20-vuotias Ville Taavila tutustui ensimmäisen kerran hitsausalan yritykseen yläkoulun harjoittelujaksolla.

Sen jälkeen hän on opiskellut paikallisessa ammattikoulussa tutkinnon, ja suorittanut opiskeluaikansa työharjoittelut samassa, tutussa yrityksessä.

– Aina on ollut mukana henkilö, jonka kanssa olen töitä tehnyt. Hän on neuvonut, miten toimitaan. Kun olen ruvennut oppimaan, on saanut tehdä omatoimisesti.

Taavila tekee töitä varastonhoitajana. Vakituista työsuhdetta on takana puolisen vuotta. Hitsausalan kansainvälinen yritys Kemppi työllistää yli 800 ihmistä, joista Lahdessa työskentelee noin puolet.

Tekniikan alan yritykset ja ammatilliset oppilaitokset tekevät entistä enemmän yhteistyötä osaavan työvoiman kouluttamisessa.

– Yritykset tarvitsevat kipeästi uutta työvoimaa. Myös ammattioppilaitokset hakeutuvat yhteistyöhön, koska osa niiden rahoituksesta tulee siitä, että opiskelijat valmistuvat ja työllistyvät, sanoo Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE:n toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu. Kehittämisyhdistys on koulutuksen järjestäjien edunvalvoja.

Teknologiateollisuus arvioi, että ala tarvitsee yli 9 000 uutta osaajaa vuosittain. Ammatillisista oppilaitoksista pitäisi tulla joka kolmas, mutta tavoite ei tällä hetkellä täyty.

Työssä oppija tarvitsee tukea koululta ja yritykseltä

Viime vuoden alussa voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uudistus lisää työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja purkaa sääntelyä. Tarvittaessa koko koulutus voidaan toteuttaa työpaikalla.

– Kaikki lähtee opiskelijan tarpeesta, työpaikan mahdollisuuksista ja yrityksen halukkuudesta, sanoo AMKE:n toimitusjohtaja Lamppu.

Työssä oppimisen lisäämistavoite lähti liikkeelle samaan aikaan, kun edellinen hallitus leikkasi ammatillisen koulutuksen rahoitusta.

Lamppu kuitenkin huomauttaa, ettei työssä oppiminen ole mikään säästökeino.

– Opiskelija tarvitsee työpaikalta ohjausta ja tukea, mutta opiskelijan oppimista pitää myös seurata. Oppiminen on lopulta oppilaitoksen vastuulla.

Asenne painaa opiskelijan valinnassa

Kempillä on tuotantotilat ja pääkonttori Lahdessa, ja se on tehnyt yhteistyötä paikallisen koulutuskeskus Salpauksen kanssa.

Kolmasosan koneasentajan tutkinnosta voi suorittaa Kempillä. Joka vuosi työssä oppimisjaksolle valitaan opiskelijoista noin kymmenen haastatteluiden perusteella.

– Opiskelijan pitää olla motivoitunut tekemiseen ja valmis oppimaan uutta. Työpaikkaohjaajat opastavat työtaitoja. Tärkeää on saada myös oppilaitoksen opettajat mukaan tähän, sanoo henkilöstöohjaaja Jukka Mandelin.

Yhtiö on kouluttanut tähän mennessä 27 työpaikkaohjaajaa työntekijöistään.

Pk-yritykset entistä paremmin mukaan

Koulutuskeskus Salpauksen työelämäpalvelupäällikkö Otto Ripatin mukaan ammatillisen koulutuksen uudistus on helpottanut yhteistyötä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa.

Ripatti on kiertänyt Päijät-Hämeessä erityisesti metallialan ja prosessiteollisuuden yrityksiä ja kuunnellut herkällä korvalla yritysten rekrytointiongelmia.

– Monelle pk-yrityksille pitkät oppisopimuspätkät ovat käytännössä mahdottomia, kun ei ole rahaa tai koulutusresurssia. Nyt tutkinnon osan voi suorittaa oppisopimuksella, mikä avaa yrityksille uusia mahdollisuuksia.

Nuorten käsitykset teollisuustyöstä kaipaavat Ripatin mukaan myös päivittämistä.

– Monella nuorella on väärä mielikuva esimerkiksi hitsaajan työstä, kun se todellisuudessa nykyisin voi olla esimerkiksi robotin ohjelmointia ja sen työn jäljen valvontaa. Tässä riittää yrityksillä, mutta myös peruskouluilla ja ammattiopistoilla tekemistä.

Lahtelainen Aale Puranen astuu sisälle Lahden Yhteiskoulun lukion aulaan. Hän suorittaa täällä pitkän matematiikan ja äidinkielen kursseja, kohta ehkä myös fysiikan. Lisäksi hän on käynyt matematiikan kurssin Lahden lyseossa. Virallisesti Puranen opiskelee Tiirismaan lukiossa.

– Harrastan opettajashoppailua, koska kaikkien opettajien opetustyyli ei vaan sovi minulle.

Käytännössä opettajashoppailu tarkoittaa Purasen tapauksessa sitä, että hän käy kursseja eri lukioissa itselleen tärkeissä aineissa. Suurin syy tietyn lukion valintaan on kurssia vetävä opettaja, mutta myös oma lukujärjestys vaikuttaa asiaan.

Suomen Lukiolaisten Liitossa tunnistetaan ilmiö nimeltä opettajashoppailu. Sitä harrastavat lähinnä tavoitteelliset opiskelijat, joille menestys tietyissä aineissa on tärkeää esimerkiksi tulevaisuuden opiskeluhaaveiden takia.

Puheenjohtaja Roosa Pajunen ei ole kuullut kovin monesta tapauksesta. Hänen mielestään kyse on siitä, että opiskelijat hakevat mahdollisimman laadukasta opetusta.

– Opettajashoppailu on lähinnä isompien kaupunkien juttu, koska niissä se on helpompaa, sanoo Roosa Pajunen.

Lukion opiskelijoille halutaan oma palautejärjestelmä

Abiturientti Aale Puranen osallistuu ahkerasti oman koulunsa toimintaan. Hän on Tiirismaan lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja. Lisäksi Puranen kuuluu Suomen Lukiolaisten liiton piirihallitukseen ja on Hämeen Lukiolaisten yritysyhteistyövastaava.

Kalenteri täyttyy velvollisuuksien lisäksi harrastuksista, joten Puranen haluaa opiskelun sujuvan mahdollisimman mutkattomasti.

– Vapaa-aikani kuluu muuhun kuin opiskeluun, joten haluan opettajan, joka osaa tuntien aikana opettaa minulle kaiken tarvitsemani tiedon.

Lukioiden rahoitusta on leikattu viime vuosien aikana. Lukiolaisten Liiton Roosa Pajusen mukaan pienet laastarit eivät auta. Rahoitus pitäisi saada kuntoon ennen kuin opetuksen taso alkaa heittelehtiä.

Yhdeksi laadun takeeksi liitto pyysi syyskuussa uutta hallitusta esittämään valtakunnallisen palautejärjestelmän kehittämistä lukioihin. Korkeakouluissa ja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelijat pääsevät jo antamaan koulutuksesta palautetta valtakunnallisen järjestelmän kautta. Lukioissa palautejärjestelmää ei ole.

– Säännöllisen palautteen kautta opiskelijat pääsisivät itse osallistumaan lukiokoulutuksen suunnitteluun ja koulutuksen laatu pysyisi hyvänä, summaa Pajunen.

Juuri julkaistu lukion uusi opetussuunnitelma tuo joitakin muutoksia opetukseen. Pajusen mielestä säännöllisen palautteen saaminen auttaisi opettajia kehittämään osaamistaan etenkin nyt, kun lukio-opetuksesta viilataan entistä ketterämpää.

Oppia haetaan muualta vieraissa kielissä

Yksityisellä Lahden Yhteiskoululla on Lahden kaupungin lukioiden kanssa sopimus, että opiskelijat saavat tarvittaessa suorittaa kursseja muuallakin kuin kotilukiossaan.

– Oppilaat liikkuvat koululta toiselle suorittamassa vieraiden kielten opintoja, jos omassa koulussa ei opeteta kyseistä kieltä, kertoo Lahden Yhteiskoulun rehtori Markku Moisala.

Moisalan mielestä opettajien taso on Yhteiskoulussa niin hyvä, että oppilaat eivät muissa aineissa juuri koe tarvetta etsiä oppia muualta. Toki joidenkin opettajien tyyli miellyttää enemmän kuin toisten.

– Silloin kyse ei ole opetuksen laadusta, vaan erilaisesta tavasta opettaa.

Koulun käytäntö on, että opettajat pyytävät oppilailta palautetta kursseistaan. Saatu palaute jää ainoastaan opettajan tietoon, jotta hän voi hyödyntää sitä kehittääkseen opetusta.

Lukiolaiset osaavat Moisalan mukaan vaatia hyvää koulutusta.

– Minusta se on positiivinen asia. En koe, että se aiheuttaisi opettajille paineita.

Opettajashoppailu on vielä harvinaista

Lukion kolmasluokkalainen Aale Puranen opettajashoppailee nyt toista vuotta. Kun hän viime vuonna Tiirismaan lukiossa päätti kysyä lupaa suorittaa joitakin kursseja Yhteiskoulussa, ehdotusta hämmästeltiin aluksi molemmissa lukioissa.

– Koulujen opot olivat hiukan hämillään, mutta sen jälkeen suhtautuminen oli myönteinen.

Puranen kertoo olevansa opiskelija, joka kulkee omia polkujaan. Siksi hän vei sinnikkäästi loppuun tämänkin idean, vaikka paperityö yllätti. Lupa piti kysyä neljästä paikasta.

– Esitin asiani molempien lukioiden rehtoreille ja opoille. Lisäksi piti kysyä erikseen lupa ruokailuun.

Lahden Yhteiskoulun rehtori Markku Moisala ei usko, että opettajien perässä koulusta toiseen kulkeminen yleistyy ilmiöksi.

– Pääasiassa opiskelijat haluavat yhä suorittaa opintonsa valitsemassaan lukiossa.

Kuultuaan Aale Purasen opettajashoppailusta, osa hänen kavereistaan kiinnostui. Into lähteä naapurilukioon suorittamaan osaa kursseista kariutui heiltä nopeasti. Lupien kysyminen koettiin hankalaksi.

– Lisäksi joskus tuntuu rasittavalta, kun pitää kulkea lukiosta toiseen kesken päivän, myöntää Puranen.

Lahden kaupunki on tiukentanut kantaansa työllistämistoimiin. Kaupunki on linjannut, että kuntouttava työtoiminta ei voi viedä kenenkään muun työtä. Siksi kaupunki on ajamassa alas tuotannollisia työpajoja. Samalla on vaarassa suosittu kierrätyskeskus Patina.

