan komissaarikuulemiseen.

Lahti toimi Olli Rehnin (kesk.) talouspoliittisena neuvonantajana Rehnin ollessa komissaarina. Sieltä hän siirtyi Jyrki Kataisen (kok.) kabinettipäälliköksi ja siitä edelleen varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskisin kabinettipäälliköksi.

Vuoden 2016 alussa Lahti siirtyi väliaikaisesti EK:n palvelukseen ja aloitti Brysselin-toimiston johtajana lokakuussa 2016.

Kuopion kouluhyökkäys on aiheuttanut runsaasti reaktioita oppilaitoksissa ympäri maata.

Esimerkiksi Kouvolan seudun ammattiopisto KSAO on nostanut valmiustasoaan sen jälkeen, kun Savon ammattiopiston tiloissa Kuopiossa yksi ihminen kuoli ja kymmenen loukkaantui.

– Heti kun tieto tuli, sovimme, että vahtimestarit lisäävät valvontaa sisäänkäynneillä. Myös muuta henkilökuntaa on pyydetty olemaan tarkkaavaisempia, rehtori Timo Olli kertoo.

Ammattiopistossa Kouvolassa on kuitenkin oltu pääosin rauhallisin mielin.

– Ymmärrämme, ettei sen kummempaa ole tehtävissä, mutta yritämme varautua mahdollisimman hyvin. Koulun pitää jatkua ja mennä mahdollisimman normaalisti eteenpäin, Olli sanoo.

Keskusteluapua tarvittaessa

Hämeenlinnassa toimivan Ammattiopisto Tavastian rehtori Heini Kujala kertoo, että opiskelijapalvelujen henkilökunta on varautunut antamaan henkistä tukea ja keskusteluapua tarvittaessa. Kuopion tapahtumat otetaan myös esille illalla uusien opiskelijoiden kotiväen illassa.

Koulutuskuntayhtymä Tavastian johtaja Jouni Haajanen kertoo, että Tavastialla on jo koekäytössä Secapp-järjestelmä, jolla pystytään välittämään hälytys sisäisesti henkilökunnan matkapuhelimiin. Järjestelmä on tarkoitus ottaa koko henkilökunnan käyttöön tänä syksynä.

– Sillä saadaan henkilökohtaisesti viesti ihmisille ja kännykkä on kuitenkin aina ihmisillä mukana, kertoo Haajanen.

Tavastiassa on myös harjoiteltu sisällä suojautumista ja poistumista rakennuksesta, viimeksi tällä viikolla.

Myös Lapin koulutuskeskus REDU:ssa on varauduttu siihen, jos uutisesta järkyttyneet oppilaat haluavat jutella asiasta.

– Jos tulee tarvetta, niin apua löytyy, rehtori Taisto Arkko sanoo.

Sama viesti kerrotaan myös Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradiasta. Turvallisuuspäällikkö Erkki Mäntymaa kertoo, että henkilökuntaa on informoitu ja opettajat kuuntelevat ja keskustelevat opiskelijoiden kanssa tarvittaessa. Arki Jyväskylässä, Jämsässä ja Lievestuoreella jatkuu kuitenkin normaalisti, eikä oppilaitoksiin kohdistuvia uhkia ole tiedossa.

Kriisinjohtoryhmä koolla

Lappeenrannassa kouluhyökkäys on aiheuttanut pikapalaverin. Päivä kampuksilla on jatkunut muutoin normaalisti, mutta kriisinjohtoryhmä on ollut koolla.

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteinen kriisinjohtoryhmä harjoittelee säännöllisesti erilaisia poikkeustilanteita varten.

– Jos tällaisia vastaavia tilanteita tulee, tai minkäänlaisia kriisejä millä tahansa koulutustasolla, niin meillä on valmius kokoontua, ja olemme hetki sitten olleet koolla, Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa sanoo.

Koulutuskeskus Salpauksessa Päijät-Hämeessä poistumisharjoituksia on tehty viimeksi tänään.

Kehittämis- ja henkilöstöjohtaja Jarmo Kröger sanoo, että turvallisuusasioita muistutellaan nyt mieleen Salpauksen toimipisteissä. Huominen koulupäivä pyritään pitämään mahdollisimman normaalina.

Osassa oppilaitoksissa kouluhyökkäys ei ole aiheuttanut erityisiä toimenpiteitä.

– On tietenkin tervettä lisätä tarkkaavaisuutta ja tarkkailla tilanteita. Tässä vaiheessa meillä ei onneksi ole ollut mitään ilmiöitä, mitkä olisivat edellyttäneet toimenpiteitä, Kotkassa ja Haminassa toimivan Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston rehtori Sami Tikkanen sanoo.

Myös Etelä-Savon ammattiopistossa valvontatilanne on ollut normaali. Lisätoimiin ei ole ryhdytty myöskään Oulun seudun ammattiopistossa. OSAO:n Myllytullin yksikköön tehtiin puukkoisku syksyllä 2013, jonka jälkeen valmiustaso on ollut korkealla.

Sisällissodan aikaisen joukkohaudan koetutkimukset alkavat Heinolan Vierumäellä. Tarkoitus on etsiä mahdollisia merkkejä joukkohaudassa lepäävistä vainajista. Koekaivausten takia joukkohauta ja muistopaikka suljetaan ensi perjantaista alkaen.

Teollisuusyritys Versowood ja Heinolan kaupunki suunnittelevat joukkohaudan vainajien siirtoa Heinolan seurakunnan kirkkomaalle.

Syynä on muun muassa se, että oletettu joukkohauta sijaitsee keskellä vilkasta teollisuusaluetta. Arviot joukkohaudan vainajien määrästä vaihtelevat muutamasta sadasta pariin kymmeneen.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on antanut luvan vainajien siirrolle.

Lue myös:

Sisällissodan aikaisen joukkohaudan siirtosuunnitelma pääsee etenemään – korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta arvostelee sisällissodan aikaisen joukkohaudan siirtosuunnitelmaa – vainajia Heinolassa jopa 300

Kun 300 vainajaa siirretään työkoneiden hälystä kirkkomaan rauhaan, tarvitaan arkeologeja, oikeuslääkäreitä ja rikospaikkatutkijoita – näin harvinainen haudansiirto toteutetaan

Asumisessa ja palveluissa syntyvää jätettä pitää kierrättää merkittävästi aiempaa enemmän. EU-direktiivin mukaan 55 prosenttia yhdyskuntajätteistä pitää kierrättää vuonna 2025. Suomessa se tarkoittaa sitä, että kierrätysasteen on noustava 14 prosenttiyksikköä vuoden 2017 tasosta.

Tavoitetta on vaikea saavuttaa, sillä lajittelu ontuu yhä, ja jätteiden kuljetusjärjestelmästä ei ole päästy kunnissa sopuun.

Mutta onhan jätehuollossa ennenkin ihmeitä tehty. Suomalainen jätehuolto on ollut tähän asti menestystarina. Vielä 25 vuotta sitten kaatopaikoille kipattiin lähes kaikki.

Päijät-Hämeen jätehuollon äskettäin eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja Tuula Honkanen kuopsuttaa jalallaan soraa korkean kukkulan päällä Kujalan jätekeskuksessa Lahdessa. Ylijäämämaan alla on kymmenen metriä jätettä. Kukkula tiivistyy ja painuu kasaan, minkä vuoksi jäteyhtiö tekee päälle uuden rakenteen. Vastuu ei silti pääty siihen.

– Nämä vanhat kaatopaikat ovat aikapommeja. Tätäkin on käytetty 50-luvulta vuoteen 2007 saakka. Täällä on vaikka mitä, teollisuuden jätteitä ja vaarallisia jätteitä. Meidän huolenamme on se, että ne pysyvät täällä, eivätkä lähde valumaan vesistöihin, selittää Honkanen.

Honkanen tuli jätehuoltoyhtiön toimitusjohtajaksi vuonna 1993. Hänelle oli samantien selvää, että kaatopaikoille kippaaminen on tullut tiensä päähän. Jo vuonna 1995 aloitettiin ruokajätteen erilliskeräys.