Kaupungin työllistämispalveluita tuottavan yhtiön liiketoimintaan ovat kuuluneet muun muassa metalliteollisuuden alihankinta, ilmanvaihtosuodattimien valmistus ja kierrätystoiminta.

Lahtelaiset eivät ymmärrä yhtälöä: työttömyyden kanssa kamppaileva kaupunki on lopettamassa kierrätyskeskuksen, joka tarjoaa työttömille mielekästä tekemistä ja ylläpitää kaupungin mainetta ympäristöpääkaupunkina. Monien mielestä verorahoja voi käyttää nimenomaan tällaiseen yleishyödylliseen toimintaan.

Kierrätyskeskus Patinassa viikottain asioiva Hanna Viitanen on hämmentynyt lopettamisuhasta.

– Järkyttävä uutinen. Patinaan on paljon satsattu ja tämä pääsi juuri muuttamaan uusiin, isompiin tiloihin.

Kaupunki perustelee Työnpaikan alasajoa kahdella syyllä.

Ensiksikin toiminta on ollut raskaasti tappiollista koko sen ajan, kun yhtiö on ollut Lahden kaupungin omistuksessa. Toinen syy on se, että työttömät eivät ole työllistyneet toivotulla tavalla.

Työpaja ei voi toimia tuotannollisin perustein

Ainoan kerran yhtiö on päässyt lähelle nollatulosta sinä vuonna, kun se myi hittituotteensa Mölkky-pelin valmistuksen. Nyt Mölkystä saadut rahat on syöty eikä toiminta ole noussut taloudellisesti kannattavaksi. Valtuusto on aiemmin päättänyt, että tappiollisia yhtiöitä ei loputtomasti tueta.

Työttömät eivät ole edenneet työpajoilta eteenpäin koulutukseen tai avoimille työmarkkinoille yhtä hyvin kuin kaupungin muissa työpajoissa.

Vuosihinta asiakasta kohden on Työnpaikassa noin 6 400 euroa vuodessa, kun se kaupungin omassa ympäristöpajassa on 2 400 euroa. Työnpaikasta kolmannes etenee työmarkkinoilla tai lähtee opiskelemaan, ympäristöpajassa vastaava luku on miltei tuplat. Pajat ovat vertailukelpoisia, sillä asiakkaiden taustat ovat samanlaisia.

Kaupungin työllisyysasioiden päällikön Sami Kuikan mukaan kyse on myös isosta periaatteesta. Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa käyttää bisneksen tekoon eikä se saa viedä keneltäkään muulta työtä.

Rajan veto voi olla vaikeaa, mutta toimintaa valvoo aluehallintovirasto. Tänä syksynä Sastamalassa on käyty keskustelua siitä, mitä töitä kuntouttavassa työtoiminnassa voi teettää.

– Paja sinällään ei ole mikään itseisarvo, vaan se, että kuntoutettavien työllistämispolku edistyy. Pajan "tuote" on ihminen ja hänen työllistymisensä, sanoo Kuikka.

Kierrätyskeskus Patinan kohtalo on vielä auki. Kaupunki tutkii, voisiko kaupunkilaisille tärkeää toimintaa jollain tavalla jatkaa. Työllistämistoimintaan Lahdella on sen sijaan jo muita suunnitelmia.

Ympäristöpaja laajenee muualla Lahteen

Kun Työnpaikan toiminta loppuu, valmistautuu kaupungin oma ympäristöpaja laajentamaan toimintaansa. Paja tarjoaa työkokeilupaikkoja ja kuntouttavaa työtoimintaa Nastolassa, keskustassa ja Liipolassa. Ryhmiä aiotaan perustaa myös muihin kaupunginosiin.

Työhön valmennettavat tekevät somistuksia, ottavat vastaan kierrätystavaraa ja tekevät kunnostustöitä muun muassa retkeilyalueilla. Työtehtäviä on laidasta laitaan riippuen työhön valmentautujan kiinnostuksesta. Nämä työt jäisivät muuten tekemättä.

Pajassa kuukauden työskennelleen Anne Sorsan tähtäimessä on erikoisammattitutkinto. Parhaillaan hän tekee koristeita pikkujouluihin.

– Tarkoitus olisi kolmisen kuukautta kokeilla näitä hommia, sen jälkeen opiskelen erikoisammattitutkinnon. Mulla oli sellainen sairaus minkä takia ammattillisesti uudelleen suuntautuminen oli tarpeen.

Sorsa kertoo, että päivät pajalla vaihtelevat. Joskus paikalla on ravitsemusterapeutti, joskus tehdään ruokaa yhdessä, kerran päivässä käydään kävelylenkillä. Pääperiaate ympäristöpajassa on se, että asiat etenevät valmennettavan tahtiin.

Vastaava työvalmentaja Henna Kilpinen kertoo, että valmennettavien kanssa mietitään yhdessä mitä he tarvitsevat päästäkseen eteenpäin.

– Meidän paikan pitää elää sen mukaan mitä ihminen meiltä tarvitsee - ei niinkään, että ihmiset eläisivät meidän tarpeiden mukaan.

Kaupungin työllistämispalveluiden periaatteen mukaisesti tavoite on saada työpajan ihmiset seuraavalle askelmalle, vaikka se veisikin aikaa.

– Kukaan ei meiltä lähde enää himaan nysväämään. Täältä lähdettyä pitäisi olla jo seuraava askel tiedossa, ettei ainakaan takapakkia enää oteta. Jotain kehitystä ja jotain uutta ihmisen pitää meiltä saada, sanoo työvalmentaja Henna Kilpinen.

Työllisyyden kuntakokeilusta kovat odotukset

Lahti on hakemassa Rinteen hallituksen työllisyyden kuntakokeiluun, joka alkaisi ensi vuonna. Kokeilun tavoitteena on parantaa erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien pääsyä työmarkkinoille.

Lahden seudulla kokeiluun pääseminen tarkoittaisi 8 000 työttömän siirtymistä TE-toimistosta Lahden kaupungin asiakkaiksi. Joukossa olisi nuoria työnhakijoita, maahanmuuttajia ja muita, joiden pääsy avoimille työmarkkinoille ei ole helppoa.

Kaupunginhallitus on jo myöntänyt työllisyyspalveluille 1,5 miljoonan euron lisämäärärahan palvelutason nostamiseen. Vaikka Lahti ei kuntakokeiluun pääsisikään, aiotaan heikosti työllistyvistä ottaa parempi ote.

Työnpaikan alasajokin maksaa, kaikkiaan kaupunki varautuu kirjaamaan 1,5–2 miljoonan euron alaskirjaukset ja lisäksi toiminnan päättämisen kustannukset voivat olla miljoonan euron tasolla.

Työllisyysasioiden päällikkö Sami Kuikka kuitenkin uskoo, että toiminnan uudistamisella kaupunki pääsee selättämään pahenevaa ongelmaa – työttömien työnhakijoiden määrästä huolimatta avoimiin työpaikkoihin ei tahdo löytyä osaajia.

– Meillä on paljon avoimia työpaikkoja ja paljon työttömiä työnhakijoita, joiden osaaminen ja työkunto eivät aina riitä työpaikkojen vaatimuksiin. Oli se sitten osaamistason nostoa, koulutusta mitä tahansa valmennusta, iso tavoite tässä on kohtaanto-ongelman selättäminen mahdollisimman hyvin.

Lue lisää: TEM:n synkkä työmarkkinaennuste on kylmä suihku hallituksen työllisyystavoitteille

Euroopan investointipankki rahoittaa ksylitolitehtaan rakentamista Lahteen. Fazer-konserni käyttää myönnetyn 40 miljoonan euron lainan toimintaansa Vantaalla, Lahdessa ja osin myös Ruotsissa. Rahaa käytetään ksylitolitehtaan lisäksi muuhun tutkimus- ja tuotekehitystyöhön.

Fazer rahoittaa lainalla erityisesti uuden, ksylitolia kauran kuoresta valmistavan tehtaan rakentamista. Ksylitolitehdas nousee Fazerin Lahden myllyn viereen. Uuden tuotantolaitoksen odotetaan tuottavan vuodessa 4 000 tonnia ksylitolia.

Tehdas hyödyntää Fazerin Lahden myllyliiketoiminnan sivuvirtoja ja tukee siten kiertotalouden tavoitteita, kertoo yhtiö tiedotteessaan.

Ksylitolitehtaassa syntyvä kaurankuorimassa toimii polttoaineena viereen rakennettavalle biolämpölaitokselle, joka puolestaan tekee siitä uusiutuvaa lämpö- ja sähköenergiaa Fazerin Lahden tehdasalueelle.

Euroopan investointipankin rahoitus tukee myös Fazerin leipomo- ja makeistuotteiden, keksi- ja viljatuotteiden, kasvipohjaisten aterioiden sekä maidottomien tuotteiden tuotekehitystä.

Kouvolassa pohditaan, miten reagoida uuteen linjaukseen koulujen joulujuhlien järjestämisestä.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tuoreen ratkaisun mukaan kaikille koulun oppilaille tarkoitettua yhteistä joulujuhlaa ei voi järjestää kirkossa. Ratkaisusta uutisoi ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuus.

Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen otti kantaa kouvolalaisen Naukion koulun käytäntöön, jossa syyslukukausi on päättynyt joulukirkkoon. Tilaisuudessa oppilaat ovat esiintyneet, pappi on puhunut ja virsiä on laulettu, uutisoi Ilta-Sanomat lauantaina.

Linjauksia Kouvolassa tarvitaan pian, koska koulujen joulujuhlat lähestyvät kovaa vauhtia. Asiaa pohditaan ensimmäisen kerran tiistaina.

– Tähän pitää reagoida selkeästi. Oikeusasiamies on tutkinut asian ja todennut, että emme ole noudattaneet kaikkia ohjeita, määräyksiä ja säädöksiä mitä perusopetuksen järjestämiseen kuuluu, Kouvolan kasvatus- ja opetusjohtaja Veikko Niemi sanoo.

Niemen mukaan tarvitaan nopeasti ohjeita, joiden pohjalta koulut voivat miettiä miten järjestävät juhlansa, jos olivat suunnitelleet ne kirkkoon. Tavallisesti juhlat järjestetään koulujen liikunta- tai juhlasaleissa, mutta osassa Kouvolan kouluja nämä tilat eivät ole riittäviä.

– Koulut voivat tarpeen mukaan käyttää kaupungin yhteisiä tiloja, kuten Kuusankoski-taloa. On haettava niin sanotusti neutraaleja paikkoja on kirkkojen sijaan, Niemi toteaa.

Myös kaksi muuta kantelua

Naukion yhtenäiskoulun rehtori Kai Mikkonen ei halunnut kommentoida asiaa Ylelle maanantaiaamuna.

– En halua sekoittaa soppaa enempää, Mikkonen totesi.

Kouvolan kasvatus- ja opetusjohtaja Veikko Niemi ei osaa sanoa, monessako muussa Kouvolan koulussa käytäntönä on järjestää joulujuhlia kirkossa.