– Tietysti siihenkin aikaan oli niitä ihmisiä, jotka pitivät sitä kaiken maailman viherhömpötyksenä ja sanoivat, että onhan siellä kaatopaikalla tilaa.

Honkanen myöntää, että jätehuoltoyhtiö tutki asukkaiden jätepussukoita. Kun lajittelu vielä laajeni biojätteistä kartonkeihin, metalliin ja lasiin, alkoivat kuljetusyhtiöt laittaa tarvittaessa kiinteistöjen seinille keltaisia lappuja, joissa luki "väärin lajiteltu".

Suoraa sanktiota väärästä lajittelusta ei tullut, mutta jätemaksut nousivat, jos biojätettä oli eksynyt väärään astiaan. Biojäte vaikutti astian tyhjennysväliin.

Biojätettä päätyy yhä väärään astiaan. Se pilaa ison määrän kierrätyskelpoista jätettä.

– Meidän lajittelulaitos pystyisi erottelemaan sekajätteestäkin kierrätyskelpoiset materiaalit, mutta siellä on niin paljon biojätettä, että kuormasta ei saada laadukkaita materiaaleja irti. On myös ravinteiden tuhlausta, jos biojäte päätyy polttoon.

Biojätteestä, haravointijätteestä ja puhdistamolietteistä tuotetaan Kujalassa raakabiokaasua liikennepolttoaineeksi.

Kierrätyksestä kiertotaloudeksi

Melko pian jätehuoltoyhtiön perustamisen jälkeen Kolavan kaatopaikasta alkoi muodostua Kujalan jätekeskus. Etenkin vuosituhannen alussa jätteiden hyödyntämisaste nousi merkittävästi.

Päijäthämäläiset asioivat nykyisin tottuneesti Kujalassa ja tuovat sinne kaiken sellaisen jätteen, mikä ei mahdu kotitalouksien jäteastioihin. Seuraavat kehitysaskeleet Kujalassa ovat tekstiilijätteen vastaanotto ja aukioloaikojen laajentaminen ympärivuorokautiseksi.

– 24/7-jäteasemia on jo kokeiltu jossain päin Suomea, ja me ehkä alamme harjoitella sitä myös jollakin pienemmällä jäteasemalla, arvelee Honkanen.

Toissa vuonna jätehuoltoyhtiö otti käyttöön LATE-lajittelulaitoksen, joka alkoi täydentää kotitalouksissa tehtyä lajittelua. Hyödyntämiskelpoinen jäte napataan koneellisesti talteen. Jätteet lähtevät Kujalasta eteenpäin, kaikista kysytyin jäte on metalli.

– Metallilla on suurin arvo. Sähkö- ja elektroniikkajätteellä on myös hyvä järjestelmä, joka perustuu tuottajavastuuseen.

Sen sijaan huonekalujätteistä on perittävä maksua asiakkailta, sillä käsittelykustannukset ovat suuret.

– Huonekalujen käsittely on täällä todella kallista. Murskaaminen on kallista ja me joudumme maksamaan murskeen toimittamisesta energiakäyttöön.

Muovi ei ole jätehuoltoyhtiölle ainakaan vielä kannattava bisnes. Asumisesta syntyvä muovi on likaista ja se päätyy Fortumin muovin jalostuslaitokselle Riihimäelle. Se mitä ei pystytä erottelemaan, menee Kymijärvi II -kaasuvoimalaitokselle, joka tuottaa sähköä ja kaukolämpöä.

Päijät-Hämeessä 41 prosenttia yhdyskuntajätteestä päätyy kiertoon ja 56 prosenttia energiaksi. EU:n tavoitteiden mukaan vuonna 2025 kiertoon pitäisi päätyä 55 prosenttia asumisessa ja palveluissa syntyvästä jätteestä. Tavoitteet kovenevat viiden vuoden välein. Vuonna 2035 yhdyskuntajätteestä 65 prosenttia on otettava uudelleen käyttöön.

– Meidän pitää edelleen motivoida asukkaita lajittelemaan entistä tehokkaammin ja tehostaa omia prosesseja, että saisimme jätteestä eroteltua laadukkaampia muovilaatuja, sanoo Honkanen.