– Tiedän kuitenkin, että kirkossa järjestettäviä joulujuhlia on suunniteltu tällekin joululle.

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi perjantaina, että päätös on lähetetty kaupungin lakimiehelle arvioitavaksi.

Myös kouvolalaisista Kymintehtaan ja Inkeroisten kouluista oli tehty kantelut. Ne eivät kuitenkaan koskeneet joulujuhlien järjestämistä.

– Ne liittyivät keskusradion kautta pidettyihin uskonnollisiin aamunavauksiin ja uskonnollisista tilaisuuksista tiedottamiseen, Niemi sanoo.

Vaihtoehtoiset tilaisuudet eivät riitä

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen ratkaisu joulujuhlista on vastaus kanteluun, jonka on tehnyt Uskonnottomat Suomessa ry.

Pölönen perustelee, että koulun joulujuhla on osa opetusta, jonka tulee siten olla lain mukaan uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta – siinäkin tapauksessa, että halukkaille järjestetään vaihtoehtoinen tilaisuus.

Kyse on siis eri asiasta kuin perinteiseen koulujen joulukirkkoon osallistumisessa.

– Nyt käsillä oleva tilanne eroaa tästä siten, että kyse ei ole ollut yksittäisestä koulun ohjelmaan sisällytetystä jumalanpalveluksesta vaan koulun yhteisen, perusopetusasetuksen mukaisen päättäjäisjuhlan korvaamisesta kirkossa järjestetyllä juhlalla, ratkaisussa todetaan.

Siinä puntaroidaan perusopetuspykälien lisäksi muun muassa yhdenvertaisuus- ja uskonnonvapauspykäliä.

Reagointia päätökseen myös muualla

Asiassa riittää pohdittavaa myös muissa Suomen kouluissa.

Opetushallituksen oikeudellisten asioiden johtaja Matti Lahtinen arvioi, että yksittäisten uskonnollisten elementtien, kuten virren tai kuvaelman, sisällyttäminen koulujen joulujuhliin on yleistä. Tilastotietoa siitä ei kuitenkaan ole.

– Elementtejä ei kuitenkaan ole niin paljoa, että ne muodostaisivat kokonaisuutena uskonnollisen tapahtuman. Se, missä raja menee, on veteen piirretty viiva. Kouvolan tapaiset tapaukset, jossa uskonnollisia aineksia on paljon, ovat silti käsitykseni mukaan harvinaisia.

Apulaisoikeusasiamiehen päätöksen tiimoilta ainakin Kirkonkylän koulu Lahdessa on perumassa joulujuhlan järjestämisen kirkossa.

Noin 300 oppilaan koulu olisi pitänyt yhteisen joulujuhlan Nastolan kirkossa lauantaina 21. joulukuuta. Asiasta oli jo ehditty tiedottaa koteihin.

Kirkonkylän koulun rehtori Hanna Alava sanoo, että Nastolassa oli ajateltu järjestää juhla kirkossa vain kertaluonteisesti. Paikalla ei olisi ollut pappia. Nyt suunnitelma on peruuntumassa.

Lahden kaupunki kummissaan

Lahden kaupungin sivistystoimessa alkuperäinen ajatus juhlan järjestämisestä kirkossa herättää ihmetystä. Opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen sanoo, että Lahdessa on pidempään ollut linjana, ettei yhteisiä joulujuhlia järjestetä kirkossa.

– Yhdenvertaisuudesta on keskusteltu jo vuosia sitten Uskonnottomat Suomessa ry:n ja Vapaa-ajattelijoiden kanssa. Asiaa on käyty läpi säännöllisesti myös koulujen rehtorien kanssa, kertoo Kilponen.

Hän muistuttaa, että varsinaiset koulujumalanpalvelukset ovat täysin sallittuja, kunhan uskonnottomille ja muihin uskontokuntiin kuuluville järjestetään rinnakkaiset tilaisuudet.

Kulttuuriperintöä vai uskonnon harjoittamista?

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle tehdyn kantelun mukaan kouvolalaisessa Naukion yhtenäiskoulussa syrjittiin uskonnottomia oppilaita myös pääsiäisohjelmassa, kertoi Ilta-Sanomat lauantaina.

Yhden luokan enemmistö oli viety pääsiäisvaellukselle seurakuntaan, kun muut jäivät koululle tekemään pääsiäisteemaisia matematiikan tehtäviä.

– Alaluokan opettajat saavat itse valita, menevätkö pääsiäisvaellukselle ja millaista vaihtoehtoista ohjelmaa järjestävät. Käsitykseni mukaan osa on mennyt ja osa ei ole mennyt. Mutta jos siellä toiset laskevat matikkaa ja toiset käyvät pääsiäisvaelluksella, niin eihän se ole verrattavissa, rehtori Kai Mikkonen kommentoi IS:lle.

Kouvolan kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Henna Hovin mukaan lautakunnalle ei ole tullut palautetta koulujen eri juhlien uskonnollisuudesta.

– Muistan vain yhden tapauksen, vuosien takaa. Asia ei ole ollut millään tavalla pinnalla, hän sanoo.

Naukion koulun joulujuhlakäytännön nousu otsikoihin yllätti hänet.

– Ymmärrän molemmat näkökulmat. Mielestäni tässä on hieman samaa kuin esimerkiksi keskustelussa Suvivirren laulamisesta. Sen voi nähdä joko kulttuuriperintönä tai uskonnollisena asiana.

Suomeen haetaan triathlonin maailmanmestaruuskisaa. Kyseessä on puolimatkan triathlon, Ironman 70.3. -kisa.

Kisaa hakee Lahden kaupunki. Tapahtumaan tulisi arviolta 5 000 kilpailijaa ja noin 50 000 katsojaa. Uinti-, pyöräily- ja juoksuosuudet olisivat samanmittaiset kuin nykyisissä Lahden Ironman-kisoissa.

Lahdella on jo kolmen vuoden sopimus Ironmanin puolimatkan kilpailusta. Lahden, Hollolan ja Kärkölän maisemissa on uitu, juostu ja pyöräilty jo kaksi kertaa.

Tavalliseen kisaan voivat osallistua myös triahtlonharrastajat, mutta MM-kisoihin karsitaan. Ironmanin täysmatkan maailmanmestaruuksista kisataan Havaijilla.

Triathlonin MM-kisa vuodelle 2022 olisi tervetullut lisä hiihtolajien kisapaikkana tunnetun kaupungin tapahtumavalikoimaan. Kaupunki on päättänyt sitoutua taloudellisesti järjestämiseen, jos tapahtuma saadaan Lahteen.

Kun Lahti ja Nastola yhdistyivät kolme vuotta sitten, liitossopimuksessa luvattiin peruskorjata Nastolan terveysasema vuosina 2017–2018. Kuntaliitoksen jälkeen Lahden kaupunki päätti, ettei huonokuntoista terveysasemaa kannata edes korjata vaan rakentaa uusi.

Kukaan ei ole kuitenkaan ryhtynyt toimeen, vaan nastolalaiset sinnittelevät yhä sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa.

Terveysaseman kunto on hyvin Lahden tilakeskuksen johtajan Jouni Arolan tiedossa.

– Rakenteet ja talotekniikka ovat jo ohittaneet elinkaarensa pään. Talo on jatkoajalla.

Päijät-Häme siirsi sotepalveluiden järjestämisvastuun kunnilta maakunnalle ennakoiden Sipilän hallituksen maakuntasotea. Soteuudistuksessa kiinteistöjen piti siirtyä valtakunnalliselle Maakuntien tilakeskus Oy:lle, kunhan hallitus olisi saanut tarvittavat lait päätökseen.

Sote kuitenkin kaatui ja samalla kiinteistöt jäivät edelleen talousvaikeuksien kanssa kamppaileville kunnille. Huonokuntoisia sote-kiinteistöjä on lähes joka kunnassa (Rakennuslehti).

Nastolan terveysasema on tyypillinen 1970-luvun rakennus. Käytävät ovat kapeat ja eriväriset, keltaiset, vihreät ja oranssit. Huoneisiin on tuotu puhdasta ilmaa puhaltavat laitteet. Seinän ja ikkunan liitoksia on tiivistetty, jotta työntekijät ja asiakkaat voivat oleskella tiloissa. Muutenkaan talotekniikka ei ole nykypäivän vaatimusten tasolla. Kuinka lähellä käyttökieltoa terveysasema on?

– Jos vuosia kestää ennen kuin ratkaisu saadaan, riski on aina suurempi, Arola muotoilee.

Vuodet voivat vierähtää, sillä uuden terveysaseman rakentaminen otti takapakkia viikko sitten, kun Lahden kaupunginhallitus päätti, ettei se ryhdy toteuttamaan rakennushanketta. Kaupungin näkemyksen mukaan asia kuuluu Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymälle, jolla on nyt järjestämisvastuu palveluista.

– Terveyskeskukseen ei ole tulossa yhtään kaupungin omaa tilaa, vaan kaikki on pelkästään sote-käyttöön. Hyvinvointiyhtymä voi siten järjestää siellä palvelut haluamallaan tavalla, sanoo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hildén (sd.).

Hollola rakentaa omalla rahallaan sotekeskuksen

Hyvinvointiyhtymä on parhaillaan tiivistämässä palveluverkkoaan, koska se yrittää saada kustannuksiaan kuriin. Nastolaan on suunniteltu laajan palvelun terveysasemaa. Yhtymä haluaa terveysasemat kaikkien päijäthämäläisten käyttöön kuntarajasta riippumatta.

Siksi Lahti katsoo, ettei sen tarvitse olla yksin rahoittamassa rakentamista. Kaupunki haluaa, että kaikki hyvinvointiyhtymän omistajakunnat osallistuvat hankkeeseen omalla rahoitusosuudellaan.

Eri asia on se, haluavatko muut kunnat rahoittaa toisen kunnan terveysasemaa samalla, kun oman kunnan terveyspalveluita saatetaan karsia.

Päijät-Hämeen länsilaidalla Hollolassa kunta rakentaa omalla kustannuksellaan sotekeskuksen. Kustannusarvio on 14 miljoonaa euroa.

– Me emme voi enää odottaa. Nykyisen terveyskeskuksen sisäilmaongelmat ovat sitä luokkaa, että meidän on pakko tehdä ratkaisuja, sanoo kunnanjohtaja Päivi Rahkonen.

Rahkosen mukaan päättäjiä hämmentää, että oman investoinnin lisäksi Hollolan pitäisi osallistua myös Nastolan terveysaseman rahoittamiseen hyvinvointiyhtymän jäsenkuntana.

– Tämä on niin periaatteellinen asia, että siihen on saatava kuntien yhteinen näkemys.

Jos kyse olisi vain Nastolan terveysaseman rahoittamisesta, kunnat alkaisivat todennäköisesti harata vastaan. Mutta jos kunnat pääsisivät samalla eroon myös omista sote-kiinteistöistään, on ajatus houkuttelevampi. Rahkosen mukaan kunnat nyt neuvottelevat, voisivatko kaikki sote-kiinteistöt siirtyä yhtymän vastuulle.