Kiista kuljetusjärjestelmästä jatkuu

Jätelain uudistusta pohtinut työryhmä on etsinyt keinoja siihen, miten Suomi saavuttaisi kiristyvät jätteen kierrätystavoitteet. Työryhmä ehdottaa biojätteen ja pakkausjätteiden erilliskeräyksen laajentamista pienkiinteistöihin.

Työryhmän puheenjohtaja, ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio myöntää, että EU:n tavoite on Suomelle tiukka.

– Pelkkä kierrätystavoite ei tuo ympäristöhyötyä. Jos pienen määrän takia tulee merkittävästi kuljetuksia, se ei ole ympäristönsuojelullisesti järkevää. Tämä on kyllä aika vaikea rasti, sanoo Pajukallio.

Työryhmän mietinnön mukaan jätteiden kuljetusjärjestelmää olisi selkeytettävä siten, että kunnat ottaisivat sen vastuulleen. Nyt myös kiinteistönhaltija voi tilata jätekuljetukset.

Työryhmä ei kuitenkaan ollut yksimielinen, vaan mietintöön jätettiin useita eriäviä mielipiteitä. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö haluaisi, että jätekuljetusten kaksoisjärjestelmä säilyisi edelleen. Työryhmän puheenjohtaja Anna-Maija Pajukallion mukaan asia on ratkaistava poliittisesti.

Päijät-Hämeen jätehuoltoyhtiö on vuosia riidellyt kuljetusjärjestelmästä kuntien kanssa.

– Siitä olisi päästävä yhteisymmärrykseen, jos me aiomme päästä korkeisiin kierrätystavoitteisiin. Riita on estänyt meitä kehittämästä toimintaa ja viemästä uusia keräysmalleja kotitalouksiin, sanoo entinen toimitusjohtaja Tuula Honkanen.

Honkanen on kuitenkin jättänyt nyt kiristyvät kierrätystavoitteet ja kädenväännön kuljetusjärjestelmästä taakseen. Hän kehottaa seuraajiaan noudattamaan vanhoja konsteja.

– Jatkuvaa neuvontaa ja valistusta, niin asiat menevät ihmisille perille. Myös raha on hyvä motivaattori. Täällä on tehty paljon hyvää työtä näillä keinoilla.

Kuuntele: Lähde vierailemaan Kujalan jätekeskukseen – oppaana alan pioneeeri Tuula Honkanen

Lue lisää: Kaatopaikkojen ilmastolle haitalliset kaasupäästöt ovat huvenneet kolmannekseen – "Vanha kaatopaikkaaminen on ollut melkoinen ilmasto-ongelma"

Kiinasta tilattujen pakettien muovin kierrättäminen on usein mahdotonta – Kierrätyksessä shampoopulloista saadaan viemäriputkia

Uskomaton teko: Vuoden jätteet hillopurkissa – jätteetön elämäntapa vaatii paljon työtä, tässä 5 yksinkertaista vinkkiä alkuun pääsemiseksi

Viisitoista vuotta sitten kitarat koteloon pakannut Tehosekoitin teki kesällä 2009 muutaman keikan mittaisen jäähyväiskiertueen ja julkaisi kokoelmalevyn. Sen jälkeen yhtyettä on turhaan kosiskeltu keikoille.

Lue myös: Tehosekoittimen viimeisen keikan tunnelmia Ankkarockista 2004.

Nyt yhtye tekee paluun suurille lavoille aktiivivuosiensa kokoonpanolla. Tehosekoitin esiintyy kesän mittaan kymmenellä festivaalilla. Yksityiskohdista kerrotaan festivaalien omien aikataulujen valmistumisen tahtiin. Ensimmäisen kerran Tehosekoittimen paluuta todistetaan Emma-gaalassa helmikuun alussa.

– Vaikka tämä ylittää uutiskynnyksen, ei tämä meille ole elämän ja kuoleman saippuaooppera. Tätä voisi verrata mökin savupiipun kunnostukseen. Alat miettiä, että jossain vaiheessa tuon voisi remontoida, mutta onko se kahden vai neljän vuoden päästä? Nyt oli sopivat kelit, että otettiin laastit esiin, kitaristi Matti Mikkola analysoi paluuta aamu-tv:n haastattelussa torstaina.

– Mahdollinen paluu on ollut kuin Tetris, jota kukaan ei pelaa. Nyt palikat sattuivat osumaan kohdilleen, laulaja-sanoittaja Otto Grundström komppasi.

Liki 30 vuotta sitten Lahdessa perustettu yhtye oli alkuvuosinaan suosittu lähinnä punkpiireissä. Sen ensimmäisen levyn, Rock’n’Roll (1994) julkaisi yhtyeen silloinen jäsen Arska Tiainen perustamassaan Levy-yhtiössä. Myös Apulantaa julkaissut yhtiö oli pakko perustaa, sillä kukaan muu ei suostunut Tehosekoittimen albumia kustantamaan.

Tehosekoittimen kakkosalbumi Köyhät syntiset (1997) avasi lopulta tien kaupalliseen menestykseen ja isojen yleisöjen eteen. Kolmentoista toimintavuotensa aikana yhtye ehti julkaista kaikkiaan kuusi studioalbumia ja nousta yhdeksi suomalaisen rockin suosituimmista nimistä.

Tunnetuimmista hiteistä useat ovat ylittäneet suoratoistopalveluissa platinarajan, niistä on tehty coverversioita ja niitä on painettu laulukirjoihin. Hetken tie on kevyt esimerkiksi kuultiin Laura Närhen esittämänä Vuosaari-elokuvan tunnuskappaleena.

Asfaltti polttaa, Maailma on sun, Pillitä Elli pillitä ja Valonkantaja ovat vuosia olleet karaokebaarien peruskauraa.

"Jalka nousee vielä saksipotkuun"

Huipputuottajana ja popsäveltäjänä Tehosekoitin-aikojensa jälkeen kunnostautunut kitaristi Matti Mikkola tekee nykyisin omaa musiikkia Saimaa-yhteensä kanssa. Se on tehnyt albumit muun muassa Pepe Willbergin ja Pyhimyksen kanssa.

Levy-yhtyeen tiedotteen mukaan Mikkola arveli ajan olevan nyt täydellinen Tehosekoittimen paluulle.

– Pääsemme paahtamaan adolesenttiä rokkia niin kuin olisimme taas 18-kesäisiä. Eikä kai sitä loputtomiin olisi voinut venatakaan: nyt vielä jalka nousee saksipotkuun, eikä eturauhanen kovin pahasti vaivaa.

Otto Grundström on kuluneina vuosina toteuttanut musiikillisia pyrintöjään muun muassa yhtyeissä God Given Ass ja Nykyaika. Lisäksi hän on julkaissut runoja ja vieraillut Pää Kii -punkbändin levyillä. Tehosekoittimen biiseihin Grundström on palannut versioimalla niitä muutaman kerran Tarinankertojat-klubeilla.

Basisti Hanski Kilkki on lahtelaisen ravintola Torven osaomistaja, ja keikkailee Vicky Rostin kanssa. Tero Sundell puolestaan on soittanut rumpuja muun muassa Stigin bändissä. Kosketinsoittaja Juha Kuoppala keikkailee parhaillaan Erja Lyytisen kanssa Euroopassa. Kuoppala on esiintynyt myös Von Herzen Brothersien ja Mikkolan Saimaan riveissä.

3.10. klo 8.57: juttua täydennetty Matti Mikkolan ja Otto Grundströmin sitaateilla.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on määrännyt Pro Manors Oy:n keskeyttämään Iitin kunnassa sijaitsevan Loikalan kartanon toiminnan.

Viranomainen on havainnut laitoksen toiminnassa useita vakavia puutteita.

Avin mukaan laitoksen kasvatuskäytännöt ovat olleet epäasianmukaisia ja laitoksessa lapsiin käytetyt rajoitustoimet sekä niitä koskevat kirjaukset lastensuojelulain vastaisia. Laitoksessa ei myöskään ole riittävästi alan ammatillista henkilökuntaa eikä henkilökunnan koulutustaso ole riittävä.