– Kyllä siinä tietty logiikka olisi. Koska kuntayhtymä vastaa kuntien palveluista, olisi tietenkin loogista, että se vastaisi myös toimitiloista, sanoo Rahkonen.

Hyvinvointiyhtymä taiteilee oman taloutensa kanssa

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymälle kuntien suunnitelmat tulevat huonoon aikaan. Yhtymä on juuri saanut päätökseen raskaat yt-neuvottelut talouden saamiseksi tasapainoon. Lisäksi se on aloittanut itse jättimäisen urakan Päijät-Hämeen keskussairaalan saneeraamiseksi.

– Kiinteistömassan siirtäminen yhtymän vastuulle on iso asia, sillä sitä on paljon, sanoo toimitusjohtaja Marina Erhola.

Erholan mielestä ei ole mitään mieltä siirtää yhtymälle tiloja, joita se ei tarvitse.

– Emme me mitään epäkurantteja kiinteistöjä halua. Eikä sekään ole tietysti hyvä, että kunnat investoivat itse epätarkoituksenmukaisiin tiloihin.

Yhtymä haluaa käydä ensin läpi Päijät-Hämeen palveluverkon ja sopeuttaa tilat toimintaan eikä päinvastoin. Joka kunnassa ei tulevaisuudessa ole enää yhtä laajaa palveluvalikoimaa vaan osa palveluista keskitetään isompiin yksiköihin.

Lahden kaupunki on vaatinut yhtymältä talouden tasapainotusta. Miten tähän ajatukseen sopii valtavan kiinteistömassan siirtäminen yhtymän kontolle?

– On totta, että sote-kiinteistöt ovat usein huonokuntoisia ja hyvinvointiyhtymä ei niitä mielellään edes ottaisi. Samoista kuntien rahoista on kuitenkin kyse, sanoo Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hildén.

Nastolan terveysaseman remonttiin ei vain tunnu rahoja löytyvän. Yhtymän budjetin talousraameista oli sovittu jo paljon ennen kuin Lahti päätti vetäytyä vetovastuusta.

– Ensi vuoden budjetissa ei ole minkäänlaista rahaa varattu uudelle Nastolan terveysasemalle. Mutta jos kunnat haluavat uusia investointeja, voidaan se tehdä muutostalousarviolla, sanoo yhtymän Erhola.

Uudet investoinnit tarkoittavat myös uusia kuluja yhtymälle. Silloin kulut ovat taas vaarassa karata ja juuri sitä Lahden kaupunki on halunnut suitsia.

Anniskeluravintolan seinälleen ripustamasta natsihenkisestä kyltistä on tehty kantelu yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Kärköläläisen kyläkapakan ulkoseinällä on teksti Arbeit macht frei, josta yksityishenkilö on kannellut yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon.

Juutalaisyhteisöön kuuluvan yksityishenkilön mielestä teksti on juutalaisten häirintää, ja hän vaatii valtuutetulta toimenpiteitä.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta on oltu jo yhteydessä baarinomistajaan. Nyt odotetaan poistuuko kyltti, sillä toimiston mukaan kylttiä voidaan perustellusti pitää yhdenvertaisuuslain vastaisena häirintänä.

Kylttiä hämmästellään Keski-Euroopassa asti

Kärkölän kylttiä on jo paheksunut muun muassa puolalainen Auschwitzin museo tviitissään. Museon mielestä on tuskallista, että symbolia käytetään näin. Leirillä tapettiin toisen maailmansodan aikana yli miljoona juutalaista.

Ensimmäisenä kantelusta kertoi ilmaisjakelulehti Seutuneloset.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ennenkin puuttunut vastaavanlaiseen toimintaan. Aiempi lainvoimainen häirintätapaus liittyi natsilipun pitämiseen kerrostalohuoneiston ikkunassa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi toiminnanhäirinnäksi lainvoimaisessa ratkaisussaan joulukuussa 2018.

Henkilö ehti poistaa lipun ennen ratkaisua.

Lue myös:

Pikkukunnan baari nosti natsikyltin seinälle – Auschwitzin keskitysleirimuseo twiittasi huolensa

Rautakauden lopulla Suomea asuttivat erilliset, toisistaan poikkeavat ihmisryhmät. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet nykysuomalaisten perimään.

Varhaisten suomalaisten DNA-linjat valottavat nykyväestön monitahoista alkuperää. Tämä tulee ilmi Helsingin ja Turun yliopistojen uudessa geenitutkimuksessa. Kyseessä on toistaiseksi laajin muinais-DNA-tutkimus Suomen alueella asuneista ihmisistä.

Tutkimuksessa on selvitetty geeniperimää yli sadan yksilön arkeologisista luunäytteistä 300–1800-luvuilta. Suurin osa näytteistä on rautakaudelta (n. 300–1300 jaa.) ja keskiajalta (n. 1200–1500 jaa.).

Professori Päivi Onkamon mukaan lisää tietoa vastaavan ajan ihmisistä on tulossa, sillä nyt 103 yksilöstä saatiin selville äitilinjat.

– Se on paljon, usein näissä tutkimuksissa on vain muutama kymmenen näytettä. Meillä on tulossa myös koko perimän laajuista aineistoa, joka kertoo enemmän kuin pelkät äitilinjat, Onkamo sanoo.

Nyt yksilöistä on eristetty äidiltä kaikille tämän lapsille periytyvää mitokondrioiden DNA:ta ja siten selvitetty naisten väestöhistoriaa.

Tulosten perusteella rautakaudella ja keskiajalla Suomessa eläneillä ihmisillä esiintyi samoja mitokondriolinjoja kuin nykysuomalaisilla. Erityisesti rautakaudella eri kalmistoihin haudattujen perimät poikkesivat kuitenkin toisistaan merkittävästi.

Tutkijoiden mukaan rautakaudella Itä- ja Länsi-Suomen väestöissä havaitut erot ovat päinvastaiset kuin nykysuomalaisilla: muinaisiin maanviljelijöihin yhdistetyt linjat ovat olleet yleisempiä idässä ja metsästäjä-keräilijöiltä periytyvät linjat lännessä.

Tämä selitettyy sillä, että maanviljelijäväestöä on saapunut Suomen alueelle lännen ja etelän lisäksi myös idästä.

Muinaisen suomalaisten perimän tutkimusta haittaa se, etteivät luut säily hyvin Suomen maaperässä.

– Yleensä 2 000 vuotta on luiden maksimi säilymisaika. Nämä nyt tutkitut ovat alle 2 000 vuoden ikäisiä, eli vuosisadoilta 300–1800. Tämän ikäisiä luunäytteitä meillä Suomessa on kuitenkin useita satoja, vaikka vanhempia ei sitten olekaan, Päivi Onkamo toteaa.

Lännessä olivat keräilijät, idässä viljelijät

Nykyään läntisestä Suomesta tavataan enemmän DNA-linjoja, jotka aiemmin olivat yleisiä idän viljelijäryhmillä. Muinaisten suomalaisten löydöt kertovat kuitenkin muuta.

Kivikautisille metsästäjä-keräilijöille tyypilliset äidiltä periytyvät DNA-linjat olivat yleisiä Euran Luistarin ja Hollolan Kirkkailanmäelle haudatuilla. Hiitolan Kylälahdessa Karjalassa sekä Mikkelin Tuukkalassa olivat taas yleisimpänä linjat, jotka ovat ominaisia Euroopan muinaisille viljelijäväestöille.

Viides tutkimuksessa mukana ollut rautakautinen kalmisto sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Levänluhdassa. Sinne haudatuista suuri osa edusti nykysaamelaisiin yhdistettyjä DNA-linjoja.

– Kaikki edellä mainitut, alkuperältään erilaiset linjat ovat yleisiä Suomessa myös nykyään. Tämä viittaa siihen, että tutkitut rautakautiset populaatiot ovat vaikuttaneet nykysuomalaisten perimään, sanoo tohtorikoulutettava Sanni Översti Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimuksessa olivat mukana myös historiallisen ja modernin ajan hautausmaista Pälkäneen rauniokirkko, Porvoon tuomiokirkko, Rengon Pyhän Jaakon kirkko, Turun Julinin tontti sekä Haminan rykmentinkenttä.

Tutkimus on toteutettu Helsingin ja Turun yliopiston Suomalais-ugrilainen muinaisgenomi (SUGRIGE) -hankkeessa.

Aiemmin hanke on julkaissut artikkelin Mui­nais-DNA pal­jas­taa: saa­me­lai­sis­sa ja suo­ma­lai­sis­sa on sa­maa si­pe­ria­lais­ta pe­ri­mää

Perjantaina 15.11. julkaistu Scientific Reports -artikkeli löytyy täältä: Human mitochondrial DNA lineages in Iron-Age Fennoscandia suggest incipientadmixture and eastern introduction of farming-related maternal ancestry (2019).

Lue myös

Levänluhdan arvoitus raottuu hieman: Haudattujen DNA lähellä nykysaamelaisia

DNA-tutkimus osoitti: Leväluhdan salaperäiset vainajat olivat aikansa taviksia

Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita

HS Kuukausiliitteen juttu SUGRIDE-projektista 3.3.2018.

Jyväskylän seurakunnasta kerrotaan, että Sillanpään 4. 12. suunniteltu konsertti Jyväskylän Taulumäen kirkossa on peruttu.

Sillanpää on saanut syytten lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä.

– Heti tiedon saatuamme ryhdyimme pohtimaan jatkoa. Emme halua tuomarin roolia ottaa, mutta kyse on varsin vakavasta syytteestä. Kokonaisharkinnan jälkeen päädyimme siihen, että konserttia ei järjestetä, sanoo Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Arto Viitala.

Myös Lahden Ristinkirkon konsertti on peruttu.

– Tälläisten epäilyjen kanssa ei kirkkoon voi tulla laulamaan, sanoo Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra Miika Hämäläinen.

Sillanpää on asianajajansa välityksellä kiistänyt syytteet.

Viitalan mukaan muissa seurakunnissa ollaan kallistumassa konserttien perumisen suuntaan.

– Varmaa tietoa ei ole, mutta tällaista on ilmassa.

Sillanpään konserttikiertueen vastaava tuottaja Lilja Kainulainen kertoo, että Sillanpään kirkkokonsertit on peruttu.

– Tällaisen päätöksen tein, yhteisymmärryksessä seurakuntien kanssa, Kainulainen sanoo.

Jyväskylän seurakunnan rooli kirkkokonsertissa olisi ollut ainoastaan vuokrata tila. Minkäänlaisessa järjestäjän roolissa seurakunta ei ole konsertissa ollut.

Lahtelaisen Riikka Mäkelän, 36, ensimmäinen oma koti paljastui homepommiksi. Rintamamiestalon julistaminen asuinkelvottomaksi sisäilmaongelmien takia sai yksinhuoltajaäidin aluksi uupumaan. Pian hän kokosi voimansa ja päätti pelastaa kotinsa.

Mäkelän talotyömaa on Suomessa lajissaan ensimmäinen korjausurakka, jonka rahoitukseen haetaan apua vastikkeellisesta joukkorahoituksesta.

Tavalliset ihmiset ovat siis mukana kustantamassa Mäkelän ja hänen poikansa kodin korjaamista asuttavaan kuntoon. Hän on saanut vain kannustavia viestejä.

– Kukaan ei ole ihmetellyt miksi muiden tavallisten ihmisten pitäisi auttaa meidän talomme remonttikustannuksissa.

Vastikkeellisessa joukkorahoituksessa rahoittajat saavat vastineeksi esimerkiksi palveluja, elämyksiä tai hankkeen lopputuotteen. Projekti Rouhiksen tapauksessa talon tarinaan liittyvän tuotteen.

Riikka Mäkelä ideoi hometalon remontin ympärille tuotesarjan, johon kuuluu pieniä käyttöesineitä kuten tiskirätti ja emalimukit.

Project Rouhis on ensimmäinen, jonka Suomen suurin joukkorahoituspalvelu Mesenaatti.me kelpuutti. Perustajajäsen ja tuottaja Tanja Jänicke kertoo, että monet yksityiset ihmiset ovat lähestyneet Mesenaattia joukkorahoituksen toivossa.

Yrittäjänä ennenkin työskennellyt Riikka Mäkelä otti käyttöön pöytälaatikkoyrityksensä. Hän suunnittelee jatkavansa yrittämistä vanhojen talojen puolestapuhujana oman kodin korjauksen jälkeen. Tämä helpotti kampanjan hyväksymistä.

Aiemmin Mesenaatti.me on pitänyt tiukan linjan, jos kampanjan tarkoituksena on ollut yksittäisten ihmisten tukeminen taloudellisesti. Jänicken mukaan Mesenaatin avulla ei voi jatkossakaan hakea rahoitusta asioissa, jotka kuuluvat valtion tai kuntien vastuulle. Tällaisia ovat peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto.

– Suomi on hyvinvointivaltio. Yksityisten kansalaisten ei tarvitse suoraan rahoittaa toisten kansalaisten hyvinvointia.

Mutta sisäilmaongelmat on Tanja Jänicken mukaan tärkeää nostaa esille tätäkin kautta.

– Mielestäni yhteiskunta ei hoida homeongelmia sillä tavalla kuin ne hyvinvointivaltiossa pitäisi hoitaa.

Uusi laki tuo ketterämpää auttamista

Mesenaatin kautta voi hakea myös lahjoituspohjaista joukkorahoitusta, mutta suurin osa kampanjoista on vastikkeellisia. Laki kieltää lahjoitusten pyytämisen suurelta yleisöltä ilman rahankeräyslupaa, joka voidaan toistaiseksi myöntää vain yleishyödyllistä toimintaa harjoittavalle yhteisölle tai säätiölle.

Tilanne muuttuu maaliskuun alussa. Silloin voimaan tuleva uusi rahankeräyslaki mahdollistaa pienkeräykset. Enimmillään 10 000 euron pienkeräykseen ei enää tarvita keräyslupaa, ilmoitus poliisilaitokselle riittää.

Pienkeräyksen voi käynnistää myös vähintään kolmen yksityisen ihmisen muodostama ryhmä. Tuotto voidaan käyttää yksityisen ihmisen tai vähävaraisen perheen hyväksi.

Tilastojen mukaan noin puolet Suomessa vuosittain järjestetyistä rahankeräyksistä tuottaa alle 10 000 euroa.

Pienkeräyksien helpottaminen antaa kansalaisille mahdollisuuden auttaa toisia ihmisiä paljon ketterämmin kuin ennen. Jänicken mielestä tämä ei vaaranna hyvinvointivaltiota.

– On mahdollisuus toimia nopeasti, jos ryhmä ihmisiä esimerkiksi haluaa käynnistää keräyksen hometalonsa menettäneen perheen tueksi. Eihän valtio ennenkään ole voinut hoitaa tällaisia asioita.

Tulipalokin olisi tuntunut paremmalta

Valtiolta ei ole herunut tukea Riikka Mäkelällekään. Hän toivoo, että sisäilmaongelmien vuoksi kotinsa menettäneitä ihmisiä autettaisiin edes lainan takauksella.

– Valtion takaamalla lainalla olisin saanut katettua remontin kustannukset.

Hometalon korjaamiseen ei heru apua vakuutusyhtiöltä. Pahimmillaan ahdinko herätti Mäkelän mielessä synkkiä ajatuksia.

– Tulipalo on kauhea asia. Silti synkimmällä hetkellä melkein toivoin, että talo olisi mieluummin palanut. Olisin saanut edes jotain korvauksia vakuutusyhtiöstä.

Yrittäjyyden lisäksi Mäkelä työskenteli aiemmin tiimioppimisen valmentajana nuorten parissa ja johtajakoulutuksessa. Kun kodissa muhivan homeongelman laajuus selvisi, hän joutui jäämään sairauslomalle silloisesta työstään.

Huono sisäilma oli jo vuosien ajan aiheuttanut rajuja fyysisiä oireita, jatkuvaa sairastelua ja kipuoireita.

Vuoden 2018 maaliskuussa koti paljastui asuinkelvottomaksi kuntokartoituksessa ja kosteusmittauksissa. Mäkelä romahti.

– Seinät kaatuivat päälle kodin menettämisen jälkeen.

Hän muutti poikansa Veeti Mäkelän, 14, kanssa evakkoon heti seuraavana päivänä tilanteen kauheuden selvittyä. He asuivat aluksi ystävän luona pari kuukautta, minkä jälkeen Mäkelä vuokrasi kerrostaloasunnon läheltä perheen kotitaloa.

Puoli vuotta meni kuin sumussa. Aluksi fyysiset oireet pahenivat ja Mäkelä kävi masennuksen takia terapiassa.

– Sitten päätin, että en luovuta. Selvitän voiko kotimme korjata asumiskuntoon.

Viime keväänä hän aloitti purkutyöt. Seiniä ja lattioita avattiin. Pian selvisi, että talo täytyy purkaa rakenteisiin asti. Riikka Mäkelä aloitti urakan, joka vielä siinä vaiheessa tuntui hetkittäin toivottomalta.

– Ilman ystävien talkooapua en olisi koskaan selvinnyt.

Hengityssuojaimesta huolimatta Riikka Mäkelän oireet olivat purkuvaiheessa melkoiset. Hän jatkoi sitkeästi purkuraudan heiluttamista.

Talon ongelmat johtuivat puutteellisesta korvausilman saamisesta.

– Rakenteiden uusimisen jälkeen ilmanvaihtoa lisätään tuuletusventtiileillä. Myös rossipohjasta tehdään paremmin tuulettuva.

Talon luuranko on esillä

Rouheaksi rappiokartanoksi leikkimielisesti nimetty talo on tällä hetkellä pelkkä runko. Lattiat on revitty auki ja niiden rakenteet vaihdettu. Seinistä on jäljellä ainoastaan tukipuut ja ulkolaudoitus.

Remontin rahoitukseen osallistuvat voivat valita tapetin kuviolla koristettujen keittiöliinojen ja emalimukien lisäksi taidetta. Myynnissä on Riikka Mäkelän äidin taitelija Satu Loukkolan veistoksia.

Yksi vaihtoehto on aineeton vastike, jonka avulla lahjoittaja pääsee osaksi talon tarinaa.

– Jätän vanhat tiiliseinät esille osassa taloa. Kaiverrutan ihmisten viestejä metallilaatoille, jotka kiinnitän tiiliseiniin.

Lokakuussa käynnistynyt Mesenaatti-kampanja on tuottanut vasta vähän yli 2 000 euroa. Riikka Mäkelän tavoite on 15 000 euroa. Se riittäisi materiaaleihin, joiden avulla talo saataisiin asumiskuntoon. Äiti ja poika pääsisivät kotiin.

Mutta ei ennen kevään tuloa, koska kylmä talvi keskeneräisessä talossa pelottaa.

– Tavoitteena on muuttaa takaisin toukokuussa. Vuokra-asunnosta luopuminen helpottaisi taloudellista tilannetta.

Rouhean rappiokartanon remontti jatkuu pitkään. Todennäköisesti talosta tulee Mäkelälle elämän mittainen projekti. Hän ei edes halua laskea kuinka paljon rahaa rintamamiestalo on tähän mennessä syönyt.

– Taloremontista tulee todennäköisesti helposti sellainen 100 000 euron juttu.

Pieneen päijäthämäläiseen Sysmään valmistui tänä syksynä Suomen ensimmäinen sukupuolineutraali paloasema. Toistaiseksi pelastusalan operatiivisissa tehtävissä naisia on vähän, mutta tilanne saattaa muuttua.

– Aloimme suunnitella uutta paloasemaa 40 vuodeksi eteenpäin. Uskomme, että sukupuolien tasa-arvo tulee tänä aikana toteutumaan myös pelastusalalla, sanoo Sysmän kunnan entinen tekninen johtaja Taneli Rasmus.

Tähän asti tasa-arvo on ollut vielä kaukana, vaikka tilanne onkin Pohjoismaissa paljon muita maita parempi, sanoo Pelastusalan naiset ry:n ja kansainvälisen Women in fire and rescue -komission puheenjohtaja Mira Leinonen.

– Suomen vanhimmat paloasemat on rakennettu 1800–luvulla. Joissakin paikoissa naisille on tehty oma pukeutumispaikka siivouskomeroon, sanoo Leinonen.

Tällä hetkellä Suomessa on opiskellut pelastajiksi kymmenen naista, palomestareina toimii noin 30 naista. Lisäksi sopimuspalokunnissa naisia on kymmenen prosenttia.

Yhteiset tilat parantavat työhyvinvointia

Sysmässä naiset ovat mukana VPK:n toiminnassa lähinnä muonitusosastossa. Sammutustehtäviin osallistuu yleensä vain yksi nainen.

Jorma Sainio Sysmän VPK:sta kertoo, että vanhoissa tiloissa on järjestetty erilliset pesuvuorot.

Juuri tämänkaltaiset tilanteet naiset kokevat alalla ongelmaksi, kertoo Mira Leinonen.

– Pelastustehtävien jälkeen mennään suoraan suihkuun ja samalla aletaan käydä läpi sammutustilannetta. Naiset jäävät näistä jutuista ulkopuolelle.

Ulkopuolelle jääminen heikentää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samalla työssä viihtymistä. Leinosen mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu sen olevan yksi syy siihen, miksi naiset jättävät pelastusalan tehtävät.