– Niin oikeusasiamies kuin meidänkin virasto on antanut aikaisempia päätöksiä ja heitä on ohjattu asianmukaiseen toimintaan. Näitä ei kuitenkaan ole noudatettu ja tilanne on saanut jatkua entisenlaisena. Nyt tarkastuskäynti osoitti, että palveluntuottajalla ei ole edellytyksiä jatkaa toimintaansa.

Aluehallintovirasto teki yllätyskäynnin laitokseen kesäkuussa.

– Meillä ei ollut edellytyksiä antaa tätä kevyempää päätöstä. Huomautus ei olisi ollut riittävä ottaen huomioon, että siellä oli niin paljon puutteita, sosiaalihuoltoyksikön päällikkö Eija Hynninen-Joensivu Etelä-Suomen aluehallintovirastosta sanoo.

Nyt viranomainen määrää laitoksen toiminnan keskeytettäväksi marraskuun alusta alkaen.

– Ainakin meidän aluehallintoviraston alueella tämä on poikkeuksellista ja harvinaista, Hynninen-Joensivu sanoo.

Aluehallintoviraston tietojen mukaan laitoksessa on tällä hetkellä kolme lasta, joille pystytään ensi viikolla osoittamaan korvaava sijaishuoltopaikka.

Laitoksen johto ei kommentoi

Lastensuojelulaitoksen johtaja Heidi Rauha ei halua kommentoida tuoretta päätöstä.

– Pöyristynyt toki olen, pidän asiaa tässä oikeusvaltiossa ihmeellisenä ja tilannetta erikoisena. Jos viranomaiset tekevät tällaisia ratkaisuja, niin tokihan niiden mukaan täytyy asioita eteenpäin viedä, Rauha sanoo.

Rauha harkitsee vielä, käyttääkö hän valitusoikeuttaan asiassa.

– Olemme paljon korjanneetkin toimintaa, ja odotettukin ratkaisuja. Prosessi on kestänyt käytännössä melkein vuoden. En kuitenkaan ole valmis vielä tänään kommentoimaan asiaa.

Poliisitutkinta käynnissä

Aluehallintovirasto sai toukokuussa eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä pyynnön tarkistaa Loikalan kartanon luvanmukaisuus sekä toimintakäytäntöjä. Pyyntö tehtiin sen jälkeen, kun oikeusasiamiehen kanslia teki tarkastuksen laitokseen vuosi sitten.

Oikeusasiamiehen kanslian tarkastuksessa selvisi, että laitoksessa oli esimerkiksi riisutettu alasti ja eristetty nuoria. Alasti riisuttaminen ei perustu lakiin. Laitokseen sijoitetut olivat tarkastushetkellä 14–17-vuotiaita.

Loikalan kartanon lapset kertoivat tarkastuksessa, että heidät oli käsketty riisuutumaan alasti saavuttuaan laitokseen. Lisäksi heidät eristettiin muista ihmisistä käytännössä kokonaan. Sijoitetut lapset eivät saaneet liikkua oman yksikkönsä sisällä ja he joutuivat pyytämään lupaa päästäkseen ulos omasta huoneestaan koputtamalla oveen oman huoneensa sisäpuolelta.

Lisäksi lapset eivät saaneet puhua ruokailujen aikana.

Apulaisoikeusasiamies käytti ratkaisunsa pohjana paitsi lasten kertomuksia, myös laitoksen toimittamia rajoituspäätöksiä, henkilöntarkastuspäätöksiä ja lapsista tehtyjä asiakirjamerkintöjä.

Kaakkois-Suomen poliisilla on käynnissä tutkinta Loikalan kartanon toimintaan liittyvistä epäkohdista. Loikalan kartanon johtoa epäillään vapaudenriistosta, pakottamisesta ja pahoinpitelystä. Rikosnimikkeet täsmentyvät tutkinnan edetessä. Poliisilla on kaksi pääepäiltyä, joista toinen on laitoksen johtaja.

Lue myös:

Nuoria riisutettiin alasti ja pakotettiin syömään hiljaisuudessa laitoksessa Iitissä: "En ole koskaan törmännyt tällaiseen"