Uuden sukupolven paloasema

Savusukelluksen jälkeen vaatteissa ja ihossa on haitallisia partikkeleita. Jos ne pääsevät imeytymään ihon kautta elimistöön, ne voivat aiheuttaa syöpää. Siksi suihkuun on päästävä heti.

Sysmässä naisten, miesten tai muun sukupuolisten ei tarvitse enää odottaa pesuvuoroa vaan kaikki pääsevät suihkuun samaan tilaan. Yksityisyys on suojattu, sillä tiloissa on erilliset suihku- ja pukukopit. Vastaavanlaiset on käytössä monissa kylpylöissä.

Sysmän VPK:n Jorma Sainiota ja Asko Nurmista ei haittaa, jos naiset kuulevat "pukukoppijutut".

– Aika hurttia huumoria näissä porukoissa heitetään. Mukana olleet naiset ovat olleet niin samanhenkisiä, ettei koskaan ole pitänyt alkaa suuta siistimään, sanoo Sainio.

Tasa-arvossa vielä tekemistä

Alalla on ollut kolmekymmentä vuotta naisia ja nyt on huomattu, ettei pelastajan raskausaikaa ole otettu ollenkaan huomioon, sanoo Mira Leinonen. Hän kertoo joutuvansa naisjärjestön puheenjohtajana perustelemaan usein tasa-arvon vaatimuksia.

Leinonen muistaa esimerkiksi tilanteen, jossa raskaana ollut pelastusalan ammattilainen oli etsinyt itselleen virkavaatteita.

– Niiden toimittaminen olisi kestänyt pidempään kuin raskaus. Meidän on kuitenkin käytettävä virkavaatteita julkisilla paikoilla.

Sammutusasunkaan löytäminen ei ole välttämättä helppoa pienikokoiselle naiselle. Oikean kokoiset vaatteet tulipalossa ovat turvallisuuskysymys.

– Koko toimiala on rakennettu niin, että normina on mies. Rakenteet, varusteet ja asenteet pitää korjata, että naiset hakeutuisivat alalle ja pysyisivät siellä.

Sysmässä sukupuolineutraalien tilojen tarvetta ei tarvinnut kauan perustella, vaikka termi herättääkin usein voimakkaita tunteita.

– Ajatus synnytti vähän hymähtelyä ja erilaisia reaktioita. Kun asian selitti, siihen suhtauduttiin hyvin positiivisesti, kunnan entinen tekninen johtajaTaneli Rasmus kiittelee.

Mira Leinonen uskoo, että Suomeen rakennetaan lisää Sysmän kaltaisia uuden sukupolven paloasemia, jolloin ala houkuttelee naisiakin enemmän.

– Pelastustoimi on julkinen toimija, joka tuottaa palveluja ympäröivälle yhteiskunnalle. Onhan se vähän hullua, jos meidän henkilöstö ei edusta kaikkia.

Fazer lisää kaurantuotantoaan tuntuvasti. Yhtiö tuplaa kauramyllyjensä tuotannon sekä Lahdessa että Lidköpingissä Ruotsissa. Syynä on kauran ja sen jalosteiden kova kysynnän kasvu maailmalla.

Hiljattain yhtiö kertoi rakentavansa Lahteen kauran kuoresta ksylitolia valmistavan tehtaan, jonka rakentamiseen se sai Euroopan investointipankilta 40 miljoonan euron lainan.

Pian investointiuutisen jälkeen yhtiö kertoi, että se aikoo nostaa ksylitolitehtaan tuontatokapasiteettia jo ennen tehtaan valmistumista. Yhtiö käyttää tehtaan tuotannon kasvattamiseen kymmenen miljoonaa euroa enemmän, kuin alun perin oli suunniteltu.

Lahdessa myllyn laajennuksen suunnittelu käynnistyy välittömästi. Myllyn toimitusjohtaja Pekka Mäki-Reinikka arvioi, että rakennustyöt päästään aloittamaan ensi vuoden alussa, tammi-helmikuussa.

Yhtiö rakensi kauramyllyn Lahteen vuonna 2013. Jo vuonna 2017 sitä laajennettiin, ja tuotanto kasvoi 20 000 tonnista 40 000 tonniin. Tuotanto tulee siis nelinkertaistumaan uuden investoinnin myötä siitä, kun kauramylly perustettiin.

Nyt julkaistuilla investoinneilla Fazer nousee Euroopan suurimpien kauramyllyjen joukkoon. Vastaavan kokoisia kauramyllyjä on Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

Lahteen myllylaajennus tuo parikymmentä uutta työpaikkaa nykyisten noin 80:n lisäksi.

Lue myös:

Kauran kuoresta valmistetaan pian ksylitolia – Lahden tehtaalle rahoitusta Euroopan investointipankilta

Fazer laajentaa Lahdessa – kaurasta piristysruiske työllisyyteen

Vauvojen äitejä koskevassa imetystutkimuksessa selvitetään tällä kertaa myös nuuskan käyttöä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii alle vuoden ikäisten vauvojen imetyksen yleisyyttä ja muuta ruokintaa. Muutaman vuoden välein toteutettavassa kyselyssä on tiedusteltu aiemmin, tupakoivatko vanhemmat, mutta nyt siinä selvitetään myös muiden tupakkatuotteiden käyttöä.

Tavoitteena on selvittää, vaikuttaako käyttö siihen, minkä verran vauvaa imetetään. Tutkimuksesta vastaavan kansallisen imetyskoordinaattorin Riikka Ikosen mukaan tupakoinnin yhteys imetyksen vähäisyyteen on huomattu jo aiemmin. Edellisessä vastaavassa tutkimuksessa vuonna 2010 todettiin, että tupakoivien vanhempien lapsilla imetys jäi lyhyemmäksi kuin tupakoimattomilla.

Jos tutkimustulos on, että muitakin tupakkatuotteita kuin savukkeita käyttävät äidit imettävät vähemmän, on asiaan syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota vanhempien ohjauksessa.

– Neuvoloissa ja sairaaloissa ensisijaista on tukea tupakoinnin ja nikotiinituotteiden käytön lopettamista, Ikonen toteaa.

Äitiysneuvoloissa on jo aiemmin ryhdytty ottamaan nuuskan käyttö puheeksi entistä hanakammin.

Imeväisruokintaselvityksen kyselyt on tehty syksyn aikana 47 kunnassa Manner-Suomessa. THL julkaisee tulokset tammikuussa 2020.

Maastohiihdon harrastajat pääsivät jo hetkeksi ottamaan tuntumaa ensilumenladuilla Etelä-Suomessa, mutta suksien luisto katkesi lämpöaaltoon. Moni hakee hiihtokilometrejä nykyään myös kauempaa.

Lahdessa marraskuun ensimmäisenä päivänä avattu ensilumenlatu päätettiin sulkea vajaan kolmen viikon käytön jälkeen.

– Latu on huonossa kunnossa. Kostea ilma on pehmentänyt latupohjaa, ja maata on paikoin näkyvissä. Paikkauksia ei tällä säällä kannata tehdä, kertoo liikuntapaikkamestari Arto Manninen.

Käyttäjiä Salpausselän maastossa puolentoista kilometrin lenkillä on ollut Mannisen mukaan satoja päivittäin ja viikonloppuisin vielä enemmän.

Nyt odotellaan jälleen sään kylmenemistä.

– Latuja aletaan kunnostaa heti uudestaan, kun sääolosuhteet sen taas sallivat.

Hiihtoputkeen tai Lapin lumille

Kilpahiihtoa harrastavat hämeenlinnalaiset kaksospojat Jukka ja Lauri Vähävihu ovat hakeneet lumituntumaa Jämijärven hiihtoputkessa ja kerran Valkeakosken ensilumen ladulla. Ensi viikolla he matkustavat Lappiin Saariselälle lumileirille.

– Kyllä harmittaa, kun täällä etelässä ei tähän vuodenaikaan pääse hiihtämään, sanoo Jukka Vähävihu.

Hiihtokilometrejä kummallakin on 200-300 kilometrin välillä. Vaikka Jämijärvelle matkaa on parin tunnin ajon verran, siellä käyntiä helpottaa se, että poikien vaari asuu lähellä hiihtoputkea.

Lahdessa ei peritä latumaksua - ainakaan vielä

Lahden ensilumenlatu on ollut käyttäjille maksuton ja sellaisena toistaiseksi pysyy.

Latumaksusta on liikuntatoimenjohtaja Tommi Lankin mukaan järkevää alkaa keskustella siinä vaiheessa, kun oheen saadaan kytkettyä muitakin palveluja esimerkiksi Ranta-Kartanon kylpylähotellin valmistumisen jälkeen.

Se vaatisi nykyistä suurempia panostuksia.

– Tällä hetkellä toimimme kohtuullisen pienin kustannuksin ja latu tehdään kaupunkilaisia varten.

Ladulla on ollut hiihtoharrastajia myös muualta Suomesta.

– Tuskin se huono juttu on, jos sitä kautta välittyy myönteinen kuva kaupungista tai kävijät jättävät jonkin verran rahaa paikkakunnalle, Lanki topputtelee kritiikkiä siitä, että lahtelaiset veronmaksajat joutuvat kustantamaan ulkopaikkakuntalaisten hiihtoharrastusta.

Keinolumi tehdään Lahdessa järvivedestä

Ensilumenladuiksi ymmärretään yleisellä tasolla tykki- ja säilölumista tehdyt ladut. Yleensä niille pääsee hiihtämään ennen varsinaista luonnonlunta. Tykkilumen teko vaatii noin neljän asteen pakkasen.

Lahdessa lumi tykitetään Vesijärven vedestä etukäteen ja varastoidaan kesän ajaksi odottamaan tulevaa kautta.

– Vesi johdetaan putkia pitkin meidän järjestelmiin, josta se ammutaan lumitykeillä kasaan ja säilötään kesän ajan, liikuntapaikkamestari Arto Manninen kertoo.

Ladun rakentaminen on tullut tähän mennessä maksamaan liikuntatoimen laskelmien mukaan kymppitonnin verran. Liikuntatoimenjohtaja Tommi Lankin mukaan 250 liikuntapaikan vertailussa kustannus on pieni.

– Suhteessa siihen, kuinka paljon ladulla on käyttöä, en näe, että säilölumen teko ja levitys olisi tullut kalliiksi.

Lahdessa tehdään lunta joka tapauksessa varastoon, mikä on etu verrattuna moneen muuhun paikkakuntaan.

– Kiitos arvokisojen, meillä on lumetukseen tarvittava infra ja osaaminen kunnossa. Pystymme hyödyntämään sitä asukkaiden hyväksi myös perusliikuntapaikkojen kunnostamisessa, Tommi Lanki toteaa.

Pysyvä lumipeite viivästyy

Ilmatieteenlaitoksen tilastot osoittavat selvästi, että pysyvän lumipeitteen tulo on siirtynyt Etelä-Suomessa ja Hämeessä myöhäisemmäksi. 1980- ja 90-luvuilla pysyvä lumipeite on saatu 25. marraskuuta mennessä. Vain kerran sitä piti odottaa joulukuun puolivälin yli.

2000-luvulla pysyvä lumipeite on tullut joulukuun puolivälin jälkeen joka toinen vuosi ja peräti kuutena vuotena vasta tammikuussa.

Vuosi 2007 oli kuntaliitosten villi vuosi. Tuona vuonna Suomesta hävisi kartalta yhteensä 14 kuntaa. Taustalla oli kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä vuonna 2006 voimaan tullut puitelaki. Puitelaki velvoittaa kuntia muodostamaan riittävän vahvoja palvelualueita vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista.

Kuntaliitoksiin ei pakotettu mutta niihin kannustettiin muun muassa porkkanarahalla.

Ajan hengen mukaisesti liitoskuntiin perustettiin alueellisia toimielimiä valvomaan kehittämishankkeita ja pitämään alueen puolia isäntäkunnan päätöspöydissä.

– Ne nähtiin ratkaisuna, joilla turvataan muiden kuin keskustaajamissa asuvien äänen kuuluminen. Mutta niiden roolia ei tarkkaan kuitenkaan oltu mietitty. Osa aluejohtokunnista on kokenut olevansa vain pullakahvikerholaisia, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka.

Kurikka viittaa siihen, että alueellisilla toimielimillä ei juurikaan ole ollut oikeaa päätöksentekovaltaa, vaan lähinnä niiden rooli on ollut olla alueen äänitorvena.

Yksi harvoista todellista päätösvaltaa ja taloudellisia resursseja saaneista aluetoimielimistä on Rovaniemellä. Aluelautakunta perustettiin Rovaniemen maalaiskunnassa jo vuonna 1993 ja se on jatkunut näihin päiviin saakka.

Rovaniemen aluelautakunnalla on ollut käytössään miljoonabudjetti, jolla se on järjestänyt päivähoidon, perusopetuksen, terveysneuvonnan ja muut palvelut alueellaan. Rovaniemi kuitenkin ilmoitti hiljattain lakkauttavansa aluelautakuntansa osana organisaatiouudistustaan.

Maailma muuttuu ja kunnan elimet sen mukana

Rovaniemi ei ole ainoa, joka on päättänyt luopua alueellisista toimielimistään viime vuosina. Esimerkiksi Savonlinnassa (Savonmaa) ja Pieksämäellä (Savon Sanomat) siirryttiin pari vuotta sitten kumppanuuspöytämalliin, jossa järjestöjen edustajat sekä alueaktiivit vievät alueen asioita päättäjien tietoisuuteen. Kuopion seudulla puolestaan on turvauduttu pitäjäraatimalliin.

Kuntaliiton kyselyn mukaan vuonna 2017 alueellisia johtokuntia tai vastaavia oli yhteensä 49 kappaletta. Määrä on laskemaan päin ja Kuntaliitossa sitä ei ihmetellä, sillä maailma muuttuu kovaa vauhtia.

– Perinteisiä toimintatapoja tulee tarkastella kriittisesti, ja pohtia, ovatko nämä juuri tähän aikaan sopivia. Pohtia haluavatko ihmiset käyttää aikaansa kokouksissa istumiseen vai kenties tekemiseen ja osallistumiseen. Nyt halutaan uudenlaisia, löyhempiä tapoja saada asukkaiden ääntä kuuluviin, erityisasiantuntija Päivi Kurikka Kuntaliitosta sanoo.

Määrärahoista iso osa kokouspalkkioihin

Aluejohtokuntien rooli on tänä syksynä joutunut tarkastelun alle esimerkiksi Mikkelin kaupungin kovien säästöpaineiden alla. Kaupugin talous on 30 miljoonaa euroa miinuksella ja jokainen kivi käännetään säästöjen saamiseksi, sanoo Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka.

– Aluejohtokunta on hyvin byrokraattinen elin, sillä sitä säätelee kuntalaki. Iso osa määrärahoista on mennyt kokouspalkkioihin ja hallintokuluihin, Seija Kuikka sanoo.

Mikkelissä toimii kaikkiaan viisi aluejohtokuntaa takavuosien kuntaliitosten jäljiltä. Jokaisella johtokunnalla on vuosittain 30 000 euron määräraha käytettävänä. Tämän lisäksi liitoskuntien hankintoihin on Mikkelissä varattu vuosittain 150 000 euroa.

Esimerkiksi Haukivuorella rahaa on käytetty keskustan viihtyisyyden parantamiseen.

– Torin paikka vaihdettiin toimivammaksi, rantaa on raivattu niin että Kyyvesi näkyy nyt kylänraitille, olemme hankkineet näkyvän nimikyltin tien varteen ja kunnostaneet satamasta asukkaiden olohuoneen, Haukivuoren aluejohtokunnan puheenjohtaja Leo Laukkanen kertoo.

Nimikyltistä heräsi keskustelua jokunen vuosi sitten, kun aluejohtokunta päätti käyttää Hollywood-tyyppiseen kylttiin 30 000 euroa. Silloin aluejohtokunnalla oli käytössään yli puolet suurempi vuosibudjetti kuin nyt. Kyltin ja koko keskustan ehostamisen haluttiin tuovan Haukivuorelle lisää vetovoimaa ja asukkaita.

– Jotain me olemme oikein tehneet, kun asukasluku on pysynyt positiivisena ja viime vuonna rakennuslupien määrä kolminkertaistui yhdeksäänkymmeneen, Laukkanen sanoo.

Aluejohtokuntien arvo on tunnustettu Mikkelissä, jossa suurin osa valtuustoryhmien puheenjohtajista haluaisi säilyttää aluejohtokunnat ainakin tämän valtuustokauden loppuun.

Myös Lahdessa aluejohtokunnan rooli oli samalla tapaa esillä vuosi sitten, kun konsulttifirma ehdotti aluejohtokunnan lakkautusta. Lahden kaupunginhallitus kuitenkin päätti säilyttää aluejohtokunnan Nastolassa.

Mikkelissä on tänä syksynä pohdittu vaihtoehtoja aluejohtokuntien tilalle, mutta kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka painottaa, että missään nimessä tarkoitus ei ole lakkauttaa kuntalaisten aktiivisuutta.

– Esityksiä ja aloitteita haluamme asukkailta edelleen. Yksi vaihtoehto voisi olla kumppanuuspöytämalli, jossa kaupunginhallituksen edustaja olisi mukana viemässä tietoa eteenpäin, Seija Kuikka sanoo.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on ratkaissut matkustajan linja-autosta poistamiseen liittyvän riita-asian. Oikeus määräsi kuskin maksamaan matkustajalle 500 euron korvauksen poistumiskehotuksen aiheuttamasta loukkauksesta seuranneesta kärsimyksestä.

Kuski oli käräjäoikeuden tuomion mukaan pyytänyt matkustajaa siirtymään kauemmas istumaan tai poistumaan kokonaan kyydistä, koska tämä "haisee".

Kuljettaja kertoi käräjäoikeudessa kärsineensä tapahtuma-aikana eli viime joulun alla keuhkoputkentulehduksesta ja kovasta yskästä, jota voimakas hajuveden tuoksu pahensi entisestään.

Käräjäoikeudessa todistajana kuullun toisen matkustajan mukaan kuljettajan yskä loppui, kun asianomistaja poistui linja-autosta.

Kuljettaja syyllistyi käräjäoikeuden mukaan kunnianloukkaukseen. Lisäksi hänen matkustajaan kohdistamansa kovaääninen käskyttäminen oli halventavaa, epäkunnioittavaa ja loukkasi tämän ihmisarvoa.

Lokakuussa linja-autonkuljettaja hääti bussista itkevän, taaperoikäisen lapsen äiteineen Helsingin Lauttasaaressa.

Matkustaja poistetaan vain ääritapauksessa

Suomen suurimmat linja-autoalan yritykset Koiviston Auto ja Pohjolan Liikenne kommentoivat häiritsevien matkustajien bussista poistamista miltei samoin sanoin. Kyseessä on aina tarkkaan puntaroitava poikkeustilanne. Kuljettajien toimintaa ohjaa laki järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä.

Millä perusteella kuljettaja saa poistaa matkustajan bussista?

Koiviston Auto -konsernin toimitusjohtaja Mikko Markkula: "Jos matkustaja on kovin päihtynyt ja käytös on hyvin huonoa ja häiriön aiheuttaminen kehotuksista huolimatta jatkuu ja häiritsee muita matkustajia. Tai jos käyttäytyminen on väkivaltaista tai uhkaavaa, niin kuljettaja kehottaa tällaisissa tilanteissa poistumaan."

Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja Heikki Alanko: "Jos matkustaja häiritsee toisia matkustajia tai kuljettajaa niin vakavasti, että turvallisuus tai liikenneturvallisuus vaarantuu. Toki asia on ensin pyrittävä ratkaisemaan puhumalla, mutta jos tämä ei auta, matkustajan poistaminen on ainakin teoriassa mahdollista."

Kuinka yleistä matkustajien ulosheittäminen on?

Mikko Markkula: "Tilanne, että matkustaja joudutaan poistamaan, on harvinainen. Tyypillisin tilanne joukkoliikenteessä on se, että voi olla pientä häiriötä, josta arjessa ihan tavallisella sananvaihdolla selvitään ja matka jatkuu suunnitellusti."

Heikki Alanko: "Erittäin, erittäin harvinaista. Itse olen ollut alalla yli 30 vuotta ja se on yksi, kaksi, tai kolme kertaa, kun olen tällaiseen törmännyt."

Milloin matkustajaa ei voi jättää tienposkeen?

Mikko Markkula: "Jos on erittäin kylmä ja jos kyydistä jäävä matkustaja on esimerkiksi vaatetuksen perusteella jäämässä heitteille, niin sellaista ei tietenkään voi tehdä."

Heikki Alanko: "Kyllähän ihmisen fyysinen tila täytyy huomioida ja se, että minkälainen keli on. On kaupunkialueellakin ihan eri asia jäädä autosta pois kesälämmössä kuin talvipakkasella."

Lisäksi lapset viedään aina perille asti, vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudun liikenteessä olisi sattunut ostamaan väärän vyöhykkeen lipun, Alanko vakuuttaa.

Koiviston Auto -konserni omistaa kahdeksan linja-autoyhtiötä, muiden muassa Helsingin bussiliikenteen ja Onnibussin. Pohjolan Liikenne on VR-Yhtymään kuuluva maantiekuljetuskonserni, joka ajaa paikallis- ja vakiovuoroliikennettä pääkaupunkiseudulla ja useissa maakunnissa, muiden muassa Kainuussa.

Tampereen yliopistossa perjantaina tarkastettavan väitöskirjan mukaan pessimismi on merkittävä riskitekijä sepelvaltimotaudin synnylle ja sen aiheuttamalle kuolleisuudelle.

Lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläisen tutkimuksessa seurattiin vajaata 3 000 päijäthämäläistä 52–76-vuotiasta miestä ja naista reilun kymmenen vuoden ajan. Aluksi tehtiin kysely (Life orientation test revised), jolla selvitettiin, kuinka paljon heillä on optimistisia ja pessimistisiä luonteenpiirteitä.

Tutkimuksen aikana selvisi, että pessimistisimmillä miehillä oli yli nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin verrattuna vähiten pessimistisiin. Pessimistisimmillä oli myös vaara kuolla sepelvaltimotautiin yli kaksinkertaisesti muihin tutkittuihin verrattuna.

– Näyttää siltä, että pessimismi on oma itsenäinen riskitekijä. Vaikka elintavat, kolesterolit ja verensokerit otettiin pois laskuista, pessimismi yksin selitti sepelvaltimotaudin kasvua, sanoo Pänkäläinen.

Pänkäläinen luonnehtii pessimismiä maailmankatsomukseksi, jossa ihminen odottaa huonoja asioita tapahtuvaksi ennemmin kuin hyviä. Pessimisti odottaa asioiden menevän pieleen.

Tutkimuksessa huomattiin, että pessimismiin taipuvilla ihmisillä elimistön tulehdustaso oli kohonnut.

– Ihmisillä on sekä optimistisia että pessimistisiä piirteitä. Tämän tutkimuksen mukaan optimismista ei ole hyötyä. Hyöty tulee siitä, että pessimistisiä piirteitä ei ole kovin paljon.

Pessimisteillä huonot elintavat

Jo aiemmin on tiedetty, että masentuneet ihmiset sairastuvat helpommin sepelvaltimotautiin, mutta persoonanpiirteitä ei ole aiemmin linkitetty tieteellisellä tasolla fyysiseen sairastamiseen.

– Minulle oli yllätys, että pessimismi nousi niin selvästi esiin itsenäisenä riskitekijänä. Maailmalla on tehty tutkimuksia, että tulehdustila ei selitä pessimismiä, vaan toisin päin.

Tutkimuksessa myös selvisi, että pessimistit elävät epäterveellisemmin kuin muut. Heillä ei ollut myöskään halua muuttaa elintapojaan.

Sepelvaltimotautia aiheuttavat pessimismin lisäksi korkea verenpaine, kolesteroli, ylipaino, tupakointi ja vähäinen liikunta.

Pessimismi kasvaa nuoruusiässä ja on pysyvää

Pessimismiä ja optimismia pidetään melko pysyvinä luonteenpiirteinä, jotka kehittyvät ennen aikuisikää. Tutkimusryhmän vanhimmat ikäluokat olivat nuorempia pessimistisempiä. Pänkäläisen mukaan samanlaisia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa ympäri maailmaa.

– Lapsuus- ja nuoruusiän taloudelliset vaikeudet ja huonot perheolot aiheuttavat pessimismiä. Aineellinen hyvinvointi on ennen ollut huonompaa, siksi pessimismi on vanhemmilla ikäpolvilla suurempaa.

Koska kyseessä on luonteenpiirre, siitä eroon pääseminen on varsin vaikeaa.

– Yksittäisissä asioissa synkistelystä voi oppia pois. Saattaa olla, että pessimistisestä maailmankatsomuksesta ei pääse eroon. Siitä huolimatta pessimismin selvittämisestä voi olla hyötyä.

Pänkäläisen mukaan sairauksien ennaltaehkäisyssä kannattaisi selvittää taipumus pessimistiseen luonteenlaatuun. Silloin muihin riskitekijöihin voisi puuttua hanakammin.

– Pessimisti lähtee vähän nihkeästi tällaiseen, koska hän ajattelee, ettei siitä mitään hyötyä kuitenkaan ole. Yhtälailla siitä on hyötyöä sekä optimistille että pessimistille, että pitää elintavoistaan huolta, toteaa Pänkäläinen.

Lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläisen väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 22. marraskuuta poikkeuksellisesti Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Väitöskirjan voi lukea verkosta: Pessimism as a Risk Factor for Coronary Heart Disease

Jalkapallon juniorivalmentajat odottavat nyt kiihkeästi, miten Huuhkajien menestys tuo uutta potkua ja konkreettista hyötyä myös ruohonjuuritasolle.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen eli Huuhkajien historiallisen EM-kisapaikan juhlinta huipentui tiistaina kansalaistorilla Helsingissä. Kisapaikkasta on riemuittu ympäri maata runsaan viikon ajan.

Samaan aikaan jalkapallojunioreiden harjoitukset ovat pyörineet täysillä sadoissa Palloliiton jäsenseuroissa kuten lahtelaisessa FC Kuusysissä.

9-vuotiaat pojat pelaavat pienpeliä tekonurmikentällä muutaman lämpöasteen kelissä. Miesten maajoukkueen menestys on joukkueessa huomattu.

– Kyllähän pojat seurasivat Huuhkajien peliä tarkasti viime viikolla. Käytiin sitä peliä läpi, mitä se tarkoittaa. Kerroin pojille, että itse olen odottanut arvokisapaikkaa 44 vuotta, kun heidän täytyi odottaa vain yhdeksän , sanoo FC Kuusysin vuonna 2010 syntyneiden vastuuvalmentaja Sami Karvonen.

Lahtelaisseurassa tytöt ja pojat pelaavat eri ikäkausijoukkueissa. Kuusysillä on myös muun muassa naisten ja miesten joukkueet. Kesän futiskouluissa nuorimmat ovat 5-vuotiaita.

Kuusysissä on 120–140 valmentajaa. Päätoimisia on Karvosen lisäksi muutama. Seura tarjoaa uusille valmentajapolun ja mahdollisuuden kouluttautua.

– Valmentajien rahallinen korvaus on vielä valitettavasti pieni, vaikka meillä on mielestäni ihan hyvä tilanne.

Menestysmiljoonia valmennuksen kehittämiseen

Huuhkajien pääsy ensi kesän EM-kisoihin tuo Palloliitolle runsaat 9 miljoonaa euroa.

Joukkuebonusten ja muiden kulujen jälkeen menestyspotista jää arviolta noin puolet eli neljä miljoonaa euroa sellaista rahaa, jolla voi kehittää koko jalkapallotoimintaa, josta ruohonjuuritaso on yksi osa. Rahojen käyttökohteet tarkentuvat ensi kevään aikana.

– Haluamme, että jokaisella jalkapalloa harrastavalla lapsella ja nuorella on osaava ja koulutettu valmentaja. Tähän suuntaan mennään myös jatkossa, sanoo Palloliiton seurapalvelujohtaja Timo Huttunen.

FC Kuusysin Sami Karvonen ottaisi mielellään liiton tukea seuran arjen pyörittämiseen.

– Jos saisimme tukea seuratasolle, niin meillä olisi mahdollisuus palkata nykyistä enemmän päätoimisia valmentajia. Voisimme liikuttaa enemmän pelaajia ja laatu paranisi.

Nyt valmennuskulut katetaan harrastusmaksuilla eli lasten vanhempien kukkaroista.

– Tuki voisi auttaa pitämään maksut tasolla, että kaikilla olisi varaa harrastaa, sanoo Kuusysin lapsiurheiluvaihetta koordinoiva Karvonen.

Palloliitto panostaa seuroihin

Palloliitto on viime vuosina uudistanut organisaatiotaan. Tavoitteena on siirtää lisää resursseja kentälle ja seuroihin.

Liitto tukee lahjakkaiden pelaajien talenttivalmennustavähän yli 20 seurassa yhteensä noin 750 000 eurolla vuodessa. Lahdessa tätä tukea saa FC Reipas yhdessä FC Lahden kanssa vuosina 2020–2021.

– Uskomme kohdennettuihin panostuksiin. Jos tuki jaetaan hyvin pieniin osiin, niin silloin ei ole mahdollisuutta varmistaa tuen laatua ja vaikuttavuutta, Palloliiton seurapalvelujohtaja Timo Huttunen kertoo.

Lahtelainen Harri Kampman on kokenut valmentaja, jonka koutsaamissa joukkueissa 1990-luvulla pelasivat muun muassa Jari Litmanen ja Sami Hyypiä.

Nyt Kuusysin urheilutoimenjohtajana työskentelevä Kampman haluaa seuroihin lisää osaavia valmentajia ja tähän työhön Palloliiton tukea.

– Tarvitaan lisää päätoimisia valmentajia. Liitolta haluaisin myös tukea lahjakkaisen nuorten pelaajien valmentamiseen. Tällaisia talenttivalmentajia kaivattaisiin enemmän jo 11–12 -vuotiaille pojille ja tytöille.

Kampman tiivistäisi nuorten maajoukkuevalmentajien ja seurojen välistä yhteistyötä sekä tiedonjakamista.

– Palloliiton tehtävänä on myös huolehtia, että tuorein valmennustieto tulee seurojen käyttöön.

Valmentajien vaihtuvuus ja suuret ryhmäkoot vaativat toimintaa

Jalkapallon juniorivalmentajat -yhdistyksen puheenjohtaja Erkko Meri käyttäisi liiton lisätukea ainakin osaamisen kehittämiseen. Hänen mielestään seuroilta pitää kerätä palautetta, miten uusi valmennuskoulutusjärjestelmä on toiminut. Lisäresurssien avulla on mahdollista kehittää valmennuskoulutusten sisältöä ja rakenteita.

Käpylän Pallossa valmentavan Meren mielestä suomalaiset valmentajat tarvitsevat vaikutteita myös ulkomailta.

– En pitäisi lainkaan huonona vaihtoehtona, että Palloliitto käynnistäisi neuvottelut kansainvälisestä koulutusyhteistyöstä esimerkiksi Kölnin, Liverpoolin tai Lissabonin yliopistojen kanssa, jos resurssit antavat tähän mahdollisuuden.

Noin kaksi vuotta sitten perustettu juniorivalmentajatyhdistys syntyi Meren ja hänen kumppaniensa turhautumisesta suomalaiseen juniorifutiskeskusteluun.

Vaikka seurojen ja Palloliiton vuoropuhelu on Meren mielestä parantunut viime vuosina, treenikentillä riittää vielä suuria haasteita. Monessa seurassa joukkueiden koko on suuri.

– Vaarana on, että toistojen määrä jää pieneksi, suurin osa harjoitteluajasta menee jonottamiseen ja pelaajan valmentajalta saama huomio on minimaalinen. Tällöin jalkapallovalmentaminen on vain massojen summittaista liikuttamista, ei pelaajien opettamista.

Uusien valmentajien houkuttelu vaatii seuroilta jalkapallon ja valmentamisen arvostamista. Seurojen pitäisi huolehtia nykyistä paremmin omista valmentajistaan sparraamalla.

– Jos valmentajat vaihtavat jatkuvasti seuraa, seurakulttuuri kehittyy hitaasti ja vaihtuvuus syö voimia toiminnan kehittämisestä, Meri arvioi.